Haku

VKL 265/15

Tulosta

Asianumero: VKL 265/15 (2015)

Vakuutuslaji: Kotivakuutus

Ratkaisu annettu: 17.11.2015

Vahingon korvattavuus. Vakuutusehtojen tulkinta ja rajoitusehdot. Katoaminen vai varkaus.

Tapahtumatiedot

Asiakkaan 27.6.2012 tekemän rikosilmoituksen mukaan hänen kotoaan korulippaasta oli hävinnyt kaksi rannekelloa. Rikosilmoituksen selostusosan mukaan asiakas oli ilmoittanut poliisille, että rannekellojen katoamisen aikaan hänen miehensä oli ollut muuttamassa toiseen osoitteeseen. Asiakkaan mies oli muuttanut 13.3.2012 ja vielä muuton jälkeen viikon ajan käynyt omilla avaimillaan asiakkaan asunnossa kunnes asiakas oli vaihtanut asunnon oven lukon. Kenelläkään muulla kuin em. miehellä ei ole ollut avaimia asiakkaan asuntoon. Asiakkaan mielestä rannekellot ovat tulleet anastetuiksi, koska hän ei ole löytänyt niitä etsinnöistä huolimatta.

Asiakkaan asunnosta pois muuttanut mies on poliisille kertonut, että hän ja asiakas olivat olleet parisuhteessa mutta että hän oli 13.3.2012 muuttanut pois asiakkaan asunnosta. Mies on ollut tietoinen asiakaan kuvailemista ja nyt anastetuiksi ilmoitetuista rannekelloista, mutta kiistänyt niiden anastamisen.

Syyttäjä on 5.7.2012 tehnyt päätöksen esitutkinnan lopettamisesta, koska syyttäjän mielestä on ilmeistä, että esitutkinnassa ei tultaisi saamaan riittävää näyttöä syytteen nostamiseksi.

Asiakas haki korvausta vahingosta kotivakuutuksesta. Vakuutusyhtiö on korvauspäätöksessään 6.11.2014 todennut, että yhtiön saamien selvitysten perusteella ei voi riittävän selkeästi osoittaa mitä kelloille on tapahtunut vaan tapahtuma on jäänyt täysin epäselväksi. Pelkkä olettamus kellojen anastamisesta ei tällaisessa tilanteessa riitä näytöksi siitä, että vahinko olisi aiheutunut varkaudesta. Tästä johtuen yhtiö ei ole voinut maksaa korvausta kelloista asiakkaan kotivakuutuksen perusteella.

Asiakkaan valitus

Valituksessaan asiakas toteaa, että hän oli säilyttänyt arvokkaita rannekelloja kotonaan korurasiassa ja että maaliskuussa 2012 hän oli huomannut kellojen kadonneen korurasiasta. Kelloja ei ole etsinnöistä huolimatta löytynyt muualtakaan asunnosta. Maaliskuussa 2012 asiakkaan asunnossa oli vieraillut useita henkilöitä. Tekijä ei ole poliisitutkinnassa selvinnyt, mutta muuta järkevää selitystä kellojen katoamiselle asunnosta ei kuitenkaan ole kuin se, että joku on ne anastanut asunnosta.

Vakuutusehtojen 3.4 ensimmäisen kohdan mukaan vakuutuksesta korvataan äkillinen ja ennalta arvaamaton välitön esinevahinko, jonka syynä on varkaus. Korkein oikeus on ottanut kantaa vastaavanlaisten vakuutusehtojen tulkintaan. Ratkaisussaan KKO 1996:64 korkein oikeus on katsonut, että korvattavaksi voi tulla myös sellainen vahinko, jonka aiheuttajaa ei pystytä selvittämään.

Asiakas on kertonut poliisille kellojen kadonneen asunnosta aikavälillä 13.3.2012 -20.3.2012. Tutkinnassa ei ole selvinnyt kuka kellot on anastanut. Selvää kuitenkin on että kellot ovat hävinneet asunnosta jonkun ulkopuolisen henkilön toimesta. Tapahtuma-aika, -paikka ja olosuhteet ovat tulleet riittävällä tarkkuudella määritellyiksi. Näin ollen asiakas vaatii vakuutusyhtiötä korvaamaan rannekellojen arvon.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö toteaa, että asiakaan rannekellojen katoaminen on johtunut katoamisesta tai muusta määrittelemättömästä tapahtumasta, eikä tällä perusteella korvausta ole voitu suorittaa vakuutuksenottajan vakuutuksesta.

Yleisten vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaan vahingonkärsineen on näytettävä toteen vahinkotapahtuma ja siitä seurannut vahinko. Vakuutuksenottaja on velvollinen osoittamaan todennäköiseksi, että kyseessä on vakuutuksesta korvattava vahinkotapahtuma. Vahinkoilmoituksen ja sen jälkeen ilmoitettujen tietojen ja muiden selvitysten perusteella yhtiö katsoo, että vakuutusehtojen tarkoittama korvattava äkillinen ja ennalta arvaamaton vahinkotapahtuma on jäänyt toteen näyttämättä. Asiakas ei ole itsekään ollut varma siitä, mitä kelloille on tapahtunut. Pelkkä oletus kellojen anastamisesta ei riitä sen osoittamiseksi, että kyse olisi ollut vakuutusehdoissa määritellystä vahinkotapahtumasta.

Asiakkaan valituksessa viitatussa korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 1996:64 on ollut kyse vesivahingon korvattavuuden arvioinnista. Kyseisen ratkaisun perusteella ei voi analogisesti arvioida, miten varkausvahingon korvattavuus tulisi ratkaista.

Asiakkaan vahinko on aiheutunut määrittelemättömäksi jääneestä tapahtumasta, jollaisesta on ollut kyse myös Vakuutuslautakunnan ratkaisusuosituksissa VKL 6/13 ja 549/13. Vahingon syy on jäänyt epäselväksi ja tästä syystä vahinkoa ei voida korvata asiakkaan kotivakuutuksen perusteella.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on riitaa siitä, onko asiakas osoittanut rannekellojen menettämisen olevan varkausvahingon seurausta.

Sovellettavat vakuutusehdot

Tapaukseen sovellettavien kotivakuutusehtojen kohdan 3.1 mukaan vakuutuksesta korvataan äkillinen ja ennalta arvaamaton välitön esinevahinko, jonka syynä on äkillinen ja ennalta arvaamaton tapahtuma.

Vakuutuksen ehtojen kohdan 3.4 mukaan vakuutuksesta korvataan äkillinen ja ennalta arvaamaton välitön esinevahinko, jonka syynä on varkaus tai sen yritys.

Vakuutuksen rajoitusehtojen kohdan 4.12 mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut omaisuuden katoamisesta tai unohtamisesta.

Vakuutuksen ehtojen kohdan 4.21 mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, jos vakuutustapahtumaa ei voida määritellä; kuten esimerkiksi varkausvahinkoa, jonka tapahtuma-aikaa, -paikkaa ja -olosuhteita ei voida tarkoin määritellä.

Asian arviointi

Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan näyttötaakka vakuutuksesta korvattavan vahingon syntymisestä on vakuutuskorvausta hakevalla.

Vakuutusehtojen mukaan korvattava vakuutustapahtuma kuten esimerkiksi nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa varkausvahinko pitää voida tapahtuma-ajan, -paikan ja –olosuhteiden suhteen tarkoin määritellä varkaudeksi tai muussa tapauksessa vahingon katsotaan aiheutuneen omaisuuden katoamisesta tai unohtamisesta. Vakuutusehdoissa ei tarkemmin määritellä sitä, mitä tarkoitetaan vahingon osoittamisella varkaudeksi tapahtuma-ajan, -olojen ja -paikan suhteen. Vakuutuslautakunnan käsityksen mukaan kyseistä ehtokohtaa tulee tulkita siten, että mikäli korvauksen hakija saattaa riittävän todennäköiseksi, että vahinko ajankohta, tapahtumapaikka ja olosuhteet huomioon ottaen on aiheutunut varkaudesta, vahinko tulee korvata vakuutuksesta. Korvauksen hakijan jälkikäteinen oletus tai päättelyketju siitä, mitä omaisuudelle on täytynyt tapahtua, ei itsessään riitä osoitukseksi vahingon syystä.

Poliisille tekemässään rikosilmoituksessa asiakas on kertonut epäilevänsä miehensä ottaneen korulippaasta kaksi rannekelloa asunnosta poismuuton aikana puolivälissä maaliskuuta 2012 (13. - 20.3.2012). Vakuutuslautakunnalle osittamassaan valituksessa asiakas on lisäksi ilmoittanut, että maaliskuussa 2012 hänen asunnossaan oli vieraillut useita henkilöitä.

Epäselväksi jää asiakkaan väittämän varkaustapahtuman tarkka tekoajankohta. Niin ikään epäselväksi jää varkauden tekijäpiiri, koska asiakas oli aluksi epäillyt rannekellojen anastajaksi pois muuttavaa miestään ja sittemmin lisäksi asunnossaan käyneitä muita henkilöitä.

Ottaen huomioon edellä mainitun vakuutuslautakunta toteaa, että asiassa jää epäselväksi kaksi mahdolliseen varkausvahinkoon liittyvää ja vakuutusehtojen soveltamiselle merkityksellistä olosuhdetta eli varkauden tekoaika ja tekijä. Vaikkakaan vakuutuksesta korvattavalta varkausvahingolta ei edellytetä sen ajankohdan tarkkaa määrittelyä eikä myöskään tietoa varkaan henkilöllisyydestä, niin näitä tietoja koskevilla epäselvyyksillä on lautakunnan mielestä merkitystä asian kokonaisharkinnassa. Varkaustapahtuman olosuhteisiin liittyvien epäselvyyksien merkitykset kokonaisharkinnassa lisäksi korostuvat, mikäli varkaustapahtumasta ei ole konkreettista näyttöä vaan varkaustapahtuma on ainoastaan omistajan henkilökohtainen näkemys ja jälkikäteinen päättely todennäköisimmästä tapahtumienkulusta.

Esitetty selvitys kokonaisuutena huomioiden lautakunta ei voi päätyä siihen johtopäätökseen, että asiakkaan rannekellojen häviämisen todennäköisenä syynä olisi niiden varastaminen. Asiakas ei siten ole näyttänyt, että kysymys olisi korvattavasta vakuutustapahtumasta.

Lopputulos

Lautakunta pitää vakuutusyhtiön kielteistä korvauspäätöstä asianmukaisena eikä suosita korvausta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

 

Puheenjohtaja Melander

Sihteeri Ylitapio

 

Jäsenet:

Sario

Siirala

Uimonen

Vuori

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia