Osakeyhtiön toimitusjohtaja A oli luovuttanut osakeyhtiön omistaman auton hallituksen varajäsen B:n käyttöön. B oli luovuttanut auton edelleen C:n käyttöön. C oli ajanut autolla ulos tieltä törmäillen valaisinpylvääseen, minkä jälkeen auto oli luisunut edelleen kevyen liikenteen väylän yli pensaikon läpi lammen rantaan niin, että auton etupää oli ollut vedessä. B ei ollut ollut mukana autossa. Vahingon jälkeen ilmeni, ettei C:llä ollut ajokorttia. B kertoi C:n ilmoittaneen hänellä olleen ajokortin. Korvausta vahingosta haettiin osakeyhtiön ottamasta autovakuutuksesta.
Vakuutusyhtiön päätös
Vakuutusyhtiö on päätöksessään viitannut mm. viranomaisratkaisuun, jossa auton kuljettajalle oli annettu 25 päiväsakkoa ajoneuvon kuljettamisesta oikeudetta ja liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Ajoneuvon luovuttaja B:lle oli annettu 12 päiväsakkoa liikennerikkomuksesta, koska B oli luovuttanut ajoneuvon kortittoman henkilön kuljetettavaksi.
Vakuutusyhtiö viittasi autovakuutuksen suojeluohjeita koskeviin ehtokohtiin 5.1 ja 5.2 sekä yleisten sopimusehtojen kohtaan 6.1. Lisäksi vakuutusyhtiö viittasi yleisten sopimusehtojen kohtaan 8, jossa on sääntö samastamisesta vahinkotapahtumassa.
Koska C oli B:n, jonka vakinaisessa käytössä ajoneuvo oli ollut, suostumuksella kuljettanut ajoneuvoa, vaikka hänellä ei ollut ollut moottoriajoneuvon kuljettamiseen vaadittavaa ajolupaa, korvasi vakuutusyhtiö ajoneuvon vaurioista puolet. Vakuutusyhtiö totesi, että B oli auton omistaneen osakeyhtiön hallituksen varajäsen.
Lausuntopyyntö
Lausuntopyynnössä katsotaan vakuutusyhtiön päätöksen olevan virheellinen seuraavista syistä:
1) Vakuutuksenottaja eli osakeyhtiö on luovuttanut ajoneuvon ajokortin omaavalle B:lle. Hän ei ole yhtiön osakas, eikä ole mukana sen hallituksessa tai sen johdossa eikä hän ole yhtiön työntekijä. Osakeyhtiö ei ole laiminlyönyt suojeluohjeiden noudattamista millään tavalla.
2) Ajoneuvon kortittomalle kuljettajalle luovuttanut B ei ole vakuutettu eikä samastettavissa vakuutettuun kuten vakuutusyhtiön korvauspäätöksessä katsotaan. Hallituksen varajäsenyys ei kuulu yleisten vakuutusehtojen mukaisiin samastusperusteisiin.
3) B on kertomansa mukaan varmistanut C:n ajo-oikeuden kahdella tavalla:
- havainnut, että hänellä on käytössään henkilöauto, jota hän on pidemmän aikaa kuljettanut,
- tiedustellut C:ltä tämän ajo-oikeutta ennen ajoneuvon luovuttamista ja kertonut C:n kahteen eri otteeseen vakuuttaneen omaavansa tarvittavan ajokortin,
- B ei ole tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta laiminlyönyt suojeluohjeita.
4) Vakuutusyhtiön ratkaisusta ei ilmene, onko ja missä määrin ratkaisuun vaikuttanut käsitys siitä, että onnettomuuden olisi aiheuttanut kuljettajan ajokortittomuus tai kokemattomuus kuljettajana.
Yleisten ehtojen 6.1 –kohdan 2. kappaleen mukaan vakuutuskorvauksen alentamista harkittaessa "otetaan huomioon, mikä merkitys suojeluohjeen laiminlyömisellä on ollut huolimattomuuden laatuun sekä olosuhteet muutoin”.
Lausuntopyynnössä katsotaan, ettei osakeyhtiö ole menetellyt edes lievän huolimattomasti luovuttaessaan ajoneuvon B:n käyttöön. Tämä ei ole aiheuttanut vahinkotapahtumaa. B on toiminut ns. tavanomaisella huolellisuudella varmistuessaan C:n ajo-oikeudesta. B on luottanut omiin havaintoihinsa ja C:n vakuutteluun ajo-oikeuden olemassaolosta.
Vahinkotapahtuman syynä ei ole osaksikaan ollut kuljettajan ajo-oikeudettomuus sinänsä eikä vakuutetulla eli osakeyhtiöllä ole mitään osuutta vahingon syntymiseen, jos sellaisena ei pidetä ajoneuvon luovuttamista B:lle, mikä sinänsä ei myöskään ole ollut onnettomuuden osasyynä. On kohtuutonta evätä vakuutuskorvaus näissä olosuhteissa osaksikaan. Asiasta pyydetään Vakuutuslautakunnan kannanottoa.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiön vastineessa on todettu mm., että suojeluohjeet ovat selkeät ja ne on tehty kaikkien noudatettaviksi. Olennaista on ymmärtää toisaalta suojeluohjeiden ja toisaalta samastamissäännöksen ratio. Esillä olevassa asiassa vakuutuksenottajana olevan osakeyhtiön hallitus on kooltaan verraten pieni, sillä hallituksen ainoa jäsen on ollut kaupparekisteritietojen mukaan yhtiön toimitusjohtaja A, joka on edelleen hallituksen ainoa varsinainen jäsen. B on ollut hallituksen varajäsen ja on sitä edelleen. Lisäksi A on edelleen yrityksen toimitusjohtaja.
Poliisitutkintapöytäkirjaan on kirjattu A:n ilmoittaneen ajoneuvon olleen poikansa B:n luvallisessa käytössä. B on poliisitutkintapöytäkirjaan merkityssä kertomuksessa todennut, että mainittu pakettiauto on hänen vakituisessa käytössään. Hän onkin ollut kyseessä olevan ajoneuvon tosiasiallinen käyttäjä, mitä ei sovi unohtaa ratkaisua tehtäessä. Tätä taustaa vastaan kysymyksessä on mitä tyypillisin tilanne, jossa nimenomaisesti on sovellettava autovakuutusehtojen 8 –kohdan tarkoittamaa samastamista. Yhtiö on korvauspäätöksessään tuonut esiin mainitun ehtokohdan säännökset, joiden perusteella johtopäätöksen tekeminen ei ole vaikeaa.
Muutoksenhakemuksessa esiin tuotu näkemys siitä, ettei samastamissäännöksiä voitaisi lainkaan soveltaa esillä olevassa tapauksessa, koska B on "vain" kyseessä olevan yrityksen hallituksen varajäsen ei johda oikeaan eikä oikeudenmukaiseen lopputulokseen. Asiassa on olennaista ymmärtää tosiasiallinen tilanne, jolloin ikään kuin perheyrityksen sisällä sovitaan kyseessä olevan ajoneuvon käyttöoikeudesta. B on kiistatta ollut siinä asemassa, että hänet voidaan samastaa vakuutuksenottajaan. Päinvastainen tulkinta johtaisi siihen, että tietyillä "järjestelyillä" osaa ajoneuvokannasta eivät koskisikaan autovakuutusehdot samalla tavoin ja esimerkiksi suojeluohjeiden noudattamisvelvollisuus ei koskisikaan kaikkia omistajia.
Täysin selvää on se, että B on ajoneuvon tosiasiallisena käyttäjänä menetellyt huolimattomasti jättäessään katsomatta, onko ajoneuvoa vahinkohetkellä kuljettaneella C:llä ollut ajokorttia. Vahinko on selkeässä syy-yhteydessä siihen, että ajoneuvoa on kuljetettu vailla ajokorttia ja puutteellisin taidoin. Tästä johtuen vakuutusyhtiön tekemä korvausvähennys on hyvin kohtuullinen ratkaisu, jota ei tulisi missään tapauksessa muuttaa muutoksenhakijan eduksi.
Vakuutuslautakunnan lausunto
Vakuutusehdot
Autovakuutuksen ehtojen kohdan 5.1 mukaan suojeluohjeita on noudatettava. Laiminlyönnistä voi seurata korvauksen vähentäminen tai epääminen.
Vakuutusehtojen kohdan 5.2 mukaan ajoneuvon kuljettajalla tulee olla viranomaisen antama asianmukainen ajo-oikeus tai ikään perustuva oikeus kuljettaa ajoneuvoa. Ajoneuvoa ei saa kuljettaa sairaana tai väsyneenä.
Ajoneuvoa ei saa luovuttaa toisen henkilön kuljetettavaksi varmistautumatta hänen henkilöllisyydestään ja siitä, että hänellä on asianmukainen ajo-oikeus.
Autovakuutuksen yleisten sopimusehtojen kohdan 11.1 mukaan vakuutettu on se, jonka hyväksi vakuutus on voimassa.
Vakuutusehtojen kohdan 11.6.1 mukaan vakuutetun tulee noudattaa vakuutuskirjassa, vakuutusehdoissa tai muutoin kirjallisesti annettuja suojeluohjeita. Jos vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt suojeluohjeiden noudattamisen, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.
Harkittaessa, onko korvausta alennettava tai se evättävä, otetaan huomioon, mikä merkitys suojeluohjeen laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutetun tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.
Vakuutusehtojen kohdan 11.7 mukaan, jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, törkeällä liikenneturvallisuuden vaarantamisella tai jos vakuutetun alkoholin- tai huumausaineiden käyttö on vaikuttanut vakuutustapahtumaan, tai jos ajoneuvoa on käytetty rikolliseen tarkoitukseen, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.
Vakuutusehtojen kohdan 11.8 mukaan, mitä edellä on sanottu vakuutetusta, kun kysymys on vakuutustapahtuman aiheuttamisesta, suojeluohjeen noudattamisesta tai pelastamisvelvollisuudesta, sovelletaan vastaavasti henkilöön, joka vakuutetun suostumuksella on vastuussa vakuutuksen kohteena olevasta moottorikäyttöisestä tai hinattavasta ajoneuvosta. Suostumuksella tarkoitetaan vakuutetun antamaa lupaa edellä mainitun kulkuvälineen kuljettamiseen tai muuhun käyttämiseen tai myös olosuhteista ilmenevää suostumusta.
Mitä edellä on sanottu vakuutetusta, kun kysymys on suojeluohjeen noudattamisesta, sovelletaan vastaavasti henkilöön, jonka tehtävänä vakuutuksenottajaan olevan työ- tai virkasuhteen perusteella on huolehtia suojeluohjeen noudattamisesta.
Kun vakuutuksenottajaksi on merkitty yritys, joka vakuutussopimuslain 3 §:n mukaan ei ole rinnastettavissa kuluttajaan, vakuutuksenottajaan samastetaan osakeyhtiön osakas, joka itse omistaa yli puolet yhtiön osakkeista.
Ratkaisusuositus
Vakuutuksenottajaosakeyhtiön toimitusjohtaja on luovuttanut osakeyhtiön omistaman auton B:n käyttöön. Autovakuutus on ollut auton omistaneen vakuutuksenottajaosakeyhtiön hyväksi, joten osakeyhtiö on autovakuutuksen vakuutettu. Vakuutetun menettelyyn voidaan samastaa sellaisen henkilön menettely, joka on vakuutetun suostumuksella vastuussa vakuutuksen kohteena olevasta moottoriajoneuvosta.
Kyseessä olevassa tapauksessa on ollut kysymys pienestä osakeyhtiöstä, jonka toimitusjohtaja on antanut hallituksen varajäsenelle luvan ajaa osakeyhtiön omistamaa autoa. Osakeyhtiön toimitusjohtaja hoitaa yhtiön juoksevaa hallintoa. Toimitusjohtajalla on asemansa perusteella valta antaa yhtiön omistama auto toisen henkilön käyttöön. Tämän vuoksi B:n menettely voidaan rinnastaa vakuutetun edustajan eli tässä tapauksessa toimitusjohtajan menettelyyn. B:n menettely voidaan täten samastaa vakuutetun menettelyyn.
Tapauksessa on kysymys lisäksi siitä, onko B:llä ollut sellainen toimivalta osakeyhtiössä, että hänellä on ollut oikeus luovuttaa osakeyhtiön auto C:n käyttöön eli onko C:n menettely ollut samastettavissa osakeyhtiön menettelyyn. Vakuutuslautakunta katsoo, ettei osakeyhtiön hallituksen varajäsenellä ole lähtökohtaisesti valtuutusta esimerkiksi lainata osakeyhtiön omistamaa autoa eteenpäin ellei tällaisesta valtuutuksesta ole nimenomaan sovittu. Vakuutuslautakunta katsoo, että kyseessä olevassa tapauksessa B ei ole vakuutetun eli osakeyhtiön edustajana luovuttanut autoa C:lle eikä C:n menettely ole samastettavissa B:n tai osakeyhtiön menettelyyn.
Asiaa arvioitaessa tulee täten ottaa huomioon B:n menettelyn moitittavuus. Poliisikuulustelupöytäkirjan mukaan B on tiedustellut C:ltä ajokortista ja B on ilmoittanut omaavansa ajokortin. Lisäksi B on nähnyt C:n ajaneen autoa aiemminkin. Sitä, ettei B ole tarkastanut konkreettisesti B:n ajokorttia tällaisessa tilanteessa, ei voi pitää vähäistä suurempana huolimattomuutena eikä korvausta voida tämän vuoksi alentaa suojeluohjeen laiminlyönnin vuoksi. Näillä perusteilla Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön tulee korvata autovahinko kokonaisuudessaan.
Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Haarmann, jäsenet Aminoff, Henriksson, Nyyssölä ja Sjögren sekä varajäsen Tervonen. Sihteerinä toimi Snellman.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA