Tapahtumatiedot

A oli 12.7.2012 kuljettanut vakuutuksenottajana olevan yrityksen omistamaa moottoripyörää yleisellä tiellä 60 km/h nopeusrajoitusalueella. Lähestyessään poliisin puhallusratsiaa hän oli menettänyt moottoripyörän hallinnan ja kaatunut. Hän oli menettänyt ajo-oikeutensa 27.5.2012 ajettuaan runsasta ylinopeutta etupyörä ilmassa.

Alustavassa puhuttelussa A oli kertonut lähteneensä risteyksestä kiihdyttämään pyörää, ja eturengas oli ilmassa. Nopeus oli arviolta 80 km/h. Hän ei tiedä, miksi hän menetti pyörän hallinnan.

Myöhemmin hän oli arvioinut kaatumisen johtuvan keskiviivan tuntumassa olleesta sorasta ja siitä, että hän oli joutunut pumppaamaan kaasua pyörän hallintaongelmien vuoksi. Pyörä on jotenkin ”turra” eikä oikein tottele kaasua. Hän oli myös käyttänyt etujarrua vähän ennen kaatumista. Etupyörä oli saattanut käydä ajoittain vähän ilmassa kaasun pumppaamisen vuoksi, mutta hän ei ollut keulinut. Nopeudekseen hän arvioi korkeintaan 60 km/h.

A:n kaveri B on arvioinut heidän ajaneen rajoituksen mukaisella nopeudella. A:n ajo oli ollut nykivää, kaasuttamista ja jarruttamista, koska A:n uusi moottoripyörä jotenkin pätki. B arvelee, ettei A keulinut ennen kaatumista.

Poliisipartiossa ollut vanhempi konstaapeli C kertoi havahtuneensa voimakkaaseen moottoripyörän kiihdytysääneen. Hän oli nähnyt, kun moottoripyörä oli tullut noin 100 metrin matkan keula kovastikin pystyssä, etupyörä ilmassa kohti puhallutuspaikkaa. Sitten etupyörä oli laskeutunut tiehen, moottoripyörä oli alkanut heittelehtiä voimakkaasti ja kaatui. C ei voi sanoa vauhdista mitään varmaa, mutta hän tuntee moottoripyöräilyä ja arvioi, että normaalilla kiihdytyksellä ja nopeusrajoituksen mukaisella ajolla moottoripyörästä ei kuulu sellaista ääntä. Kiihdytysääni oli ollut hieman pätkittäinen, kuten se keulimistilanteessa on. Moottoripyörällä oli ajettu jo yli 1.000 km, joten kaasun pitäisi toimia.

A tuomittiin myöhemmin rangaistukseen 27.5.2012 tehdystä törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Nyt kyseessä olevan 12.7.2012 sattuneen vahingon osalta hänet tuomittiin syytteen mukaisesti liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta.

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiö vetoaa samastamiseen ja törkeään huolimattomuuteen. Kyseinen moottoripyörä oli ollut luvallisesti A:n käytössä. A oli voimakkaasti ja aggressiivisesti kiihdyttänyt moottoripyörää, sen eturengas oli ainakin jonkin aikaa ilmassa ja ajonopeus oli silminnähden kova. Todistajan kertomuksen perusteella yhtiö arvioi A:n ajonopeuden olleen noin kaksinkertainen nopeusrajoitukseen verrattuna, ja hän oli ajanut etupyörä kohotettuna. Tätä tukee myös A:n aiempi vastaava teko.

Valokuvien perusteella kyseisellä tieosuudella ei ole ollut muita tapahtumaan vaikuttavia tekijöitä kuin voimakas kiihdyttäminen ja edessä ollut poliisipartio. Tie oli ehjä ja hyväkuntoinen.

Vakuutusyhtiö pitää A:n menettelyä kokonaisuudessaan törkeän huolimattomana ja niin moitittavana, että korvauksen epääminen on perusteltua.

Valitus

Asiamiehen laatimassa valituksessa vakuutuksenottaja vaatii pyörän korvaamista ja katsoo A:n ja B:n kertomuksiin viitaten, ettei näyttöä vakuutusyhtiön väittämästä huomattavasta ylinopeudesta ole. C:n kertomuksen osalta on otettava huomioon, että pienellä vaihteella ajettaessa moottoripyörän ääni on suhteellisen kova, mutta kun A oli pyörän hallintaongelmien vuoksi joutunut kiihdyttelemään ja jarruttelemaan, nopeus ei tosiasiassa ole ollut kova. Mistään erityisen voimakkaasta kiihdyttämisestä ei siten ollut kyse, eikä näyttöä ylinopeudesta ole. Kuten B:kin on kertonut, ajo oli pätkivää ja tapahtui nopeusrajoituksen puitteissa.

A kertoo käyttäneensä etujarrua, mikä vaikutti kaatumiseen; jos hän olisi yhtiön väitteen mukaisesti ajanut etupyörä ilmassa, etujarrun käyttäminen ei tietenkään olisi vaikuttanut pyörän vauhtiin mitenkään.

Käräjäoikeus on tuomiossaan katsonut A:n kiihdyttäneen voimakkaasti, mutta käräjäoikeuskaan ei ole edes väittänyt A:n ajaneen ylinopeutta. Oikeus toteaa eturenkaan olleen ainakin jonkin aikaa ilmassa, vaikka B ei tällaista huomannutkaan. A on itse kertonut eturenkaan voineen olla hetkellisesti ilmassa, mutta ennen kaatumista moottoripyörä kulki molemmilla pyörillään, ja kaatuminen johtui tiellä olleesta sorasta ja etujarrun käytöstä. Jos etupyörä olikin jossain vaiheessa ilmassa, sillä ei ole mitään tekemistä kaatumisvahingon kanssa. Myöskään A:n aiemmalla ylinopeusajolla ei ole mitään tekemistä tämän vahingon kanssa.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö katsoo edelleen, että vahinko sattui moottoripyörällä aggressiivisesti kiihdyttäen ja keulimalla. Muita syitä vahinkoon ei ole ollut. Yhtiö toteaa lisäksi mm., että C:n havaintoja oli pidetty oikeudessa luotettavina ja varmoina, ja hän oli kuvannut voimakkaan kiihdyttämisen ja keulimisen uskottavasti.

Täsmällistä tutkamittauksiin tms. perustuvaa näyttöä ajonopeudesta ei ole, mutta C:n kertomus tukee sitä, että nopeus oli kova, samoin se, että pyörä oli kaatumisen jälkeen liukunut 100 metriä ennen ojaan pysähtymistään. Näyttöä tiellä olleesta sorasta ei ole, eikä siitä, että pyörän kaasu ei olisi toiminut kunnolla. 27.5.2012 tapahtunut liikennerikos on osoitus A:n ajotavasta ja osaltaan tukee C:n kertomusta.

Hallinnan menetys 12.7.2012 johtui voimakkaasta kiihdyttämisestä ja tapahtui joko jo keulimisen aikana tai sen jälkeen, kun eteen tuli tunnistettava poliisipartio ja A jarrutti voimakkaasti eikä pystynyt hallitsemaan jarrutusta. Miksi A olisi testannut pyörän kaasuongelmaa yleisellä tiellä tai olisi suoralla tiellä jarruttanut muusta syystä kuin poliisipartion nähtyään? Hän oli ajanut ilman ajo-oikeutta, kilvettömällä moottoripyörällä, voimakkaasti kiihdyttäen ja keulien suoraan poliisin liikennevalvontaan.

Yhtiö katsoo edelleen A:n käyttäneen sallittuun nähden arviolta noin kaksinkertaista ajonopeutta etupyörä kohotettuna, jolloin vahinkoriski on ollut moninverroin suurempi pelkkään ylinopeudella ajamiseen verrattuna, kun mitään välitöntä ohjausmahdollisuutta ei ole ollut. Käytetyn ajonopeuden suuruus ja A:n menettely kokonaisuutena huomioon ottaen yhtiöllä on oikeus evätä korvaus.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Sovellettavat lainkohdat

Vakuutussopimuslain 30 §:n mukaan vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa vakuutettua kohtaan, joka on tahallisesti aiheuttanut vakuutustapahtuman.

Jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

Vahinkovakuutuksen vakuutusehdoissa voidaan lisäksi määrätä, että vakuutetulle tulevaa korvausta voidaan alentaa tai se voidaan evätä, jos hänen alkoholin tai huumausaineen käyttönsä on vaikuttanut vakuutustapahtumaan. Moottoriajoneuvovakuutuksen vakuutusehdoissa voidaan määrätä alkoholin, huumausaineen tai muun huumaavaan aineen käytön vaikutuksesta vakuutuskorvaukseen siten kuin liikennevakuutuslain 7 §:n 4 ja 5 momentissa säädetään.

Lain 33 §:n mukaan mitä edellä säädetään vakuutetusta, kun kysymys on vakuutustapahtuman aiheuttamisesta, suojeluohjeiden noudattamisesta tai pelastamisvelvollisuudesta, sovelletaan vastaavasti henkilöön:

1. joka vakuutetun suostumuksella on vastuussa vakuutuksen kohteena olevasta moottorikäyttöisestä tai hinattavasta ajoneuvosta, aluksesta taikka ilma-aluksesta;
2. joka omistaa vakuutetun omaisuuden yhdessä vakuutetun kanssa ja käyttää sitä yhdessä hänen kanssaan; tai
3. joka asuu vakuutetun kanssa yhteisessä taloudessa ja käyttää vakuutettua omaisuutta yhdessä hänen kanssaan.

Mitä edellä säädetään vakuutetusta, kun kysymys on suojeluohjeiden noudattamisesta, sovelletaan vastaavasti henkilöön, jonka tehtävänä vakuutuksenottajaan olevan työ- tai virkasuhteen perusteella on huolehtia suojeluohjeiden noudattamisesta.

Lain 34 §:n mukaan harkittaessa, onko korvausta vahinkovakuutuksessa tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antama väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai vahingonvaaraa lisänneellä muuttuneella olosuhteella taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

Ratkaisu

Asiassa on riidatonta, että A voidaan samastaa vakuutuksenottajaan ja että hän oli kaatunut kuljettamallaan moottoripyörällä 12.7.2012, jolloin on sattunut lähtökohtaisesti törmäysvakuutuksen perusteella korvattavaksi tuleva tapahtuma. Riitaa on siitä, oliko A aiheuttanut vahingon törkeästä huolimattomuudesta ja lisäksi niin moitittavalla menettelyllä, että vakuutuksenottajalle maksettavan korvauksen epääminen kokonaisuudessaan on perusteltua.

Vakuutuslautakunnan käsittely perustuu esitettyyn kirjalliseen aineistoon. Arviointinsa lähtökohdaksi lautakunta ottaa vanhempi konstaapeli C:n havainnot, jotka oli asiaan liittyvässä rikosoikeudenkäynnissä arvioitu luotettaviksi. Niiden perusteella A oli kuljettanut moottoripyörää voimakkaasti kiihdyttäen, ja moottoripyörän etupyörä oli ollut ilmassa noin sadan metrin matkan, kunnes A poliisipartiota lähestyessään laski etupyörän maahan ja menetti moottoripyörän hallinnan. C:llä ei ole varmaa käsitystä käytetystä ajonopeudesta, mutta kiihdytys­ääni oli ollut voimakas.

A itse on antanut tuoreeltaan vahingon jälkeen samankaltaisen kuvauksen kertoen kiihdyttäneensä etupyörä ilmassa ja ajaneensa 60 km/h nopeusrajoitusalueella noin 80 km/h nopeudella. Tätä kertomusta tukee jossain määrin se, että A on aiemminkin syyllistynyt vastaavantyyppiseen tekoon. A:n myöhemmät väitteet moottoripyörän kaasun toimintahäiriöstä, tiellä olleesta sorasta ja etujarrun käyttämisestä eivät saa tukea muusta lautakunnalle esitetystä selvityksestä.

Käytettävissään olevan aineiston perusteella lautakunta katsoo moottoripyörän hallinnan menettämisen ja kaatumisvahingon johtuneen siitä, että A oli kiihdyttänyt moottoripyörää voimakkaasti ja kuljettanut sitä ylinopeudella etupyörä ilmassa. Tämä menettely on ollut vakuutussopimuslain 30 §:n tarkoittamalla tavalla törkeän huolimatonta. A:n käyttämä ajonopeus jää kuitenkin epäselväksi, eikä lautakunta ole voinut todeta A:n menettelyn olleen kokonaisuutena niin moitittavaa, että korvauksen epääminen kokonaisuudessaan olisi perusteltua.

Lautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö korvaa moottoripyörän vahingon 2/3:lla alennettuna.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Taipale, jäsenet Laapotti, Sario ja Uimonen sekä varajäsen Vuori. Sihteerinä toimi Raulos.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA