Tapahtumatiedot
Vahingonkärsineen J.S:n irtainta omaisuutta oli vahingoittunut, kun vettä oli päässyt tavaran säilytyspaikkana toimineeseen varastotilaan, jonka J.S. oli vuokrannut MV Oy:ltä.
Tavarat olivat kastuneet, kun rakennuksen korjaustyön yhteydessä rakennuksen pihakannen tutkimuksen jälkeinen kannen paikkaustyö oli laiminlyöty ja rankkasateen aikana sadevesi oli päässyt valumaan sisään varastoon. Vettä oli tullut varastoon sekä alhaalta että ylhäältä. Varaston lattialla oli ollut vettä noin 5 cm.
Vahinko oli aiheutunut, kun kiinteistöosakeyhtiö oli tilannut IV Oy:ltä pihakannen tutkimuksia, jonka tarkoituksena oli selvittää kannen rakenne sen peruskorjaamista varten. Tutkimuksessa oli tarkoitus avata kantta niin, että sen kaikki kerrokset saadaan kartoitettua. Avauksen jälkeen kansi olisi ollut tarkoitus paikata. Tutkimuksen suoritti IV Oy:n toimeksiannosta vakuutuksenottaja P Oy.
Työt tehtiin torstaina ja perjantaina 1.-2.10.2009, jolloin tekijöitä vielä erikseen ohjeistettiin, että kansirakenteen reikä tulee sulkea siten, että rakenteen silloisesta kolmesta vesieristyskerroksesta alin ja ylin saadaan korjauksessa vedenpitäväksi. P Oy ei kuitenkaan toiminut näin, vaan ohjeistuksesta huolimatta jätti reiän kokonaan avoimeksi aina MV Oy:n tiloihin asti.
Tutkimuksen jälkeisenä viikonloppuna oli syysmyrsky, jonka johdosta valui sadevettä noin 10–30 cm kokoisesta aukosta suoraan MV Oy:n tiloihin kastellen erittäin ison alueen yksityisten henkilöiden varastotiloja, mukaan lukien vahingonkärsijä J.S:n varastoimat tavarat.
J.S. haki korvausta vaurioituneesta omaisuudestaan P Oy:n vastuuvakuutuksesta.
Asian käsittely vakuutusyhtiössä
Ensimmäinen korvauspäätös
Vakuutusyhtiö antoi asiassa korvauspäätöksen, jonka mukaan vastuuvakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka perustuu yksinomaan vakuutetun tekemään sopimukseen. Sopimukseen perustuvasta vastuusta on yhtiön mukaan kysymys esimerkiksi silloin, kun vahinko aiheutuu siitä, että suoritusvelvollinen ei lainkaan tee sovittua sopimussuoritusta.
Tapauksessa on sovittu, että reiät olisi pitänyt täyttää sovitulla tavalla, mutta niitä ei ole täytetty lainkaan ja vedet ovat päässeet reiän kautta eteenpäin. Päätöksen mukaan mahdollinen korvausvastuu perustuu siten ainoastaan P Oy:n ja kiinteistöosakeyhtiön väliseen sopimukseen ja näin ollen aiheutuneet vahingot eivät kuulu vakuutuksen korvauspiiriin.
Uudelleenkäsittelypyyntö
J.S. oli tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyysi asiassaan uudelleenkäsittelyä.
J.S. toteaa uudelleenkäsittelypyynnössään, ettei hänellä ole ollut sopimussuhdetta P Oy:n eikä kiinteistöosakeyhtiön kanssa, vaan hän on ollut täysin sivullinen osapuoli. Näin ollen sopimukseen perustuvaa vastuuta koskeva rajoitusehto ei sovellu hänen kärsimiensä vahinkojen osalta.
Toinen korvauspäätös
Vakuutusyhtiö antoi asiassa uuden korvauspäätöksen, jossa se viittaa tapauksessa sovellettavien vakuutusehtojen kohtaan 30.3.6, jonka mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa siltä osin, kun korvausvastuu perustuu vakuutuksenottajan tai vakuutetun tekemään sopimukseen, takuuseen tai muuhun sitoumukseen ellei korvausvastuuta olisi ilman kyseistä sitoumusta.
Lisäksi yhtiö viittaa Vakuutuslautakunnan ratkaisuun VKL 309/10, jossa todetaan, että rajoitusehdossa tarkoitettu sopimusvastuurajoitus jättää vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle sellaiset vahingot, jotka ovat aiheutuneet siitä, ettei vakuutuksenottaja tee lainkaan sovittua sopimussuoritusta. Yhtiö toteaa, että varastotiloissa on aiheutunut vesivahinko välittömästi sen seurauksena, että P Oy on laiminlyönyt sovitun sopimussuorituksen, eli kannen reikien täyttämisen sovitulla tavalla.
Vakuutusyhtiö toteaa päätöksessään, että riippumatta siitä, onko vakuutuksenottajan ja vahingonkärsijän välillä välitön sopimussuhde vai ei, niin tapauksessa korvausvastuu perustuu kuitenkin rajoitusehdon mukaisesti sopimukseen, koska vahinko on aiheutunut sopimusvelvoitteen laiminlyönnistä. Ilman sopimusta vakuutuksenottajalla ei olisi edes ollut velvollisuutta sopimuksen täyttämiseen liittyvään työsuoritukseen.
Näillä perusteilla vakuutusyhtiö katsoo, ettei aiemmin annettua päätöstä ole aihetta muuttaa
Valitus
J.S. oli tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyysi asiassaan ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta.
Valituksessaan J.S. toistaa vaatimuksensa perusteluineen. Valituksesta käy ilmi, että J.S:n kotivakuutusyhtiö on korvannut kastuneesta omaisuudesta yhteensä 7.050,00 euroa. J.S:n mukaan maksettu korvaus on riittämätön, koska varastoissa oli ollut hänen koko koti-irtaimistonsa. Varastotilat vuokrannut yritys on myös J.S:n mukaan omalla toiminnallaan aiheuttanut lisävahinkoa J.S:n omaisuudelle, eikä se oman ilmoituksensa mukaan pidä itseään aiheutuneista vahingoista lainkaan vastuullisena.
Näillä perusteilla J.S. vaatii 23.169,00 euron lisäkorvausta vahingon johdosta vaurioituneesta omaisuudestaan viivästyskorkoineen.
Vakuutusyhtiön vastine
Vastineessaan vakuutusyhtiö toistaa asian tapahtumatiedot sekä tapaukseen sovellettavat vakuutusehdot.
Yhtiö toteaa vastineessaan, että Vakuutuslautakunnan vakiintuneen ratkaisukäytännön mukaan sopimusvastuurajoitusehdon tarkoitettu sopimusvastuurajoitus jättää vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle esimerkiksi sellaiset vahingot, jotka ovat aiheutuneet siitä, ettei vakuutuksenottaja tee lainkaan sovittua sopimussuoritusta. Näin on todettu myös lautakunnan ratkaisusuosituksessa VKL 309/10.
Vastineen mukaan käsillä olevassa tapauksessa MV Oy:n tiloissa sattunut vesivahinko on johtunut välittömästi siitä, että P Oy on laiminlyönyt sovitun sopimussuorituksen. Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan tutkimusreiän paikkaaminen on ollut P Oy:n sopimuksen päävelvoite, jonka P Oy on laiminlyönyt. Näin ollen tapauksessa on kysymys rajoitusehdon tarkoittamasta tilanteesta, joka ei kuulu vastuuvakuutuksen korvauspiiriin.
Yhtiön mukaan sillä seikalla, että J.S:n ja P Oy:n välillä ei ole välitöntä sopimussuhdetta, ei ole vaikutusta mainitun rajoitusehdon soveltamiseen. Näkemyksensä tueksi yhtiö viittaa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuosituksiin VKL 498/96 ja VKL 331/95, joissa on katsottu olleen kyse rajoitusehdon tarkoittamasta sopimukseen perustuvasta vastuusta, vaikka vahingonkärsijä vakuutettu eivät ole olleet sopimussuhteessa keskenään. Ratkaisujen perusteena on sen sijaan se, ettei vakuutuksenottajalla olisi ollut toimimisvelvollisuutta ilman sopimusta.
Vastineessa todetaan myös, ettei J.S:llä olisi ollut edes oikeutta kohdistaa korvausvaatimusta P Oy:tä kohtaan, koska hänen ja P Oy:n välillä ei ole ollut sopimussuhdetta. Vaatimus tulisi yhtiön näkemyksen mukaan kohdistaa J.S:n omalle sopimuskumppanille, eli MV Oy:lle. Näkemyksensä tueksi vakuutusyhtiö viittaa korkeimman oikeuden ratkaisuun KKO 2008:31, jonka mukaan sopimussuhteen ulkopuolinen taho ei ole oikeutettu vetoamaan sopimukseen, jonka osapuoli hän ei ole.
Edellä mainituin perustein vakuutusyhtiö katsoo, ettei J.S:n omaisuudelle aiheutunut vahinko kuulu P Oy:n toiminnan vastuuvakuutuksen korvauspiiriin eikä korvauksia vastuuvakuutuksesta voida siten maksaa.
Vahingonkärsineen lisäkirjelmä
J.S. antoi Vakuutuslautakunnalle lisäkirjelmän vakuutusyhtiön vastineen johdosta.
Lisäkirjelmässään J.S. toteaa, että asiassa on yksikertaisesti kysymys siitä, että P Oy on toiminnallaan aiheuttanut hänen kärsimänsä vahingon ja näin ollen se vahinko tulisi korvata myös P Oy:n vastuuvakuutuksesta.
Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus
Lainkohdat
Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n mukaan joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään muuta johdu.
Sovellettavat vakuutusehdot
Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 30.2 mukaan vakuutuksesta korvataan toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, kun
- vahinko todetaan vakuutuskauden aikana ja
- vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa vahingosta.
Vakuutusehtojen kohdan 30.3.6 mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, siltä osin kuin korvausvastuu perustuu vakuutuksenottajan tai vakuutetun tekemään sopimukseen, takuuseen tai muuhun sitoumukseen, ellei korvausvastuuta olisi ilman kyseistä sitoumusta.
Ratkaisusuositus
Käsillä olevassa tapauksessa on riitaa siitä, onko kysymyksessä vastuuvakuutuksesta korvattava vahinko, kun vahingonkärsineen tavarat ovat vaurioituneet sisälle päässeen sadeveden vuoksi, koska vakuutuksenottaja oli laiminlyönyt sopimukseen kuuluvan velvoitteensa paikata pihakannen aukot.
Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan tapauksessa on riidatonta se, että P Oy on tuottamuksellaan aiheuttanut käsillä olevan vahingon. Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan J.S:lle aiheutunutta vahinkoa ei kuitenkaan korvata P Oy:n vastuuvakuutuksesta, koska P Oy:n korvausvastuu perustuu P Oy:n ja kiinteistöosakeyhtiön sopimuskumppanin IV Oy:n väliseen toimeksiantosopimukseen. Vakuutusyhtiö toteaa, että sopimusvastuuta koskeva rajoitusehto jättää vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle sellaiset vahingot, jotka ovat aiheutuneet siitä, että vakuutuksenottaja laiminlyö sovitun sopimissuorituksen. Näkemyksensä tueksi vakuutusyhtiö viittaa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukseen VKL 309/10.
Vakuutuslautakunnalla käytettävissä olevien asiakirjojen mukaan P Oy:ltä on tilattu pihakannen koepalojen ottaminen ja niiden paikkaaminen. Vakuutuslautakunta toteaa, että käsillä olevassa tapauksessa pitää paikkansa, ettei P Oy:llä olisi ollut lainkaan velvollisuutta tehdä pihakannen tutkimusta taikka paikata siihen tekemiään reikiä ilman sopimusta. Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan tapauksessa on kuitenkin selvitettävä, onko P Oy kuitenkin vastuussa aiheuttamastaan vahingosta sopimuksen ulkoisen vahingonkorvausnormiston nojalla etenkin ottaen huomioon sen seikan, ettei J.S:n ja P Oy:n välillä ole ollut sopimussuhdetta.
Vakuutusyhtiön mukaan pelkästään se seikka, että tapauksessa on aiheutunut vahinko J.S:n omaisuudelle, kun P Oy on laiminlyönyt tekemänsä sopimukseen perustuvan sopimussuorituksen, ei luo P Oy:lle korvausvastuuta sopimuksen ulkopuoliseen tahoon, eli tässä tapauksessa J.S:een nähden, vaan vastuun syntyminen edellyttäisi erityissääntelyä. Yhtiön näkemyksen mukaan J.S:n tulisi osoittaa korvausvaatimuksensa omalle sopimuskumppanilleen, eli MV Oy:lle. Yhtiön näkemyksen mukaan myöskään sillä, ettei J.S:n ja P Oy:n välillä ole välitöntä sopimussuhdetta, ei ole vaikutusta sopimusvastuuta koskevan rajoitusehdon sovellettavuuteen. Näkemyksensä tueksi yhtiö on viitannut lautakunnan ratkaisusuosituksiin VKL 498/96 ja VKL 331/95.
Vakuutuslautakunta toteaa, että jälkimmäisessä ratkaisusuosituksessa oli käsillä tapaus, jossa oli kysymys aliurakkasopimuksesta, jonka mukaan aliurakoitsija oli pääurakoitsijaa kohtaan vastuussa sopimuksen mukaisten maansiirtotöiden suorittamisesta. Näin ollen tapauksessa vahingonkärsijällä ja vakuutetulla oli ollut välitön sopimussuhde keskenään, toisin kun nyt käsillä olevassa tapauksessa. Vakuutuslauta katsoo, että myös ratkaisusuosituksen VKL 498/96 olosuhteet poikkeavat siinä määrin nyt käsillä olevan tapauksen olosuhteista, ettei se suoranaisesti sovellu nyt käsillä olevaan tapaukseen.
Lautakunta toteaa myös, että riippumatta siitä, merkitseekö vahinkoon johtanut menettely sopimusrikkomusta vahingonaiheuttajan ja sopimuskumppanin välillä, voi se kuitenkin merkitä sopimuksenulkoisen vastuun syntymistä kolmanteen nähden. Tämä pääsääntö käy ilmi muun muassa ennakkoratkaisuista KKO 1955 II 31, 1981 II 109, 1984 II 225 ja 2009:92. Kuitenkaan pelkästään se seikka, että sopimusvelvoitteita ei täytetä oikein, ei merkitse sopimuksenulkoista vahinkotapahtumaa suhteessa kolmanteen. Tämä on todettu ratkaisussa KKO 2008:31.
Sopimuksenulkoisen vastuun syntyedellytyksenä on, että kysymyksessä olevaa menettelyä tai laiminlyöntiä pidetään sellaisena, että se synnyttäisi korvausvastuun, joka on riippumaton vahingonaiheuttajan solmimasta sopimuksesta. Näin ollen, mikäli työssä tehdyt virheet muodostavat esimerkiksi vahingonkorvauslain mukaisen korvausperusteen, niin ei tällöin voida ajatella, ettei työn suorittaja olisi lainkaan vastuussa sopimuksen ulkopuolista tahoa kohtaan, vaikka ammattitaidottomasti tehdystä työstä aiheutuisi tälle henkilö- tai esinevahinkoa.
Lautakunta toteaa, että nyt käsillä olevassa tapauksessa on kysymys tilanteesta, jossa vakuutuksenottaja P Oy on aiheuttanut esinevahingon J.S:lle, joka ei ole P Oy:n sopimuskumppani. Vahinko on aiheutunut P Oy:n täyttäessä sopimussuoritustaan, joten on myös kiistatonta, että ilman sopimusta P Oy:llä ei olisi ollut velvollisuutta ryhtyä poraustyöhön. Olennaista tapauksessa on kuitenkin se, että reikien poraaminen ja niiden auki jättäminen olisi merkinnyt sopimuksenulkoista vahinkotekoa suhteessa J.S:ään myös sellaisessa tilanteessa, ettei mitään sopimusta olisi ollut. Tapauksessa on lautakunnan käsityksen mukaan kysymys sopimuksen ulkoisesta vastuusta, koska P Oy:n vahingonkorvausvelvollisuus ei ole perustunut P Oy:n ja IV toimeksiantosopimukseen. Näin ollen lautakunnan näkemyksen mukaan P Oy:n on katsottava vastaavan J.S:lle aiheutuneesta vahingosta vahingonkorvauslain nojalla.
Edellä selostetuin perustein ja käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta katsoo, että käsillä oleva vahinko tulee korvata P Oy:n vastuuvakuutuksesta.
Tämän ratkaisun antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Norros sekä jäsenet Korpiola ja Rusanen sekä varajäsenet Hirviniemi ja Pesonen. Sihteerinä toimi Hanén.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA