Haku

VKL 278/12

Tulosta

Asianumero: VKL 278/12 (2013)

Vakuutuslaji: Yritysvakuutus

Ratkaisu annettu: 05.02.2013

Vakuutusyhtiöiden välinen regressi Korvausperuste Mistä tavaratalon palo oli saanut alkunsa? Oliko palo aiheutunut halogeenivalaisimesta? Oliko vahinko aiheutunut valaisimen valmistaneen yrityksen tuottamuksesta? Näyttötaakka Tuotevastuuvakuutus

Tapahtumatiedot

Tavaratalossa oli ollut tulipalo 10.5.2008. Palo oli syttynyt yön aikana, jolloin kodintekstiiliosaston kahden hyllyrivin välissä ollut myyntipöytäryhmä ja sen viereinen hinnoittelukärry ja niissä olleet tekstiilit ja muut palavat esineet olivat osittain palaneet. Korvauksia vahingosta maksettiin tavaratalon yrityksen omaisuusvakuutuksesta.

Palonsyytä tutkittaessa selvisi, ettei myyntipöydillä tai hinnoittelukärryissä ollut ollut mitään, mikä olisi voinut syttyä itsestään palamaan. Myymälän katossa paloalueen yläpuolella oli ollut halogeenivalaisin, joka oli osoittanut suoraan hinnoittelukärryyn. Tämän valaisimen kaasupurkauspolttimon lasi oli rikkoutunut palasiksi. Omaisuusvakuutusyhtiön mukaan vahinko oli aiheutunut edellä mainitusta A Oy:n valmistamasta halogeenivalaisimesta ja se haki maksamaansa korvausta tämän vuoksi A Oy:ltä, joka teki asiasta vahinkoilmoituksen vastuuvakuutusyhtiöönsä.

 

Vastuuvakuutusyhtiön päätös

Esitetty takautumisvaatimus perustui siihen, että valaisimen alla olleet tekstiilit olisivat syttyneet valaisimesta pudonneesta monimetallilampun osasta tai sulasta muovista. Asiakirjoista saatava selvitys ei tukenut esitettyä näkemystä. Pelastuslaitoksen onnettomuusselosteesta ilmeni, että tulipalon aiheuttajaa ei voitu arvioida eikä tulipalon syttymissyytä tiedetty.

Poliisin teknisen tutkinnan pöytäkirjassa todettiin, että ”yksi mahdollinen syttymissyy voisi olla polttimon palasten sinkoutuminen hinnoittelukärryyn”. Tämän vuoksi vakuutusyhtiö katsoi, ettei tulipalon syttymissyytä tiedetty eikä takausvaatimuksen esittämiselle siten ollut perusteita. Takautumisvaatimuksessa esitettiin myös, ettei valaisin täyttäisi sen valmistushetkellä voimassa olleita standardissa esitettyjä turvallisuusvaatimuksia valaisimen rakenteista ja sirpalesuojan tiiviydestä. Lisäksi takautumisvaatimuksessa oli vedottu siihen, että valaisimen valmistajan ilmoituksen mukaan valaisimessa tulisi käyttää erästä sellaista lamppua, joka ei siihen kuitenkaan soveltunut. Vakuutusyhtiö totesi, että valaisin täytti sitä koskevien standardien asettamat vaatimukset. Nämä standardit eivät edellyttäneet sirpalesuojaa monimetallilamppuvalaisimelle. Koska standardien vaatimukset eivät olleet muuttuneet eikä valaisimien rakenne ollut heikentynyt, valaisin täytti edelleen standardien vaatimukset, vaikka FI-serti­fiointi oli päättynyt 31.12.2004. FI-sertifiointi oli täysin vapaaehtoinen eikä se ollut edellytyksenä tuotteen valmistukselle ja myynnille. Sirpalesuojavaatimus tuli voimaan vasta valaisinstandardin uusimmassa eli 7. painoksessa ja velvoite siirtyä käyttämään tätä painosta oli tullut voimaan vasta 12.4.2012. Tässäkään standardissa ei mahdollisten rakojen tai aukkojen kokoa ollut rajoitettu, vaan sirpalesuoja tarkoitti sitä, että suora näköyhteys lamppuun tuli olla estetty.

Vakuutusyhtiö katsoi, ettei asiassa ollut perusteita vakuutuksenottaja A Oy:n korvausvelvollisuudelle eikä korvausta tämän vuoksi tullut suorittaa tuotevastuuvakuutuksesta.

 

Valitus

Omaisuusvakuutusyhtiö on lausunut, että A Oy oli korvausvastuussa vahingosta ja oikeus korvaukseen oli vakuutusehtojen perusteella siirtynyt vahingonkärsineeltä omaisuusvakuutusyhtiölle tämän maksamaan määrään saakka.

Omaisuusvakuutusyhtiön mukaan oli riittävällä todennäköisyydellä pystytty osoittamaan kyseisen tulipalon saaneen alkunsa siitä, että A Oy:n valmistamassa kohdevalaisimessa ollut monimetallilamppu oli rikkoutunut ja valaisimesta pudonnut lampun kuuma osa tai palava muovipisara oli sytyttänyt valaisimen alla olleet tekstiilit. Palokohdassa ei ollut mitään muuta, mistä palo olisi voinut saada alkunsa. Lisäksi palo syttyi yöllä, joten liikkeessä ei ollut ketään, jonka toiminnasta palo olisi voinut syttyä. Katossa viistosti syttymispaikan yläpuolella olleen kohdevalaisimen sisäpuolella oli vahingon jälkeen ollut rikkoutuneen purkauslampun palasia. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnon mukaan sprinklerivesi oli tullut valaisimeen vasta lampun lasikuvun rikkou­duttua, joten vesi ei ollut aiheuttanut lampun räjähtämistä. Vaikka korvauksenvaatijalla oli näyttötaakka vahingon syystä, ei se kuitenkaan edellyttänyt sataprosenttista näyttöä. Kyseessä olleessa tapauksessa kaikki saatu selvitys viittasi siihen, että tulipalo oli saanut alkunsa kyseisestä valaisimesta eikä A Oy tai tuotevastuuvakuutusyhtiö ollut pystynyt esittämään mitään muuta mahdollista syytä tulipalolle. Omaisuusvakuutusyhtiö on katsonut riittävällä varmuudella osoittaneensa vahingon saaneen alkunsa A Oy:n valmistamasta valaisimesta.

A Oy oli valmistanut kyseisiä valaisimia ja toimittanut niitä yleisesti käytettäväksi. A Oy oli vastuussa siitä, että sen valmistamat tuotteet olivat turvallisia käyttää. A Oy:tä ei vapauttanut korvausvastuusta yksin se, että valaisinstandardissa ei ollut suoraan edellytetty monimetallilamppua käyttävän valaisimen olevan täysin suljettu.

Kyseisessä valaisimessa olleen ohjetarran mukaan valaisimessa oli tullut käyttää tietyn valmistajan eli B Oy:n monimetallilamppua. Valaisimessa oli vahingon sattuessa ollutkin B Oy:n valmistama monimetallilamppu. Monimetallilampun normaali ominaisuus oli, että sen polttokammio saattoi lampun vanhetessa rikkoutua ja johtaa monimetallilampun räjähtämiseen. Jotta kuumat moni­metallilampun osat eivät lampun räjähtäessä pääsisi putoamaan valaisimesta, varoitettiin kyseessä olevan B Oy:n lampun käyttöohjeessa tästä rikkoutumisvaarasta ja ilmoitettiin, että lamppua sai käyttää ainoastaan tiiviissä valaisimessa, jossa suojalasi esti mahdollisien sirpaleiden pääsyn valaisimesta. Vaikka A Oy siis kehotti käyttämään kyseessä olevassa valaisimessa B Oy:n monimetallilamppua, ei valaisin ollut suljettu. Valaisimen rungon ja suojalasin väliin jäi noin 4,5 mm:n rako koko suojalasin ympärillä. Rikkoutuneen monimetallilampun kuumat osat mahtuivat putoamaan tästä aukosta. Suojalasin kohdalla avoimen alan osuus oli noin 13 % aukon kokonaispinta-alasta. Lisäksi B Oy:n monimetallilampun käyttöohjeen mukaan valaisimen suojalasin sisäpuolella olevien osien tuli kestää vähintään 1000o C lämpötilaa. Kyseisen valaisimen suojalasin kiinnikkeet oli kuitenkin valmistettu muovista ja ne syttyivät palamaan ja sulivat jo huomattavasti alemmassa lämpötilassa.

Kyseessä olevassa vahingossa ei ollut saatu varmuutta siitä, olivatko valaisimen alla olleet tekstiilit syttyneet valaisimesta pudonneesta monimetallilampun osasta vai sulasta muovista. Tällä ei kuitenkaan ollut merkitystä A Oy:n vastuun kannalta, koska molemmat vaihtoehdot olisi pystytty estämään sillä, että valaisin olisi ollut lampunvalmistajan ohjeiden mukainen. Vahinko olisi siten joka tapauksessa aiheutunut valaisimen virheellisyydestä.

Vaikka valmistajan vastuu oli tuottamusvastuuta, se oli normaalia ankarampaa. Elinkeinonharjoittajalla oli velvollisuus tuntea tuotteisiinsa liittyvät vaaratekijät ja ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin riskien ehkäisemiseksi. Jos jollakin alalla oli olemassa tavoitettavissa olevaa tietoa jostakin vaaratekijästä, alalla toimivan elinkeinonharjoittajan oli perehdyttävä tähän tietoon ja otettava se huomioon. A Oy vastasi vahingosta, koska vahingonvaarasta oli huomautettu lampun käyttöohjeessa. Tuotevastuuvakuutusyhtiö ei ollut ottanut korvauspäätöksessään kantaa siihen, miksi A Oy ei ollut noudattanut lampunvalmistajan selkeää ohjetta.

 

Tuotevastuuvakuutusyhtiön vastine

Palon syttymissyyn osalta on viitattu pelastuslaitoksen onnettomuusselosteeseen, jossa todettiin, että tulipalon aiheuttajaa ei voitu arvioida eikä tulipalon syttymissyytä tiedetty. Mikäli tilanne olisi ollut niin yksiselitteinen kuin lausunnonpyytäjä esitti, palonsyyntutkijat olisivat varmasti osanneet arvioida palon saaneen alkunsa monimetallilampun rikkoutuneesta osasta ja tuoneet tämän arvionsa esiin onnettomuusselosteessa. Poliisin teknisen tutkinnan pöytäkirjassa todettiin, että yksi mahdollinen syttymissyy voisi olla polttimon palasten sinkoutuminen hinnoittelukärryyn. Tämä tarkoitti tuotevastuuvakuutusyhtiön mukaan sitä, että muitakin mahdollisia syttymissyitä oli olemassa. Poliisin rikosteknisen laboratorion lausunnossa oli todettu, ettei voitu pitää mahdottomana, että tällainen kappale, joka mahtui valaisimen lasin ja kehysosan välisestä raosta, aiheuttaisi herkästi syttyvien materiaalien palon lampun rikkoutuessa. Lausunnossa ei todettu, että tämä olisi ilmeistä tai todennäköistä saati edes mahdollista. Tuotevastuuvakuutusyhtiö on katsonut, ettei objektiivisesti ajatellen voitu perustellusti katsoa, että lausunnonpyytäjä olisi kyennyt osoittamaan riittävällä varmuudella vahingon saaneen alkunsa valaisimesta. Vastineessa on viitattu korkeimman oikeuden ratkaisuun 1993:80.

Tuotevastuuvakuutusyhtiö on yhtynyt valituksessa esitettyyn näkemykseen valmistajan vastuusta: elinkeinonharjoittajalla oli velvollisuus tuntea tuotteisiinsa liittyvät vaaratekijät. Asiassa oli selvää, että räjähtelevissä monimetallilampuissa oli selkeä turvallisuuspuute, joista niiden valmistaja B Oy oli vastuussa. B Oy:n vastuun välttämisen kannalta ei riittävänä voitu pitää lampun käyttöohjeessa ollutta mainintaa, että valaisimen suojalasin sisäpuolella olevien osien tuli kestää vähintään 1 000 asteen lämpötilaa. B Oy oli asiassa vastuussa valmistamiensa lamppujen puutteellisesta turvallisuudesta.

A Oy:n valaisin oli täyttänyt sille asetetut standardit, jotka eivät olleet edellyttäneet sirpalesuojaa monimetallilamppuvalaisimille. Tällainen sirpalesuojavaatimus oli tullut voimaan vasta valaisinstandardin uusimmassa eli 7. painoksessa ja velvoite siirtyä käyttämään tätä painosta oli tullut voimaan vasta 12.4.2012. Oli kiistatonta, että B Oy:n valmistama monimetallilamppu oli turvallisuudeltaan puutteellinen. B Oy oli taloudellisten resurssien sekä vahinkojen ennakoinnin ja varautumis- ja rajoittamismahdollisuuksien kannalta selkeästi oikea taho kantamaan vastuun tuotteensa puutteellisesta turvallisuudesta.

Omaisuusvakuutusyhtiö oli lisäksi lehdessä julkaistussa tiedotteessa kiinnittänyt huomiota lamppujen vaihtamisen tärkeyteen samoin kuin siihen, että monimetallilampulla varustetut valaisimet tulisi sammuttaa kerran viikossa ainakin 15 minuutin ajaksi, jolloin vältettiin lampun eliniän lopussa mahdollisesti esiintyvä tasasuuntausvaikutus, joka saattoi aiheuttaa valaisimien sähköosien likaantumisen ja tulipalon. Tapauksessa ei ollut selvitystä siitä, oliko omaisuusvakuutuksen vakuutuksenottaja toiminut kyseisessä tapauksessa näiden ohjeiden mukaisesti vai ei. Kyse saattoi siis olla myös omaisuusvakuutusyhtiön vakuutuksen­ottajan käyttövirheistä, joista A Oy ei ollut vastuussa.

 

Valittajan lisävastine

Vahinko oli aiheutunut siitä, että A Oy:n valaisin ei ollut B Oy:n ohjeiden mukainen. Se, että lamppu oli väärinkäytettynä aiheuttanut vahinkoja, ei vapauttanut A Oy:tä vastuusta vahingonkärsijään nähden.

Omaisuusvakuutuksen vakuutuksenottajan oman syyn osalta on todettu, ettei asiassa ollut esitetty mitään selvitystä siitä, että omaisuusvakuutuksen vakuutuksenottaja olisi toiminut sillä tavalla moitittavasti tai saamiensa ohjeiden vastaisesti, että korvausta tulisi sen myötävaikutuksen johdosta edes alentaa. Vahinko olisi estynyt sillä, että valaisin olisi ollut vaatimusten mukainen. Sillä, millainen omaisuusvakuutus on ollut, ei ollut mitään merkitystä sen suhteen, oliko A Oy vastuussa vahingosta.

Valittajan vastineen liitteenä on ollut selostus poliisin tekemästä teknisestä tutkinnasta.

 

Tuotevastuuvakuutusyhtiön lisävastine

Tuotevastuuvakuutusyhtiö on katsonut, että lausunnonpyytäjän toimittama lisäselvitys osoitti ainoastaan sen, että tehtyä tutkintapöytäkirjaa ei kirjoitettu osapuolten käyttöön, vaan tukemaan esitutkintaa, syyteharkintaa ja oikeudenkäyntiä. Käsiteltävässä tapauksessa tulipalon syttymiseen johtanut tosiasiallinen tapahtumakulku oli jäänyt selvittämättä.

 

Tuotevastuuvakuutuksen vakuutuksenottajan kannanotto asiaan

Tuotevastuuvakuutuksen vakuutuksenottaja A Oy ei ole antanut asiassa lausumaa.

 

Selvitykset

Vakuutuslautakunnan käytettävinä on muun muassa ollut:

  • A Oy:n lausunto kyseessä olevan kattovalaisimen sertifioidun standardinmukaisuudesta.
  • Pöytäkirja poliisin teknisestä tutkinnasta, joka on päivätty 19.6.2009.
  • Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunto, joka on päivätty 24.6.2008.
  • Pelastuslaitoksen onnettomuusseloste, joka on päivätty 10.5.2008.
  • Selostus poliisiin tekemästä teknisestä tutkinnasta, joka on päivätty 13.10.2012.

 

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Vakuutusehdot

Tuotevastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 1.1 mukaan vakuutus korvaa vakuutuksenottajan elinkeinotoiminnassa liikkeelle laskeman tuotteen virheellisyydestä tai puutteellisesta turvallisuudesta toiselle aiheutuneet, vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella todetut henkilö- ja esinevahingot, joista vakuutuksenottaja voimassa olevan oikeuden mukaan on korvausvastuussa.

Yritysten välisissä tuotevastuuvahingoissa on vahingonkorvausvastuun edellytyksenä, että vahingonaiheuttaja on aiheuttanut tuotevastuuvahingon huolimattomalla menettelyllään tai laiminlyönnillään.

Ratkaisu

Tavaratalon kodintekstiiliosaston myyntipöytäryhmän päällä olleet tekstiilit ovat yön aikana syttyneet palamaan. Myyntipöydillä tai niiden vieressä olleessa palaneessa hinnoittelukärryssä ei ole ollut mitään itsestään palamaan syttyvää materiaalia. Palon syyksi on arveltu hinnoittelukärryn yläpuolella viistosti ollutta A Oy:n valmistamaa halogeenikohdevalaisinta, jossa on ollut B Oy:n valmistama kaasupurkauspolttimo.

Asiassa on selvitetty, että kaasupurkauspolttimoissa eli monimetallilampuissa on sellainen ominaisuus, että polttokammio saattaa lampun vanhetessa rikkoutua ja johtaa monimetallilampun räjähtämiseen. Lisäksi on selvitetty, että polttimon valmistajan nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa antaman ohjeen mukaan valaisimen, johon polttimo laitetaan, tulee olla tiivis. Asiakirjoista ilmenee, että A Oy:n valmistama kohdevalaisin ei ole ollut tiivis, vaan valaisimen rungon ja suojalasin välissä on ollut noin 4,5 mm:n rako, josta rikkoutuneen polttimon kuumia osia on saattanut polttimon rikkoutuessa pudota alaspäin. Valaisimessa on myös ollut muoviosia, jotka ovat voineet kuumetessaan sulaa. Poliisin teknisen tutkinnan mukaan polttimo ei ole rikkoutunut sprinkleriveden seurauksena, vaan ennen vedentuloa. Kyseessä oleva valaisin on ollut noin kuuden metrin päässä viistosti vahinkopaikan yläpuolella.

Rikosteknisen yksikön 13.10.2012 päivätyn lausunnon mukaan on tutkimustulosten ja tutkintahetkellä otetuista kuvista rikosteknisessä yksikössä tehtyjen suurennusten perusteella tehty oletus valaisimen todennäköisestä osallisuudesta palon syttymiseen. Lisäksi lausunnon mukaan valaisimen vahinkoa seuranneen päivän tutkimustulokset tukevat edellisenä päivänä syntynyttä alustavaa käsitystä, että valaisimen polttimon palaset olisivat aiheuttaneet palon syttymisen. Vielä 13.10.2012 on todettu ”ettei jäänyt järkevää epäilystä siitä, ettei palon syttymissyytä olisi saatu luotettavasti selvitettyä”. Tapauksessa ei ole ilmennyt mitään muuta syytä palon syttymiselle kuin valaisimen polttimon rikkoutuminen.

Vakuutuslautakunta katsoo tapauksessa selvitetyn, että kaasunpurkauspolttimon rikkoutuminen ja tämän seurauksena sinkoilleet polttimon erittäin kuumat palaset ovat riittävällä todennäköisyydellä aiheuttaneet tulipalon tavaratalossa. Jos valaisin olisi ollut tiivis, eivät polttimon kuumat osat olisi pystyneet sinkoilemaan lampusta alas vaatteiden päälle. Tämän vuoksi lampun puutteellisuus on aiheuttanut tulipalon. A Oy:n on halogeenivalaisimien valmistajana tullut olla tietoinen kaasupurkauspolttimoiden kuumuudesta ja niiden rikkoutumisvaarasta polttimon ikääntyessä. A Oy on ohjeistanut lampussa käytettäväksi B Oy:n valmistamia monimetallipolttimoita, vaikka B Oy on ilmoittanut, että lamppujen, joissa kaasupurkauspolttimoita käytetään, tulee olla tiivis. Tämän vuoksi vahinko on aiheutunut A Oy:n huolimattoman menettelyn seurauksena, ja korvauksia vahingoista tulee maksaa A Oy:n tuotevastuuvakuutuksesta.

Vakuutuslautakunta ottaa tällä lausunnolla kantaa vain A Oy:n vastuuseen vahingosta, muttei korvauksen määrään.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Raulos, jäsenet Löppönen, Makkula, Nyyssölä ja Sarpakunnas sekä varajäsen Rantasalo. Sihteerinä toimi Snellman.

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia