Tapahtumatiedot

A (s. 1995) on ollut vakuutettuna 20.2.1995 alkaneessa henkilövakuutuksessa, joka sisälsi säästöhenkivakuutuksen, kuolemanvarahenkivakuutuksen, sairauskuluvakuutuksen ja invaliditeettivakuutuksen. Vakuutuskirjan mukaan säästöhenkivakuutusosan säästösumma olisi 10 000 markka (1 681,88 euroa) vakuutusajan päättyessä 20.2.2015. Säästöhenkivakuutusosan vakuutusmaksu oli 522 markkaa [vuoden 1994 tasossa]. Vakuutus päättyi 20.2.2015. Vakuutusyhtiön ilmoituksen mukaan säästövakuutuksen säästösumma oli tuolloin 1 929,62 euroa.

A otti yhteyttä vakuutusyhtiöön ja totesi, että säästösummaan ei ole vuodesta 2003 lukien tullut samaa indeksi- ja asiakashyvitystä kuin muihin vakuutusturviin. Säästösumma on vuodesta 2003 lukien ollut 1 929,62 euroa. A:n mukaan säästövakuutuksen indeksi- ja asiakashyvitys on ollut liian pieni tai sitä ei ole tehty vuosilta 2000, 2001 ja 2002. Indeksi- ja asiakashyvitystä ei ole vuonna 2009 tehty riskivakuutuksiin. Yhtiö ei voi yksipuolisesti jättää indeksi- ja asiakashyvitystä antamatta. Lisäksi vakuutusyhtiön tulee palauttaa ylimääräiset maksunkorotukset.

Vakuutusyhtiön mukaan säästöhenkivakuutuksen alkaessa tarkoitus on ollut, että säästö korkoineen on 1 681,88 euroa (10 000 mk), kun vakuutettu täyttää 20 vuotta. Tavoitesumma on noussut vuoteen 2003 saakka asiakashyvitysten johdosta. Korkotason laskiessa asiakashyvityksiä ei ole maksettu vuoden 2003 jälkeen. Vuosina 1995–1998 vakuutusmaksut kohdistuivat riskivakuutuksiin, eivät säästövakuutukseen. Riskivakuutuksien turvia on vuosittain korotettu elinkustannusindeksillä. Yhtiön mukaan vakuutusehdoissa ei ole luvattu indeksi- eikä asiakashyvityksiä, vaan niille on määritelty yläraja. A on yhtiön mukaan lisäksi laiminlyönyt asiassa reklamaatiovelvollisuutensa säästön kertymisen osalta. Sairausvakuutuksen vakuutusmaksua on korotettu vuosina 200[9] ja 2010. Jos A oli halunnut kiistää nämä maksunkorotukset, olisi hänen tullut nostaa kanne kolmen vuoden kuluessa.

Asiakkaan valitus

A uudistaa vaatimuksensa. Hän vaatii, että virheellisesti laskettu asiakashyvitys oikaistaan. Kaikilta vuosilta tulee huomioida erikseen sosiaali- ja terveysministeriön vahvistama indeksihyvitys ja vakuutusyhtiön myöntämä asiakashyvitys. Vakuutuksen esitteessä vuodelta 199[4] on tarra, jonka mukaan esitteen maksut koskevat myös vuonna 1995 syntyviä lapsia. Myös laskujen oikeellisuus tule tarkastaa. Vakuutusyhtiö on nostanut vakuusmaksuja indeksillä. Säästösummaa ei tule asettaa eriarvoiseen asemaan.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää A:n vaatimukset. Vakuutusyhtiö esittää vastineenaan seuraavan.

Sairausvakuutuksen vakuutusmaksu

Sairauskuluvakuutuksen vakuutusmaksua on korotettu vakuutusaikana kahdesti. Tämä on tehty vuosina 2009 ja 2010. A:lle on lähetetty maksunkorotuksesta kirjeet 24.11.2008 ja 24.11.2009. Kirjeissä on mainittu irtisanomismahdollisuudesta ja annettu muutoksenhakuohjeet. A ei ole reagoinut korotukseen, vaan on jatkanut vakuutusmaksujen maksamista. Vakuutussopimuslain 74 §:n mukaan kanne vakuutuksenantajan tekemän korvausta koskevan päätöksen taikka vakuutuksenottajan, vakuutetun tai muun vakuutuskorvaukseen oikeutetun asemaan vaikuttavan muun päätöksen johdosta on oikeuden menettämisen uhalla nostettava kolmen vuoden kuluessa siitä, kun asianosainen on saanut kirjallisen tiedon vakuutuksenantajan päätöksestä ja tästä määräajasta. Viimeisestäkin korotuksesta on kulunut yli 5 vuotta, joten valitusaika on päättynyt. On tarpeetonta lausua asiasta enempää tai laskea korottamattoman vakuutusmaksun suuruus.

Säästösumma

Vakuutusta haettaessa on sovittu säästötavoitteeksi 10 000 markkaa. Ellei indeksi- ja asiakashyvityksiä anneta, ei tämä summa muutu koko vakuutusaikana. Vakuutusaikana annettujen indeksi- ja asiakashyvitysten vuoksi on säästösumma noussut 14,73 prosentilla 1 929,62 euroon. Indeksi- ja asiakashyvitysten osuus on 247,74 euroa.

Vakuutushakemus on allekirjoitettu 14.11.1994 ja vakuutus on alkanut 20.2.1995. Vakuutuksen myyntimateriaalia ja vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuutta vakuutuksen myyntihetkellä tulee siten arvioida vanhan vakuutussopimuslain (132/1933) vaatimusten mukaisesti. Vakuutuksen esitteen mukaan "valittu säästösumma suoritetaan lapselle indeksi- ja asiakashyvityksineen vakuutuksen vuosipäivänä sinä vuonna, jona lapsi täyttää 20 vuotta”. Esitteessä todetaan myös, että "vakuutuksen arvoa suojaavat indeksihyvitykset. Säästösummaa, vakuutusturvaa, omavastuuta sekä maksua tarkistetaan vuosittain sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamien perusteiden mukaisesti”. Lisäksi esitteessä mainitaan, että "varsinaisen säästöosan tuotto on viime vuosina ollut 8,5–11,5 % vuodessa". Kyseessä on toteamus tuoton historiallisesta kehityksestä. Esitteen sivun neljä esimerkkitaulukossa mainitaan säästösumma 20 vuoden iässä sekä maksetut säästömaksut kokonaisuudessaan eri vakuutuksen alkamisikinä, kun vuosittaisten indeksi- ja asiakashyvitysten oletetaan olevan neljä prosenttia. Sanamuodon mukaisesti kyseessä on olettamus, johon kuuluu epävarmuuden elementti.

Vakuutussopimuksen sisältö käy ilmi vakuutuskirjasta ja vakuutussopimuksesta. Vakuutuskirjassa todetaan, että vakuutus on myönnetty vakuutuskirjan, sen liitteiden sekä vakuutusehtojen mukaisesti. Vakuutuskirjassa viitataan vakuutusehtojen kohtaan 22 indeksiehdon osalta. Vakuutuksen laskuperusteiden nojalla on laskettu, minkä suuruisilla vakuutusmaksuilla säästötavoitteeseen pääsee. Vakuutusmaksu tulee ymmärtää hinnaksi, jonka maksamalla asiakas saa sovitut 10 000 markkaa. Hinta sisältää vakuutusyhtiön kulut. Vakuutusehdoissa ei ole luvattu indeksi- eikä asiakashyvityksiä. Vakuutusehdoissa määritellään indeksi- ja asiakashyvityksille yläraja, mutta vakuutusyhtiön tulee päättää, kuinka paljon maksuja korotetaan ja hyvityksiä annetaan. Vakuutusehtojen kohdan 22.3 mukaan vakuutukseen sovellettavien indeksikorotusprosenttien laskusäännölle vakuutusyhtiö on hakenut vuosittain sosiaali- ja terveysministeriön vahvistuksen. Siellä toiminut Vakuutusvalvontavirasto hyväksyi laskelmat ja sen, että riskiosaa ja säästöosaa hyvitettiin erilailla. Mikään viranomainen ei kuitenkaan enää etukäteen vahvista indeksitarkistuksia, asiakashyvityksiä tai vakuutuksen laskuperusteita. Vakuutusyhtiön tulee päättää, millaisen indeksi- ja asiakashyvityksen se vakuutuksille antaa ottaen huomioon vakavaraisuudesta vakuutusyhtiölaissa annetut määräykset. Hyvitysten ja indeksikorotusten ennakkovahvistuksen sijasta tällä hetkellä sovelletaan vakuutusyhtiöiden vakavaraisuutta koskevia vakuutusyhtiölain säännöksiä. Yleisen korkotason laskun vuoksi ei säästöosalle ole annettu asiakashyvityksiä vuoden 2003 jälkeen.

Vakuutusyhtiöllä on vakuutusyhtiölain 13 luvun 2 §:n mukaisesti oltava yhtiön hallituksen hyväksymät kirjalliset lisäetujen jakamista koskevat tavoitteet (kohtuusperiaate). Vakuutusyhtiön on vuosittain julkaistava verkkosivuillaan ja tilinpäätöksessä selvitys siitä, kuinka tavoitteet ovat toteutuneet, ja perustelut sille, jos tavoitteita ei ole saavutettu. Nykyään Finanssivalvonta valvoo vakuutusyhtiöitä ja muun muassa niiden vakavaraisuutta jälkikäteen.

Vakuutusehtojen kohdan 22.3 mukainen menettely koskee säästösummalle annettavia hyvityksiä. Vakuutusehtojen kohta 22.4 puolestaan koskee riskivakuutusosan turvien indeksitarkistuksia. Kohdan mukaan indeksitarkistuksen korotusprosentin ylärajan määrää elinkustannusindeksin muutos kysymyksessä olevan vakuutusturvan voimaantulopäivää lähinnä edeltäneen kalenterivuoden lokakuusta tarkistushetkeä lähinnä edeltäneen kalenterivuoden lokakuuhun. Tämä tarkoittaa sitä, että enimmäiskorotusprosentti on korkeintaan yhtä suuri kuin muutos elinkustannusindeksissä, mutta vähimmäismäärää ei ole määrätty. Korotusprosentti voi siis olla vaikka nolla.

Vakuutusyhtiöllä on velvollisuus vuosittain informoida asiakkaitaan vakuutusturvan sisällöstä, jotta heillä on mahdollisuus reagoida mahdollisiin puutteisiin vakuutusturvassaan. Tämän vuoksi asiakkaille lähetetään vuosittain turvaselvitys. Asiakkaan lausuntopyyntöönsä oheistamista liitteistä ilmenee, että hän on vastaanottanut vakuutukseen liittyviä turvaselvityksiä. Turvaselvityksistä taas käy ilmi, että vuoden 2003 jälkeen on indeksi- ja asiakashyvitys säästöosalle ollut 0,00 prosenttia ja että säästösumma ei ole muuttunut sen jälkeen. Vakuutuksen muihin turviin on tehty indeksikorotuksia, mutta säästösumman arvo sovittuun säästötavoitteeseen nähden oli turvattu jo 4,5 prosentin laskuperustekorolla. Turvaselvityksistä ilmenee selvästi, että riskivakuutusosan ja säästövakuutusosan indeksi- ja asiakashyvitykset ovat melkein aina olleet erisuuruiset:

Vuosi                                         Riskivakuutukset                                                  Säästövakuutus

1996                                         3,50 %                                                                                   3,50 %

1997                                         0,60 %                                                                                   2,50 %

1998                                         1,70 %                                                                                   2,20 %

1999                                         1,10 %                                                                                   1,70 %

2000                                         1,30 %                                                                                   1,40 %

2001                                         4,11 %                                                                                   1,70 %

2002                                         1,91 %                                                                                   0,50 %

2003                                         1,48 %                                                                                   0,40 %

2004                                         0,32 %                                                                                   0,00 %

2005                                         0,82 %                                                                                   0,00 %

2006                                         0,82 %                                                                                   0,00 %

2007                                         1,87 %                                                                                   0,00 %

2008                                         2,69 %                                                                                   0,00 %

2009                                         4,35 %                                                                                   0,00 %

2010                                         0,00 %                                                                                   0,00 %

2011                                         2,38 %                                                                                   0,00 %

2012                                         3,57 %                                                                                   0,00 %

2013                                         2,63 %                                                                                   0,00 %

2014                                         1,17 %                                                                                   0,00 %

Asiassa ei ole kiistetty elinkustannusindeksiä koskevien laskelmien asianmukaisuutta. Vakuutusehdot on kirjoitettu ajan tavan mukaan ja ovat olleet viranomaisten hyväksymät. Indeksiehdon tarkoitus on ennen kaikkea säilyttää riskivakuutuksen turvien ja ostovoiman taso elinkustannusten nousua vastaavana. Vakuutuksen säästösummalle annettaviin hyvityksiin taas vaikuttaa taloudellinen tilanne. Kun yleinen korkotaso on laskenut, on myös vakuutukselle maksettava lisäkorko jäänyt pois.

Hallituksen esityksessä vuoden 1995 vakuutussopimuslaiksi (HE 114/93, sivu 30) todetaan yleinen oikeusperiaate asiakkaan reklamaatiovelvollisuudesta. Toisin sanoen asiakkaalla on velvollisuus huomauttaa vakuutusyhtiölle, mikäli sopimus ei vastaa asiakkaan olettamusta tai jos tiedot vakuutuksesta ovat virheellisiä tai harhaanjohtavia. Vakuutuksenottajan olisi pitänyt turvaselvityksistä havaita, että asiakashyvitykset jäivät kokonaan pois. Asiakkaan olisi pitänyt viimeistään vuonna 2005 huomauttaa indeksitarkistuksen jäätyä pois toistamiseen, ettei ole saanut omasta mielestään oikeita asiakashyvityksiä. Turvaselvityksen tietojen perusteella asiakkaan tulisi tehdä tarvittavat johtopäätökset vakuutuksen riittävyydestä ja esimerkiksi irtisanoa säästövakuutus sijoittaakseen varat toisella tavalla. A ei voi 12 vuotta säästöosan asiakashyvitysten loppumisen jälkeen vaatia esitteen olettamusten mukaista tuottoa säästösummalle.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Tapauksessa on kysymys siitä, onko A:n vakuutuksen henkivakuutussäästöä hyvitetty vakuutussopimuksen mukaisesti. Erityisesti on kysymys siitä, onko säästösummaa tullut korottaa vuosittain elinkustannusindeksillä.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 74 §:n (14.5.2010/426) ”Kanneaika” mukaan kanne vakuutuksenantajan tekemän korvausta koskevan päätöksen taikka vakuutuksenottajan, vakuutetun tai muun vakuutuskorvaukseen oikeutetun asemaan vaikuttavan muun päätöksen johdosta on oikeuden menettämisen uhalla nostettava kolmen vuoden kuluessa siitä, kun asianosainen on saanut kirjallisen tiedon vakuutuksenantajan päätöksestä ja tästä määräajasta. Vanhentumisen keskeytymisestä sen johdosta, että asia saatetaan vireille kuluttajariitalautakunnassa, Vakuutuslautakunnassa tai muussa kuluttajariitoja ratkaisevassa elimessä, säädetään velan vanhentumisesta annetun lain (728/2003) 11 §:ssä.

Lailla 426/2010 muutettu 74 § tuli voimaan 1.11.2010. Aiemman vakuutussopimuslain 74 §:n (13.3.2009/142) ”Kanneaika” sanamuodon mukaan:

Kanne vakuutuksenantajan tekemän korvausta koskevan päätöksen johdosta on oikeuden menettämisen uhalla nostettava kolmen vuoden kuluessa siitä, kun asianosainen on saanut kirjallisen tiedon vakuutuksenantajan päätöksestä ja tästä määräajasta.

14.5.2010/426:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 2010. Tätä lakia sovelletaan:

Lain 74 §:ää sovelletaan, jos vakuutuksenantajan päätös on tehty lain voimaantulon jälkeen.

Vakuutusehtojen kohdan ”Indeksiehto, 22. Inflaatiosuoja” mukaan:

22.1 Jos on sovittu vakuutusturvan tai sen osan sitomisesta elinkustannusindeksiin (lokakuu 1951 = 100), muutetaan indeksitarkistuksessa kutakin vakuutusturvan osaa, sitä vastaavaa vakuutusmaksua sekä mahdollista omavastuuosuutta samassa suhteessa perusmääristään (so. niistä määristä, jotka olisivat voimassa ilman indeksiehtoa).

22.2 Indeksitarkistus tapahtuu kunkin kalenterivuoden ensimmäisenä vakuutusmaksun erääntymispäivänä tai, jos maksuja ei enää eräänny, tammikuun 1. päivänä.

22.3 Vakuutukseen sovellettavien indeksikorotusprosenttien laskusäännöille [vakuutusyhtiö] hakee vuosittain sosiaali- ja terveysministeriön vahvistuksen.

22.4 Indeksitarkistuksessa korotusprosentin ylärajan määrää elinkustannusindeksin muutos kysymyksessä olevan vakuutusturvan voimaantulopäivää lähinnä edeltäneen kalenterivuoden lokakuusta tarkistushetkeä lähinnä edeltäneen kalenterivuoden lokakuuhun. Vakuutusturvaa tai sen osaa ja sitä vastaavaa vakuutusmaksua ei alenneta perusmääräänsä pienemmäksi.

Asian arviointi

Vakuutusmaksut

Vakuutusyhtiön mukaan riskiturvien vakuutusmaksuja on korotettu vuosina 2009 ja 2010. Vakuutusyhtiö on vastineessaan viitannut vakuutussopimuslain 74 §:ään.

Vakuutussopimuslain 74 §:ää on muutettu 1.11.2010 voimaan tulleella lailla. Tuota ennen vakuutussopimuslain 74 § koski sanamuotonsa mukaan vain korvausta koskevia päätöksiä. Voimaantulosäännöksen mukaan 1.11.2010 voimaan tullutta vakuutussopimuslain 74 §:ää sovelletaan, jos vakuutuksenantajan päätös on tehty lain voimaantulon jälkeen. Vakuutusyhtiö on ilmoittanut vuosien 2009 ja 2010 maksunkorotuksista ennen vakuutussopimuslain 74 §:n (14.5.2010/426) voimaantuloa. Kyseistä lainkohtaa ei sovelleta tapaukseen. A ei ole voinut menettää mahdollista oikeuttaan 2009 ja 2010 maksunkorotusten osalta vakuutussopimuslain 74 §:n (14.5.2010/426) perusteella.

Vakuutuslautakunta katsoo, että asia on vuosien 2009 ja 2010 maksunkorotusten osalta vielä osapuolten välillä kesken. Lautakunta ei tämän takia ota asiaan kantaa tässä ratkaisusuosituksessa, vaan suosittaa vakuutusyhtiötä ensivaiheessa antamaan A:lle maksumuutoksia koskevan selvityksen. Mikäli A on muilta osin tyytymätön vakuutusmaksuja tai riskivakuutusten indeksitarkistuksia koskeviin seikkoihin, tulee hänen niiden osalta esittää ensivaiheessa yksilöity vaatimuksensa vakuutusyhtiölle. Turvaselvitykseen 9.1.2010 liittyvän riskivakuutusten indeksitarkastuksen osalta lautakunta toteaa, että elinkustannusindeksin pisteluku oli 1723 lokakuussa 2009, kun taas lokakuussa 2008 pisteluku oli 1750.

Säästösumman määräytyminen

A:n henkilövakuutuksesta on sovittu ns. vanhan vakuutussopimuslain (132/1933) voimassaoloaikana, jolloin kysymystä vakuutusyhtiön antamista tiedoista ja sopimuksen sisällön määräytymisestä tulee tarkastella kuluttajansuojalain, oikeustoimilain ja yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden valossa.

Vakuutuslautakunnalla on käytössään vakuutusesite, jonka kohdan Säästösumma mukaan ”[vakuutukseen] sisältyvä säästösumma on varsin vapaasti valittavissa. Tämä valittu säästösumma suoritetaan lapselle indeksi- ja asiakashyvityksineen vakuutuksen vuosipäivänä sinä vuonna, jona lapsi täyttää 20 vuotta. Varsinaisen säästöosan tuotto on viime vuosina ollut 8,5–11,5 % vuodessa.” Kohdan Inflaatiosuoja mukaan ”[vakuutukseen] indeksihyvitykset suojaavat vakuutuksen arvoa inflaatiota vastaan. Säästösummaa, vakuutusturvaa, omavastuuta sekä maksua tarkistetaan vuosittain sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamien perusteiden mukaisesti.”

Vakuutuskirjan mukaan säästöhenkivakuutusta koskee vakuutusehtojen kohdan 22 indeksiehto. Vakuutusehtojen kohdan 22.1 mukaan jos on sovittu vakuutusturvan tai sen osan sitomisesta elinkustannusindeksiin, muutetaan indeksitarkistuksessa kutakin vakuutusturvan osaa, sitä vastaavaa vakuutusmaksua sekä mahdollista omavastuuosuutta samassa suhteessa perusmääristään. Vakuutuskirjassa ei ole nimetty elinkustannusindeksiä tai muuta indeksiä. Ehtokohdan 22.3 mukaan vakuutukseen sovellettavien indeksikorotusprosenttien laskusäännöille vakuutusyhtiö hakee vuosittain sosiaali- ja terveysministeriön vahvistuksen. Lisäksi ehtokohdassa 22.4, joka vakuutusyhtiön mukaan koskee riskivakuutusosia eikä säästöosaa, todetaan, että indeksitarkistuksessa korotusprosentin ylärajan määrää elinkustannusindeksin muutos kysymyksessä olevan vakuutusturvan voimaantulopäivää lähinnä edeltäneen kalenterivuoden lokakuusta tarkistushetkeä lähinnä edeltäneen kalenterivuoden lokakuuhun.

Vakuutusta sovittaessa vuonna 1994 sosiaali- ja terveysministeriö vahvisti vuosittain laskuperustekoron ylittävien hyvitysten määrän. Menettelystä luovuttiin 1.4.1995 voimaan tulleella lailla ja nykyisin voimassa olevan vakuutusyhtiölain mukaan vakuutusyhtiöllä on oltava sen hallituksen hyväksymät lisäetujen jakamista koskevat tavoitteet. Vakuutuslautakunta toteaa, että indeksiehdoksi nimitetty ehto on ollut aikaisemmin henkivakuutustoiminnassa yleisesti käytetty, merkitykseltään vakiintunut ja valvovan viranomaisen hyväksymä vakuutusehto. Vaikka ehdon nimi viittaakin inflaatiosta jollain tavalla riippuviin etuihin, pelkästä nimestä ei voi perustellusti muodostaa sellaista käsitystä, että kyseisessä vakuutussopimuksessa asiakashyvitysten vähimmäismääränä olisi aina elinkustannusindeksin vuosimuutos.

Vakuutusta koskevassa esitteessä ei ole kerrottu, että indeksihyvitykset korottaisivat säästösummaa elinkustannusindeksin mukaisesti, vaan esitteen mukaan säästösummaa tarkistetaan vuosittain sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamisen perusteiden mukaisesti. A:n vakuutusta koskevasta vakuutuskirjasta ei ilmene, että säästösummaa olisi sidottu elinkustannusindeksiin. Vakuutusehdoissa on todettu, että indeksikorotusten laskusäännöille haetaan vuosittain valvovan viranomaisen vahvistus. Vakuutusehdoissa ei myöskään ole määritelty vakuutuksen indeksitarkistukselle alarajaa suhteessa elinkustannusindeksiin, vaan ehtokohdan 22.3 sisältö huomioiden vuotuisen indeksitarkistuksen määrä on ollut vakuutusyhtiön päätettävissä.

Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiö ei ole sitoutunut korottamaan henkivakuutussäästöä elinkustannusindeksin mukaisesti. Lautakunta ei suosita muutosta säästösumman määrään.

Lautakunta toteaa asiassa lisäksi vielä seuraavan. Vakuutusyhtiön vastineen mukaan indeksiehdon kohta 22.4 koskee riskivakuutusosien turvien indeksitarkastusta. Vakuutusehdoista ei kuitenkaan ilmene, että säästöhenkivakuutus rajautuisi indeksiehdon 22.4 soveltamisalueen ulkopuolelle. Kyseisen ehtokohdan mukaan indeksitarkistuksessa korotusprosentin ylärajan määrää elinkustannusindeksin muutos. Ehtokohdasta ei ilmene, että vakuutusyhtiö olisi sitoutunut tekemään korotuksen elinkustannusindeksin mukaisesti.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta säästösumman määrään. Vakuutusmaksuja koskeva asia jää ensivaiheessa osapuolten selvitettäväksi

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Melander

Sihteeri Korkeamäki

Jäsenet:

Helenius

Kummoinen

Niklander

Sario