Haku

VKL 266/12

Tulosta

Asianumero: VKL 266/12 (2013)

Vakuutuslaji: Henkivakuutus

Ratkaisu annettu: 15.05.2013

Lakipykälät: 22, 24, 27

Vakuutuksenottajan tiedonantovelvollisuuden laiminlyönti Vakuutuksen hakemista edeltäneet alkoholiongelmaan liittyneet vastaanottokäynnit Vakuutusyhtiön vaihtaminen

Tapahtumatiedot

A:n (syntynyt 1958) yhtiö oli ottanut 1.7.2010 alkaen henkivakuutuksen, jossa A oli vakuutettuna. Tuossa tilanteessa aiemmat vakuutukset aiemmasta vakuutusyhtiöstä oli irtisanottu ja tilalle oli otettu uudet vakuutukset.

A oli allekirjoittanut 23.6.2010 terveysselvityksen, jossa hän oli vastannut kieltävästi kysymykseen: ”Oletteko ollut hoidettavana alkoholin tai muun huumaavan aineen käytön vuoksi?” A oli vastannut myöntävästi yleiseen kysymykseen, onko hän ollut tutkittavana tai hoidossa viiden viimeksi kuluneen vuoden aikana. Hän oli yksilöinyt terveysselvityksessä vuonna 2010 todetun aivotärähdyksen ja infektion, vuonna 2009 todetun hammaskivun sekä varpaiden kynsien työtapaturman. Lisäksi hän oli kertonut 2007 todetusta ulnaris-hermon vaivasta. Vakuutus oli myönnetty 1.7.2010 alkaen.

A kuoli 2.1.2011, minkä johdosta hänen vakuutuksensa edunsaajat hakivat 16.2.2011 vakuutuskorvausta.

 

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiö on antanut korvauspäätöksen 13.7.2011. Yhtiö on evännyt korvauksen todeten, että vakuutuksen myöntäminen on perustunut A:n antamaan terveydentilaa koskevaan terveysselvitykseen 23.6.2010.

Yhtiö on perustellut hylkäävää päätöstään seuraavasti: ”Vakuutettu on terveysselvityksessä vastannut kieltävästi sairauksia koskeviin kysymyksiin. Korvausasian käsittelyn yhteydessä olemme nyt saaneet tietää, että hänellä on ollut tutkimuksia ja sairauksia, joista hänen olisi kuulunut ilmoittaa terveysselvityksessään. Jos nyt esille tulleet tiedot olisi vakuutusta haettaessa annettu, ei vakuutusta olisi hänelle myönnetty.” Yhtiö on tällä perusteella evännyt korvauksen ja palauttanut vakuutusmaksut kuolinpesän tilille.

 

Valitus

A:n edunsaajat ovat tyytymättömiä vakuutusyhtiön päätökseen ja pyytävät lautakunnan ratkaisusuositusta asiasta. Edunsaajat toteavat, että A oli ollut terveysselvitystä antaessaan vilpittömässä mielessä. Hänellä oli nyt puheena olevaa vakuutusta myönnettäessä ollut aikaisemmin voimassa oleva kattava ja riidattomasti oikeiden tietojen perusteella myönnetty henkivakuutus. Hän on ymmärtänyt voivansa pitää voimassa aiemman henkivakuutuksensa. A:n tarkoituksena on kuitenkin ollut ainoastaan vaihtaa vakuutusyhtiötä, eikä kyseessä ole ollut uuden henkivakuutuksen ottaminen, ainoastaan aiempi henkivakuutus aiemmassa yhtiössä on siirretty uuteen yhtiöön. A oli katsonut, että tällaisessa tilanteessa, jossa vakuutus siirretään uuteen yhtiöön, ovat aiemmin myönnetyn vakuutuksen mukaiset edellytykset olleet voimassa.

A oli pyrkinyt antamaan ne tiedot, jotka hän oli antanut myös ensimmäistä henkivakuutusta ottaessaan, koska kysymyksessä oli ollut aikaisemman asiantilan jatkaminen uudessa yhtiössä. Oikeudenomistajat ovat viitanneet vakuutussopimuslain 27 §:ään, joka koskee vaaran lisääntymistä henkilövakuutuksessa ja tuon vaaran lisääntymisen ilmoittamista. Terveydentilassa tapahtuneet muutokset eivät kuitenkaan ole tällaisia tietoja.

Lisäksi oikeudenomistajat ovat viitanneet siihen, että A on ollut henkisesti epävakaassa tilassa eikä ole ymmärtänyt hänelle esitettyjä kysymyksiä ja niiden perusteella antamiensa tietojen merkitystä ja kokonaisseurauksia.

Kuolintapauskorvauksen epääminen olisi joka tapauksessa kohtuutonta.

 

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toteaa, että A oli vastannut terveysselvityksessä 23.6.2010 kieltävästi kysymykseen, joka on koskenut alkoholia ja muuta huumaavaa ainetta. Sairauskertomuksista ilmenee, että A oli ollut alkoholiongelman vuoksi lääkärin hoidossa 27.2.2007 ja 20.3.2007 ja että hän oli saanut sairauteensa lääkinnällistä hoitoa. Näin ollen hänen antamansa vastaus terveysselvitykseen on ollut virheellinen. Jos kyseiset tiedot olisivat olleet käytettävissä vakuutusta myönnettäessä, ei vakuutusta olisi yhtiön vastuunvalintaohjeiden mukaan lainkaan myönnetty.

Vakuutuksen myyneen henkilön selvityksen mukaan A:lle on kerrottu tilanteessa suullisesti myös, että vakuutuksen myöntäminen edellyttää terveysselvityksen täyttämistä ja että vakuutusta ei myönnetä aikaisemman vakuutuksen terveysselvityksen perusteella. Näin ollen A:n on pitänyt ymmärtää, että vakuutuksen myöntäminen perustuu hänen 23.6.2010 antamaansa terveysselvitykseen.

Vakuutusyhtiö toteaa, ettei se ole edes väittänyt, että A olisi menetellyt vilpillisesti. Tällä ei ole kuitenkaan merkitystä nyt esillä olevassa asiassa.

Sopimuksen tekohetkellä ei ole ollut perusteita epäillä A:n ymmärryskykyä tai oikeustoimikelpoisuutta.

Korvauksen epääminen ei ole esillä olevassa asiassa kohtuutonta.

 

Lautakunnan käytettävissä oleva selvitys

Lautakunnalla on käytettävissään:

  • korvauspäätös 13.7.2011
  • vakuutusmyyjän selvitys 21.6.2012
  • sairauskertomusmerkinnät 17.3.2005–14.6.2010
  • terveysselvitys 23.6.2010
  • korvaushakemus 15.1.2011
  • vakuutuskirja 2.7.2010
  • vakuutusehdot 1.11.2010.

Sairauskertomuksista ilmenee, että A oli hakeutunut 27.2.2007 tutkittavaksi alkoholiongelman vuoksi. Hänelle oli keskusteltu eri hoitovaihtoehdoista. Samasta syystä hän oli hakeutunut tutkittavaksi 20.3.2007. Alkoholin runsaasta käytöstä on maininta 15.1.2009, ja juuri ennen vakuutuksen ottamista 26.4.2010 on merkitty, että A on halunnut todistuksen alkolukkoajokortista poliisille. Sairauskertomuksesta 28.4.2010 ilmenee taustatietona, että A oli tuomittu törkeästä rattijuopumuksesta marraskuussa 2009, minkä seurauksena oli vaihtoehtona puolen vuoden ajokielto taikka vähintään yksi vuosi vain alkolukollisella autolla ajoa. A:lle oli annettu suurkuluttajaohjekortti ja kirjoitettu vapaamuotoinen todistus, ettei ole estettä alkolukollisen ajoneuvon ajoluvalle.

 

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 22 §:n mukaan vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee ennen vakuutuksen myöntämistä antaa oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutuksenantajan esittämiin kysymyksiin, joilla voi olla merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta. Vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee lisäksi vakuutuskauden aikana ilman aiheetonta viivytystä oikaista vakuutuksenantajalle antamansa, vääriksi tai puutteellisiksi havaitsemansa tiedot.

Vakuutussopimuslain 24 §:n mukaan vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa, jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa ja vakuutuksenantaja ei olisi lainkaan myöntänyt vakuutusta siinä tapauksessa, että oikeat ja täydelliset vastaukset olisi annettu. Jos vakuutuksenantaja tosin olisi myöntänyt vakuutuksen mutta ainoastaan korkeampaa maksua vastaan tai muutoin toisilla ehdoilla kuin oli sovittu, vakuutuksenantajan vastuu rajoittuu siihen, mikä vastaa sovittua vakuutusmaksua tai niitä ehtoja, joilla vakuutus olisi myönnetty.

Vakuutussopimuslain 24.3 §:n mukaan, jos 1 tai 2 momentissa säädetyt seuraamukset johtaisivat vakuutuksenottajan tai vakuutuskorvaukseen oikeutetun kannalta ilmeiseen kohtuuttomuuteen, niitä voidaan sovitella.

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko A laiminlyönyt 23.6.2010 terveysselvitystä antaessaan hänelle vakuutussopimuslain 22 §:n mukaan kuuluneen tiedonantovelvollisuutensa.

Tapauksen arviointi

A on vastannut terveysselvityksessä kieltävästi alkoholiongelmaa koskevaan kysymykseen, vaikka hän on ollut vuonna 2007 tutkimuksissa alkoholiongelmansa johdosta ja vaikka lääkärin kertomuksissa on juuri vakuutuksen ottamista edeltävästi puhuttu siitä. A on siten laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa vähäistä suuremmalla huolimattomuudella.

Lautakunta pitää uskottavana, että vakuutusyhtiö ei olisi vastuunvalintaohjeidensa mukaan myöntänyt henkivakuutusta lainkaan, mikäli A:n alkoholiongelma olisi ollut yhtiön tiedossa terveysselvityksen 23.6.2010 perusteella. Näin ollen vakuutusyhtiö on ollut vakuutussopimuslain 24.2 §:n nojalla vastuusta vapaa alusta lukien ja yhtiöllä on ollut oikeus evätä korvaus.

A:n oikeudenomistajien perusväite lautakunnassa on se, että A olisi ymmärtänyt, että kysymys olisi ollut ainoastaan aiempien vakuutusten siirtämisestä ns. vanhoina vakuutuksina uuteen yhtiöön. Valituksessa on esitetty, että A olisi pyrkinyt antamaan terveydentilastaan ainoastaan sen kuvan, mikä oli vastannut vanhojen vakuutusten myöntämishetkellä ollutta ja silloin A:n tiedonantovelvollisuuden piirissä ollutta terveydentilaa. A:n 23.6.2010 antamasta terveysselvityksestä kuitenkin ilmenee, että A oli antanut tietoja myös terveydentilaansa koskevista tapahtumista vuosina 2007 - 2010 seuraavasti: aivotärähdys 22.3.2010; infektio 3.2.2010; hammaskipu 23.9.2009; työtapaturma, varpaiden kynnet 27.5.2009; morbositas nervi ulnaris 13.4.2007.

Yleisen kokemuksen mukaan, kun aiemmat vakuutukset päätetään vanhassa vakuutusyhtiössä ja uudesta yhtiöstä otetaan uudet vakuutukset, annetaan myös uudet terveysselvitykset. Myös tässä tapauksessa vakuutuksen myynyt toimihenkilö on vahvistanut erityisesti selostaneensa A:lle, että vanhoja vakuutuksia ei sellaisenaan voida siirtää uuteen yhtiöön vaan vakuutusten myöntämisen edellytyksenä on nyt annettava uusi terveysselvitys. Vakuutustoimihenkilön 21.6.2012 sähköpostitse vakuutusyhtiön korvauskäsittelijälle antamasta selvityksestä ilmenee, että myyntihenkilö oli keskustellut A:n kanssa tarkasti läpi, että vakuutusyhtiötä vaihdettaessa vakuutukset pitää hakea ns. uusina vakuutettavan terveysselvitystä vastaan ja ettei niitä myönnetä aikaisemman vanhaan yhtiöön jätetyn terveysselvityksen perusteella. Vastaavalla tavalla toimihenkilö oli toiminut kaikkien asiakkaittensa kanssa. A:n järjen ja ruumiin voimissa ei ollut havaittavissa totutusta poikkeavaa.

Edellä mainittujen seikkojen valossa lautakunta ei pidä uskottavana, ettei A olisi ymmärtänyt ottavansa 23.6.2010 allekirjoittamallaan terveysselvityksellä uutta vakuutusta tai että hän olisi voinut tuolloin perustellusti käsittää terveysselvityksessä nimenomaisesti kysytyn alkoholiongelmansa rajautuneen tiedonantovelvollisuutensa ulkopuolelle.

Asiassa ei ole esitetty varteenotettavaa näyttöä siitä, että A olisi ollut terveysselvitystä antaessaan osittainkaan oikeustoimikelvoton. A:n oikeudenomistajat eivät ole toisaalta myöskään väittäneet vakuutussopimusta pätemättömäksi, vaan ovat vaatineet sen perusteella korvauksia.

Asiassa ei ole yksilöity eikä muutenkaan käynyt ilmi seikkoja, joiden perusteella vakuutuskorvauksen epääminen A:n tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin perusteella olisi A:n oikeudenomistajien näkökulmasta vakuutussopimuslain 24.3 §:ssä tarkoitetuin tavoin ilmeisen kohtuutonta.

Johtopäätös

Lautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä asianmukaisena.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Rissanen, jäsenet Ahlroth, Kauppila ja Kummoinen sekä varajäsen Koskiniemi. Sihteerinä toimi Saarikoski.

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia