Tapahtumatiedot
Neljä vakuutuksenottajan omistamaa hiehoa oli karannut aitauksestaan elokuussa 2014. Yksi hiehoista oli juossut tielle, jossa se törmäsi vahingonkärsineen A:n taksiautoon. Korvausta ajoneuvolle aiheutuneesta vahingosta on haettu vakuutuksenottajan vastuuvakuutuksesta.
Vakuutusyhtiö on evännyt korvauksen 24.9.2014 päivätyllä korvauspäätöksellä. Vakuutusyhtiön mukaan vakuutuksenottaja ei ollut aiheuttanut vahinkoa tuottamuksellaan. Selvitysten mukaan hiehot olivat olleet 1,3 metriä korkeassa sähköistetyssä paaluaitauksessa. Aidan ei ollut todettu rikkoutuneen eivätkä hiehot olleet koskaan aikaisemmin päässeet karkaamaan sanotusta aitauksesta.
Asiakkaan valitus
A on vaatinut vakuutusyhtiötä korvaamaan auton korjauskustannuksista ja ansionmenetyksestä yhteensä 3 040 euroa. A on vedonnut valtioneuvoston asetukseen nautojen suojelusta, jonka mukaan ulkotarhan tai laitumen aitojen tuli olla sellaisessa kunnossa, että niiden avulla voitiin estää nautojen karkaaminen. Myös eläinsuojeluasetus edellyttää, että tarhan aitauksen tuli olla rakenteeltaan ja materiaaliltaan eläinlajille sopiva ja sellainen, että se estää eläimen karkaamisen. Alueella oli liikkunut karhu, ja oli mahdollista, että hiehot olivat pelästyneet karhua ja karanneet säikähdyksissään aitauksesta. Tämän estämiseksi lehmät olisi tullut siirtää sisätiloihin. Omistajan vastuulla oli, etteivät eläimet pääse tielle vartioimattomina.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö on lausunut 20.3.2015 päivätyssä vastineessaan, että hiehojen karkaaminen oli ollut vakuutuksenottajan kannalta ennalta arvaamaton tapahtuma. Pelkkä eläimen omistaminen ei synnytä korvausvastuuta eläimen aiheuttamista vahingoista, vaan korvausvastuu edellyttää laiminlyöntiä tai huolimattomuutta eläimen pitämisessä. Vakuutuksenottaja oli huolehtinut lehmäaitauksen kunnossapidosta asianmukaisesti tarkastaessaan sen ennen vahinkotapahtumaa ja hän oli itse sulkenut portin edellisenä iltana. Vahinko ei johtunut vakuutuksenottajan tuottamuksesta. Aitaus oli jykevä ja se oli asianmukaisessa kunnossa myös tapahtuman jälkeen.
Vakuutuksenottajan kuuleminen
Vakuutuslautakunta on varannut vakuutuksenottajalle tilaisuuden lausua asiasta. Vakuutuksenottaja ei ole antanut lausumaa.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kyse sen arvioimisesta, oliko hiehon aiheuttama vahinko johtunut vakuutuksenottajan tuottamuksesta.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n mukaan, joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu.
Valtioneuvoston asetuksen nautojen suojelusta (Vn 592/2010) 10 §:n 3 momentin mukaan ulkotarhan ja laitumen aitojen on oltava naudoille sopivasta materiaalista ja niille turvallisia. Aidat on pidettävä hyvässä kunnossa siten, että estetään nautojen vahingoittuminen ja karkaaminen. Sähköistetyt aidat on rakennettava ja pidettävä kunnossa siten, että niistä ei aiheudu naudoille tarpeetonta kärsimystä.
Vakuutusehtojen kohdan 40.5.1.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, joka todetaan vakuutuskauden aikana ja josta vakuutettu on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.
Asian arviointi
Lautakunta toteaa, että vahingonkorvausoikeuden mukaan pelkkä eläimen omistaminen ei synnytä vastuuta eläimen aiheuttamista vahingoista. Vastuun edellytyksenä on omistajan tuottamus eläimen ylläpidossa, vartioinnissa, siitä huolehtimisessa tai muussa eläimeen kohdistuvassa toiminnassa ja tällaisen tuottamuksen syy-yhteys aiheutuneeseen vahinkoon. Tuottamuksella tarkoitetaan huolimattomuutta, varomattomuutta, laiminlyöntiä tai muuta moitittavaa menettelyä.
Vahingonkärsinyt on vedonnut valituksessaan eläinsuojelulain 4 §:n 2 momentin, 5§:n 2 momentin ja 6 §:n 2 momentin perusteella annettuun valtioneuvoston asetukseen nautojen suojelusta (Vn 592/2010). Asetuksen 10 §:n 3 momentin mukaan aidat on pidettävä hyvässä kunnossa siten, että estetään nautojen vahingoittuminen ja karkaaminen. Asetuksen soveltamisalaa koskevan 1 §:n mukaan asetuksella säädetään eläinsuojelusta nautojen pidossa. Eläinsuojelulain 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta. Lain tarkoituksena on myös edistää eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua. Vakuutuslautakunta toteaa, ettei asetuksen ja eläinsuojelulain tarkoituksena ole suojella liikenteen käyttäjiä nautojen aiheuttamilta vahingoilta. Näin ollen lautakunta katsoo, ettei kyseisen asetuksen määräyksiä voida tässä tapauksessa käyttää vakuutuksenottajan tuottamuksen arvioinnin perusteena.
Vakuutuslautakunta toteaa, ettei hiehojen aitauksessa ollut esitetyn selvityksen perusteella havaittu rikkoutuneita kohtia, vaan hiehojen on epäilty hypänneen aidan yli, koska aitaan oli tarttunut niiden karvoja. Vakuutuksenottajan selvityksen mukaan paaluaidassa on ollut kaksi sähkölankaa noin metrin ja puolen metrin korkeuksilla. Alueella oli liikkunut ennen vahinkoa karhu ja hiehojen epäiltiin hypänneen aitauksesta niiden säikähdettyä karhua.
Raisio Agron julkaiseman hiehojen ruokintaopas-nimisen julkaisun tietojen mukaan kahden vuoden ikäisten hiehojen säkäkorkeudet vaihtelevat 130 ja 140 senttimetrin välillä. Ottaen huomioon, että kysymyksessä oleva aitaus oli 130 senttimetriä korkea sähköaita, on hiehojen hyppääminen sen yli ollut ennalta arvaamatonta. Vakuutuksenottajan selvityksen mukaan lehmät eivät olleet aikaisemmin päässeet karkaamaan kysymyksessä olevasta aitauksesta.
Asiasta saadun selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta katsoo, ettei vahinko ollut aiheutunut vakuutuksenottajan huolimattomuudesta tai laiminlyönnistä hiehojen ulkoaitauksen järjestämisessä, joten vakuutuksenottaja ei ole korvausvastuussa vahingosta tuottamuksensa perusteella.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä asianmukaisena.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Raulos
Sihteeri Nikunlassi
Jäsenet:
Makkula
Paloranta
Pesonen
Sjögren
Vainio