Tapahtumatiedot

A (s. 1959) loukkaantui 18.4.2008, kun koira puri häntä vasempaan kyynärvarteen. A:lle tuli kolme laajahkoa ja repaleista haavaa, jotka siistittiin ja ommeltiin. A:lle kehittyi vasempaan yläraajaan monimuotoinen paikallinen kipuoireyhtymä (CRPS).

A:n henkilövahingosta haettiin korvausta koiran omistajan kotivakuutukseen liittyvästä vastuuvakuutuksesta. Vahinko on katsottu vastuuvakuutuksesta korvattavaksi ja A:lle on maksettu korvauksia vahingosta aiheutuneista kuluista, tilapäisestä ja pysyvästä haitasta sekä ansionmenetyksestä. Asia on ollut Vakuutuslautakunnan käsiteltävänä pysyvän haitan, pysyvän kosmeettisen haitan ja vahingosta aiheutuneiden kulujen osalta asianumerolla VKL 869/09 ja uudelleen tilapäisen haitan, pysyvän haitan ja ansionmenetyksen osalta asianumerolla 157/12. Jälkimmäisessä ratkaisusuosituksessa Vakuutuslautakunta katsoi, että A on vahingon vuoksi toistaiseksi työkyvytön.

Vakuutusyhtiön päätökset ansionmenetyskorvausasiassa

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuosituksen VKL 157/12 perusteella vakuutusyhtiö antoi ansionmenetyskorvausta koskevan päätöksen 16.12.2012. Yhtiö ilmoitti korvaavansa A:n ansionmenetyksen niin kauan, kuin työkyvyttömyys kestää tai enintään siihen saakka, kun A täyttää 65 vuotta.

Vakuutusyhtiö totesi, että A:n vuosittaiset ansiot olivat vaihdelleet vahinkoa edeltäneinä vuosina 2004–2007. Tämän vuoksi ansionmenetyskorvauksen pohjana oleva vuosityöansio oli määritelty vahinkovuotta 2008 edeltävien neljän vuoden keskiarvon (13.592,21 euroa) perusteella. Vahinkovuoden tasossa vuosityöansio oli 14.230,05 euroa. Edelleen yhtiö totesi, että vuosityöansio tarkastetaan vuosittain elinkustannusindeksin nousua vastaavasti ja että vastuuvakuutuksesta maksettava vuosittainen ansionmenetyskorvaus on vuosityöansio vähennettynä vahingosta riippumatta saaduilla ansioilla (palkka, eläke, päivärahat).

Vakuutusyhtiö antoi asiassa 11.4.2013 vielä uuden korvauspäätöksen Vakuutus- ja rahoitusneuvonnan uudelleenkäsittelypyynnön johdosta. Yhtiö katsoi edelleen, ettei A:n tulotaso ollut vahinkohetkellä vakiintunut. Tästä syystä vuosityöansio oli määriteltävä vahinkoa edeltäneiden vuosien keskiarvon mukaisesti. Ottaen huomioon A:n aiempi työhistoria sekä se, että A oli 27.10.2008 ilmoittanut puhelimitse vakuutusyhtiöön määräaikaisen työsuhteensa jatkamisen mahdottomuudesta työpaikan muuttaessa toiselle paikkakunnalle, yhtiö katsoi, ettei ollut osoitettu, että A olisi jatkossa työllistynyt täysipäiväisesti.

Yhtiö totesi, että vastuuvakuutuksen perusteella maksettavia ansionmenetyskorvauksia korotetaan tai lasketaan elinkustannusindeksin nousua tai laskua vastaavasti. Tämä perustuu lakiin eräiden elatusapujen sitomisesta elinkustannusindeksiin (583/2008). Vuoden 2010 vuosityöansio on pienempi kuin vuonna 2009, koska laskennan perusteena olevan indeksin pisteluku on tuolloin ollut edellistä vuotta pienempi.

Lopuksi yhtiö ilmoitti maksavansa jo maksetuille korvauksille A:n vaatiman viivästyskoron.

Valitus

Vakuutuslautakunnalle toimittamassaan valituksessa A ilmoittaa tyytymättömyytensä hänelle maksetun ansionmenetyskorvauksen määrään.

Työkyvyttömyys on jatkunut keskeytyksettä vahinkopäivästä 18.4.2008 lukien. A katsoo, että hänellä olisi ollut ajalla 9.1.–8.7.2009 määräaikainen työsuhde, mikäli vahinkoa ei olisi sattunut. Tämän työsuhteen palkka olisi ollut 1565,19 euroa kuukaudessa. A vaatii kyseiseltä ajanjaksolta ansionmenetyskorvauksena mainittua palkkaa vähennettynä samalta ajalta saaduilla etuisuuksilla. Kun puhelinkeskustelu 27.10.2008 määräaikaisen työsuhteen jatkamisesta on vakuutusyhtiön edustajan kanssa käyty, A on ollut vahingon vuoksi sairauslomalla. Tämän vuoksi hän ei ole voinut siirtyä töihin toiselle paikkakunnalle. Siirrosta oli kuitenkin sovittu jo ennen tapaturman sattumista. A viittaa työnantajansa lausuntoon ja katsoo, että hänellä olisi ilman vahinkoa ollut jatkossa kokopäiväisiä sijaisuuksia saman työnantajan palveluksessa. Ennen vahingon sattumista A on ollut työnantajansa palveluksessa eripituisissa määräaikaisissa työsuhteissa noin kymmenen vuoden ajan.

Lisäksi A katsoo, että ansionmenetyskorvauksen pohjana käytetty vuosityöansio on laskettu väärin. Ansiotaso on arvioitu vahinkoa edeltäneiden vuosien tulojen keskiarvon perusteella. A katsoo, että vuoden 2004 tulo tulee jättää pois, koska A on ollut kyseisen vuoden työttömänä. A katsoo, että vahinkoa edeltäneiden vuosien ansiot tulee ennen vuosityöansion laskemista korottaa vahinkovuoden tasoon palkkakerrointa käyttämällä, jos ansionmenetys arvioidaan vahinkoa edeltäneiden vuosien tulojen perusteella yhtiön esittämällä tavalla.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toteaa, että vastuuvakuutuksesta korvataan todellinen menetys, jonka vahingon aiheuttaja on lain mukaan velvollinen vahingosta korvaamaan. Vakuutusyhtiön korvausvastuu ei ole vakuutuksenottajan vastuuta laajempi.

A:lla ei ole vahingon sattuessa ollut vakituista työsuhdetta ja hänen tulotasonsa ei ole ollut vakiintunut. Tästä syystä yhtiö on käyttänyt ansionmenetyksen määrittämisen lähtökohtana vahinkovuotta edeltävien neljän vuoden keskiarvoa, jota on pidettävä A:n ansiotasoa kuvaavana. A:lla on vuosia ollut määräaikaisia työsuhteita ja pitkiä työttömyysjaksoja. Yhtiö on arvioinut ansionmenetyksen perustana olevan vuosityöansion vuosien 2004–2007 tulojen mukaan. Vuosina 2004 ja 2006 A:n ansiot ovat samassa tasossa toisiinsa, ainoastaan vuoden 2005 ansiot ovat olleet selvästi korkeammat. Yhtiö pitää arviotaan oikeana.

A:n esimies on lähes 3 vuotta sairausloman alkamisen jälkeen kirjoittanut A:n pyynnöstä lausunnon, jossa ilmoitetaan, että A:n määräaikaista työsuhdetta olisi voitu jatkaa 6 kuukautta eteenpäin ja että hän olisi tulevina vuosina voinut työllistyä erilaisissa sijaisuuksissa. Vahingon sattuessa A:lla oli määräaikainen työsuhde, joka päättyi 8.1.2009. A on 27.10.2008 ilmoittanut vakuutusyhtiölle, että hän ei henkilökohtaisista syistä voi jatkaa määräaikaista työsuhdetta, koska toimipaikka, jossa hän työskenteli, muuttaa toiselle paikkakunnalle. A ilmoitti, että pitkän työmatkan ja hankalien kulkuyhteyksien vuoksi hän ei voinut harkitakaan työsuhteen jatkamista. A on sopinut työnantajansa kanssa, että määräaikaista työsuhdetta ei jatketa. Yhtiö pitää edellä kerrottu huomioiden kohtuuttomana vaatimuksena sitä, että ansionmenetys 9.1.2009 alkaen kuuden kuukauden ajan tulisi korvattavaksi ilmoitetun määräaikaisen työsuhteen palkan mukaisena.

Vahingonkorvauslain perusteella maksettavaa ansionmenetyskorvausta korotetaan tai lasketaan elinkustannusindeksin nousua tai laskua vastaavasti kuten laissa (laki eräiden elatusapujen sitomisesta elinkustannusindeksiin, 583/2008) on säädetty. A on vaatinut palkkakertoimen käyttämistä ansionmenetyksen määrittämisessä. Palkkakerrointa käytetään pääasiassa työeläkkeiden määräytymisen perusteena. Sitä ei kuitenkaan käytetä vahingonkorvauslain perusteella maksettavissa korvauksissa. Yhtiö katsoo, että asiassa tulee käyttää elinkustannusindeksiä ja yhtiön päätös myös siltä osin on oikea.

Vakuutuksenottajan vastine

Vakuutuslautakunta on varannut vakuutuksenottajana olevalle koiranomistajalle tilaisuuden antaa asiassa vastineensa. Vakuutuksenottaja on ilmoittanut puhelimitse lautakunnalle, ettei hänellä ole asiassa lisättävää.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Vakuutusehdot ja lainsäädäntö

Kotivakuutukseen sisältyvän vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 4.1 (Korvattavat vahingot) mukaan vakuutuksesta korvataan yksityishenkilönä toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, joka todetaan vakuutuskauden aikana ja josta vakuutettu on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista, ansionmenetyksestä, kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta ja pysyvästä haitasta. 5 luvun 2 a §:n mukaan ansionmenetyksestä määrätään korvaus ottamalla lähtökohdaksi arvio ansiotulosta, jonka vahinkoa kärsinyt olisi ilman vahinkotapahtumaa saanut. Tästä vähennetään ansiotulo, jonka vahinkoa kärsinyt vahingosta huolimatta on saanut tai olisi voinut saada taikka jonka hänen arvioidaan vastaisuudessa saavan ottaen huomioon hänen työkykynsä, koulutuksensa, aikaisempi toimintansa, mahdollisuutensa uudelleen kouluttautumiseen, ikänsä, asumisolosuhteensa ja näihin verrattavat muut seikat.

Ratkaisusuositus

Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan näyttötaakka korvattavan vahingon määrästä on vahingonkorvausta vaativalla. Asiassa on siten kyse siitä, onko A osoittanut, että hänelle on aiheutunut ja tulevaisuudessa aiheutuu 18.4.2008 tapahtuneesta vahingosta seuranneesta työkyvyttömyydestä enemmän ansionmenetystä kuin vakuutusyhtiö on arvioinut.

Vahingonkorvauslain lähtökohtana on ansionmenetyksen korvaaminen täyden korvauksen periaatteen mukaisesti. Vahinkoa kärsinyt on saatettava taloudellisesti samaan asemaan, jossa hän olisi, jollei vahinkotapahtumaa olisi sattunut. Ansionmenetyksestä määrätään korvaus ottamalla lähtökohdaksi arvio ansiotulosta, jonka vahinkoa kärsinyt olisi saanut, jollei vahinkotapahtumaa olisi sattunut. Arviointi on tapauskohtaista. Yleensä arvioinnin lähtökohtana on se ansiotulo, jota vahinkoa kärsinyt on välittömästi ennen vahinkotapahtumaa saanut. Mikäli vahinkohetken tulot ovat olleet poikkeuksellisen suuret tai pienet taikka olosuhteet muuten poikkeukselliset, menetettyä ansiotuloa arvioitaessa on otettava huomioon vahinkoa kärsineen tulot riittävän pitkältä ajalta. Mikäli vahingonkärsineen määräaikainen työsuhde päättyy työkyvyttömyyden aikana, päättyy myös työansioihin perustuva korvausvelvollisuus työsuhteen päätyttyä, ellei selvitetä, että työsuhdetta olisi jollakin hyväksyttävällä perusteella jatkettu alkuperäisen sopimuskauden jälkeen.

1) Välittömästi vahinkoa edeltäneen ansiotason vakiintuneisuus

A on esittänyt, että hänen määräaikainen työsuhteensa olisi ilman vahinkoa jatkunut työnantajan toisella paikkakunnalla sijaitsevassa toimipisteessä 9.1.–8.7.2009, minkä jälkeen työsuhdetta olisi jatkettu sijaisuuksina vuonna 2009, 2010 ja tulevaisuudessa eteenpäin. A viittaa työnantajansa laatimaan, 2.2.2011 päivättyyn lausuntoon. Lausunnon mukaan A on ollut työllisyysvaroin palkattuna määräaikaisena toimistovirkailijana työnantajansa Juvan toimipisteessä 9.7.2007–8.1.2009. Tapaturman johdosta A joutui jäämään sairauslomalle 18.4.2008 alkaen. Työsuhdetta ei jatkettu 9.1.2009 jälkeen, koska tapaturman aiheuttama vamma ei ollut parantunut ja oli nähtävissä, että sairausloma jatkuisi edelleen. Työnantaja oli saanut ennakkotiedon, että työsuhdetta voitaisiin jatkaa työllisyysvaroin 9.1.2009 alkaen ainakin kuuden kuukauden ajan. Näin olisi myös tehty, mikäli A olisi ollut työkykyinen, sillä työnantaja oli tyytyväinen A:n työsuoritukseen. Juvan toimipiste lakkautettiin vuoden 2009 alussa, mutta A:n kanssa oli sovittu, että hän voisi siirtyä työskentelemään Pieksämäen toimipisteessä. Mikäli A olisi työkykyinen, olisi hänellä ollut mahdollisuus työllistyä työnantajan palveluksessa eri sijaisuuksissa (vuorotteluvapaat, vanhempainvapaat jne.) vuosina 2009–2010 sekä tulevaisuudessa tästä eteenpäin.

Vakuutusyhtiö katsoo, että A:n ansionmenetys tulee laskea käyttäen määrittelyperusteena vahinkovuotta edeltäneiden neljän vuoden keskimääräistä ansiotuloa. Yhtiö viittaa yhtiön edustajan ja A:n välillä 27.10.2008 käytyyn puhelinkeskusteluun. A on kertonut yhtiön edustajalle, että hänen työsuhteensa päättyy 8.1.2009, koska Juvan toimipiste lakkauttaa toimintansa eikä A:lla ole pitkien työmatkojen vuoksi mahdollisuutta siirtyä työskentelemään Mikkelin tai Savonlinnan toimipisteisiin, joihin Juvan toimipisteen työntekijät siirtyvät. A:n tulotaso ei vahinkohetkellä ole ollut vakiintunut, joten menetys on arvioitava. Tarkastelujaksolla 2004–2007 vuosina 2004 ja 2006 A:n ansiot ovat samassa tasossa toisiinsa, ainoastaan vuoden 2005 ansiot ovat olleet selvästi korkeammat. Vakuutusyhtiön käyttämää vuosien 2004–2007 keskimääräistä ansiotasoa on pidettävä kuvaavana.

Vakuutuslautakunnan käytettävissä olevan Eläketurvakeskuksen 15.4.2013 päivätyn työeläkeotteen mukaan A on ollut työnantajansa palveluksessa eripituisissa määräaikaisissa työsuhteissa 1990-luvun alkupuolelta alkaen. A:lla on ollut säännöllisesti myös työttömyysjaksoja. 1.1.2002–31.12.2003 A on ollut keskeytyksettä työnantajansa palveluksessa eikä työttömyyskorvauspäiviä ole ollut. Vuonna 2004 työttömyysturvan ansiopäivärahaa on maksettu 255 päivältä, vuonna 2005 21 päivältä, vuonna 2006 253 päivältä ja vuonna 2007 71 päivältä. Lisäksi A on saanut vuonna 2007 koulutustukea 64 päivältä. Vakuutuslautakunta toteaa esitetyn selvityksen perusteella, että A:n työhistoria on koostunut eripituisista määräaikaisista työsuhteista, joiden välissä on ollut työttömyysjaksoja. A:n vahinkohetkellä voimassa ollut työsuhde on ollut määräaikainen. Vakuutuslautakunta katsoo, ettei A:n vahinkohetkistä tulotasoa voida pitää vakiintuneena.

2) Määräaikaisen työsuhteen jatkuminen 9.1.–8.7.2009

A:n työnantajan lausunnon mukaan A olisi voitu työllistää työllisyysvaroin 9.1.2009 alkaen ainakin puolen vuoden ajan työnantajan Pieksämäen toimipisteessä. Tätä aiemmin A oli työskennellyt työllisyysvaroin palkattuna määräaikaisena toimistovirkailijana työnantajan Juvan toimipisteessä 9.7.2007–8.1.2009. Vakuutuslautakunta katsoo, että A:n työnantajan todistusta määräaikaisen työsuhteen jatkamisesta 9.1.–8.7.2009 on pidettävä uskottavana. Lautakunta huomauttaa, että vakuutusyhtiön vetoama, 27.10.2008 käyty puhelinkeskustelu työsuhteen jatkamisen mahdottomuudesta pitkän työmatkan vuoksi on koskenut Mikkelin ja Savonlinnan toimipisteitä. A:n kotipaikkakunnalta on Pieksämäelle 44 kilometriä, Mikkeliin 74 kilometriä ja Savonlinnaan 84 kilometriä. Välimatka A:n kotipaikkakunnalta aiemmalle työntekopaikkakunnalle Juvalle on 35 kilometriä. Edellä sanottu huomioiden Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö korvaa ansionmenetyksen ajalta 9.1.–8.7.2009 A:n vahinkohetken työsuhteen ansiotason mukaisesti.

3) Ansionmenetys 9.7.2009 alkaen

8.7.2009 jälkeiseltä ajalta A:n työnantaja on ilmoittanut, että A:lla olisi ollut työllistymismahdollisuus erilaisiin sijaisuuksiin, kuten vuorottelu- ja vanhempainvapaasijaisuuksiin. Vakuutuslautakunta toteaa, että ilmoitusta on sinänsä pidettävä uskottavana. Kuitenkin, kun on kyse määräaikaisista, työnantajan sijaistarpeeseen perustuvista työsuhteista, ei voida pitää näytettynä, että työllistyminen olisi ollut kokoaikaista ja keskeytyksittä jatkuvaa. Vakuutuslautakunta katsoo, että A:lla olisi todennäköisesti ilman vahinkoa jatkossakin ollut määräaikaisia työsuhteita ja niiden välillä työttömyysjaksoja. Näin ollen A:n ansionmenetys 8.7.2009 jälkeen tulee arvioida käyttäen apuna A:n vahinkoa edeltänyttä ansiohistoriaa.

A on vaatinut palkkakertoimen käyttöä vahinkoa edeltäneen vakiintuneen ansiotason määrittelyssä. Työntekijän eläkelain (395/2006) 96 §:ssä tarkoitetun palkkakertoimen perusteena käytetään Tilastokeskuksen laskemien ansiotaso- ja kuluttajahintaindeksin vuotuisia muutoksia edellisen kalenterivuoden kolmannella vuosineljänneksellä. Palkkakerrointa käytetään työntekijän eläkelaissa säädettyjen ansiorajojen, rahamäärien ja rajamäärien vuosittaiseen tarkistamiseen sekä eläkettä laskettaessa tarkistettaessa vuosiansiot eläkkeen alkamisvuoden tasoon. Lisäksi palkkakerrointa käytetään Liikennevahinkolautakunnan soveltamisohjeen 1/2008 mukaisesti liikennevakuutuksen vuosiansiolaskelman laatimisessa, kun vahinkoa edeltäneiden vuosien ansiot muunnetaan korvausperusteen syntymisvuoden tasolle.

Vakuutusyhtiö katsoo, että ansionmenetyksen perusteella maksettavan vahingonkorvauksen laskennassa käytetään elinkustannusindeksiä eräiden elatusapujen sitomisesta elinkustannusindeksiin annetun lain mukaan. Vakuutuslautakunta toteaa, että kyseinen laki koskee lain 1 §:n mukaan mm. vahingonkorvauslaissa tarkoitettuja elatusapuja. Vahingonkorvauslain mukaisten ansionmenetyskorvausten elinkustannusindeksin mukaiset indeksitarkastukset perustuvat oikeuskäytäntöön (KKO 1981 II 18 ja HE 167/2003, 5 luvun 2 § yksityiskohtaiset perustelut).

Vakuutuslautakunta toteaa, etteivät vahingonkorvauslaki tai sen esityöt sisällä yksityiskohtaisia laskentasääntöjä sen varalle, että vahinkoa kärsineen ansiotaso joudutaan arvioimaan vahinkoa edeltäneiden vuosien ansiotulojen perusteella. Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 a §:ää koskevien esitöiden (HE 167/2003) mukaan tällaisissa tapauksissa on otettava huomioon vahinkoa kärsineen tulot riittävän pitkältä ajalta. Korvauskäytännössä huomioidaan yleensä tulot 3–5 vahinkoa edeltäneeltä vuodelta. Lautakunta toteaa, että vahinkoa edeltäneiden vuosien ansiotulojen keskiarvoon perustuvassa vuosityöansiolaskelmassa on kyse arviosta, jolla pyritään muodostamaan luotettava kuva vahingonkärsineen keskimääräisestä vakiintuneesta tulotasosta. Koska palkoissa ja etuuksissa tapahtuu vuosien mittaan nousua, lautakunta katsoo, että keskimääräisen vakiintuneen tulotason laskennassa tulee vahinkoa edeltäneiden vuosien tulot muuntaa vahinkovuoden tasoon. Lautakunta katsoo, että palkkakerrointa käyttämällä saadaan luotettava kuva vahinkoa edeltäneiden vuosien tuloista vahinkovuoden tasossa. Palkkakerroin kuvaa lautakunnan käsityksen mukaan ansiotulojen kehitystä luotettavammin kuin elinkustannusindeksi.

A on vaatinut vuoden 2004 tulojen jättämistä pois vuosityöansiolaskelmasta, koska katsoo, että kyseisen vuoden työttömyys on ollut poikkeuksellista. Vakuutuslautakunta toteaa, että A:n työhistoriassa ovat toistuneet määräaikaiset työsuhteet ja niiden välillä pitkätkin työttömyysjaksot. Näin ollen vuoden 2004 työttömyysjaksoa ei voida pitää poikkeuksellisena. Vakuutuslautakunta toteaa kuitenkin, että ennen vuoden 2004 pitkää työttömyysjaksoa A on ollut työnantajansa palveluksessa keskeytyksettä 2 vuoden ajan. Vahingon sattuessa A:n määräaikainen työsuhde oli jatkunut heinäkuusta 2007 alkaen ja olisi työnantajan selvityksen mukaan jatkunut keskeytyksettä ainakin heinäkuuhun 2009 saakka. Lautakunta katsoo, että A:n tapauksessa luotettavan kuvan muodostaminen A:n keskimääräisestä vakiintuneesta ansiotasosta edellyttää vahinkoa edeltäneiden viiden vuoden tulojen huomioimista vuosityöansiolaskelmassa.

Edellä kerrottuun viitaten Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö korvaa A:n ansionmenetyksen 9.7.2009 alkaen käyttäen määrittelyperusteena vakiintunutta ansiotasoa, joka lasketaan A:n vuosien 2003–2007 keskimääräisten ansiotulojen mukaan. Lautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö muuttaa laskelmaa laatiessaan vahinkoa edeltävien vuosien ansiotulot vahinkovuoden tasolle palkkakerrointa käyttämällä. Korvauksen määrää tulee tarkistaa vuosittain elinkustannusindeksin muutoksia vastaavasti siten kuin laissa eräiden elatusapujen sitomisesta elinkustannusindeksiin on säädetty.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Norros, jäsenet Eskuri, Korpiola ja Rusanen sekä varajäsen Rantala. Sihteerinä toimi Laine.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA