Tapahtumatiedot

Vakuutettu M.G. on ollut vapautensa menettäneenä epäiltynä törkeästä rahanpesusta yhteensä 14 päivää 18.11.–1.12.2010. Kihlakunnansyyttäjä on lopulta 8.2.2013 tehnyt päätöksen syyttämättä jättämisestä katsoen kuitenkin M.G:n syyllistyneen rahanpesuun ottamalla vastaan yhden rannekellon.

M.G. on 25.9.2013 nostanut kanteen Suomen valtiota vastaan vaatien sen velvoittamista suorittamaan vahingonkorvausta vapaudenmenetyksestä aiheutuneesta kärsimyksestä.

Vakuutusyhtiö on 7.10.2013 evännyt M.G:ltä oikeusturvaedun katsoen, että asiasta aiheutuvat kulut koskisivat vakuutetun esittämää sellaiseen tekoon perustuvaa yksityisoikeudellista vaatimusta, josta hänet on jätetty syyttämättä sitä koskevien erityissäännösten perusteella.

Asiassa on Vakuutuslautakunnassa kyse siitä, onko vakuutusyhtiön oikeusturvavakuutusehtoja sovellettu oikein ja ovatko ne kuluttajan kannalta kohtuulliset.

Asiakkaan valitus

Vaatimus ei koske vakuutetun sellaiseen tekoon perustuvaa yksityisoikeudellista vaatimusta, josta hänet on jätetty syyttämättä sitä koskevien erityissäännösten nojalla. Joka tapauksessa ehdon soveltaminen johtaa tässä tapauksessa vakuutuksenottajan kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen, minkä vuoksi ehtoa ei tule soveltaa.

Kuten käräjäoikeudelle jätetyssä kanteessa on todettu, on M.G. ollut vangittuna aivan toisen vakavuusasteen rikoksista kuin minkä syyttäjä sittemmin on lukenut hänen syykseen. M.G. on ollut vangittuna erittäin vakavista rikosepäilyistä ja lopulta hänen syykseen on luettu yhden kellon hallussapito rahanpesuna.

Oikeuskäytännöstä löytyy runsaasti esimerkkejä siitä, että henkilölle on tuomittu maksettavaksi korvauksia vapaudenmenetyksen johdosta tapauksissa, joissa tämä on ollut vangittuna vakavista rikoksista, ja joista hänet osasta tuomitaan mutta tuomio tulee lievemmistä rikoksista kuin mistä vangitsemisessa on ollut kyse.

On varsin eri asia olla vangittuna törkeästä rahanpesusta epäiltynä ja lopulta tulla syyttäjän taholta katsotuksi syyllistyneen yhden kellon hallussapitoon. Vastaavalla tavalla jos henkilö olisi vangittuna kymmenestä törkeästä varkaudesta ja hänen katsottaisiin lopulta syyllistyneen yhden näistä esineistä osalta näpistykseen, voitaisiin vakuutusetu olla myöntämättä. Tällaista tilannetta ei voida pitää rajoitusehdon mukaisena ja joka tapauksessa se on selvästi kohtuuton.

Nyt käsillä olevassa tapauksessa on erittäin todennäköistä, ettei vangitsemiselle ylipäätään olisi ollut edellytyksiä, jos M.G:tä olisi epäilty ainoastaan yhden kellon hallussapidosta. Jo tällä perusteella kyse ei ole samaan tekoon perustuva vaatimus kuin mistä hän oli vangittuna.

Jos vakuutuksenottaja saattaa todennäköiseksi, että hänellä on oikeus saada korvausta vapaudenmenetyksen johdosta valtiolta huolimatta siitä, että vapaudenmenetys on pieneltä osin koskenut samaa tekoa kuin mistä hän on ollut vangittuna, tulee vakuutusetu myöntää.

Vakuutusyhtiön päätös on virheellinen ja ratkaisusuosituksen tulee olla vaatimuksen mukainen.

Vakuutusyhtiön vastine

Asiassa kihlakunnansyyttäjä on 8.2.2013 tehnyt syyttämättäjättämispäätöksen, jonka mukaan M.G. on todettu syyllistyneen rahanpesuun. Syyttämättäjättämispäätöksessä on kuitenkin todettu M.G. olleen vangittuna vapautensa menettäneenä 14 päivää ja tästä syystä syyttäjä on katsonut, että oikeudenkäyntiä ja rangaistusta olisi pidettävä kohtuuttomana tai tarkoituksettomana. Koska tärkeä yleinen tai yksityinen etu ei muuta vaadi, syyttäjä on päättänyt jättää syyttämättä M.G:tä rahanpesusta.

Oikeusturvavakuutusta käsittelevässä oikeuskirjallisuudessa todetaan tämän rajoituskohdan soveltamisen esimerkkinä tilannetta, jossa vakuutettu on tuomittu vakuutusyhtiötä vastaan tehdystä vakuutuskorvausta koskevasta petoksesta, ja vakuutettu itse haastaa vakuutusyhtiön tuomioistuimeen vakuutuskorvauksen saamisen tarkoituksessa. Tällöin oikeusturvaetua ei voida myöntää vakuutetulle rajoitusehdon perusteella. (Eskuri-Jyrinjärvi-Pirinen: Oikeusturvavakuutus, 2007, sivu 63)

Vakuutusyhtiön käsityksen mukaan edellä mainittu tapaus on sovellettavissa analogisesti myös nyt tähän kysymyksessä olevaan tapaukseen. Vakuutettu on todettu syyllistyneen syyttäjän syyttämättäjättämispäätöksessä tahalliseen rahanpesurikokseen, mutta jätetty syyttämättä ja rangaistukseen tuomitsematta sitä koskevien erityissäännösten perusteella. Koska vakuutettu ei ole ollut asiassaan syyttömästi vangittuna, Valtionkonttori on hylännyt hakemuksen perustuen lakiin syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksattavasta korvauksesta. Tämän jälkeen vakuutettu on nostanut vireille siviilikanteen käräjäoikeudessa, jossa se vaatii korvausta valtiolta Valtionkonttorin päätöksestä huolimatta.

Vakuutusyhtiön käsityksen mukaan kysymys on asiasta, joka koskee vakuutetun esittämää sellaiseen tekoon perustuvaa yksityisoikeudellista vaatimusta, josta hänet on tuomittu rangaistukseen tai jätetty syyttämättä tai rangaistukseen tuomitsematta sitä koskevien erityissäännösten perusteella.

Asiassa ei vakuutusyhtiön mukaan ole aihetta muuttaa aiemmin tehtyä korvauspäätöstä.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Tapauksessa on kysymys siitä, koskeeko vakuutetun valtiota vastaan vapaudenmenetyksestä nostama siviilikanne sellaista tekoa, josta vakuutettu on tuomittu rangaistukseen. Lisäksi kyse on siitä, onko sovellettava vakuutusehto kohtuullinen tai johtaako sen soveltaminen kohtuuttomuuteen.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutusehtojen kohdan 191.5.12 mukaan vakuutuksesta ei korvata vakuutetulle aiheutuvia kuluja asiassa, joka koskee vakuutetun esittämää sellaiseen tekoon perustuvaa yksityisoikeudellista vaatimusta, josta hänet on tuomittu rangaistukseen tai jätetty syyttämättä tai rangaistukseen tuomitsematta sitä koskevien erityissäännösten perusteella

Asian arviointi

Vakuutettu on hakenut vahingonkorvausta valtiolta vangitsemisaikaisen vapaudenmenetyksen johdosta. Vahingonkorvausvaatimus ei koske vakuutetun tekoa vaan sitä, että hän on ollut vangittuna. Tämän vuoksi kyseessä oleva vahingonkorvausvaatimus ei perustu sellaiseen tekoon, josta vakuutettu on tuomittu rangaistukseen. Sillä seikalla, onko vakuutettu tuomittu teosta, ei ole merkitystä siksi, että vahingonkorvausvaatimus perustuu vapaudenmenetykseen eikä vakuutetun tekoon.

Koska vakuutuksen rajoitusehto ei tule tapauksessa sovellettavaksi, ei lautakunta ota kantaa sen kohtuullisuuteen.

Lopputulos

Lautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö myöntää asiassa oikeusturvaedun.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA