Tapahtumatiedot

A:n (s. 6.6.1954) yhtäjaksoinen palvelussuhde työnantajaan oli alkanut 13.6.1973. A:n eläketurva oli alun perin järjestetty valtion eläkelain (VEL) alaisena. VEL:n 1.7.1989 voimaan tulleessa muutoksessa valtion palveluksessa olevien eläkeiäksi tuli 63 vuotta ja aikaisemmat erityiset eläkeiät poistettiin. Lainmuutokseen liittyen oli säädetty 10 vuoden valinta-ajasta, jonka kuluessa erityiseen eläkeikään oikeuttaneissa tehtävissä olleet henkilöt saivat valita, halusivatko he säilyttää aikaisemman eläkeikänsä. Valintaoikeuden piiriin kuuluivat myös valinta-ajan kuluessa sanotuissa tehtävissä työn aloittaneet henkilöt.

A:n työnantajan toiminnot yhtiöitettiin 1.7.1995, mistä lähtien A kuului työnantajansa eläkesäätiön B-osastossa järjestetyn työntekijäin eläkelain (TEL) mukaisen eläketurvan sekä eläkesäätiön A osastossa järjestetyn lisäeläketurvan piiriin. Eläkesäätiön sääntöjen mukaan ne toimintapiiriin kuuluvat työntekijät, jotka täyttivät säännöissä määrätyt perusteet, säilyttivät myös oikeuden edellä kuvattuun erityiseen eläkeikään. Edellytys oli, että työntekijä oli ilmoittanut eläkeiän valinnasta eläkesäätiölle 31.12.1995 mennessä. Sama oikeus erityiseen eläkeikään oli henkilöillä, jotka 1.7.1995 olivat sellaisessa tehtävässä, josta voi tehtäväkierron seurauksena siirtyä erityisen eläkeiän tehtävään. Tällaisen henkilön oli erityisen eläkeiän tehtävässä ollessaan tehtävä valintansa 30.6.1999 mennessä.

Työnantajan A:n työtehtävään 1.7.1995 soveltama tehtävänimike ei eläkesäätiön sääntöjen mukaan oikeuttanut erityisen eläkeiän valintaan. A:n nimikkeen mukainen tehtävä ei myöskään ollut sellainen, että siitä olisi voinut työnantajan normaalin tehtäväkierron kautta siirtyä erityiseen eläkeikään oikeuttaviin töihin. Tällaisesta työstä oli tehty A:n ja työnantajan välillä työsopimus vasta 1.11.2000 alkaen. A:n kertoman mukaan hänen työtehtäviinsä kuitenkin oli käytännössä jo 1980-luvulta lähtien kuulunut myös erityiseen 58-vuoden eläkeikään oikeuttaneita tehtäviä. Nämä tehtävät olivat lisääntyneet 1990-luvun alkupuolella ja vuonna 1998 suorittamansa kurssin jälkeen A oli tehnyt niitä jatkuvasti.

Työtehtäviensä perusteella A olikin 21.12.2011 päiväämällään hakemuksella pyytänyt eläkesäätiöltä, että hänet hyväksyttäisiin erityisen eläkeiän valintaoikeuden piiriin. A oli myös 30.7.2012 allekirjoittanut eläkesäätiön ilmoituslomakkeen valintaoikeuden käyttämisestä ja 58 vuoden eläkeiästä sekä sen jälkeen toimittanut eläkesäätiölle selvityksiä työurastaan.

Eläkesäätiön 19.2.2013 päiväämän vastauksen mukaan erityiseen eläkeikään oikeuttavalla työsopimuksella ei ollut vaikutusta A:n eläkeikään, sillä se oli tehty vasta erityisen eläkeiän valinta-ajan päätymisen jälkeen. Päätöksellään 18.4.2013 eläkesäätiö hylkäsikin A:n erityistä eläkeikää koskeneen hakemuksen. Eläkesäätiön sääntöjen mukaan erityisen eläkeiän valitsemisesta oli tullut ilmoittaa eläkesäätiölle 31.12.1995 mennessä. Jos henkilö oli ollut 1.7.1995 tehtävässä, josta tehtäväkierron seurauksena oli voinut siirtyä erityisen eläkeiän tehtävään, oli valinta tullut tehdä 30.6.1999 mennessä. A ei ollut toiminut tällaisessa tehtävässä ja hän oli päivännyt valintailmoituksen vasta 30.7.2012, jolloin valinta-ajat olivat jo umpeutuneet. Eläkesäätiö käsitteli A:n asiaa myös hallituksessaan, mutta ei muuttanut ratkaisua. A on tämän jälkeenkin vedonnut siihen, että hän oli tosiasiassa toiminut tehtävissä, jotka olivat samoja kuin erityiseen eläkeikään oikeutetuilla työntekijöillä.

Asiakkaan valitus

A on pyytänyt lautakunnan ratkaisusuositusta eläkeiän valintaoikeudestaan katsoen olevansa oikeutettu erityiseen eläkeikään työtehtäviensä perusteella. A kertoo tehneensä erityiseen eläkeikään oikeuttavia tehtäviä vuodesta 1987 ja työ jatkuu edelleen. Tehtäväkiertoa koskeva edellytys täyttyy, sillä tehtävänimikkeestään huolimatta hän on edennyt työtehtävien kautta erityisen eläkeiän tehtäviin. Hän on ollut kokoajan erityiseen eläkeikään oikeuttavissa työtehtävissä.

Erityistä eläkeikää koskevan oikeuden tulee perustua tosiasiallisiin työtehtäviin, ei todellisuutta vastaamattomiin tehtävänimikkeisiin. Puutteellisen tiedotuksen vuoksi esimiehillä ja eläkeyhdyshenkilöillä on ollut väärä käsitys hänen tehtäväkierrostaan. Tämän vuoksi hän ei ollut voinut käyttää valintaoikeutta, vaikka olisi sitä halunnut. Työantajan puutteellisten tietojen perusteella tekemä virheellinen tulkinta tehtäväkierrosta ja eläkeiän valinnasta ei saa johtaa erityisen eläkeiän epäämiseen. Lukuisat vastaavalla nimikkeellä toimineet työntekijät ovat saaneet oikeuden erityiseläkeikään, joten A on vedonnut työntekijöiden yhdenvertaiseen kohteluun. Myös eläkesäätiön sääntöjen vaatimus vähintään 12 vuoden työskentelystä näissä tehtävissä 40 ikävuoden täyttämisen jälkeen täyttyy. A on viitannut eläkeoikeutta koskeviin KHO:n ja VakO:n ratkaisuihin.

Eläkesäätiön vastine

Erityisen eläkeiän valintaoikeutta koskevat ehdot

Eläkesäätiön sääntöjen 9 §:n (31.12.1996 asti 8 §) mukaan erityisen eläkeiän valinta on pitänyt tehdä joko 31.12.1995 mennessä tai eräissä tapauksissa vasta 30.6.1999 mennessä. Edellytyksenä vanhuuseläkkeen erityiselle eläkeiälle on ensiksikin, että valinta on tehty määräajassa, ja toiseksi, että henkilö täyttää niin sanotut loppukarenssiehdot.

Valintaoikeus

Eläkesäätiön sääntöjen 9 §:n 1 momentin mukaan erityisen eläkeiän on voinut valita muun muassa sellainen säätiön A-osaston toimintapiiriin kuuluva henkilö, joka siirtyessään eläkesäätiöön kuuluvan työnantajan palvelukseen, oli sellaisessa virassa tai tehtävässä, jossa hänellä olisi ollut oikeus valtion eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännöksen (103/89) mukaan valita erityinen eläkeikä. Henkilön oli ilmoitettava eläkesäätiölle kirjallisesti erityisen eläkeiän valitsemisesta 31.12.1995 mennessä. Sama oikeus oli henkilöllä, joka täytti valtion eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännöksen edellytykset ja joka 1.7.1995 oli sellaisessa tehtävässä, josta on voinut tehtäväkierron seurauksena siirtyä erityisen eläkeiän tehtävään. Tällaisen henkilön piti erityisen eläkeiän tehtävässä ollessaan tehdä valintansa 30.6.1999 mennessä.

Eläkesäätiön mukaan tehtäväkierrolla on tarkoitettu perinteistä "uraputkea" edetä eri työtehtävien ja kurssien kautta erityisen eläkeiän piiriin kuuluviin tehtäviin. Erityisen eläkeiän valintaoikeudesta ja tehtäväkierrosta on lähetetty työnantajan eläkeyhdyshenkilöille 8.1.1998 päivätty kirje. Kirje on laadittu syksyllä 1997 ammattiliiton kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen selventämään erityisen eläkeiän valintaprosessia tehtäväkierron suhteen, eli millaisen urakehityksen perusteella oikeus erityiseen eläkeikään on ollut mahdollinen.

Jos henkilöllä on ollut oikeus valita erityinen eläkeikä ja hän on tehnyt asianmukaisen valintailmoituksen, hänen eläkeikänsä määräytyy eläkesäätiön sääntöjen 9 §:n 5 momentin mukaan.

Loppukarenssivaatimukset

Vanhuuseläkkeen saaminen erityisessä eläkeiässä on lisäksi edellyttänyt, että henkilö on ollut erityisen eläkeiän saavuttamista välittömästi edeltäneet kuusi kuukautta yhdenjaksoisesti erityisen eläkeiän tehtävässä, ja että hänellä palveluksen päättymistä välittömästi edeltäneiden viiden vuoden aikana on eläkkeeseen oikeuttavaa palvelusaikaa tällaisessa tehtävässä yhteensä vähintään 3 vuotta (karenssiaika). Karenssiaikaa laskettaessa otetaan huomioon myös eläkkeeseen oikeuttava palvelusaika ennen 1.7.1995 (sääntöjen 9 § 3 mom.) Poiketen siitä, mitä edellä on sanottu, oikeus vanhuuseläkkeen saamiseen erityisessä eläkeiässä on myös niillä valintailmoituksen tehneillä, jotka ovat olleet 40 ikävuoden täyttämisen jälkeen yhteensä vähintään 12 vuotta erityisen eläkeiän tehtävässä.

A:lla ei ole oikeutta erityisen eläkeiän valintaan

Eläkesäätiön mukaan A ei ollut valinta-aikana työskennellyt erityisen eläkeiän valintaan oikeuttaneessa tehtävässä. A oli lisäksi tehnyt valintailmoituksen vasta valinta-ajan umpeutumisen jälkeen.

A:n yhdenjaksoinen työskentely työnantajan palveluksessa on alkanut 13.6.1973 ja A on työskennellyt eri tehtävissä. A:lla ei ole ollut 1.7.1995 sellaista virkaa tai tehtävää, jonka perusteella hän olisi voinut valita erityisen eläkeiän 31.12.1995 mennessä. A ei ole ollut 1.7.1995 myöskään sellaisessa tehtävässä, josta olisi voinut tehtäväkierron seurauksena siirtyä erityisen eläkeiän tehtävään ja siinä tehtävässä ollessa tehdä valintailmoitus 30.6.1999 mennessä. Siltä osin kuin A on vedonnut esimiestensä P.K:n ja E.V:n lausuntoihin eläkesäätiö on jo aiemmin todennut A:lle, että esimiehillä on ollut oikea käsitys siitä, ettei A:lla ole ollut oikeutta erityisen eläkeiän valintaan. A:n eläkeasiaa on käsitelty eläkesäätiössä useaan otteeseen.

Eläkesäätiö on viitannut A:n selostuksiin työtehtävistään sekä A:n mainitsemaan vakuutusoikeuden ratkaisuun asentaja/hitsaajatapauksessa ja muutamiin korkeimman hallinto-oikeuden päätöksiin. Vakuutusoikeus on ratkaisussaan todennut, että erityisiä eläkeikiä koskevan vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan eläkeikä määräytyy virka- tai ammattinimikkeen eikä tosiasiallisten tehtävien mukaan. Eläkeiän valintaoikeuden sitominen virka- tai ammattinimikkeeseen on siten pääsääntö. Ratkaisussa valtion palveluksessa olleella työntekijällä katsottiin kuitenkin olleen oikeus hitsaajan erityiseen 60 vuoden eläkeikään, vaikka palvelussuhderekisterissä hänen ammattinimikkeensä oli asentaja. Erityisesti huomioon otettuja seikkoja olivat työsopimus, jossa työntekijän ammatti- tai tehtävänimikkeeksi oli merkitty hitsaaja, sekä työnantajan lausunto, jonka mukaan kyseinen työntekijä oli tehnyt koko palvelussuhteensa ajan pelkästään hitsaajan töitä. Työsopimuksessa alun perin ennakoitu työtehtävien vaihtuminen asentajan tehtäviin 1,5 — 2,5 vuoden kuluttua ei ollut koskaan toteutunut.

Vakuutusoikeuden ratkaisusta ei voi tehdä johtopäätöstä, että myös A:lla olisi ollut oikeus erityisen eläkeiän valintaan. A:n ammattinimike ei oikeuttanut erityiseen eläkeikään, johon oikeuttava työsopimus on tehty vasta 1.11.2000 alkaen. A:n työhön on osittain kuulunut myös erityiseen eläkeikään oikeuttaneita töitä, mutta pelkästään niitä hän ei ole tehnyt. Työnantajalta saadun tiedon perusteella A:lle on vuonna 1998 ja 1999 maksettu ajoittain peruspalkan lisäksi niin sanottua välirahaa. Tämä viittaa siihen, että A on kurssin suoritettuaan toiminut osittain myös erityisen eläkeiän mukaisissa tehtävissä ennen kuin sopimus niihin siirtymisestä on tehty. Säännöllisesti ei välirahaa ollut maksettu, joten pelkästään erityisen eläkeiän tehtävissä A ei tuona aikana ole ollut. A:n ammattinimike ja tosiasiallinen työnkuva eivät ole olleet ristiriidassa keskenään.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksissä on kyse niin sanotun loppukarenssin täyttymisestä. Sen vuoksi niihin ei voi vedota tässä tapauksessa. Eläkesäätiössä on ehtona vanhuuseläkkeen saamiselle erityisessä eläkeiässä sekä valintailmoituksen tekeminen oikeana aikana että loppukarenssien täyttyminen. A täyttäisi kyllä loppukarenssivaatimukset, sillä hän on täyttänyt 40 vuotta 1994 ja ollut erityisen eläkeiän tehtävässä 1.11.2000 alkaen. Se ei kuitenkaan yksin riitä, vaan eläkkeen saamisen edellytyksenä on lisäksi, että henkilö on tehnyt valintailmoituksen oikeana aikana. Vain toisen ehdon täyttäminen ei riitä.

Tehtäväkierto ja Vakuutusvalvontaviraston kannanotto eräässä asiassa

Siltä osin kuin A on vedonnut Vakuutusvalvontaviraston (nykyinen Finanssivalvonta) kannanottoon vuodelta 2001 erään toisen työntekijän asiassa, eläkesäätiö toteaa, että kyse on ollut erilaisesta tilanteesta. Eläkesäätiölain mukaan etuudet, niiden suuruus tai määräytymisperuste sekä etuuksien saamisen edellytykset on mainittava säännöissä. Sosiaali- ja terveysministeriö on vahvistanut eläkesäätiön ensimmäiset säännöt 31.5.1995. Vakuutusvalvontavirasto on todennut, ettei valtion eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännöksessä, johon eläkesäätiön säännöissä viitataan, ole mainittu tehtäväkierron käsitettä. Eläkesäätiön mukaan tehtäväkierto on kuitenkin mainittu eläkesäätiön säännöissä.

Sääntöjen sanamuodon mukaan erityistä eläkeikää ei ole haluttu antaa pelkästään valtion eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännöksen mukaisin ehdoin, vaan lisäehdoksi on asetettu, että henkilö on ollut 1.7.1995 sellaisessa tehtävässä, josta voi tehtäväkierron seurauksena siirtyä erityisen eläkeiän tehtävään. Tämä koskee tilannetta, jossa henkilö 1.7.1995 ei vielä ollut sellaisessa tehtävässä, jonka perusteella hän olisi voinut tehdä valintailmoituksen 31.12.1995 mennessä.

Tehtävä- tai urakierrossa ei ole kyse sääntöjen ulkopuolisesta myöhemmin annetusta määräyksestä, vaan eläkesäätiön säännöissä on asetettu työntekijän tehtävään liittyvä ehto. Tehtäväkierto on työnantajan vakiintunut käytäntö siirtyä tehtävästä toiseen. Jos sääntöjen kyseessä oleva kohta olisi ollut riittämättömästi määritelty, sosiaali- ja terveysministeriön olisi pitänyt sääntöjen vahvistamista koskevaa hakemusta käsitellessään kehottaa täydentämään sääntöjä. Jälkikäteen sääntökohtaa ei voida mitätöidä ja muuttaa eläketurvan ehtoja. Eläkesäätiö kiistääkin näin toimineensa. Valintaoikeutta on kylläkin selostettu 8.1.1998 päivätyssä kirjeessä eläkeyhdyshenkilöille. Se on ollut tarpeen, koska valintaoikeudesta oli tullut kyselyjä muun muassa työnantajan sisäisten henkilösiirtojen vuoksi.

Vakuutusvalvontavirasto on lausunut, että eläkeliitteessä nimenomaisesti todetaan, että erityisen eläkeiän saavuttamisen ehdot määräytyvät kuten nykyisessä VEL:ssä. Kyseinen eläkeliite liittyy työnantajan ja henkilöstöjärjestöjen sopimukseen 11.5.1994. Oikean kuvan saamiseksi kyseinen eläkeliitteen kohta on käsiteltävä kokonaisuutena:
4. Erityisen eläkeiän piiriin kuuluvat
Sellaiset, joilla on yhtiöittämishetkellä voimassa VEL:n mukainen oikeus valita 63 vuotta alempi eläkeikä, säilyttävät oikeutensa. Heidän on tehtävä valinta 31.12.1995 mennessä. Mikäli henkilöt ovat yhtiöittämishetkellä sellaisessa tehtävässä, että oikeus alempaan eläkeikään syntyy vasta myöhemmin urakierron seurauksena, on valinta tehtävä 30.6.1999 mennessä. Erityisen eläkeiän saavuttamisen ehdot määräytyvät kuten nykyisessä VEL:ssä.

Eläkeliitteen kyseessä olevan kohdan kolme ensimmäistä virkettä on kirjattu eläkesäätiön sääntöjen 9 §:n 1 momenttiin.

Viimeisellä virkkeellä on tarkoitettu 11.5.1994 voimassa olleen VEL:n 1 § 3 momentissa ollutta ehtoa
"Edellytyksenä on lisäksi, että edunsaaja on ollut palveluksen päättymistä välittömästi edeltäneet kuusi kuukautta yhdenjaksoisesti jatkuneessa palveluksessa ja hänellä palveluksen päättymistä välittömästi edeltäneiden viiden vuoden kuluessa on eläkeaikaa yhteensä vähintään kolme vuotta."

Ehdolla on siis tarkoitettu niin sanottuja loppukarensseja eikä sitä, että eläkeikä määräytyisi suoraan kuten VEL:ssä. Tämä ehto on kirjattu sääntöjen 9 §:n 3 momenttiin. Kyseinen eläkeliitteen neljäs kohta on eläkesäätiön sääntöjen kanssa sopusoinnussa.

Tehtäväkierrolla, "uraputkella", on tarkoitettu etenemistä nimenomaan ja ainoastaan perinteisissä liikennepuolen tehtävissä. Jos henkilö 1.7.1995 jälkeen sai erityisen eläkeiän tehtävänimikkeen, työhistoriasta riippui, onko valinta hyväksytty vai ei. Tehtäväkierron merkitys erityisen eläkeiän valintaoikeuden kannalta on kerrottu sekä työantajan eläkeyhdyshenkilöille että työntekijöille valinta-ajan kuluessa. Lukuisia A:n tehtävänimikkeellä toimineita henkilöitä on vuosien aikana siirtynyt erityisen eläkeiän mukaisiin tehtäviin. He eivät kuitenkaan ole olleet sellaisessa työurakierrossa, että he olisivat voineet valita erityistä eläkeikää. Myös A on edennyt erityisen eläkeiän mukaisiin tehtäviin, mutta ei perinteisen "uraputken" kautta ja toisaalta hän on työskennellyt tällaisella nimikkeellä vasta erityisen eläkeiän valinta-ajan jälkeen eli 1.11.2000 alkaen. Tätä aikaisemmin A ei ollut tehnyt pelkästään ja säännöllisesti erityisen eläkeiän mukaisia tehtäviä.

Vastaavat tapaukset

Siltä osin kuin A on vedonnut muihin vastaaviin tapauksiin, eläkesäätiö toteaa, että sille on tullut useita erityistä eläkeikää koskevia vaatimuksia. Pääosin vaatimukset on hylätty, koska valinta on tehty valinta-ajan jälkeen. Kaikilla hyväksytyillä tehtävämuutos erityisen eläkeiän tehtäviin on tapahtunut valinta-aikana ja valintailmoitus eläkesäätiölle on niin ikään jätetty valinta-aikana. Eläkesäätiö huomauttaa, ettei se voi kertoa kenenkään toisen työhistoriasta tai eläkeoikeudesta.

Eläkesäätiön on toimittava sääntöjensä mukaan. Säännöissä on mainittu tehtäväkierto ja tehtäväkierrolla on ollut työnantajan käytännössä vakiintunut merkitys. Oikeus erityiseen eläkeikään ei näin ollen riipu eläkesäätiön hallintoelimen harkinnasta.

Eläkesäätiön erityinen eläkeikä on varsin huomattava etuus. Eläkesäätiö on ollut erityisen tarkka, että kaikkia kohdellaan samalla tavalla. Kaikki erityisen eläkeiän vaatimukset on käsitelty yksilöllisesti henkilöltä itseltään sekä työnantajalta ja rekistereistä saatujen tietojen perusteella. Eläkesäätiö ei voi ratkaisussaan ottaa huomioon muuta kuin sen, mitä työhistoriassa on kunkin henkilön kohdalla todellisuudessa tapahtunut. Eläkesäätiö on lisäksi viitannut siihen, että myös ammattiliitto oli käsitellyt A:n asiaa hallituksessaan 17.8.2006 ja todennut, ettei asian enemmälle hoitamiselle ollut edellytyksiä. Ratkaisulle esitetyt perustelut vastaavat sovellettua käytäntöä.

Valintaoikeudesta tiedottaminen

Eläkesäätiö kertoo tiedottaneensa erityisen eläkeiän oikeudesta ja valintailmoituksen tekemisestä useilla eri tavoilla niin henkilöstölle, eläkeyhdyshenkilöille kuin esimiehillekin, miltä osin eläkesäätiö on viitannut lautakunnalle toimittamiinsa jäljennöksiin. Valintailmoituksen tekemistä ei jätetty yksin työntekijän itsensä huolehdittavaksi. Esimiehet ja eläkeyhdyshenkilöt pitivät huolta, että valintaan oikeutetut tiesivät valintaoikeudesta ja -ajasta.

Ottaen huomioon eläkesäätiön säännöt, vastaavien tapausten käsittelyn eläkesäätiössä sekä oikeuskäytännön A:lla ei ole ollut oikeutta valita erityistä eläkeikää säännöissä määrättynä valinta-aikana. Valinta-ajan jälkeen erityisen eläkeiän valintaa ei enää voi tehdä.

Siltä osin kuin A on vedonnut tiedotteisiin vuodelta 1992, eläkesäätiö toteaa, että tiedotteissa selvitetään valtion eläkelain muuttumista ja valtion eläkelain piiriin kuuluvien työntekijöiden oikeutta valita valtion vanhan ja uuden järjestelmän välillä. Työnantajan yhtiöittämisessä A siirtyi valtion eläkelain piiristä työntekijäin eläkelain piiriin, joten A:n toimittamissa tiedotteissa kerrottu valintaoikeus ei koskenut enää häntä. Valintaoikeudesta ja tehtäväkierrosta on kerrottu muun muassa ammattiliiton lehdissä 22.9.1995 ja 28.5.1999 sekä työnantajan tiedotuslehdessä työntekijöille 5/1999.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, onko A:lla tehtävänimikkeensä ja työhistoriansa perusteella ollut oikeus valita eläkesäätiön sääntöjen mukainen erityinen alhaisempi 58 vuoden vanhuuseläkeikä. Eläkesäätiö on hylännyt A:n tätä koskevan hakemuksen. Eläkesäätiön mukaan A ei ollut toiminut erityiseen eläkeikään oikeuttavassa tehtävässä sääntöjen edellyttämin tavoin. A oli myös tehnyt eläkeikää koskevan valintailmoituksensa liian myöhään.

Sovellettavat eläkesäätiön sääntökohdat

Eläkesäätiön sääntöjen 7 §:n mukaan oikeus A-osaston mukaisen vanhuuseläkkeen saamiseen on jokaisella osaston toimintapiiriin kuuluvalla henkilöllä, jonka palvelussuhde on päättynyt hänen täytettyään eläkeiän, ja A-osaston mukaisen työkyvyttömyys- tai työttömyyseläkkeen saajalla hänen täytettyään eläkeiän. Pykälässä on myös määritelty eri eläkeryhmiin kuuluvien henkilöiden eläkeiät.

Eläkesäätiön sääntöjen 9 §:n (31.12.1996 asti 8 §) 1 momentin mukaan sen estämättä, mitä 7 §:ssä eläkeiästä määrätään, A-osaston toimintapiiriin kuuluva henkilö, joka siirtyessään [valtion] palveluksesta A-osaston työnantajan palvelukseen, on sellaisessa virassa tai tehtävässä, jossa hänellä olisi ollut oikeus valtion eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännöksen (103/89) mukaan valita erityinen eläkeikä, on oikeus tällaisessa tehtävässä ollessaan valita jäljempänä tässä pykälässä mainittu eläkeikä. Erityisen eläkeiän valitsemisesta on henkilön 31.12.1995 mennessä kirjallisesti ilmoitettava eläkesäätiölle. Sama oikeus kuin edellä mainitulla henkilöllä, on valtion eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännöksen edellytykset täyttävällä henkilöllä, joka 1.7.1995 on sellaisessa tehtävässä, josta voi tehtäväkierron seurauksena siirtyä erityisen eläkeiän tehtävään. Tällaisen henkilön on erityisen eläkeiän tehtävässä ollessaan tehtävä valintansa 30.6.1999 mennessä.

9 §:n 2 momentin mukaan erityisen eläkeiän valintaoikeus on myös henkilöllä, joka on ollut 40 ikävuoden täyttämisen jälkeen 31.12.1995 mennessä yhteensä 12 vuotta jäljempänä 5 momentissa mainitussa virassa tai tehtävässä. Valinta erityisestä eläkeiästä on tehtävä 31.12.1995 mennessä.

9 §:n 3 momentin mukaan edellytyksenä vanhuuseläkkeen saamiseksi erityisessä eläkeiässä on se, että henkilö on tehnyt edellä mainitun valintailmoituksen sekä lisäksi, että hän on ennen erityisen eläkeiän saavuttamista välittömästi edeltäneet 6 kuukautta yhdenjaksoisesti ollut erityisen eläkeiän tehtävässä, ja että hänellä ennen palveluksen päättymistä välittömästi edeltäneiden 5 vuoden aikana on eläkkeeseen oikeuttavaa palvelusaikaa tällaisessa tehtävässä yhteensä vähintään 3 vuotta (erityisen eläkeiän karenssiaika). Karenssiaikaa laskettaessa otetaan huomioon myös eläkkeeseen oikeuttava palvelusaika [työnantaja]:lla ennen 1.7.1995.

9 §:n 4 momentin mukaan poiketen siitä, mitä edellä 3 momentissa on sanottu, oikeus vanhuuseläkkeen saamiseen erityisessä eläkeiässä on myös niillä valintailmoituksen tehneillä, jotka ovat olleet 40 ikävuoden täyttämisen jälkeen yhteensä vähintään 12 vuotta jäljempänä 5 momentissa mainitussa virassa tai tehtävässä.

9 §:n 5 momentin mukaan erityinen eläkeikä määräytyy sen 1.7.1989 lukien kumotun valtion eläkeasetuksen (611/66) 5 §:ssä mainitun tehtävän mukaan, jossa 3 momentissa mainittu erityisen eläkeiän karenssiaika tai 4 momentin mukainen edellytys täyttyy. Sääntökohdassa on tämän jälkeen lueteltu 55 vuoden, 58 vuoden ja 60 vuoden erityisiin eläkeikiin oikeuttavat tehtävänimikkeet.

Asian arviointi

Kysymyksessä olevan eläkejärjestelyn luonne

Lautakunnalle toimitettujen asiakirjojen mukaan A:n yhtäjaksoinen palvelussuhde työnantajaan on alkanut 13.6.1973. A on ollut alun perin valtion palveluksessa, jolloin hänen eläketurvansa on ollut järjestettynä valtion eläkelain (VEL) mukaan. VEL:n 1.7.1989 voimaan tulleessa muutoksessa valtion palveluksessa olevien vanhuuseläkeikä on yhtenäistetty 63 vuoteen ja aikaisemmat erityiset eläkeiät on poistettu. Lainmuutokseen on tuolloin liittynyt 10 vuoden valinta-aika, jonka kuluessa aiemmin erityiseen eläkeikään oikeuttaneissa tehtävissä olleet henkilöt olivat saaneet valita, halusivatko he säilyttää aikaisemman eläkeikänsä. Valintaoikeuden piiriin ovat kuuluneet myös lain voimaan tullessa palveluksessa olleet sanotuissa tehtävissä valinta-ajan kuluessa työn aloittaneet henkilöt.

A:n työnantajan toiminnot on yhtiöitetty 1.7.1995, mistä lähtien A:n eläketurva on määräytynyt työntekijäin eläkelain (TEL), nykyisin työntekijän eläkelaki (TyEL) mukaisesti. A:n työnantaja on järjestänyt työntekijöidensä eläketurvan 1.7.1995 lukien eläkesäätiön kautta, jonka toimintapiiriin A on 1.7.1995 alkaen kuulunut.

Pelkkä eläkesäätiön B-osastossa TEL:n mukaan järjestetty pakollinen lakisääteinen vähimmäiseläketurva olisi merkinnyt edellä mainittujen erityisiä vanhuuseläkeikiä koskevien oikeuksien lakkaamista. Tämän vuoksi eläkesäätiön vapaaehtoiset lisäeläkeoikeudet sisältävän A-osaston sääntöihin on otettu vanhuuseläkkeen erityisiä eläkeikiä koskevat määräykset, joiden mukaan A:n nykyinen eläkeoikeus määräytyy. Ohjesääntönsä mukaan Vakuutuslautakunta on toimivaltainen käsittelemään asiaa vain siltä osin kuin se koskee tätä eläkesäätiön sääntöjen mukaista suoritusvelvollisuutta A-osaston lisäeläkkeestä.

Kysymys A:n oikeudesta erityiseen eläkeikään

Määräykset, jotka koskevat A:n oikeutta erityiseen vanhuuseläkeikään, sisältyvät eläkesäätiön A-osaston sääntöjen 9 §:ään.

Sääntöjen 9 §:n 1 momentin mukaan oikeus erityiseen eläkeikään on ensiksikin niillä työntekijöillä, jotka siirtyessään valtion palveluksesta eläkesäätiön toimintapiiriin ovat olleet sellaisessa virassa tai tehtävässä, jossa heillä olisi ollut oikeus valtion eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännöksen (103/89) mukaan valita erityinen eläkeikä. Kyseiset työnantajan tehtävänimikkeet on lueteltu 9 §:n 5 momentissa. Vakuutusoikeus on valtion eläkelain muuttamisesta annetun lain (103/1989) voimaantulosäännöksen tulkintaa koskevassa ratkaisussaan VakO 4766:2001 lausunut, että erityisiä eläkeikiä koskevan vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan eläkeikä määräytyy virka- tai ammattinimikkeen eikä tosiasiallisten työtehtävien mukaan.

Tässä tapauksessa lautakunnalle toimitetun A:n nimikortin jäljennöksen perusteella A ei ollut toiminut 1.7.1995 erityiseen eläkeikään oikeuttavassa tehtävässä. Lisäksi saadakseen erityisen eläkeiän tällä perusteella A:n olisi tullut sääntökohdan mukaan tehdä eläkeiän valintaa koskeva valintailmoitus eläkesäätiölle viimeistään 31.12.1995 mennessä. Asiakirjojen mukaan A:n eläkeiän valintaa koskeva ilmoitus oli saapunut eläkesäätiölle vasta 31.7.2012. Näistä syistä A:lla ei ole ollut oikeutta erityiseen eläkeikään 9 §:n 1 momentin ensimmäisen ja toisen virkkeen perusteella.

Sääntöjen 9 §:n 1 momentissa on edelleen todettu, että oikeus erityiseen eläkeikään on myös valtion eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännöksen edellytykset täyttävällä henkilöllä, joka on ollut 1.7.1995 sellaisessa tehtävässä, josta voi tehtäväkierron seurauksena siirtyä erityisen eläkeiän tehtävään. Tällaisen henkilön on tullut erityisen eläkeiän tehtävässä ollessaan tehdä valintansa 30.6.1999 mennessä.

Lautakunnalle toimitettujen A:n työhistoriaa koskevien asiakirjojen ja eläkesäätiön A:n työnantajan noudattamasta urakehityskäytännöstä antaman selostuksen perusteella A ei ole ollut 1.7.1995 työssä sellaisella tehtävänimikkeellä, johon olisi työnantajan säännöllisen niin sanotun tehtäväkierron mukaisesti kuulunut myöhemmin tapahtuva siirtyminen erityiseen eläkeikään oikeuttaviin tehtäviin. Kuten A:n viittaamassa Vakuutusvalvontaviraston kannanotossa Dnro 39/409/2000 on todettu, eläkesäätiön säännöissä ei ole tarkemmin määritelty sääntöjen 9 §:n 1 momentissa käytettyä tehtäväkierron käsitettä. Tältä osin lautakunta kuitenkin katsoo, että saadun selvityksen perusteella kyseisen sääntökohdan on tulkittava viittaavan työnantajan vakiintuneesti soveltamaan urakiertomalliin, joka on ollut työpaikalla yleisesti tiedossa. Näin ollen työntekijän oikeus erityiseen eläkeikään ei ole tosiasiassa riippunut vain eläkesäätiön hallintoelimien myöhemmästä harkinnasta tai säätiön myöhemmin antamista määräyksistä, joilla olisi ollut tarkoitus muuttaa sääntöjen soveltamistapaa.

A ei myöskään ole työskennellyt erityiseen eläkeikään oikeuttavalla tehtävänimikkeellä sääntökohdan edellyttämin tavoin 30.6.1999 mennessä, jolloin hänen olisi tullut erityisen eläkeiän saadakseen viimeistään tehdä valintailmoitus. Tämän vuoksi ja jo edellä lausumillaan perusteilla lautakunta katsoo, että A:lla ei ole ollut oikeutta erityiseen eläkeikään tämänkään sääntökohdan nojalla.

A on vedonnut asiassa ennen muuta siihen, että tehtävänimikkeestä huolimatta hänen työhönsä oli tosiasiassa kuulunut erityiseen eläkeikään oikeuttaneita tehtäviä. A:n mukaan näin oli ollut lisääntyvässä määrin jo vuodesta 1987 lähtien ja vuonna 1998 suorittamansa kurssin jälkeen hän oli tehnyt erityiseen eläkeikään oikeuttaneita tehtäviä jatkuvasti. Eläkesäätiön mukaan A:lle oli tosin vuosina 1998 ja 1999 ajoittain maksettu näiden tehtävien perusteella niin sanottua välirahaa, mutta välirahan maksaminen ei ole ollut säännöllistä.

Lautakunnalle toimitetuista asiakirjoista ei täsmällisesti ilmene, missä laajuudessa A on erityiseen eläkeikään oikeuttavia työtehtäviä tehnyt. Näin ollen lautakunnan käytettävissä olevien asiakirjojen perusteella ei ole selvitetty, että A, siten kuin oli ollut asianlaita erään toisen henkilön osalta Vakuutusoikeuden ratkaisemassa asiassa VakO 4766:2001, olisi tehnyt pelkästään erityiseen eläkeikään oikeuttaneita työtehtäviä 30.6.1999 mennessä, jolloin erityisen eläkeiän valinta-aika on päättynyt. Lautakunnan käytettävissä olevasta asiakirjaselvityksestä ei myöskään ilmene, että eläkesäätiö olisi myöntänyt kenellekään toimintapiiriinsä kuuluvalle oikeutta erityiseen eläkeikään säännöistään poiketen.

A on vedonnut vielä siihen, että hän täyttää eläkesäätiön sääntöjen 9 §:n 4 momentin vaatimuksen 12 vuoden palveluksesta erityiseen eläkeikään oikeuttavassa tehtävässä 40 ikävuoden täyttämisen jälkeen. Kyseinen säännös merkitsee kuitenkin vain poikkeusta sääntöjen 9 §:n 3 momentin määräyksiin ennen erityisen eläkeiän täyttämistä vaadittavasta palveluksesta (niin sanottu loppukarenssi). Näin ollen muiden erityistä eläkeikää koskevien edellytysten puuttuessa vain 9 §:n 4 momentin asettamien vaatimusten täyttämisellä ei ole A:n eläkeoikeuden syntymisen kannalta ratkaisevaa merkitystä.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta katsoo, että eläkesäätiö on menetellyt sääntöjensä mukaisesti evätessään A:n hakemuksen erityisestä eläkeiästä.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA