Tapahtumatiedot
Vakuutettu A:n omistama henkilöauto paloi aamuyöllä 24.7.2010. A oli ostanut auton 16.6.2010 osakeyhtiön konkurssipesältä tarkoituksenaan joko myydä auto tai pitää se itsellään, mikäli kauppaa sopivalla hinnalla ei synny. A:n puoliso B oli ollut osakeyhtiön osakkaana. Auto oli 23.7.2010 viety autokorjaamolle sen kunnon tarkastamista ja korjausta varten. A haki vahingosta korvausta vapaaehtoisesta autovakuutuksesta.
Vakuutusyhtiö ohjasi auton tutkittavaksi Vakuutusyhtiöiden Autovahinkojen Torjuntapalvelu Oy:öön (jäljempänä VAT-palvelu). Vakuutusyhtiö katsoi, että A:n auton vahinkoa edeltäneestä kunnosta antamien tietojen ja VAT-palvelun lausunnon välillä oli ristiriitoja ja teki asiassa tutkintapyynnön poliisille. Asiassa suoritettiin poliisitutkinta, jossa A:ta ja B:tä epäiltiin törkeästä petoksesta. Asiassa tehtiin syyttämättäjättämispäätös 21.11.2013. Korvauspäätöksellä 24.1.2014 vakuutusyhtiö maksoi A:lle korvauksen auton käyvästä arvosta ja viivästyskorkoa alkaen 30.12.2013.
Asiakkaan valitus
A ilmoittaa tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön päätökseen viivästyskoron osalta. A katsoo, että viivästyskorkoa tulee maksaa 27.8.2010 lukien eli siitä lähtien, kun vahinkoilmoituksen tekemisestä vakuutusyhtiöön on kulunut kuukausi. Viivästyskorko tulee maksaa, koska muunlainen ratkaisu tarkoittaisi, että vakuutusyhtiöt saisivat aina korotonta maksuaikaa korvauksille tekemällä rikosilmoituksen korvauksen saajasta. A on joutunut odottamaan hänelle kuulunutta 12.800 euron vakuutuskorvausta kolme ja puoli vuotta ja hänelle aiheutui lisäksi tänä aikana ylimääräisiä kustannuksia autottomuudesta, minkä vuoksi koron maksamatta jättämistä on pidettävä kohtuuttomana. Vakuutusyhtiön toimet ovat leimanneet A:n aiheettomasti, kun hän on ollut syyttömänä epäiltynä vakavasta rikoksesta. A on lisäksi kaikin keinoin pyrkinyt nopeuttamaan asian käsittelyä niin vakuutusyhtiön kuin poliisin suunnalla, kun taas vakuutusyhtiö ei ole tehnyt mitään tutkinnan kiirehtimiseksi.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö katsoo vastineessaan, että esitutkinta on ollut välttämätön asian selvittämiseksi. A:n kertomuksen ja VAT-palvelun lausunnon välillä on ollut ristiriitaa auton vaurioiden suhteen. Lisäksi kaksi auton ikkunaa on VAT-palvelun lausunnon mukaan ollut palon aikana auki. Koska autossa on ollut sähkötoimiset ikkunat, niiden avaamiseen on tarvittu auton omaa avainta. Ikkunan jättäminen raolleen on varsin yleinen tapa saada paloreaktion vaatimaa happea. Korvausvastuuta ei ole voitu ratkaista, ennen kuin asiassa ilmenneet ristiriidat on perustellusti selvitetty ja tutkittu ja A:n ja B:n osuus autopaloon selvitetty. Yhtiö katsoo saaneensa vakuutussopimuslain 69 §:ssä tarvittavat asiakirjat ja tiedot vasta, kun A:ta ja B:tä koskevat syyttämättäjättämispäätökset ovat saapuneet yhtiön (29.11.2013). Näin ollen vakuutussopimuslain 70 §:n mukainen viivästyskoron maksuvelvollisuus on alkanut 30.12.2013.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kysymys viivästyskoron maksuvelvollisuuden alkamisesta eli siitä, koska vakuutusyhtiöllä on ollut käytössään asian ratkaisemiseksi tarpeelliset asiakirjat ja tiedot.
Sovellettavat lainkohdat
Vakuutussopimuslain (28.6.1994/543) 69 §:n mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.
Vakuutussopimuslain 70.1 §:n mukaan vakuutuksenantajan on suoritettava vakuutustapahtumasta johtuva vakuutussopimuksen mukainen korvaus tai ilmoitettava, ettei korvausta suoriteta, joutuisasti ja viimeistään kuukauden kuluttua siitä, kun se on saanut 69 §:ssä tarkoitetut asiakirjat ja tiedot.
Asian arviointi
Korvauksen hakijan tulee antaa vakuutuksenantajalle korvausvastuun ratkaisemiseksi tarpeelliset asiakirjat ja tiedot. Vastuun selvittämiseksi tarpeellisia asiakirjoja ja tietoja ovat esimerkiksi ne, joiden avulla voidaan todeta, onko vakuutustapahtuma sattunut, kuinka suuri vahinko on syntynyt ja kenelle korvaus tulee suorittaa. Kussakin tapauksessa ratkaistaan tapauskohtaisesti, mitä selvityksiä korvausvastuun ratkaisemiseksi on tarpeen hankkia. Asiaan vaikuttavat esimerkiksi vahinkotapahtuman laatu ja osapuolilta ja vahinkotarkastuksen kautta saadut tiedot.
A on esittänyt, että vakuutusyhtiö on aiheettomasti viivyttänyt korvauksen maksamista tekemällä asiassa tutkintapyynnön poliisille ja odottamalla syyteharkinnan lopputulosta ennen korvauksen maksamista. Tapauksessa on ollut kyse 12.800 euron suuruisesta korvausintressistä. Vakuutuslautakunta toteaa, että auton syttymistilanteeseen ja vahinkoa edeltäneeseen kuntoon liittyvät tiedot eivät ole täsmentyneet välittömästi vahingon sattumisen jälkeen saatujen selvitysten perusteella. VAT-palvelun lausunnon perusteella on ollut epäselvää, missä kunnossa auto on ollut ennen palovahinkoa, minkä lisäksi auton ikkunat ovat olleet palon aikana auki. Ikkunoiden avaamiseen on tarvittu auton omaa avainta. Asiassa on toimitettu poliisin toimesta esitutkinta, minkä jälkeen asia on edennyt syyteharkintaan. Syyttäjä on tehnyt A:n ja B:n osalta päätöksen syyttämättä jättämisestä sillä perusteella, että todennäköisiä syitä rikoksesta epäiltyjen syyllisyyden tueksi ei ole.
Viranomaisten toiminnan perusteella asiassa on ollut käsillä tilanne, jossa esitutkinnan toimittamiselle on ollut perusteet. Vahingon syyn ja auton vahinkoa edeltäneen kunnon osalta on saatu ristiriitaista selvitystä. Viranomaisten toiminta ja asiassa ennen tutkintapyyntöä hankittujen selvitysten ristiriitaisuus huomioiden Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön tekemään tutkintapyyntöä tässä asiassa hyväksyttävänä vakuutusyhtiön korvausvastuun selvittämisen kannalta. Esitutkinnan lopputulos on ollut vakuutusyhtiön korvausvastuun ratkaisemisen kannalta tarpeellinen tieto, koska esitutkinnassa on selvitetty edellä mainittuja epäselviä seikkoja. Sen sijaan lautakunta ei pidä syyteharkinnan lopputulosta vakuutusyhtiön vastuun arvioimisen kannalta tarpeellisena tietona. Vakuutusyhtiö tekee korvauspäätöksensä itsenäisesti asiassa saatujen selvitysten perusteella riippumatta syyteharkinnan tai rikosasiaa koskevan oikeudenkäynnin lopputuloksesta. Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutussopimuslain 70 §:n mukainen määräaika korvauksen suorittamiselle on alkanut, kun 15.10.2012 päivätty esitutkintapöytäkirja on saapunut yhtiöön. Lautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä maksamaan korvaukselle viivästyskoron tämän mukaisesti.
Lopputulos
Edellä kerrottuun viitaten Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö maksaa korvaukselle viivästyskorkoa siitä päivästä lukien, kun on kulunut kuukausi 15.10.2012 päivätyn esitutkintapöytäkirjan saapumisesta yhtiöön.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA