Vakuutusyhtiö viittasi korvauspäätöksessään myrskyvahinkoja koskevaan ehtokohtaan. Sen mukaan vakuutuksesta korvataan vahinko, jonka on aiheuttanut myrsky. Ehtokohdan mukaan myrsky on kysymyksessä silloin, kun tuulen nopeus on vähintään 20 metriä sekunnissa. Yhtiö kertoo, että ilmatieteenlaitoksen ilmastopalvelun tietojen mukaan A:n kunnassa 14.5.2009 korkein keskituulen nopeus oli 11,7 m/s ja kovimmat puuskat 16,5 m/s. Vahinko ei ole aiheutunut vakuutusehdoissa tarkoitetusta myrskystä eikä sitä korvata.

 

Asunto-osakeyhtiön asiamies pyysi vakuutusyhtiötä käsittelemään asian uudelleen. Asiamies kertoi kirjelmässään keskustelleensa 22.9.2009 Forecan päivystävänä meteorologina toimivan R:n kanssa. R kertoi, että Vantaan lentokentän mittausaseman mukaan 14.5.2009 oli voimakkain mitattu keskituulen nopeus kymmenessä minuutissa ollut 12 metriä sekunnissa. Hän piti säätä erittäin tuulisena ja kertoi myös, että sisämaassa Suomessa päästään yli 14 metriä sekunnissa olevaan keskituulen nopeuteen keskimäärin kerran vuodessa. Lisäksi R kertoi, että kun tuulee keväällä koillisesta, kuten kyseisenä päivänä oli tapahtunut, tuuli on erittäin puuskaista ja lisäksi tuuli kulkee tuolloin yleensä lähellä maanpintaa. Kirjelmän mukaan R:n käsityksensä oli, että kyseisenä päivänä on tuulen nopeus puuskissa voinut yltää 20 metriin sekunnissa.

 

Asiamies esitti myös, että vakuutusehdoissa käytetty myrskyn määritelmä on kohtuuton. Jos myrskyksi määritellään tuuli, jonka nopeus on 20 metriä sekunnissa, on kysymyksessä niin suuri nopeus, että sitä ei sisämaassa keskituulen osalta koskaan saavuteta. Kovimmissa puuskissakin 20 metriä sekunnissa on sellainen nopeus, joka toteutuu äärimmäisen harvoin. Myrskyehtoa tulisi muuttaa tai vakuutusyhtiön tulisi ilmoittaa, että kiinteistövakuutus ei korvaa myrskyvahinkoja. Tällöin vakuutuksenottajat jo vakuutusta ottaessaan tietäisivät sen, mitä vakuutus korvaa.

 

Vakuutusyhtiö ei muuttanut korvausratkaisuaan toisessa päätöksessä. Yhtiö katsoi, että vakuutusehtojen myrskyn määritelmä ei ole kohtuuton. Se kertoo suorittaneensa vuonna 2008 kiinteistövakuutusten ja muiden myrskyn varalle vakuutusturvaa antavien vakuutustuotteiden perusteella kor­vauksia noin 800 kertaa.

 

Asiamiehen laatiman lausuntopyynnön mukaan vakuutusyhtiön tulee korvata kaatuneen puun aiheuttamat vahingot sekä asian selvittämisestä taloyhtiölle aiheutuneet vahingot. Katon korjaamisesta aiheutui 11 078,30 euron kustannukset. 11 078,30 euroa. Puun poistamisesta ja poiskuljetuksesta aiheutui yhteensä 1 205,36 euron kustannukset. Lausuntopyynnön liitteensä on lisäksi esitetty asiamiehen lasku.

 

Lausuntopyynnössä huomautetaan vakuutussopimuksen ehtojen olevan vakuutusyhtiön laatimat. Tämän vuoksi yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaan sopimusehtojen laatijalla on toista osapuolta suurempi vastuu sopimuksen ehtojen sisällöstä, mikä asettaa riitatilanteessa pääosan näyttövelvollisuudesta vakuutusyhtiölle. Ilmatieteen laitoksen ilmastopalvelusta 22.2.2010 saadun tiedon mukaan vahinkopäivän iltapäivällä oli Helsinki-Vantaan mittausasemalla mitattu keskituulennopeudeksi 11,3 m/s ja puuskanopeudeksi 16,8 m/s. Mittauspisteen ja A:n kunnan etäisyys toisistaan on noin 30 km, minkä vuoksi kovin tarkkoja johtopäätöksiä Vantaan mittausten perusteella ei voi tehdä A:n kunnan tuuliolosuhteista.

 

Asiamies viittaa Ilmatieteen laitoksen verkkosivujen myrskyn määritelmään, jonka yhteydessä on todettu, että puuskamittausten mukaan maa-alueilla puuskanopeudet ovat voineet olla 1,6–1,8 -kertaisia keskituulen nopeuteen nähden. Tämä tarkoittaa sitä, että mikäli A:n kunnassa olisi keskituulen nopeus ollut sama kuin Vantaalla, ja mikäli ylin mahdollisena pidettävä puuskatuulen suhde keskituulennopeuteen olisi toteutunut, olisi puuskatuulen nopeus voinut olla A:n kunnassa 20,34 m/s (1,8 x 11,3). Kun puuskatuulen nopeus on edellä esitettyjen tietojen perusteella voinut ylittää myrskyrajan, on vakuutusyhtiöllä näyttötaakka siitä, että näin ei ole tapahtunut. Mikäli vakuutusyhtiö ei pysty osoittamaan sitä, että tuulen nopeus olisi pysynyt myrskyrajan alapuolella, tulee asunto-osakeyhtiön vaatimukset hyväksyä. Taloyhtiön kantaa tukee Forecalta 22.9.2009 saatu tieto, jonka mukaan nimenomaan keväisin koillisesta käyvä tuuli voi olla maanpinnalla hyvin puuskittaista. Vahinkopäivänä tuuli koillisesta.

 

Lausuntopyynnön mukaan vakuutusyhtiön vakuutusehdoissaan asettama myrskyraja on erittäin korkea ja sitä voi pitää jopa kohtuuttoman korkeana. Vaikka sopimusvapaus antaa vakuutusyhtiölle ja vakuutuksenottajalle mahdollisuuden vapaasti sopia myrskyvahinkojen korvausperiaatteista, tulisi korvausperiaatteiden olla likimain samanlaiset eri vakuutusyhtiöiden vakuutusehdoissa siksi, että vakuutussopimusta tehtäessä vakuutuksenottajan on erittäin vaikea mieltää myrskyvahinkoja koskevien korvausperiaatteiden sisältöä.

 

Vakuutusyhtiö katsoo, että kyseessä ei ole korvattava vahinko. Vakuutusehdoissa myrskyksi on määritelty tilanne, jossa tuulen nopeus on edes hetkellisesti ollut yli 20 metriä sekunnissa. Vakuutusyhtiö kertoo, että ilmatieteen laitoksen mukaan J:n kunnassa oli 14.5.2009 korkein keskituuli 11,7 m/s ja puuskat 16,5 m/s.

 

Lausuntopyynnössä esitettyjen tuulitietojen osalta vakuutusyhtiö huomauttaa, että Helsinki-Vantaan lentoasemankaan puuskanopeu­det eivät täytä vakuutusehtojen mukaista myrskyn määritelmää, eikä niille tule antaa merkitystä asiassa, sillä vahinko on sattunut A:n kunnassa. Vakuutusyhtiö kertoo selvittäneensä tuulen nopeuden A:n kunnassa. Lausunnon­pyynnössä esitetyllä laskelmalla ei ole asian kannalta mitään merkitystä. Puuska­nopeuksista on saatu mittaustulos, joka on ollut 16,5 metriä sekunnissa. Laskukaavalla voidaan yhtiön mukaan sen sijaan havaita, että kyseisenä päivänä käsillä ei ole ol­lut Ilmatieteen laitoksen määritelmälaskelman mukaista puuskatuulta. Mitattu puuskatuulennopeus on ollut vähemmän kuin keskituulennopeus kerrottuna lu­vulla 1,6. Puuskatuulen oltua Ilmatieteen laitoksen mukaan va­hinkohetkellä A:n kunnassa 16,5 metriä sekunnissa, kyse ei vakuutusyhtiön mukaan ole vakuutusehtojen mukaisesta myrskyvahingosta. Ilmatieteen laitoksen määritelmän mukaan myrskyn edellytyksenä on, että kymmenen minuutin keskituuleksi on mitattu vähintään 21 metriä sekunnissa.

 

Vastineen mukaan vakuutusehtojen mukainen myrskyn määritelmä vastaa yleistä määrittelytapaa. Se on vähäisempi kuin Ilmatieteen laitoksen määrittelemä myrsky. Vakuutusyhtiö kertoo korvaavansa satoja myrskyvahinkoja vuodessa silloin, kun käsillä on ollut ehtojen mukainen myrskyvahinko. Lisäksi yhtiö huomauttaa valokuvista ilmenevän, että kaatunut puu on ollut sisältä mätä.

 

Vakuutusyhtiön vastineen mukaan lausuntopyynnössä ei ole eritelty, mitä selvittelykuluja sille on asian johdosta tullut. Tällaista selvitystä ei ole myöskään toimitettu vakuutusyhtiölle. Asiamiehen laskun osalta vakuutusyhtiö viittaa Vakuutuslautakunnan ohjesäännön 6 §:ään ja katsoo, että se ei ole vastuussa laskun mukaisista kuluista.  

 

Asiamies huomauttaa kirjelmässään, että Ilmatieteen laitokselta puhelimitse kahdesti saadun tiedon mukaan Ilmatieteen laitoksella ei ole mittausasemaa A:n kunnassa. Lähinnä A:n kuntaa oleva mittausasema on Helsinki-Vantaan lentokentällä. Vakuutusyhtiön ilmoittamat A:n kunnan tuulennopeudet eivät perustu A:n kunnassa tehtyihin mittauksiin, vaan ne ovat vain arvioita.

Vakuutusyhtiön lisävastineen mukaan kaikilla Suomen paikkakunnilla ei ole mittausasemia. Yhtiö kertoo tämänkaltaisissa tilanteissa käyttävänsä lähimmäl­tä tai lähimmiltä mittausasemilta saatuja tietoja. Tässä tapauksessa Ilmatieteen laitoksen antamat tiedot vahinkohetken tuulennopeudesta vahinkopaikalla on tehty Helsinki-Vantaan lentoasemalla sijaitsevan mittausasemalta saatujen tietojen perusteella. Vaikka tarkkaa mittaustulosta vahinkopaikalta ei ole käytettävissä, on vahinko-olosuhteita selvitetty riittävällä tarkkuudella. Ilmatieteen laitokselta saadun tiedon ja vakuutusehdoissa edellytetyn tuulenno­peuden välinen ero on suhteellisen suuri. Tapauksessa ei ole mitään perustetta katsoa Ilmatieteen laitokselta saatua tietoa/arviota siten virheelliseksi tai epätarkaksi, että todellinen tuulennopeus vahinkopaikalla olisi ollut vakuutuseh­tojen mukaisesti myrskyn määritelmän ylittävä.

 

 

Kiinteistövakuutusehtojen kohdan 3.1.9 Myrsky mukaan vakuutuksesta korvataan vahinko, jonka on aiheuttanut myrsky. Myrsky on kysymyksessä silloin, kun tuulen nopeus on vähintään 20 metriä sekunnissa. Ulkopuoliselle seinänpäällykselle tai ikkunalle, ovelle, antennilait­teelle ja kiinteistöllä oleville tavanomaisille rakenteille aiheutunut vahinko kor­vataan vain, jos sen on aiheuttanut myrskyn kaatama puu tai muu myrskyn ir­rottama esine.

 

Tapauksessa on kysymys siitä, onko rakennusta kohdannut vakuutusehtojen mukainen myrskyvahinko. Lausunnonpyytäjän puolelta on lisäksi vedottu siihen, että vakuutusehtojen myrskyvahinkoja koskeva ehtokohta on kohtuuton.

 

Vakuutuslautakunta toteaa, että voimassa olevan oikeuden mukaan korvauksen hakijalla on lähtökohtainen näyttötaakka vakuutuksesta korvattavan vakuutustapahtuman sattumisesta. 

 

Vakuutuslautakunta antaa lausuntonsa sille toimitetun asiakirjamateriaalin perusteella. Vakuutuslautakunnalle ei ole käytettävissään kirjallisia tuulimittauksia vahinkopäivältä. Asiassa on osapuolten kesken kuitenkin riidatonta, että 30 kilometrin päässä vahinkopaikasta sijaitsevalla mittauspisteellä keskituulennopeudeksi on ollut noin 12 m/s ja kovimmat puuskat ovat kyseisellä mittauspaikalla olleet noin 17 m/s. Lautakunnalla on käytössään vahinkopaikalta otettuja kuvia, joista ilmenee, että kaatunut puu on ollut kuusi ja sen sydänosa on ollut laho.

 

Lautakunta pitää yleisesti mahdollisena, että lahovikainen kuusi voi kaatua muissakin kuin vakuutuksen myrskyosan määritelmän täyttävissä tuulioloissa. Tässä tapauksessa vahinkoilmoituksessa tai muussakaan selvityksessä ei ole tarkemmin kuvattu vahinkopaikalla vahinkohetkellä vallinneita olosuhteita. Tiedossa ei myöskään ole, että vahinkopaikalla taikka sen lähialueella olisi sattunut muita vahinkoja. Vaikka 30 km:n päässä olevassa mittauspisteessä mitatut puuskatuulet ovat olleet kovimmillaan 17 m/s, ei lautakunnan käytettävissä ole selvitystä, joka saattaisi todennäköiseksi, että puuskatuulet vahinkopaikalla olisivat olleet vähintään 20 m/s. Tapauksessa jää selvittämättä, että puu olisi kaatunut vakuutusehtojen mukaan myrskyksi katsottavasta tuulesta.

 

Vapaaehtoisissa vakuutuksissa vakuutuksen korvauspiiri ja sen määrittely on lähtökohtaisesti sopimuksenvarainen asia. Hyvän vakuutustavan voidaan kuitenkin katsoa edellyttävän, että vakuutustuote tarjoaa tosiasiallista vakuutusturvaa.

 

Myrskyvahinkoja kattava vakuutus tai vakuutuksen osa antaa vakuutusturvaa sinänsä laadultaan normaalin, mutta esiintymispaikaltaan ja -tiheydeltään satunnaisen ja voimakkuudeltaan poikkeuksellisen luonnonilmiön varalta. Luonnonilmiöiden varalta vakuutusturvaa tarjoavien vakuutusten kohdalla voidaan Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan pitää yleisenä lähtökohtana sitä, että ne tarjoavat vakuutusturvaa poikkeuksellisia tilanteita silmällä pitäen. Tässä tapauksessa vakuutusturva on määritelty vakuutusehtojen sanamuodon mukaan tuulen nopeuden perusteella, eikä korvattavuutta ole kytketty esimerkiksi kymmenen minuutin keskituulennopeuteen. Osapuolten lautakunnalle toimittavan tuulia koskevan selvityksen perusteella tämän vakuutuksen myrskyosa tarjoaa tosiasiallista vakuutusturvaa. Vakuutuslautakunta ei pidä vakuutusehtojen korvattavan myrskyvahingon määritelmää kohtuuttomana, epäselvänä taikka hyvän vakuutustavan vastaisena. Lautakunta toteaa lisäksi, että tässä tapauksessa ei ole esitetty seikkoja, joiden perusteella ehtokohdan soveltaminen johtaisi yksittäistapauksessa kohtuuttomuuteen.

 

Vahingon jäädessä vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolella ei siitä aiheutuneita kuluja korvata vakuutuksesta. Selvityksestä ei myöskään ilmene, että vahinkoon liittyisi sellaisia vahingon selvittelykuluja, jotka vakuutusyhtiön tulisi korvata. Siltä osin, kun kuluvaatimus koskee Vakuutuslautakunnalle osoitetun lausuntopyynnön tekemisestä aiheutuneita kuluja, lautakunta toteaa, että ohjesääntönsä 6 §:n mukaisesti Vakuutuslautakunta ei käsittele sille osoitetun lausuntopyynnön tekemisestä aiheutuneiden kustannusten korvaamista lukuun ottamatta riitaa siitä, ovatko nämä kustannukset korvattavia oikeusturvavakuutuksesta. Selvityksestä ei ilmene, että kysymyksessä olisi oikeusturvavakuutusta koskeva riita.

 

Vakuutuslautakunta ei suosita asiassa korvausta.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Taipale sekä jäsenet Sario, Uimonen, Vaitomaa ja varajäsen Vuori. Sihteerinä toimi Korkeamäki.