Tapahtumatiedot

Vakuutettu (s. 1960) loukkasi oikean ranteensa 21.12.2011, kun hän liukastui ko­tipihalla ja otti tukea oikealla kädellä. Röntgenkuvauksessa todettiin, että ranne oli murtunut. Vakuutusyhtiö on korvannut ranteen murtumasta ja sen jälkitilasta aiheutuneen hoidon kustannukset sekä maksanut vakuutetulle pysyvän haitan korvauksen haittaluokan 2 mukaisesti.

Vakuutettu on hakenut korvausta myös oikean olkapään hoitokuluista. Vakuu­tusyhtiö on kieltäytynyt korvaamasta olkapään hoitokuluja 14.3.2012 jälkeiseltä ajal­ta, koska yhtiön mukaan tapaturmasta 21.12.2011 oli aiheutunut olkapäähän korkeintaan venähdysvamma ja hoidon tarpeen syynä olivat tapaturmasta riip­pumattomat sairausperäiset tekijät olkapäässä.

Vakuutettu liukastui uudestaan 8.4.2013 ja putosi oikean kyynärpäänsä varaan loukaten kyynärpäänsä ja olkapäänsä. Vakuutusyhtiö on kieltäytynyt korvaamas­ta oikean olkapään hoitokuluja 18.4.2013 jälkeiseltä ajalta, koska olkapään tila ja hoidon tarve eivät yhtiön mukaan ole aiheutuneet tapaturmista 21.12.2011 ja 8.4.2013.

Asiakkaan valitus

Vakuutettu on vaatinut, että yhtiö maksaa hänelle korvausta oikean olkapään hoitokuluista. Vakuutetun mukaan olkapään oireiden syynä ei ole rappeuma vaan tapaturma. Olka­päässä ei ollut mitään oireita ennen tapaturmaa.

Vakuutettu on lisäksi vaatinut, että haittaluokkaa korotetaan. Fysiatrian erikois- /ylilääkäri on 27.9.2013 todennut haittaluokaksi 9. Kaksi kuukautta myö­hemmin vakuutettu kävi ortopedin /traumatologin vastaanotolla, joka totesi vam­man pahentuneen ja haittaluokan olevan 10–11. Vakuutettu ei voi lainkaan käyttää oi­keaa kättään, koska se on voimaton. Oikea käsi on tiellä eikä se nouse si­vulle tai eteen eikä mene selän taakse. Kädessä on jatkuvaa särkyä, johon sär­kylääkkeet eivät auta. Vakuutetulle on myönnetty työkyvyttömyyseläke 1.12.2013 läh­tien, ja hänellä on myös invalidikortti.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on vastineessaan todennut, että vakuutetulle on sattunut 21.12.2011 vakuu­tusehtojen mukainen tapaturma, jonka yhteydessä hänen oi­kea ran­teensa on murtunut ja hän on mahdollisesti loukannut myös oikeaa olka­päätään. Ensimmäinen maininta olkapään lievistä oireista on sairauskertomuk­sessa 14.3.2012, ja tuolloinkin olkapään toiminta on kuvattu hyväksi. Pitkä viive tapa­turman sattumisen ja hoidon aloittamisen välillä viittaa lievään tapaturma­vammaan. Oikean olkapään magneettitutkimuksessa 27.11.2012 ei ole todettu tapa­turmaisia vammoja, vaan sairaus- ja rappeumaperäisiä muutoksia. Yhtiön mu­kaan tapaturmasta 21.12.2011 on aiheutunut vakuutetun oikeaan olkapää­hän korkeintaan venähdystasoinen vamma, jonka osuus olkapään oireilusta ja hoidon tarpeesta on tullut riittävästi huomioiduksi 14.3.2012 mennessä.

Tapaturman 8.4.2013 osalta yhtiö on todennut, että tapauksessa ei ole kuvattu sellaista voimakasta tapaturmamekanismia, jonka yhteydessä kunnossa olevat kiertäjäkalvosimeen kuuluvat jänteet repeäisivät. Tapaturmasta on voinut aiheu­tua vakuutetun oikeaan olkapäähän ruhje- tai venähdystasoinen vamma, jonka osuus oireilusta on tullut riittävästi korvatuksi 18.4.2013 mennessä.

Yhtiön mukaan vakuutetun oikean kyynärpään tasolla to­dettu ulnarishermon pinnetila ei ole syy-yhteydessä 21.12.2011 sattuneeseen ta­paturmaan, vaan se on aiheutunut sai­rausperäisestä hermokanavan ahtaumasta.

Yhtiö on lisäksi todennut, että hoitotietojen mukaan vakuutettu on kaatunut myös 4/2012, jolloin oikea yläraaja on vääntynyt taakse ja olkakipu pahentunut. Vakuutettu ei ole tehnyt kaatumisesta ilmoitusta vakuutusyhtiöön, eikä asiaa si­ten ole käsitelty vakuutuksen perusteella. Yhtiö on kuitenkin katsonut, ettei va­kuutettu olisi saatujen selvitysten perusteella oikeu­tettu enemmälti korvauksiin tä­mänkään kaatumisen takia.

Koska oikean olkapään tila ja siitä aiheutunut haitta eivät ole seurausta tapatur­mista 21.12.2011 ja 8.4.2013, ei niitä oteta huomioon pysyvää haittaa arvioitaes­sa. Vakuutetun oikean käden haitta arvioidaan ainoastaan rannemurtumas­ta 21.12.2011 ja sen jälkitilasta aiheutuneen haitan perusteella. Haitta on arvioi­tu pysyväksi 27.9.2013 kuntoutuksesta laaditun väliarvion vammantilatiedoin. Pe­rusteita haittaluokkaa 2 korkeamman haittakorvauksen maksamiseen ei ole.

Selvitykset

Lautakunnalla on käytettävissään vakuutettua koskevia sairauskertomustietoja ja lääkärinlausuntoja ajalta 22.12.2011 - 5.12.2013.

Tapaturman 21.12.2011 jälkeisen ensimmäisen lääkärikäynnin sairauskertomus­merkinnän 22.12.2011 mukaan vakuutettu oli liukastunut ja ottanut oikealla kä­dellä tukea. Röntgentutkimuksessa on todettu värttinäluun etäisen pään murtu­ma dorsaalisine siirtymineen.

Sairauskertomusmerkinnän 14.3.2012 mukaan murtuman on luutunut ja asento on hyvä. Kliinisessä tutkimuksessa ranne on hyvin jäykkä, sormien harotus onnis­tuu eikä sormissa ole tuntopuutoksia. Viime aikoina kipua on ollut myös oi­kealla lapaluun seudussa. Olkapään liikelaajuudet ovat täydet. Vastustettu loitontamin­en ja eteenpäin kohottaminen aiheuttavat lievää kipua lapaluun seu­tuun, tun­nustellen ei selviä arkuuksia.

Sairauskertomusmerkinnän 14.5.2012 mukaan oikea ranne on edelleen vasenta jäykempi, ja lisäksi kipua on olkapäässä. Olkapään ulkokierto on hyvä mutta voi­massa on vajausta. Sisäkierto ei kivun takia onnistu. Hauislihaksen voima on alentunut.

Sairauskertomusmerkinnän 10.8.2012 mukaan 8.8.2012 tehdyssä hermoratatut­kimuksessa on todettu oikean käden kyynärhermon kulkualueella pinnetila.

Oikean olkanivelen magneettitutkimuksessa 27.11.2012 on todettu rustoreunuk­sen etuosan rappeumaa, olkalisäke-solisluunivelen osittaista sijoiltaanmenoa ja solis­luun pään syöpymää.

Vakuutetun oikea ranne on tähystetty 11.12.2012 ja samassa yhteydessä kyynär­hermo on vapautettu. Tähystyksessä on siistitty veneluun ja kuuluun välisen ni­velsiteen repeämä ja todettu ranneluiden kyseisen alueen nivelrikkomuutoksia.

Leikkauksen jälkeisessä kontrollissa 20.3.2013 on todettu, etteivät IV-V sormien tunto, näppäryys ja voima ole palautuneet. Ranteen testauksessa on havaittu epävakautta ja jatkossa esitetty tehtäväksi osajäykistystä. Vakuutetun oikea olka­pää on tullut entistä kivuliaammaksi ja alkanut jäykistyä. Aktiivinen taivutus ja si­vunosto ovat 90 astetta, olkalisäkesolisluunivel on tunnustellen aristava ja kivu­lias.

Tapaturman 8.4.2013 jälkeisen ensimmäisen lääkärikäynnin sairauskertomus­merkinnän 9.4.2013 mukaan vakuutettu oli kaatunut ja olkavarsi oli kipeytynyt enem­män. Olkavarren liikkuvuudet olivat samanlaiset.

Oikean olkanivelen ultraäänitutkimuksessa 18.4.2013 on todettu ylemmän lapali­haksen jänteen keskiosassa pieni puutosalue sekä ärsytystä olkalisäke-solisluuni­velessä.

Kuntoutuksen väliarvion 27.9.2013 mukaan olkanivelen aktiivinen etu- ja si­vunosto ovat 30 astetta, jonka jälkeen on kipua. Oikeaa kät­tä ei saa vietyä selän taakse edes pakaran päälle. Kasvojen alaosaa saa kosketettua oikean käden sor­milla vain, jos samalla kumartaa päätä vahvasti eteen. Oi­kean käden sormien ojennus ja haritus eivät onnistu. Sormien nyrkistys on­nistuu mutta puristusvoima on heiveröinen. Ranteen vastustetut liikkeet aiheuttavat kaikkiin suuntiin tehtyi­nä vihlaisevaa kipua. Tunto on alentunut oikeassa kä­dessä ja kyynärvarressa ul­naarisesti. Lääkäri arvioi oikean yläraajan haitan vas­taavan kokonaisuudessaan haittaluokkaa 9.

Lääkärinlausunnon 2.12.2013 mukaan oikean olkanivelen aktiivinen taivutus on 60 ja sivunosto 50 astetta, kierrot ovat vajaat. Ranteen puristusvoima ja vastus­tetut taivutusvoimat ovat alentuneet. Lääkäri arvioi oikean yläraajan hai­tan vas­taavan haittaluokkaa 10-11.

Lääkärinlausunnon 5.12.2013 mukaan oikeassa ranteessa on voimakas liikerajoi­tus. Ranteen taivutus on 25 astetta, ojennus 20 asetetta ja sivutaivutukset 15 as­tetta. Sormissa on koukistusvajausta ja sormenpäät jäävät senttimetrin päähän kämmenestä. Tunnustellen arkuutta on veneluu-kuu­luu-seudussa. Iho on lämmin ja laskimotäyttö hyvä. Kudoskiinteys on normaali.

Asiantuntijalausunto

Lautakunta on pyytänyt asiantuntijalausunnon kirurgian, ortopedian ja trauma­tologian erikoislääkäri Matti Karjalaiselta.

Karjalainen on lausunut, että 27.11.2012 tehdyssä magneettitut­kimuksessa on todettu sairausperäisiä muutoksia vakuutetun oikean olkanivelen rustoreunuk­sessa ja olkalisäke-solisluunivelessä. Nämä muutokset ovat pitkän ajanjakson ku­luessa kehittyneitä rakenteiden heikentymisestä johtuvia sairauspe­räisiä tiloja. Vakuutetun oikean olkapään oireilu ei ole aiheutunut 22.12.2011 sat­tuneesta ta­paturmasta, vaan näistä ennen tapaturmaa kehittyneistä sairausperäi­sistä muu­toksista. Tapaturmaan 22.12.2011 ei liity olkanivelen sijoil­taanmenoa tai olkalisä­ke-solisluunivelen sijoiltaanmenon edellyttä­mää voimakasa­steista olan ruhje­vammaa, kuten hartia edellä alustalle putoamis­ta tai törmäystä. Kyseisenlai­nen voimakasasteinen vamma johtaisi välittömään hoitoon hakeutumiseen ja tu­lisi todetuksi alkuvaiheen hoitokäynnin yhteydessä. Vakuute­tulla ei ole kaatumi­sen 22.12.2011 yhteydessä todettu olkapään alueen rakentei­den vammaa. Oi­kean olkapään oireilu ilmeni kontrollissa 14.5.2012 eikä liity vahinkotapahtu­maan.

Karjalainen on lisäksi lausunut, että 8.4.2013 sattuneen tapaturman jälkeen teh­dyssä kliinisessä tutkimuksessa vakuutetun oikean olkapään liikkeiden todettiin olevan samanlaiset eikä 18.4.2013 tehdyssä ultraäänitutkimuksessa todettu vau­rioita. Kaatuminen 8.4.2013 ei ole pahentanut aikaisemmin todettuja rakenne­muutoksia, eikä myö­hempi olkanivelen oireilu siten ole seurausta myöskään täs­tä tapaturmasta.

Pysyvän haitan osalta Karjalainen on lausunut, että vakuutetun oikean ranteen murtuman on 14.3.2012 todettu luutuneen hyvään asentoon, ja ranteen sekä sormien toiminnot ovat kontrollissa 16.4.2012 olleet normaalit. Myöhempi sor­mien ja ranteen toimintojen vaje ja kipuoireisto on johtunut pääosin kyynärher­mon kulkureitin pinnetilasta, joka ei ole yhteydessä vahinkotapahtumiin 22.12.2011 ja 8.4.2013. Hermo on vapautettu rannetähystyksen yhteydessä 11.12.2012, mutta sen osalta ei ole ilmennyt selkeää toipumista. Värttinäluun murtuman jälkitilasta vakuutetulle on jäänyt pysyvä haitta, joka on määritettävis­sä sosiaali- ja terveysmi­nisteriön haittaluokis­ta antaman asetuksen 2009/1649 haittaluokkaan 2 (ranne jäykkä, hyvä asento).

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko vakuutetun oikean olkapään oireilu syy-yhteydes­sä 22.12.2011 ja 8.4.2013 sattuneisiin tapatur­miin vai onko sen katsottava ole­van seurausta tapaturmasta riippumattomista, sai­rausperäisistä muutoksista. Li­säksi asiassa on kysymys siitä, minkä suuruinen pysyvä haitta tapaturmista on ai­heutunut.

Sovellettavat vakuutusehdot

Vakuutusehtojen kohdan 1 mukaan yksityistapaturmavakuutuksesta korvataan vakuutuksen voi­massa ollessa tapahtuneet tapaturmat ja muut ehdoissa erik­seen mainitut vakuu­tustapahtumat.

Vakuutusehtojen kohdan 1.3 mukaan vakuutuksesta ei korvata vakuutustapahtu­masta riippumatonta sairautta, vammaa, vi­kaa tai tuki- ja liikuntaelimistön rap­peutumista tai suun ja hampaiden sairaudesta johtuvaa hampaiston tai hampai­den kiinnityskudosten heikentymistä, vaikka se olisi ollut oireeton ennen vakuu­tustapahtumaa.

Vakuutusehtojen kohdan 2.1 mukaan, jos korvattavasta vakuutustapahtumasta riippumattomat seikat ovat olennaisesti vaikuttaneet vamman syntyyn tai sen pa­ranemisen pitkittymi­seen, maksetaan hoitokuluja, päivärahaa ja haittakor­vausta vain siltä osin kuin hoidon, työkyvyttömyyden tai haitan on lääketieteelli­sen tie­tämyksen perus­teella katsottava aiheutuneen korvattavasta vakuutusta­pahtumasta.

Vakuutusehtojen kohdan 2.4 mukaan haitalla tarkoitetaan lääketieteellisesti ar­vioitua yleistä haittaa, joka tapaturmasta aiheutuu vakuutetulle. Haittaa määri­tettäessä huomioidaan ainoastaan tapaturmasta aiheutuneen vamman laatu, ei vammautuneen yksilöllisiä olosuhteita, kuten ammattia tai harrastuksia. Haittaa määritettäessä ei huomioida vakuutetun niitä vikoja tai sairauksia, jotka eivät johdu tästä korvattavasta tapaturmasta.

Haitan suuruus määritetään Sosiaali- ja terveysministeriön antaman tapaturma­vakuutuslakiin perustuvan haittaluokituspäätöksen mukaisesti. Haittaluokitus­päätöksessä vammat on jaettu vaikeusasteen mukaisiin haittaluokkiin 1-20. Hait­taluokka yksi vastaa viiden prosentin lääketieteellistä haittaa ja seuraavat luokat kukin viisi prosenttiyksikköä korkeampaa haittaa. Haittaluokka 20 vastaa täyttä 100 %:n haittaa.

Korvausta ei makseta haitasta, joka ilmenee vasta kolmen vuoden kuluttua tapa­turmasta.

Vakuutusehtojen kohdan 2.4.1 mukaan korvaus maksetaan, kun haitta on muo­dostunut pysyväksi, mutta aikaisintaan kun pysyvä haitta on jatkunut kolme kuu­kautta. Korvauksena maksetaan haittaluokkaa vastaava osa sovitusta haittakor­vauksesta.

Jos haittaluokka vahvistetaan korkeammaksi kolmen vuoden sisällä korvauksen maksamisesta, lisäkorvauksena maksetaan haittaluokkien erotusta vastaava mää­rä. Myöhemmin ei korvauksen määrää tarkisteta vamman haittaluokan muut­tuessa.

Asian arviointi

Oikean olkapään hoitokulujen korvaaminen

Yksityistapaturmavakuutuksessa on korvauksen suorittamisen edellytyksenä, että korvausvaatimuksen perusteena olevan tilan ja hoidontarpeen voidaan to­deta olevan lääketieteellisessä syy-yhteydessä tapaturmaan. Syy-yhteyden totea­minen perustuu lääketieteelliseen tutkimustietoon eri vammatyypeistä ja niitä aiheutta­vista tekijöistä sekä sen ohella yksittäisessä tapauksessa saatuihin tietoi­hin tapa­turman sattumistavasta, vammamekanismin voimakkuudesta ja todetun vam­man laadusta. Syy-yhteyttä arvioitaessa kiinnitetään huomiota ennen kaik­kea sii­hen, miten hyvin todettujen vammojen ja oireiden laatu sopii yhteen kuva­tun ta­paturmamekanismin kanssa. Sen sijaan syy-yhteyttä ei voida pitää todistet­tuna vain ajallisen yhteyden perusteella eli pelkästään sen pohjalta, että oireet ovat il­maantuneet kuvatun vahingon jälkeen.

Vakuutetulle on tapahtunut vakuutusehtojen mukai­nen tapaturma 21.12.2011, kun hän on liukastunut ja murtanut oikean ranteen­sa.

Tapaturman jälkeisellä ensimmäisellä lääkärikäynnillä on tutkittu ja hoidettu ran­nemurtumaa, eikä lääkäri­käyntiä koskevassa sairauskertomusmerkin­nässä ole mainintaa olkapään oireis­ta. Olka­pään oireita on tutkittu ensimmäi­sen kerran lääkärikäynnillä 14.3.2012 eli yli 2,5 kuukautta ta­paturman jäl­keen. Tuol­loinkin olkapään liikelaajuudet ovat ol­leet täydet. Pitkä vii­ve hoi­toon hakeutumis­essa viittaa yleisesti siihen, että tapaturm­asta on aiheutu­nut lie­vä vamma, kuten ruh­je-, isku- tai venähdystasoi­nen vam­ma.

Vakuutetun oikean olkanivelen magneettitutkimuksessa 27.11.2012 on todettu rustoreunuk­sen etuosan rappeumaa, olkalisäke-solisluunivelen osittaista sijoil­taanmenoa ja solisluun pään syöpymää. Asiantuntijalääkäri on lautakunnalle an­tamassaan lausunnossa todennut, että tapaturmainen olkalisäke-solisluunivelen sijoiltaanmeno edellyt­tää voimakasas­teista olan ruhjevammaa, esimerkiksi hartia edellä alustalle pu­toamista tai tör­mäystä, joka johtaa välittömään hoitoon ha­keutumiseen, ja vam­ma havaitaan al­kuvaiheen hoitokäynnin yhteydessä. Lauta­kunta pitää sinänsä mahdollisena, että vakuutettu on loukannut kaatumisen yh­teydessä olkapäätään yrittäes­sään ot­taa tukea oikealla kädellään. Koska olka­pään oi­reilun on kuitenkin kuvattu alkaneen vasta yli kaksi kuukautta tapaturm­an jälkeen, ei syy-yhteys tapaturman ja olkapään vamman välillä ole todennäköi­nen.

Asiantuntijalääkäri on katsonut, että magneet­titutkimuksessa vakuutetun oikeas­sa olkanivelessä todetut muutok­set ovat pit­kän ajanjakson kulues­sa kehit­tyneitä rakenteiden heikentymi­sestä ai­heutuvia sairausperäisiä tiloja, joissa ei ole tapah­tunut muutosta tapatur­man 21.12.2011 yhteydessä. Lautakun­nan käsi­tyksen mukaan vakuutetun oikean olkapään oireilu ja hoidon tarve on aiheu­tunut näis­tä tapaturm­asta riippumattomista sairausperäisis­tä tekijöist­ä.

Lautakunta katsoo, että vahinkotapahtumasta 21.12.2011 on todennäköisesti ai­heutunut va­kuutetun oikeaan olka­päähän ohimenevä venähdys­tyyppinen vam­ma, jonka osuus ol­kapään oireilus­ta on tullut riittävästi korvatuksi 14.3.2012 mennes­sä. Myöhempi hoi­don tarve ei ole lääketieteellises­sä syy-yh­teydessä ky­seessä olevaan tapatur­maan.

Vakuutetulle on tapahtunut uusi vakuutusehtojen mukai­nen tapaturma 8.4.2013, kun hän on liukastunut ja pudonnut oikean kyynärpäänsä varaan, min­kä jälkeen olkapää on kipeytynyt aiempaa enemmän. Tapaturman jälkeen 18.4.2013 teh­dyssä olkanivelen ultraäänitutkimuksessa ei ole todettu tapatur­maisia vau­rioita.

Lautakunta katsoo, ettei 8.4.2013 sattuneen tapaturman voida todeta pahenta­neen vakuutetun olkapääs­sä jo aikaisemmin todettuja edellä kuvattuja sairaus­peräisiä rakennemuutoksia. Vahinkotapahtumasta 8.4.2013 on todennäköisesti aiheutunut va­kuutetun oikeaan olka­päähän ohimenevä venähdys­tyyppinen vam­ma, jon­ka osuus ol­kapään oireilus­ta on tullut riittävästi korvatuksi 18.4.2013 men­nessä. Myöhempi hoi­don tarve ei ole lääketieteellises­sä syy-yh­teydessä ky­seessä ole­vaan tapatur­maan.

Edellä mainituilla perusteilla lautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä oikean ol­kapään hoitokuluista vakuutusehtojen mukaisena.

Pysyvän haitan korvaus

Pysyvän haitan suuruus määritetään Sosiaali- ja terveysministeriön antaman ta­paturmavakuutuslakiin perustuvan haittaluokituspäätöksen mukaisesti. Haitta­luokituspäätöksen kohdan 1.2, yläraajat paitsi sormet, mukaan haittaluokkaan 2 oikeuttaa tilanne, jossa ranne on jäykkä ja hyvässä asennossa.

Vakuutettu on valituksessaan viitannut lääkärinlausuntoon 27.9.2013, jossa hait­taluokaksi on arvioitu 9, ja lääkärinlausuntoon 2.12.2013, jossa haittaluokaksi on arvioitu 10–11. Lautakunta toteaa, että kyseisissä lääkärinlausunnoissa vakuute­tun oikean yläraajan haittaa ja toiminnanvajausta on arvioitu kokonaisuutena. Vakuutusehtojen mukaan haittakorvausta maksetaan vain siltä osin kuin haitan on katsottava aiheutuneen korvattavas­ta vakuutustapahtu­masta. Edellä todetuin tavoin vakuutetun oikean olkapään oireilu ei ole seurausta tapa­turmista 21.12.2011 ja 8.4.2013, eikä siitä aiheutuvaa haittaa voida ottaa huo­mioon pysy­vää haittaa määritettäessä. Vakuutetun oikean käden haitta tulee si­ten ar­vioida ainoastaan 21.12.2011 sattuneen rannemurtuman ja sen jälkitilan perusteella.

Lääkärinlausunnon 14.3.2012 mukaan vakuutetun oikean ranteen murtuma on luutunut hyvään asentoon. Ranteeseen on kuitenkin jäänyt voimakas liikerajoi­tus, mikä ilmenee muun muassa lääkärinlausunnosta 5.12.2013. Asiantuntijalää­kärin mu­kaan myöhempi sor­mien ja ranteen toimintojen vaje ja kipuoireis­to on johtunut pääosin kyynärher­mon kulkureitin pinnetilas­ta, joka ei ole yhteydessä vahinkota­pahtumiin.

Sairauskertomuksesta 20.3.2013 ja lääkärinlau­sunnosta 27.9.2013 ilmenee, että vakuutetun oikeaan ranteeseen on jäänyt löysyyttä, jonka takia on esi­tetty teh­täväksi jäykistysleikkausta. Ottaen huomioon, että haittaluokituspäätöksen mu­kaan koko­naan jäykän, hyvässä asennossa olevan ranteen haittaluokka on 2, lau­takunta pi­tää vakuutusyhtiön päätöstä pysyvän haitan korvauksen osalta vakuu­tusehtojen mukaisena.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön päätökseen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Rissanen, puheenjohtaja
Pöllänen, sihteeri

Jäsenet:
Ahlroth
Kummoinen
Lehti
Niklander