Tapahtumatiedot
Vakuutettu (s. 1960) loukkasi oikean ranteensa 21.12.2011, kun hän liukastui kotipihalla ja otti tukea oikealla kädellä. Röntgenkuvauksessa todettiin, että ranne oli murtunut. Vakuutusyhtiö on korvannut ranteen murtumasta ja sen jälkitilasta aiheutuneen hoidon kustannukset sekä maksanut vakuutetulle pysyvän haitan korvauksen haittaluokan 2 mukaisesti.
Vakuutettu on hakenut korvausta myös oikean olkapään hoitokuluista. Vakuutusyhtiö on kieltäytynyt korvaamasta olkapään hoitokuluja 14.3.2012 jälkeiseltä ajalta, koska yhtiön mukaan tapaturmasta 21.12.2011 oli aiheutunut olkapäähän korkeintaan venähdysvamma ja hoidon tarpeen syynä olivat tapaturmasta riippumattomat sairausperäiset tekijät olkapäässä.
Vakuutettu liukastui uudestaan 8.4.2013 ja putosi oikean kyynärpäänsä varaan loukaten kyynärpäänsä ja olkapäänsä. Vakuutusyhtiö on kieltäytynyt korvaamasta oikean olkapään hoitokuluja 18.4.2013 jälkeiseltä ajalta, koska olkapään tila ja hoidon tarve eivät yhtiön mukaan ole aiheutuneet tapaturmista 21.12.2011 ja 8.4.2013.
Asiakkaan valitus
Vakuutettu on vaatinut, että yhtiö maksaa hänelle korvausta oikean olkapään hoitokuluista. Vakuutetun mukaan olkapään oireiden syynä ei ole rappeuma vaan tapaturma. Olkapäässä ei ollut mitään oireita ennen tapaturmaa.
Vakuutettu on lisäksi vaatinut, että haittaluokkaa korotetaan. Fysiatrian erikois- /ylilääkäri on 27.9.2013 todennut haittaluokaksi 9. Kaksi kuukautta myöhemmin vakuutettu kävi ortopedin /traumatologin vastaanotolla, joka totesi vamman pahentuneen ja haittaluokan olevan 10–11. Vakuutettu ei voi lainkaan käyttää oikeaa kättään, koska se on voimaton. Oikea käsi on tiellä eikä se nouse sivulle tai eteen eikä mene selän taakse. Kädessä on jatkuvaa särkyä, johon särkylääkkeet eivät auta. Vakuutetulle on myönnetty työkyvyttömyyseläke 1.12.2013 lähtien, ja hänellä on myös invalidikortti.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö on vastineessaan todennut, että vakuutetulle on sattunut 21.12.2011 vakuutusehtojen mukainen tapaturma, jonka yhteydessä hänen oikea ranteensa on murtunut ja hän on mahdollisesti loukannut myös oikeaa olkapäätään. Ensimmäinen maininta olkapään lievistä oireista on sairauskertomuksessa 14.3.2012, ja tuolloinkin olkapään toiminta on kuvattu hyväksi. Pitkä viive tapaturman sattumisen ja hoidon aloittamisen välillä viittaa lievään tapaturmavammaan. Oikean olkapään magneettitutkimuksessa 27.11.2012 ei ole todettu tapaturmaisia vammoja, vaan sairaus- ja rappeumaperäisiä muutoksia. Yhtiön mukaan tapaturmasta 21.12.2011 on aiheutunut vakuutetun oikeaan olkapäähän korkeintaan venähdystasoinen vamma, jonka osuus olkapään oireilusta ja hoidon tarpeesta on tullut riittävästi huomioiduksi 14.3.2012 mennessä.
Tapaturman 8.4.2013 osalta yhtiö on todennut, että tapauksessa ei ole kuvattu sellaista voimakasta tapaturmamekanismia, jonka yhteydessä kunnossa olevat kiertäjäkalvosimeen kuuluvat jänteet repeäisivät. Tapaturmasta on voinut aiheutua vakuutetun oikeaan olkapäähän ruhje- tai venähdystasoinen vamma, jonka osuus oireilusta on tullut riittävästi korvatuksi 18.4.2013 mennessä.
Yhtiön mukaan vakuutetun oikean kyynärpään tasolla todettu ulnarishermon pinnetila ei ole syy-yhteydessä 21.12.2011 sattuneeseen tapaturmaan, vaan se on aiheutunut sairausperäisestä hermokanavan ahtaumasta.
Yhtiö on lisäksi todennut, että hoitotietojen mukaan vakuutettu on kaatunut myös 4/2012, jolloin oikea yläraaja on vääntynyt taakse ja olkakipu pahentunut. Vakuutettu ei ole tehnyt kaatumisesta ilmoitusta vakuutusyhtiöön, eikä asiaa siten ole käsitelty vakuutuksen perusteella. Yhtiö on kuitenkin katsonut, ettei vakuutettu olisi saatujen selvitysten perusteella oikeutettu enemmälti korvauksiin tämänkään kaatumisen takia.
Koska oikean olkapään tila ja siitä aiheutunut haitta eivät ole seurausta tapaturmista 21.12.2011 ja 8.4.2013, ei niitä oteta huomioon pysyvää haittaa arvioitaessa. Vakuutetun oikean käden haitta arvioidaan ainoastaan rannemurtumasta 21.12.2011 ja sen jälkitilasta aiheutuneen haitan perusteella. Haitta on arvioitu pysyväksi 27.9.2013 kuntoutuksesta laaditun väliarvion vammantilatiedoin. Perusteita haittaluokkaa 2 korkeamman haittakorvauksen maksamiseen ei ole.
Selvitykset
Lautakunnalla on käytettävissään vakuutettua koskevia sairauskertomustietoja ja lääkärinlausuntoja ajalta 22.12.2011 - 5.12.2013.
Tapaturman 21.12.2011 jälkeisen ensimmäisen lääkärikäynnin sairauskertomusmerkinnän 22.12.2011 mukaan vakuutettu oli liukastunut ja ottanut oikealla kädellä tukea. Röntgentutkimuksessa on todettu värttinäluun etäisen pään murtuma dorsaalisine siirtymineen.
Sairauskertomusmerkinnän 14.3.2012 mukaan murtuman on luutunut ja asento on hyvä. Kliinisessä tutkimuksessa ranne on hyvin jäykkä, sormien harotus onnistuu eikä sormissa ole tuntopuutoksia. Viime aikoina kipua on ollut myös oikealla lapaluun seudussa. Olkapään liikelaajuudet ovat täydet. Vastustettu loitontaminen ja eteenpäin kohottaminen aiheuttavat lievää kipua lapaluun seutuun, tunnustellen ei selviä arkuuksia.
Sairauskertomusmerkinnän 14.5.2012 mukaan oikea ranne on edelleen vasenta jäykempi, ja lisäksi kipua on olkapäässä. Olkapään ulkokierto on hyvä mutta voimassa on vajausta. Sisäkierto ei kivun takia onnistu. Hauislihaksen voima on alentunut.
Sairauskertomusmerkinnän 10.8.2012 mukaan 8.8.2012 tehdyssä hermoratatutkimuksessa on todettu oikean käden kyynärhermon kulkualueella pinnetila.
Oikean olkanivelen magneettitutkimuksessa 27.11.2012 on todettu rustoreunuksen etuosan rappeumaa, olkalisäke-solisluunivelen osittaista sijoiltaanmenoa ja solisluun pään syöpymää.
Vakuutetun oikea ranne on tähystetty 11.12.2012 ja samassa yhteydessä kyynärhermo on vapautettu. Tähystyksessä on siistitty veneluun ja kuuluun välisen nivelsiteen repeämä ja todettu ranneluiden kyseisen alueen nivelrikkomuutoksia.
Leikkauksen jälkeisessä kontrollissa 20.3.2013 on todettu, etteivät IV-V sormien tunto, näppäryys ja voima ole palautuneet. Ranteen testauksessa on havaittu epävakautta ja jatkossa esitetty tehtäväksi osajäykistystä. Vakuutetun oikea olkapää on tullut entistä kivuliaammaksi ja alkanut jäykistyä. Aktiivinen taivutus ja sivunosto ovat 90 astetta, olkalisäkesolisluunivel on tunnustellen aristava ja kivulias.
Tapaturman 8.4.2013 jälkeisen ensimmäisen lääkärikäynnin sairauskertomusmerkinnän 9.4.2013 mukaan vakuutettu oli kaatunut ja olkavarsi oli kipeytynyt enemmän. Olkavarren liikkuvuudet olivat samanlaiset.
Oikean olkanivelen ultraäänitutkimuksessa 18.4.2013 on todettu ylemmän lapalihaksen jänteen keskiosassa pieni puutosalue sekä ärsytystä olkalisäke-solisluunivelessä.
Kuntoutuksen väliarvion 27.9.2013 mukaan olkanivelen aktiivinen etu- ja sivunosto ovat 30 astetta, jonka jälkeen on kipua. Oikeaa kättä ei saa vietyä selän taakse edes pakaran päälle. Kasvojen alaosaa saa kosketettua oikean käden sormilla vain, jos samalla kumartaa päätä vahvasti eteen. Oikean käden sormien ojennus ja haritus eivät onnistu. Sormien nyrkistys onnistuu mutta puristusvoima on heiveröinen. Ranteen vastustetut liikkeet aiheuttavat kaikkiin suuntiin tehtyinä vihlaisevaa kipua. Tunto on alentunut oikeassa kädessä ja kyynärvarressa ulnaarisesti. Lääkäri arvioi oikean yläraajan haitan vastaavan kokonaisuudessaan haittaluokkaa 9.
Lääkärinlausunnon 2.12.2013 mukaan oikean olkanivelen aktiivinen taivutus on 60 ja sivunosto 50 astetta, kierrot ovat vajaat. Ranteen puristusvoima ja vastustetut taivutusvoimat ovat alentuneet. Lääkäri arvioi oikean yläraajan haitan vastaavan haittaluokkaa 10-11.
Lääkärinlausunnon 5.12.2013 mukaan oikeassa ranteessa on voimakas liikerajoitus. Ranteen taivutus on 25 astetta, ojennus 20 asetetta ja sivutaivutukset 15 astetta. Sormissa on koukistusvajausta ja sormenpäät jäävät senttimetrin päähän kämmenestä. Tunnustellen arkuutta on veneluu-kuuluu-seudussa. Iho on lämmin ja laskimotäyttö hyvä. Kudoskiinteys on normaali.
Asiantuntijalausunto
Lautakunta on pyytänyt asiantuntijalausunnon kirurgian, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Matti Karjalaiselta.
Karjalainen on lausunut, että 27.11.2012 tehdyssä magneettitutkimuksessa on todettu sairausperäisiä muutoksia vakuutetun oikean olkanivelen rustoreunuksessa ja olkalisäke-solisluunivelessä. Nämä muutokset ovat pitkän ajanjakson kuluessa kehittyneitä rakenteiden heikentymisestä johtuvia sairausperäisiä tiloja. Vakuutetun oikean olkapään oireilu ei ole aiheutunut 22.12.2011 sattuneesta tapaturmasta, vaan näistä ennen tapaturmaa kehittyneistä sairausperäisistä muutoksista. Tapaturmaan 22.12.2011 ei liity olkanivelen sijoiltaanmenoa tai olkalisäke-solisluunivelen sijoiltaanmenon edellyttämää voimakasasteista olan ruhjevammaa, kuten hartia edellä alustalle putoamista tai törmäystä. Kyseisenlainen voimakasasteinen vamma johtaisi välittömään hoitoon hakeutumiseen ja tulisi todetuksi alkuvaiheen hoitokäynnin yhteydessä. Vakuutetulla ei ole kaatumisen 22.12.2011 yhteydessä todettu olkapään alueen rakenteiden vammaa. Oikean olkapään oireilu ilmeni kontrollissa 14.5.2012 eikä liity vahinkotapahtumaan.
Karjalainen on lisäksi lausunut, että 8.4.2013 sattuneen tapaturman jälkeen tehdyssä kliinisessä tutkimuksessa vakuutetun oikean olkapään liikkeiden todettiin olevan samanlaiset eikä 18.4.2013 tehdyssä ultraäänitutkimuksessa todettu vaurioita. Kaatuminen 8.4.2013 ei ole pahentanut aikaisemmin todettuja rakennemuutoksia, eikä myöhempi olkanivelen oireilu siten ole seurausta myöskään tästä tapaturmasta.
Pysyvän haitan osalta Karjalainen on lausunut, että vakuutetun oikean ranteen murtuman on 14.3.2012 todettu luutuneen hyvään asentoon, ja ranteen sekä sormien toiminnot ovat kontrollissa 16.4.2012 olleet normaalit. Myöhempi sormien ja ranteen toimintojen vaje ja kipuoireisto on johtunut pääosin kyynärhermon kulkureitin pinnetilasta, joka ei ole yhteydessä vahinkotapahtumiin 22.12.2011 ja 8.4.2013. Hermo on vapautettu rannetähystyksen yhteydessä 11.12.2012, mutta sen osalta ei ole ilmennyt selkeää toipumista. Värttinäluun murtuman jälkitilasta vakuutetulle on jäänyt pysyvä haitta, joka on määritettävissä sosiaali- ja terveysministeriön haittaluokista antaman asetuksen 2009/1649 haittaluokkaan 2 (ranne jäykkä, hyvä asento).
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kysymys siitä, onko vakuutetun oikean olkapään oireilu syy-yhteydessä 22.12.2011 ja 8.4.2013 sattuneisiin tapaturmiin vai onko sen katsottava olevan seurausta tapaturmasta riippumattomista, sairausperäisistä muutoksista. Lisäksi asiassa on kysymys siitä, minkä suuruinen pysyvä haitta tapaturmista on aiheutunut.
Sovellettavat vakuutusehdot
Vakuutusehtojen kohdan 1 mukaan yksityistapaturmavakuutuksesta korvataan vakuutuksen voimassa ollessa tapahtuneet tapaturmat ja muut ehdoissa erikseen mainitut vakuutustapahtumat.
Vakuutusehtojen kohdan 1.3 mukaan vakuutuksesta ei korvata vakuutustapahtumasta riippumatonta sairautta, vammaa, vikaa tai tuki- ja liikuntaelimistön rappeutumista tai suun ja hampaiden sairaudesta johtuvaa hampaiston tai hampaiden kiinnityskudosten heikentymistä, vaikka se olisi ollut oireeton ennen vakuutustapahtumaa.
Vakuutusehtojen kohdan 2.1 mukaan, jos korvattavasta vakuutustapahtumasta riippumattomat seikat ovat olennaisesti vaikuttaneet vamman syntyyn tai sen paranemisen pitkittymiseen, maksetaan hoitokuluja, päivärahaa ja haittakorvausta vain siltä osin kuin hoidon, työkyvyttömyyden tai haitan on lääketieteellisen tietämyksen perusteella katsottava aiheutuneen korvattavasta vakuutustapahtumasta.
Vakuutusehtojen kohdan 2.4 mukaan haitalla tarkoitetaan lääketieteellisesti arvioitua yleistä haittaa, joka tapaturmasta aiheutuu vakuutetulle. Haittaa määritettäessä huomioidaan ainoastaan tapaturmasta aiheutuneen vamman laatu, ei vammautuneen yksilöllisiä olosuhteita, kuten ammattia tai harrastuksia. Haittaa määritettäessä ei huomioida vakuutetun niitä vikoja tai sairauksia, jotka eivät johdu tästä korvattavasta tapaturmasta.
Haitan suuruus määritetään Sosiaali- ja terveysministeriön antaman tapaturmavakuutuslakiin perustuvan haittaluokituspäätöksen mukaisesti. Haittaluokituspäätöksessä vammat on jaettu vaikeusasteen mukaisiin haittaluokkiin 1-20. Haittaluokka yksi vastaa viiden prosentin lääketieteellistä haittaa ja seuraavat luokat kukin viisi prosenttiyksikköä korkeampaa haittaa. Haittaluokka 20 vastaa täyttä 100 %:n haittaa.
Korvausta ei makseta haitasta, joka ilmenee vasta kolmen vuoden kuluttua tapaturmasta.
Vakuutusehtojen kohdan 2.4.1 mukaan korvaus maksetaan, kun haitta on muodostunut pysyväksi, mutta aikaisintaan kun pysyvä haitta on jatkunut kolme kuukautta. Korvauksena maksetaan haittaluokkaa vastaava osa sovitusta haittakorvauksesta.
Jos haittaluokka vahvistetaan korkeammaksi kolmen vuoden sisällä korvauksen maksamisesta, lisäkorvauksena maksetaan haittaluokkien erotusta vastaava määrä. Myöhemmin ei korvauksen määrää tarkisteta vamman haittaluokan muuttuessa.
Asian arviointi
Oikean olkapään hoitokulujen korvaaminen
Yksityistapaturmavakuutuksessa on korvauksen suorittamisen edellytyksenä, että korvausvaatimuksen perusteena olevan tilan ja hoidontarpeen voidaan todeta olevan lääketieteellisessä syy-yhteydessä tapaturmaan. Syy-yhteyden toteaminen perustuu lääketieteelliseen tutkimustietoon eri vammatyypeistä ja niitä aiheuttavista tekijöistä sekä sen ohella yksittäisessä tapauksessa saatuihin tietoihin tapaturman sattumistavasta, vammamekanismin voimakkuudesta ja todetun vamman laadusta. Syy-yhteyttä arvioitaessa kiinnitetään huomiota ennen kaikkea siihen, miten hyvin todettujen vammojen ja oireiden laatu sopii yhteen kuvatun tapaturmamekanismin kanssa. Sen sijaan syy-yhteyttä ei voida pitää todistettuna vain ajallisen yhteyden perusteella eli pelkästään sen pohjalta, että oireet ovat ilmaantuneet kuvatun vahingon jälkeen.
Vakuutetulle on tapahtunut vakuutusehtojen mukainen tapaturma 21.12.2011, kun hän on liukastunut ja murtanut oikean ranteensa.
Tapaturman jälkeisellä ensimmäisellä lääkärikäynnillä on tutkittu ja hoidettu rannemurtumaa, eikä lääkärikäyntiä koskevassa sairauskertomusmerkinnässä ole mainintaa olkapään oireista. Olkapään oireita on tutkittu ensimmäisen kerran lääkärikäynnillä 14.3.2012 eli yli 2,5 kuukautta tapaturman jälkeen. Tuolloinkin olkapään liikelaajuudet ovat olleet täydet. Pitkä viive hoitoon hakeutumisessa viittaa yleisesti siihen, että tapaturmasta on aiheutunut lievä vamma, kuten ruhje-, isku- tai venähdystasoinen vamma.
Vakuutetun oikean olkanivelen magneettitutkimuksessa 27.11.2012 on todettu rustoreunuksen etuosan rappeumaa, olkalisäke-solisluunivelen osittaista sijoiltaanmenoa ja solisluun pään syöpymää. Asiantuntijalääkäri on lautakunnalle antamassaan lausunnossa todennut, että tapaturmainen olkalisäke-solisluunivelen sijoiltaanmeno edellyttää voimakasasteista olan ruhjevammaa, esimerkiksi hartia edellä alustalle putoamista tai törmäystä, joka johtaa välittömään hoitoon hakeutumiseen, ja vamma havaitaan alkuvaiheen hoitokäynnin yhteydessä. Lautakunta pitää sinänsä mahdollisena, että vakuutettu on loukannut kaatumisen yhteydessä olkapäätään yrittäessään ottaa tukea oikealla kädellään. Koska olkapään oireilun on kuitenkin kuvattu alkaneen vasta yli kaksi kuukautta tapaturman jälkeen, ei syy-yhteys tapaturman ja olkapään vamman välillä ole todennäköinen.
Asiantuntijalääkäri on katsonut, että magneettitutkimuksessa vakuutetun oikeassa olkanivelessä todetut muutokset ovat pitkän ajanjakson kuluessa kehittyneitä rakenteiden heikentymisestä aiheutuvia sairausperäisiä tiloja, joissa ei ole tapahtunut muutosta tapaturman 21.12.2011 yhteydessä. Lautakunnan käsityksen mukaan vakuutetun oikean olkapään oireilu ja hoidon tarve on aiheutunut näistä tapaturmasta riippumattomista sairausperäisistä tekijöistä.
Lautakunta katsoo, että vahinkotapahtumasta 21.12.2011 on todennäköisesti aiheutunut vakuutetun oikeaan olkapäähän ohimenevä venähdystyyppinen vamma, jonka osuus olkapään oireilusta on tullut riittävästi korvatuksi 14.3.2012 mennessä. Myöhempi hoidon tarve ei ole lääketieteellisessä syy-yhteydessä kyseessä olevaan tapaturmaan.
Vakuutetulle on tapahtunut uusi vakuutusehtojen mukainen tapaturma 8.4.2013, kun hän on liukastunut ja pudonnut oikean kyynärpäänsä varaan, minkä jälkeen olkapää on kipeytynyt aiempaa enemmän. Tapaturman jälkeen 18.4.2013 tehdyssä olkanivelen ultraäänitutkimuksessa ei ole todettu tapaturmaisia vaurioita.
Lautakunta katsoo, ettei 8.4.2013 sattuneen tapaturman voida todeta pahentaneen vakuutetun olkapäässä jo aikaisemmin todettuja edellä kuvattuja sairausperäisiä rakennemuutoksia. Vahinkotapahtumasta 8.4.2013 on todennäköisesti aiheutunut vakuutetun oikeaan olkapäähän ohimenevä venähdystyyppinen vamma, jonka osuus olkapään oireilusta on tullut riittävästi korvatuksi 18.4.2013 mennessä. Myöhempi hoidon tarve ei ole lääketieteellisessä syy-yhteydessä kyseessä olevaan tapaturmaan.
Edellä mainituilla perusteilla lautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä oikean olkapään hoitokuluista vakuutusehtojen mukaisena.
Pysyvän haitan korvaus
Pysyvän haitan suuruus määritetään Sosiaali- ja terveysministeriön antaman tapaturmavakuutuslakiin perustuvan haittaluokituspäätöksen mukaisesti. Haittaluokituspäätöksen kohdan 1.2, yläraajat paitsi sormet, mukaan haittaluokkaan 2 oikeuttaa tilanne, jossa ranne on jäykkä ja hyvässä asennossa.
Vakuutettu on valituksessaan viitannut lääkärinlausuntoon 27.9.2013, jossa haittaluokaksi on arvioitu 9, ja lääkärinlausuntoon 2.12.2013, jossa haittaluokaksi on arvioitu 10–11. Lautakunta toteaa, että kyseisissä lääkärinlausunnoissa vakuutetun oikean yläraajan haittaa ja toiminnanvajausta on arvioitu kokonaisuutena. Vakuutusehtojen mukaan haittakorvausta maksetaan vain siltä osin kuin haitan on katsottava aiheutuneen korvattavasta vakuutustapahtumasta. Edellä todetuin tavoin vakuutetun oikean olkapään oireilu ei ole seurausta tapaturmista 21.12.2011 ja 8.4.2013, eikä siitä aiheutuvaa haittaa voida ottaa huomioon pysyvää haittaa määritettäessä. Vakuutetun oikean käden haitta tulee siten arvioida ainoastaan 21.12.2011 sattuneen rannemurtuman ja sen jälkitilan perusteella.
Lääkärinlausunnon 14.3.2012 mukaan vakuutetun oikean ranteen murtuma on luutunut hyvään asentoon. Ranteeseen on kuitenkin jäänyt voimakas liikerajoitus, mikä ilmenee muun muassa lääkärinlausunnosta 5.12.2013. Asiantuntijalääkärin mukaan myöhempi sormien ja ranteen toimintojen vaje ja kipuoireisto on johtunut pääosin kyynärhermon kulkureitin pinnetilasta, joka ei ole yhteydessä vahinkotapahtumiin.
Sairauskertomuksesta 20.3.2013 ja lääkärinlausunnosta 27.9.2013 ilmenee, että vakuutetun oikeaan ranteeseen on jäänyt löysyyttä, jonka takia on esitetty tehtäväksi jäykistysleikkausta. Ottaen huomioon, että haittaluokituspäätöksen mukaan kokonaan jäykän, hyvässä asennossa olevan ranteen haittaluokka on 2, lautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä pysyvän haitan korvauksen osalta vakuutusehtojen mukaisena.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön päätökseen.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Rissanen, puheenjohtaja
Pöllänen, sihteeri
Jäsenet:
Ahlroth
Kummoinen
Lehti
Niklander