Haku

VKL 255/13

Tulosta

Asianumero: VKL 255/13 (2013)

Vakuutuslaji: Kotivakuutus

Ratkaisu annettu: 28.11.2013

Vakuutusehtojen tulkinta. Vakuutuksen kohde. Koruntekotarvikkeiden korvaaminen.

Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottajan perheen ajoneuvoon murtauduttiin, ja sieltä vietiin mm. kalastustarvikkeita ja elektroniikkaa. Perheellä on kaksi kotivakuutusta. Vakuutusyhtiö A piti varkaustapahtumaa korvattavana ja maksoi korvausta muusta menetetystä irtaimesta paitsi perheen 9-vuotiaan pojan koruntekotarvikkeista. Myöskään kotivakuutusyhtiö B ei ole korvannut korutarvikkeita.

Vahinkoilmoituksen liitteessä vakuutettu on vaatinut korujen ja korutarvikkeiden osalta yhteensä 1.282,15 euron korvausta. Tästä 112,10 euroa koostuu työvälineistä ja 515,05 euroa erilaisista helmistä, lukoista, ketjuista ja muista korunosista sekä muovi-, paperi- ja lahjapusseista. Loppuosa on korvausvaatimus valmiista myytävistä koruista (yhteensä 53 kpl kaula-, ranne- ja korvakoruja).

Varas jäi myöhemmin kiinni. Vakuutetut vaativat häneltä rikosprosessin yhteydessä korujen materiaalikuluihin perustuvana vahingonkorvauksena 700 euroa. Käräjäoikeus hylkäsi tämän vahingonkorvausvaatimuksen erittelemättömänä ja toteen näyttämättömänä.

Vakuutusyhtiöiden päätökset

Yhtiö A kieltäytyi korvaamasta korujen ja niihin liittyvän välineistön varkautta. Kotivakuutusehtojen mukaan ammattikäyttöön tarkoitettu omaisuus ei ole vakuutuksen kohteena. Ratkaisevaa ei ole se, hankkiiko vakuutettu pääasiallisen elantonsa myymällä näitä esineitä, vaan se, mitä tarkoitusta varten niitä kotona säilytetään.

Myös yhtiö B kieltäytyi korvaamasta korujen ja niihin liittyvän välineistön varkautta. Yhtiö katsoo, että myyntiin valmistetut korut ja niiden valmistusmateriaalit ovat vaihto-omaisuutta, joka vakuutusehtojen mukaan ei sisälly irtaimistovakuutuksen piiriin. Vakuutus ei myöskään korvaa mm. menetettyjä tuloja vaan vain suoranaista esinevahinkoa.

Valitus

Vakuutuksenottaja vaatii vakuutuskorvausta ensisijaisesti yhtiö A:n kotivakuutuksen perusteella ja toissijaisesti yhtiö B:n kotivakuutuksen perusteella.

Perheen poika harrasti koruntekoa, ja hänen tarkoituksenaan oli kerätä koruja myymällä itselleen rahaa kannettavan tietokoneen ostamista varten. Korut ja tarvikkeet olivat lomamatkalla mukana siltä varalta, että sukulaiset olisivat halunneet ostaa niitä. Poika on koululainen. Kyse ei ollut ammattitoiminnasta vaan harrastuksesta. Verottajaltakin saadun tiedon mukaan tällainen toiminta on puhtaasti harrastusluonteista, minkä vuoksi verottaja ei ole siitä kiinnostunut. Ammatinharjoittajan statusta poika ei olisi saanut.

Kyse on kotivakuutuksen piiriin kuuluvasta irtaimistosta, ja jommankumman vakuutusyhtiön tulee korvata korut ja korunosat. Jos tehdylle työlle ja luovuudelle ei voida katsoa arvoa, yhtiön tulee korvata valmiidenkin korujen materiaalikustannukset eli noin 1/3–1/2 valmiin korun ajatellusta myyntihinnasta.

Vakuutuksenottaja toteaa vielä, että hän ei ollut osannut toimittaa käräjäoikeuteen tarvittavia selvityksiä. Oikeudessa esitetty 700 euron vaatimus vastaa suurin piirtein korumateriaalien ja työvälineiden osuutta. Vakuutuksenottaja on nyt toimittanut vakuutusyhtiölle A ja B korujen osalta kaikki löytämänsä ostokuitit. Osa helmistä ym. oli tuotu jo aikaisemmin tuliaisina ulkomailta, loput ostettu eri askarteluliikkeistä Suomesta.

Vakuutusyhtiö A:n vastine

Vakuutusehtojen mukaan ammattikäyttöön tai yritystoimintaan käytettävä tai tarkoitettu omaisuus ei ole kotivakuutuksen kohteena. Yhtiön mukaan ammattikäytöllä tarkoitetaan sitä, että jollakin toiminnalla on tarkoitus hankkia tuloja tai että omaisuus on hankittu myyntitarkoitukseen. Korvauspäätöksessä todetuin tavoin ratkaisevaa on se, missä tarkoituksessa esineitä säilytetään kotona. Rajoitusehtoa sovelletaan kaikenikäisiin vakuutettuihin.

Harrastustoiminta, josta satunnaisesti saa jotain pientä korvausta esimerkiksi sukulaisilta, ei täytä ammattikäytön kriteereitä. Sen sijaan sellainen harrastustoiminta, jolla on tarkoitus nimenomaan hankkia tuloja, ei ole enää puhdasta harrastustoimintaa. Tällöin ne esineet, joita käytetään tähän toimintaan tai kaupataan, on hankittu ammattikäyttöön eli ansaitsemistarkoituksessa. Nämä välineet ja materiaalit eivät kuulu kotivakuutuksen piiriin, ellei niitä ole erikseen vakuutettu. Tämä koskee kaikkea harrastustoimintaa, ei vain korujen tekoa.

Tässä tarkoituksena oli kerätä korujen myynnillä rahaa tietokoneen hankkimista varten, ja korutarvikkeet oli hankittu nimenomaan myyntitarkoitukseen. Yhtiö A ei korvaa anastettuja koruja eikä niiden tarvikkeita.

Vakuutusyhtiö B:n vastine

Yhtiö viittaa korvauspäätökseensä. Työvälineet voitaisiin katsoa pienimuotoisen yrittäjätoiminnan käyttöomaisuudeksi ja siten vakuutuksen kohteeksi, mutta vahingon määrä jää tältä osin alle 150 euron omavastuuosuuden.

Yhtiö viittaa lisäksi käräjäoikeuden tuomioon ja katsoo, ettei asiassa ole esitetty riittävää selvitystä korujen hankintahinnasta tai –hetkestä. Asiakkaan toimittamat kulutositteet korujen osista ja korujen valmistamiseen käytettävistä työkaluista eivät vastaa kaikilta osiltaan vahinkoilmoituksen liitettä. Vahinkoilmoituksen korvausvaatimus perustuu suurelta osin valmiiden korujen myyntihintaan. Jos vahinko katsottaisiinkin korvattavaksi, vakuutuksesta korvataan suoranaista esinevahinkoa, eikä korvaus siten perustu valmiiden korujen hintoihin.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnalle on toimitettu vakuutuksenottajan pojan oma kertomus vahinkotapahtumasta, hänen korujen valmistamiseen liittyvää kirjanpitoaan sekä 29 ostokuittia korutarvikkeista ja –työvälineistä. Osa kuiteista on ulkomaisia, epäselviä kopioita. Suomenkieliset kuitit ovat eri askarteluliikkeistä, ja niiden loppusumma on 643,81 euroa.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Sovellettavat vakuutusehdot

Vakuutusyhtiö A:n kotivakuutus

Ehtojen kohdan 2.2 mukaan vakuutuksen kohteena on vakuutuskirjaan merkitty irtaimisto. Irtaimistolla tarkoitetaan kotitalouden päivittäiseen ja vapaa-ajan käyttöön tarkoitettuja tavanomaisia esineitä.

Ehtokohtaan sisältyvien rajausten mukaan vakuutuksen kohteena eivät ole, ellei niitä ole erikseen vakuutettu ja merkitty vakuutuskirjaan, mm. ammattikäyttöön tai yritystoimintaan käytettävä tai tarkoitettu omaisuus.

Vahinkojen korvaamista koskevien ehtojen kohdan 6.1.1 mukaan vakuutuksesta korvataan välitön (suoranainen) esinevahinko ja erinäisiä muita ehdoissa määriteltyjä eriä.

Vakuutusyhtiö B:n kotivakuutus

Vakuutuksen kohdetta koskevien ehtojen KO134 kohdan 1 mukaan vakuutuksen kohteena olevaa koti-irtaimistoa ovat vakuutetun omistamat kotitalouden päivittäiseen käyttöön tarkoitetut vakinaisessa asunnossa käytettävät tavanomaiset esineet ja vakuutettujen henkilökohtainen irtaimisto, kuten huonekalut, kodin tekstiilit, vaatteet, taloustavarat ja kodinkoneet.

Ehtojen kohdan 2 ja 2.1 mukaan irtaimistoon sisältyy arvoesineitä vakuutuskirjaan merkityin tavoin, tässä tapauksessa 2.151 euroon saakka. Arvoesineitä ovat korut, jalometalliesineet, turkikset, taide-esineet, taulut, arvotekstiilit ja muut arvoesineet. Ehtojen kohdan 2.3 mukaan irtaimistoon sisältyy myös ehtokohdassa määriteltyjä urheilu- ja harrastusvälineitä.

Vakuutuskirjan ja ehtojen kohdan 3.2 perusteella vakuutukseen kuuluu 3.500 euroon asti vakuutetun omistama pienimuotoisen yrittäjätoiminnan käyttöomaisuus, kuten työkalut, ehtokohdassa tarkemmin määritellyllä tavalla.

Kohdan 4 mukaan irtaimistovakuutuksen piiriin eivät kuulu mm. vakuutuksen­ottajan nykyiseen tai aiempaan liiketoimintaan liittyvä käyttö- ja vaihto-omai­suus.

Ratkaisu

Yhtiö A:n vastuu

Vakuutuksenottaja on vaatinut korvausta ensisijaisesti vakuutusyhtiö A:lta. Yhtiö A on kieltäytynyt korvaamasta koruja, korunosia ja työvälineitä ehtojensa kohdan 2.2 perusteella. Yhtiö katsoo, että kyse on ollut ammattikäyttöön tai yritystoimintaan käytettävästä tai tarkoitetusta omaisuudesta.

Lautakunta toteaa, että yleisessä kielenkäytössä pelkkä ansaintatarkoitus ei tee harrastustoiminnasta ammattikäyttöä tai yritystoimintaa. Ammattimaisuuteen ja yritystoimintaan kuuluu myös ajatus toiminnan ainakin jonkinlaisesta jatkuvuudesta tai vakiintuneisuudesta ja yleensä myös muu kuin vain aivan vähäinen ja satunnainen tulonsaanti. Lisäksi vakuutukseen sisältyviä yhtiön vastuuta rajoittavia vakioehtoja on tulkittava suppeasti. Ehtojen poissulkevaa vaikutusta ei siis voi laajentaa ehdon sanamuotoa laajemmaksi.

Lautakunta katsoo, että esitetty selvitys ei osoita vakuutuksenottajan pojan koruharrastuksen muuttuneen niin pitkälti liiketoimintamaiseksi, että sitä olisi perusteltua pitää rajoitusehdossa tarkoitettuna ammattikäyttönä tai yritystoimintana. Vakuutusyhtiö ei siten voi kieltäytyä korvaamasta vahinkoa tämän ehdon perusteella. Lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiö A on velvollinen korvaamaan anastetut korut, korunosat ja työvälineet.

Ehtojen mukaan vakuutuksesta korvataan suoranainen esinevahinko. Tämä merkitsee sitä, että saamatta jääneen voiton kaltaiset erät jäävät korvauksen ulkopuolelle. Lautakunta katsoo, että vakuutuksenottajan pojalta anastetuista tavaroista tulee korvattavaksi niiden ostohinta tai vastaava materiaaliarvo. Vakuutuksenottaja on esittänyt korujen materiaaliarvoon perustuvaksi korvausvaatimukseksi 700 euroa, mitä vakuutusyhtiö ei ole määrällisesti riitauttanut. Myös toimitetut ostokuitit tukevat vaatimusta määrän osalta.

Yhtiö B:n vastuu

Vakuutuslautakunta katsoo edellä todetuin tavoin, että vakuutusyhtiö A on asiassa korvausvelvollinen. Yhtiö B:lle esitetty korvausvaatimus on toissijainen, eikä B muutenkaan ole velvollinen korvaamaan vakuutetulle sellaista irtainta, jonka A jo korvaa.

Lautakunta huomauttaa kuitenkin siitä, että yhtiö B:n ehtojen KO134 korvausvastuuta rajoittava kohta 4 koskee sanamuotonsa mukaan vakuutuksenottajan liiketoimintaan liittyvää omaisuutta. Kuten edellä on todettu, liiketoiminnalla yleisesti ymmärretään jotain muuta kuin harrastustoiminnalla, vaikka harrastamiseen liittyisikin jonkinlainen ansaintatarkoitus. Lisäksi asiassa ei ole selvitystä siitä, että kyseinen vajaavaltainen poika olisi tässä vakuutuksessa vakuutuksenottajana eli itsenäisenä vakuutussopimuksen osapuolena vanhempansa ohella. Kyseinen rajoitus ei siten sanamuotonsa mukaan sovellu tähän tapaukseen.

Lautakunta katsoo, että korutyövälineet ovat yhtiö B:n vakuutuksen kohteena tavanomaisena koti-irtaimena tai yhtiön myöntämin tavoin vakuutetun pienimuotoisen yrittäjätoiminnan käyttöomaisuutena. Korut ja niiden osat ovat vakuutuksen kohteena tavanomaisena koti-irtaimena tai ehtojen kohdassa 2 määriteltyinä arvoesineinä tai harrastusvälineinä. Ilman vakuutusyhtiö A:n ensisijaista korvausvelvollisuutta yhtiö B olisi siten velvollinen korvaamaan korujen ym. menettämisestä aiheutuneen suoranaisen esinevahingon ehtojensa mukaisesti.

Suositus

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö A maksaa vakuutuksenottajan pojan koruista, korunosista ja työvälineistä yhteensä 700 euron korvauksen. Koska A on korvausvelvollinen, lautakunta ei suosita korvausta maksettavaksi yhtiö B:n vakuutuksesta.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Melander ja jäsenet Laapotti, Sario ja Uimonen. Sihteerinä toimi Raulos.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia