Tapahtumatiedot

Lautakunnalle toimitettujen asiakirjojen mukaan F Oy oli vuonna 2004 pyytänyt vakuutusyhtiöltä vakuutustarjouksen, jonka perusteella ottamallaan omaisuusvakuutuksella se oli muun muassa vakuuttanut Suomen valtiolta ostamansa vanhan alun perin apteekkina toimineen rakennuksen sekä omistamallaan saarella olleet savusaunan ja viisi pientä yhteispinta-alaltaan 35 m2:n ”nukkumamökkiä”. Tarjousta oli pyytänyt ja vakuutuksen ottamisesta oli huolehtinut F Oy:n valtuuttamana vakuutusmeklari T.M.

F Oy oli 21.1.2015 ja 3.2.2015 lähettämillään sähköposteilla pyytänyt vakuutusyhtiöltä apteekkirakennuksesta, savusaunasta ja nukkumamökeistä maksamiensa vakuutusmaksujen osittaista palauttamista. F Oy oli perustellut vaatimustaan sillä, että se oli ostaessaan apteekkirakennuksen 2000-luvun alussa saanut valtiolta virheelliset tiedot rakennuksen pinta-alasta ja kuutiotilavuudesta, joiden perusteella rakennuksen vakuutusmaksu oli määritelty liian korkeaksi. F Oy oli kertomansa mukaan vakuutusta tehtäessä ilmoittanut meklarille, ettei savusaunaa käytetty saunana vaan varastona. Vakuutusyhtiön rakennukselle saunana määrittelemä noin 800 euron vuosimaksu oli kohtuuton. Nukkumamökeille oli määritelty 3 000 euron omavastuu, mikä vastasi yhden mökin pystytyskustannusta. F Oy:lle ei ollut ilmoitettu maksujen perusteita, joten asia ei ollut tullut ilmi ennen vuotta 2015. Vakuutusyhtiö oli lähettänyt vakuutustiedot vain vakuutusmeklarille.

Vakuutusyhtiö on palauttanut vakuutusmaksuja vain vuodelta 2014. Vakuutusyhtiö oli lausunut F Oy:lle 23.3.2015 lähettämässään sähköpostissa, että vakuutus oli tehty meklarilta saatujen tietojen mukaan. Se, että meklari mahdollisesti ei ollut jotain tietoa antanut tai tiedot olivat virheellisiä, ei johtunut vakuutusyhtiön toiminnasta. Tältä osin kyse oli F Oy:n ja vakuutusmeklarin välisestä asiasta.

Asiakkaan valitus

F Oy on pyytänyt lautakunnan ratkaisusuositusta vakuutusmaksujen oikaisemisesta kiinteistöjen koko vakuutushistorian ajalta eli korkoineen vuodesta 2001 lähtien. Vakuutusyhtiö oli myöntänyt virheellisen ja kohtuuttoman laskutuksen, mutta palauttanut maksuja vain vuodelta 2014. F Oy:n mielestä vakuutusvirheestä ei ollut hyötynyt meklari vaan vakuutusyhtiö, joka oli salannut maksuperusteensa vakuutuksenottajalta vuoteen 2015 asti.

Perusteluinaan F Oy on lausunut, ettei vakuutusyhtiö ollut koko aikana toimittanut rakennuskohtaista vakuutuserittelyä, josta maksuperusteiden virheellisyys olisi ilmennyt. Vuotuinen vakuutuskirja ei tällaista erittelyä sisältänyt. F Oy:n edustaja oli yrittänyt tiedustella vakuutuksen sisältöä vakuutusyhtiöltä, mutta vakuutusyhtiö oli ilmoittanut antavansa tietoja vain vakuutusmeklarille. F Oy oli pyytänyt vakuutusmeklarilta toistuvasti toimenpiteitä maksujen alentamiseksi. Vasta joulukuussa 2014 meklari oli ehdottanut vakuutusmaksuerittelyn pyytämistä. F Oy oli saanut tiedon rakennuskohtaisista vakuutusmaksuista ensimmäisen kerran tammikuussa 2015 ja oli reagoinut virheisiin välittömästi. Ylilaskutuksen paljastuttua vakuutusyhtiö oli lähettänyt F Oy:n toimitusjohtajalle sähköpostin, jossa se oli ilmoittanut mahdollisuudesta saada tietoja.

Vakuutusyhtiö oli perinyt apteekkirakennuksen vakuutusmaksun 2 972 kuutiometrin tilavuuden mukaan, kun todellinen tilavuus oli 1 715 kuutiometriä. Maksun peruste oli ollut 72 prosenttia liian suuri. F Oy ei ollut tiennyt, mihin vakuutusyhtiön apteekkirakennuksen vakuutuksessa perusteena käyttämä kuutiotilavuus oli perustunut. Kiinteistön kerrosala ja kuutiotilavuus oli vahvistettu vasta vuonna 2011 tehdyssä lasermittauksessa. Tuolloin oli ilmennyt, että verottajan erittelytiedot kiinteistöstä olivat olleet virheelliset. F Oy:llä ei ollut osaamista vakuutusten arvioimiseen, minkä vuoksi se oli käyttänyt vakuutusmeklaria.

Savusaunan vakuutuksen vuosimaksu oli ollut 800 euroa, vaikka vakuutusmeklarille ja siten oletettavasti vakuutusyhtiölle oli ilmoitettu, ettei savusauna ollut käytössä. Rakennus olisi pitänyt vakuuttaa kylmänä varastorakennuksena, joten F Oy on vaatinut sen mukaisen maksun ylittävien vakuutusmaksujen palauttamista vakuutuksen koko voimassaoloajalta. Saunan käyttämättömyys oli tullut toistuvasti esiin vakuutuksia vuosittain läpikäytäessä. Vakuutuksen 3 000 euron omavastuu oli samansuuruinen kuin uuden savusaunan rakentaminen maksaisi.

Nukkumamökkien vakuutusmaksuja F Oy on vaatinut palautettavaksi siltä ajalta, jolla vakuutuksen 3 000 euron omavastuu oli ylittänyt vastaavan rakennuksen uushankinta-arvon 800 euroa. Omavastuun määrä oli ilmennyt ensimmäisen kerran tammikuussa 2015 toimitetusta vakuutuserittelystä.

Vakuutusehdot ja vakuutusmaksut eivät olleet perusteltavissa ja jokaisen vakuutusta käsitelleen olisi tullut huomata virheet. F Oy on katsonut, ettei sille ollut annettu riittäviä ja oikeita rakennuskohtaisia tietoja vakuutusmaksun perusteista, eikä yrityksen edustaja ollut voinut niitä vakuutusyhtiön toiminnan vuoksi hankkia. Koska erittelyjä ei ollut toimitettu, F Oy ei ollut voinut oikaista vakuutuksissa vuosien ajan olleita virheitä. Tämän vuoksi vakuutusyhtiö oli saanut perusteetonta hyötyä oikaistuaan tilanteen vain vuodelta 2014.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on pyytänyt F Oy:n vaatimusten hylkäämistä. F Oy oli vuonna 2001 vakuutusmeklarinsa T.M:n kautta tehnyt vakuutussopimuksen, jossa vakuutettuina kohteina olivat muun muassa F Oy:n omistamat eräässä saaressa sijainneet viisi mökkiä sekä savusauna. Vakuutusmeklari oli kilpailuttanut vakuutukset vuonna 2004, jolloin oli solmittu uusi vakuutussopimus ja lisätty vakuutuskohteeksi apteekkirakennus. Vakuutusyhtiö oli saanut tiedot vakuutuskohteista ja niiden maksuperusteiden lukuarvoista tarjouspyynnöstä ja sen liitteistä.

Vakuutusyhtiö on lausunut, ettei vakuutussopimuslaissa ole säännöksiä vakuutusmaksun määrästä tai sen määräytymisestä vaan asia kuuluu sopimusvapauden piiriin. Puheena olevan vakuutussopimuksen yleisissä sopimusehdoissa oli määrätty, missä tilanteissa vakuutusmaksun palautusta voitiin suorittaa, milloin vakuutussopimukseen oli mahdollista tehdä muutoksia ja mistä ajankohdasta vakuutuksenottajan vakuutustietoihin ilmoittamat muutokset otettiin vakuutusmaksussa huomioon.

Vakuutussopimuksen yleisten sopimusehtojen 001 kohdan 4 mukaan, kun vakuutussopimus tai vakuutusturva päättyy, vakuutusmaksun perusteena oleva vakuutusmäärä, sitä vastaava lukuarvo tai omavastuu muuttuu, palauttaa vakuutusyhtiö vakuutusmaksusta sen osan, joka vastaa muutoksen aiheuttamaa vakuutusmaksun vähenemistä. Yleisten sopimusehtojen kohdan 2 mukaan vakuutuksenottajalla on mahdollisuus tehdä muutoksia vakuutussopimukseen vakuutuskauden aikana. Muutokset astuvat ehtojen mukaan voimaan vakuutuksenottajan ja vakuutusyhtiön sopimasta ajankohdasta. Vakuutusyhtiön soveltaman käytännön mukaan muutokset ovat astuneet voimaan ilmoituspäivästä lähtien.

Vakuutussopimukseen liittyvien maksuehtojen mukaan vakuutuskauden aikana tapahtuvien vakuutusturvamuutosten vaikutukset vakuutusmaksuun otettiin huomioon vakuutuskauden jäljellä olevissa maksuerissä.

F Oy oli ilmoittanut apteekkirakennuksen uudet tilavuustiedot 21.1.2015. Samalla F Oy oli kertonut, ettei savusauna ollut käytössä ja esittänyt, että huvilan (oikeastaan mökkien) arvo oli ollut alhaisempi kuin sille sovittu omavastuu. Vaikka vakuutussopimuksen taannehtivaan muuttamiseen ei ollut sopimuksen mukaan velvollisuutta, vakuutusyhtiö oli ottanut F Oy:n ilmoittamat tiedot huomioon 1.2.2014 alkaen eli ilmoitusajankohtaa vastanneen vakuutuskauden alkamispäivästä lukien. Savusaunan vakuutukseen oli lisätty rajoitus, jonka mukaan vakuutusturva ei kattanut vahinkoja rakennuksen käytöstä savusaunana. Apteekkirakennuksen tilavuustiedot oli muutettu ja huvilan (oikeastaan mökkien) omavastuuta oli alennettu.

Vakuutusyhtiö on lausunut, ettei se ollut tarkistanut vakuutuskohteista saamiensa tietojen paikkansa pitävyyttä vuonna 2004 vakuutuksen alkaessa eikä 21.1.2015 päivätyn ilmoituksen jälkeen. F Oy kantoi itse riskin siitä, että vakuutusmaksun perusteena olevat tiedot olivat oikein. Mikäli esimerkiksi tilavuustieto ei ollut oikea, omaisuus saattoi olla alivakuutettu.

Vakuutuksenantaja saattoi olla taannehtivasti velvollinen palauttamaan osan vakuutusmaksusta esimerkiksi tilanteessa, jossa jokin vakuutuskohde oli annetuista oikeista tiedoista huolimatta vakuutettu väärin. Nyt näin ei ollut tapahtunut. Rakennukset oli vakuutettu vakuutusyhtiölle ilmoitettujen tietojen mukaisesti. Vakuutusyhtiö on kiistänyt antaneensa F Oy:lle tai sen vakuutusmeklarille puutteellisia tai vääriä tietoja vakuutussopimuksen sisällöstä.

Savusauna oli vakuutettu vakuutusyhtiölle ilmoitetun käyttötarkoituksensa mukaan savusaunana. Savusaunaa oli ollut mahdollista käyttää ja vakuutusmaksu oli määräytynyt kohteen mahdollista riskiä vastaavasti. Apteekkirakennus oli vakuutettu siitä vuoden 2004 tarjouspyynnössä ilmoitetun tilavuustiedon mukaisesti. Huvila (oikeastaan mökit) oli vakuutettu huvilarakennuksena ilmoitettujen kuutioiden (oikeastaan pinta-alan) mukaan. Omavastuun määrän vakuutuksenottaja oli itse valinnut ja se oli ollut näkyvillä vakuutuskirjassa. Näin ollen vakuutusyhtiö on katsonut F Oy:n maksunpalautusvaatimuksen olevan perusteeton.

Vakuutuskirjalla ei ole ollut rakennuskohtaista maksuerittelyä, mutta F Oy:llä oli ollut pyytäessään mahdollisuus sellainen saada. Vakuutusyhtiö on huomauttanut, ettei sillä ollut velvollisuutta rakennuskohtaisen maksuerittelyn toimittamiseen. Vakuutusmaksun määräytyminen oli sopimuksenvarainen asia, ja oli vapaasti sovittavissa, mitä vakuutusmaksu piti sisällään ja millainen vakuutustuote oli. Vakuutusyhtiöllä oli oikeus päättää, missä muodossa ja kuinka yksityiskohtaisesti se maksutiedot maksulipussa tai vakuutuskirjalla ilmoitti. Riittävää oli joka tapauksessa, että vakuutuskirjalla oli ollut vakuutuslajikohtainen maksuerittely. Vakuutusmeklari oli pyytänyt maksuerittelyn vuonna 2007, jolloin se oli meklarille toimitettu. Vakuutusmeklari oli ilmoittanut toimittaneensa maksuerittelyn edelleen F Oy:lle. Vakuutusyhtiö on kiistänyt saaneensa maksuerittelyä koskenutta pyyntöä F Oy:ltä.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko vakuutusyhtiö velvollinen palauttamaan F Oy:lle myöntämästään omaisuusvakuutuksesta perimiään vakuutusmaksuja sillä perusteella, että maksut olivat perustuneet virheellisiin tietoihin vakuutuskohteista. Tietojen virheellisyys on koskenut vakuutetun entisen apteekkirakennuksen tilavuutta, F Oy:n väittämän mukaan savusaunarakennuksen käyttötarkoitusta sekä ”nukkumamökkien” vakuuttamista siten, että vakuutuksen omavastuuosuus oli ylittänyt yksittäisen mökin jälleenhankinta-arvon.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 22 §:n mukaan vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee ennen vakuutuksen myöntämistä antaa oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutuksenantajan esittämiin kysymyksiin, joilla voi olla merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta. Vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee lisäksi vakuutuskauden aikana ilman aiheetonta viivytystä oikaista vakuutuksenantajalle antamansa, vääriksi tai puutteellisiksi havaitsemansa tiedot.

Vakuutussopimuslain 45 §:n 1 momentin mukaan, jos vahinkovakuutus tai sellainen henkilövakuutus, jossa vakuutuksenottajalla ei ole oikeutta saada 13 §:n 1 momentissa tarkoitettua takaisinostoarvoa, päättyy sovittua ajankohtaa aikaisemmin, vakuutuksenantajalla on oikeus vakuutusmaksuun vain siltä ajalta, jonka sen vastuu on ollut voimassa, jollei 23 §:n 1 momentista tai 24 §:n 1 momentista muuta johdu. Muu osa jo suoritetusta vakuutusmaksusta on palautettava vakuutuksenottajalle. Vakuutusehdoissa on määrättävä, miten palautettava vakuutusmaksu lasketaan. Eläkevakuutuksen ehdoissa voidaan kuitenkin määrätä, ettei maksua palauteta.

Puheena olevaan yritysvakuutukseen sovellettavien yleisten sopimusehtojen kohdan 2 mukaan vakuutussopimuksessa ja siihen kuuluvassa vakuutuskirjassa yksilöidään sopijapuolet sekä ne, joiden etua vakuutussopimus koskee. Samoin sopimuksessa yksilöidään omavastuukäytäntö ja ne vakuutusehdot, joissa määritellään vakuutussopimuksen osapuolten oikeudet ja velvoitteet.

Vakuuttamisaluekohtaisissa vakuutuskirjoissa mainitaan, mitä sovitaan

- vakuutuksen kohteista

- vakuutusturvan sisällöstä

- vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden ylärajasta

- vakuutusturvan voimaantulo- ja voimassaoloajasta ja päättymisajankohdasta

- muista sopimukseen liittyvistä asioista.

Saman ehtokohdan mukaan vakuutuksenottajalla on mahdollisuus tehdä muutoksia vakuutussopimukseen vakuutuskauden aikana. Tämä edellyttää, että vakuutuksenottajalla on määräysvalta vakuutuksen kohteeseen. Kun vakuutusyhtiö saa tiedon muutoksesta, täytyy sen mahdollisimman pian ilmoittaa, miten muutokset vaikuttavat vakuutussopimukseen. Vakuutusyhtiöllä on oikeus periä muutosta vastaava vakuutusmaksu tai velvollisuus palauttaa muutosta vastaava osa vakuutusmaksua. Muutos astuu voimaan vakuutuksenottajan ja vakuutusyhtiön sopimasta ajankohdasta.

Yleisten sopimusehtojen kohdan 4 mukaan, kun vakuutussopimus tai vakuutusturva päättyy, vakuutusmaksun perusteena oleva vakuutusmäärä, sitä vastaava lukuarvo tai omavastuu muuttuu, palauttaa vakuutusyhtiö vakuutusmaksusta sen osan, joka vastaa muutoksen aiheuttamaa vakuutusmaksun vähenemistä.

Vakuutusyhtiöllä on oikeus pitää koko vakuutusmaksusta kymmenen prosenttia vakuutusturvan hoitokuluina. Jos palautettava maksu olisi vähemmän kuin 8 euroa, ei maksua palauteta.

Vakuutusmaksua ei palauteta, jos vakuutuksenottajana on yritysasiakas tai julkisyhteisö ja vakuutussopimus tai vakuutusturva päättyy sen jälkeen, kun vakuutuksen kohde on tuhoutunut tai koko vakuutusmäärä on käytetty vahingon korvaamiseen. Vakuutusmaksua ei palauteta myöskään, jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on täyttäessään tiedonantovelvollisuuttaan menetellyt vilpillisesti.

Asian arviointi

F Oy on lausunut lautakunnalle toimittamassaan valituksessa, ettei se ollut tiennyt apteekkirakennuksen todellista kerrosalaa ja kuutiotilavuutta ennen vuonna 2011 tehtyä tarkistusmittausta. Savusaunan käyttötarkoituksesta oli F Oy:n mukaan puolestaan annettu oikea tieto vakuutusmeklarille vakuutusta tehtäessä ja vakuutusta vuosittain läpi käytäessä. Vakuutuksen nukkumamökkien 3 000 euron omavastuu oli ylittänyt yksittäisen mökin jälleenhankinta-arvon.

F Oy on perustellut vaatimustaan vakuutusmaksujen palauttamisesta sillä, että vakuutussopimuksessa olleita virheitä ei ollut voinut havaita vakuutusyhtiön vuosittain toimittamista asiakirjoista. F Oy on katsonut vakuutusyhtiön hyötyneen tilanteesta perusteettomasti ja vaatinut palauttamaan mainittujen virheiden vuoksi liikaa perittyjä vakuutusmaksuosuuksia korkoineen vuodesta 2001 alkaen.

Lautakunta toteaa, että vakuutussopimuslain 22 §:n mukaan vastuu vakuutuksen kohdetta koskevien oikeiden tietojen antamisesta on vakuutuksenottajalla. Parhaat tiedot omaisuuden ominaisuuksista ja arvosta ovat tavallisimmin juuri sen omistavalla vakuutuksenottajalla.

Tässä tapauksessa vakuutussopimuksen ja vakuutusmaksujen perusteena olleet tiedot olivat sisältyneet vakuutussopimusta vuonna 2004 tehtäessä ja uusittaessa F Oy:n edustajana olleen vakuutusmeklari T.M:n tekemään tarjouspyyntöön. Osapuolet eivät ole toimittaneet lautakunnalle vakuussopimusta koskevia asiakirjoja mainittua tarjouspyyntöä edeltäneeltä ajalta. Tämän vuoksi käytettävissä olevasta selvityksestä ei ilmene, olivatko tarjouspyynnössä vakuutusyhtiölle annetutut tiedot mahdollisesti poikenneet siitä, mitä vakuutusyhtiölle oli aiemmin ilmoitettu.

F Oy ei ole väittänytkään, että vakuutussopimus olisi tehty ja ollut voimassa vastoin vakuutusyhtiölle tarjouspyynnössä ilmoitettuja tietoja. Lautakunta toteaa, ettei vakuutusyhtiö ole lain mukaan vastuussa siitä, että F Oy:n edustajana toimineen vakuutusmeklari T.M:n tarjouspyynnössä ilmoittamat tiedot olivat mahdollisesti olleet virheelliset tai puutteelliset. Näin ollen vakuutusyhtiö ei tällä perusteella ole velvollinen palauttamaan vakuutuksesta perimiään maksuja.

F Oy:n mukaan vakuutusyhtiö oli joka tapauksessa hyötynyt perusteettomasti vakuutussopimuksessa olleista virheistä. Tältä osin asiaa on mahdollista arvioida perusteettoman edun palautusta koskevien periaatteiden mukaisesti. Niiden mukaan perusteettomat varallisuuden siirrot on yleensä oikaistava. Oikeuskirjallisuudessa edunpalautuksen perusedellytyksenä on pidetty ensiksikin etua eli hyötyä, toiseksi edun perusteettomuutta ja kolmanneksi hyötymistä toisen kustannuksella.

Lautakunta katsoo, että nyt käsiteltävässä tilanteessa asian arvioimiseen keskeisesti vaikuttava seikka on kuitenkin se, että velvollisuus antaa oikeat kulloistakin vakuutuksen kohdetta koskevat tiedot vakuutuksenantajalle kuuluu edellä todetuin tavoin vakuutuksenottajalle. Asiassa on myös otettava huomioon se, että F Oy:n suorittamat vakuutusmaksut ovat perustuneet sinänsä pätevästi syntyneeseen ja voimassa olleeseen sopimussuhteeseen. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, ettei F Oy:llä ole oikeutta vaatimaansa vakuutusmaksujen palautukseen sen perusteella, että se oli antanut vakuutuksen kohteena olleesta apteekkirakennuksesta vakuutusyhtiölle virheellisen tilavuustiedon.

Savusaunan vakuutusmaksun ja ”nukkumamökkien” vakuutuksen 3 000 euron omavastuuosuuden osalta lautakunta katsoo, että vaikka kyseiset vakuutukset eivät jälkeenpäin tarkasteltuna mahdollisesti olekaan olleet ehdoiltaan F Oy:n kannalta eri vahinkotilanteissa kaikkein tarkoituksenmukaisimpia, on vakuutusyhtiö kuitenkin kantanut vakuutusten vakuutusajalta sopimuksen mukaiset palo-, rikos- ja luonnonilmiövahinkojen riskit savusaunan ja yhtenä kokonaisuutena vakuutettujen mökkirakennusten vahingoittumisesta. Näin ollen vakuutusyhtiön näistäkään vakuutuksista perimät vakuutusmaksut eivät ole olleet perusteettomia eikä vakuutusyhtiöllä ole velvollisuutta maksujen palauttamiseen. Vakuutussopimuksen sisältö on myös tältä osin perustunut vakuutusyhtiön F Oy:n valtuuttamalta vakuutusmeklarilta saamiin tietoihin, joiden mahdollisista virheistä tai puutteista vakuutusyhtiö edellä lausutuin tavoin ei ole vastuussa.

Lopputulos

Vakuutuslautakuntakunta ei suosita asiassa hyvitystä.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Raulos

Sihteeri Isokoski

Jäsenet:

Jaakkola

Makkula

Nyyssölä

Partanen

Sarpakunnas