Vahinkoilmoituksen mukaan lausunnonpyytäjä oli ollut matkalla Espanjassa, ja hänen isomman laukkunsa sisällä ollut pienempi pussukka oli kadonnut 25.2.2007. Pussissa oli mm. aurinkolasit, digikamera, rahaa ja matkapuhelin. Pussi oli ollut tallella kahvilassa, kun vakuutuksenottaja oli ottanut sieltä rahaa. Kahvilasta hän oli lähtenyt kävellen metrolle ja metrolta hotellille. Oltuaan hetken hotellihuoneessaan hän alkoi etsiä laukustaan kännykkää, jolloin hän huomasi pussukan puuttuvan. Lausunnonpyytäjän isossa laukussa ei ole vetoketjua. Lausunnonpyytäjä katsoo, että pussukka on varastettu kahvilassa.

 

 

Koti-irtaimeen ja matkatavaroihin sovellettavien kotivakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta korvataan äkillisesti ja ennalta arvaamatta sattuneesta tapahtumasta aiheutunut välitön esinevahinko. Vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut omaisuuden katoamisesta tai unohtamisesta tai jos vakuutustapahtumaa ei voida määritellä.

 

Katoamisella vakuutusyhtiön mukaan tarkoitetaan vahinkoa, jossa ei osata nimetä mitään tiettyä äkillistä tapahtumaa, joka olisi esineen menettämisen syynä. Vahinkoilmoituksesta ei käy ilmi mitään äkillistä, normaalista poikkeavaa tapahtumaa, josta pussukan menettäminen olisi voinut johtua.

 

Lausunnonpyytäjä on hotellihuoneessaan huomannut pussukan puuttuvan laukustaan ja on epäillyt sen tulleen varastetuksi kahvilassa. Hän on kuitenkin kahvilaterassilla istumisen jälkeen kävellyt metrolle ja metromatkan jälkeen hotellille. Mitään tiettyä yksittäistä vahinkotilannetta ei ole havaittu eikä nimetty.

 

Pelkkä olettamus vahinkotapahtuman kulusta ei tällaisessa tilanteessa riitä näytöksi tai määritelmäksi vahinkotapahtumasta. Koska vahinkotapahtumasta ei ole selkeää näyttöä, yhtiö katsoo omaisuuden kadonneen tarkemmin määrittelemättömällä tavalla. Korvausta pussukasta tai sen sisällöstä ei suoriteta.

 

 

Vakuutuksenottaja pyysi uutta käsittelyä, toimitti lisäselvitystä tapahtumien kulusta ja viittasi mm. Vakuutuslautakunnan lausuntoon VKL 669/06.

 

Kirjeessään lausunnonpyytäjä kertoo mm., että hän oli ollut kymmenen päivän matkalla ja oli viimeistä edellisenä päivänä tullut Madridiin. Hän oli lähtenyt tutustumaan kaupunkiin ja käveltyään siellä päättänyt lähteä takaisin kohti hotellia aikaisen aamulennon takia. Hän tilasi katukuppilassa kahvia ja istui vapaana olevaan pöytään. Hän pani kassinsa viereiselle tuolille, koska hän katsoi sen olevan siinä paremmassa turvassa kuin maassa lattialla. Hän rupesi katsomaan kaupungin karttaa selvittääkseen missä on ja miten hän pääsisi takaisin hotellille. Kaksi nuorta miestä pysähtyi neuvomaan lausunnonpyytäjää, ja he seisoivat niin että he peittivät hetkeksi näköyhteyden lausunnonpyytäjän ja kassin välillä. He poistuivat paikalta, ja lausunnonpyytäjä lähti kohti metroasemaa ja metrolla hotellille. Matka meni normaalisti, eikä kukaan siellä lähestynyt tai tönäissyt lausunnonpyytäjää niin, että pussukka olisi voitu viedä. Laukku oli lausunnonpyytäjän olalla, ja ainoa reikä laukkuun oli hänen käsivartensa alla.

 

Päästyään hotellihuoneeseen lausunnonpyytäjä rupesi etsimään kännykkäänsä, joka oli myös pussukassa. Sillä hetkellä hän huomasi, että pussukka puuttui. Lausunnonpyytäjä rupesi miettimään, missä hän oli käyttänyt sitä viimeksi, ja se oli kahvilassa. Ainut paikka, mistä se on voitu varastaa, on se aika kun lausunnonpyytäjä pysähtyi kahvilaan.

 

Lausunnonpyytäjä lähti seuraavana aamuna aikaisin lentokentälle palaut­ta­maan vuokraamansa auton. Ruuhkan vuoksi matka kesti odotettua pidem­pään, eikä lausunnonpyytäjä kentälle päästyään löytänyt poliisilaitosta, jonne hän olisi voinut ilmoittaa tapauksesta. Hänellä oli kiire lennolle, ja kotiin päästyään hän oli yhteydessä vakuutusyhtiöön ja kertoi tapauksen kulun. Vakuutusyhtiöstä ilmoitettiin, että lausunnonpyytäjä voi tehdä rikosilmoi­tuksen myös Suomessa, minkä hän tekikin. Lausunnonpyytäjä uskoo, että keskustelu äänitettiin. Kuitenkin korvauspäätöksestä oli kokonaan jäänyt pois kahvilassa käyty tapahtuma, vaikka lausunnonpyytäjä sen käsittelijälle oli kertonutkin.

 

Lausunnonpyytäjä kertoo matkustavansa vähintään kerran kuukaudessa ja on viimeisen vuoden aikana ollut mm. Etelä-Afrikassa, Egyptissä, Ranskassa, usein Tallinnassa, Thaimaassa ja Espanjassa. Hän ei ole kokematon matkailija. Lausunnonpyytäjä ymmärtää, että jos koko laukku olisi viety, hän olisi sen huomannut saman tien kahvilassa, mutta sitä lausunnonpyytäjä ei ollut tajunnut, että hänen pitäisi minuutin välein tarkistaa onko laukun sisällä oleva pussukka tallella.

 

 

Uudessa päätöksessään vakuutusyhtiö toteaa mm., että korvattavuuden edellytyksenä on se, että korvauksen hakija pystyy nimeämään äkillisen ennalta arvaamattoman tapahtuman, josta vahinko on aiheutunut. Tällaista ei vahinkoilmoituksessa ole nimetty, eikä sellaista ilmene myöskään lausunnonpyytäjän lisäselvityksestä. Pelkkä olettamus tai teoria vahingon mahdollisesta sattumisajankohdasta ja –tavasta ei ole selvitys siitä, mitä omaisuudelle on tapahtunut.

 

Vakuutuslautakunnan lausunto VKL 669/06 käsitteli tilannetta, jossa vakuutustapahtuman aika ja paikka pystyttiin määrittelemään tarkasti ja poissuljen­nalla toteamaan, että esineelle oli tapahtunut jokin vakuutuksesta korvattava tapahtuma. Nyt käsillä olevassa tapauksessa on puolestaan jäänyt epäselväksi, mitä pussukalle on tapahtunut. Korvauspäätöstä ei muuteta.

 

 

Vakuutuksenottaja pyytää Vakuutuslautakunnan lausuntoa siitä, tuleeko vahinko korvata vakuutuksesta.

 

 

Lausunnonpyytäjä on 28.2.2007 ilmoittanut vakuutusyhtiölle Madridissa 25.2.2007 tapahtuneesta vahingosta. Tuolloin on kirjattu "Isomman laukun sisällä ollut pussukka kadonnut. Pussi oli tallella kahvilassa, kun vakuutuksenottaja tarvitsi rahaa. Kahvilasta vakuutuksenottaja lähti kä­vellen metrolle ja metrolta hotellille. Oltuaan hetken hotellihuoneessa, hän huomasi pussukan puuttuvan ja epäili sen tulleen varastetuksi kah­vilassa..."

 

Hän on 5.2.2007 allekirjoittamaansa vahinkoilmoitukseen tarkentanut epäilyn varkaudesta käsitykseen, että "se on varastettu kahvilassa". Suomessa 5.3.2007 tehtyyn rikosilmoitukseen on kirjattu, että lausunnonpyytäjä " oli ollut ravintolan ulkoterassilla kahvilla ja oli laittanut laukkunsa viereiselle penkille. Jossain vaiheessa hänen avonaisesta laukustaan oli viety em. pussukka."

 

Lausunnonpyytäjän ottamassa vakuutuksessa koti-irtaimistoon ja matkatavaroihin sovelletaan samoja ehtoja mm. korvattavien vakuutustapahtumien määrittelyn osalta. Ehtojen mukaan vakuutuksesta korvataan äkilli­nen ja ennalta arvaamaton välitön esinevahinko, jonka syynä on äkillinen ja ennalta arvaamaton tapahtuma. Vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut omaisuuden katoamisesta tai unohtamisesta taikka jos vakuutustapah­tumaa ei voida määritellä.

 

Yhtiö viittaa korvauspäätöksiinsä. Ensimmäisen päätöksen saatuaan lausunnonpyytäjä on laatinut kahvilan tapahtumia tarkentavan kirjeen, jossa hän on kertonut, että kaksi nuorta miestä pysähtyi neuvomaan häntä. He peittivät het­keksi näkyvyyden viereisellä tuolilla olevaan kassiin. Lausunnonpyytäjä katsoo, että ainut paikka, mistä pussukka on voitu varastaa, on se aika, kun hän py­sähtyi kahvilaan. Tämän kirjeen johdosta annetussa uudessa päätöksessä on katsottu, ettei syitä päätöksen muutta­miseen ole. Pelkkä olettamus tai teoria vahingon mahdollisesta sattu­misajankohdasta ja -tavasta ei ole selvitys siitä, mitä omaisuudelle on tapahtunut.

 

Yhtiö katsoo tässä tapauksessa jääneen näyttämättä, että lausunnonpyytäjän pussukka sisältöineen olisi varastettu, tai että pussukan menettä­minen olisi johtunut jostakin muusta korvaukseen oikeuttavasta tapahtumasta.

 

Vahinkoilmoituksen mukaan lausunnonpyytäjä huomasi hotellihuoneessa pussukan puuttuvan laukusta ja epäili sen tulleen varastetuksi kahvilassa. Hän oli kuitenkin kahvilaterassilla istumisen jälkeen kävellyt metrolle ja metromatkan jälkeen hotellille. Mitään tiettyä yksittäistä vahinkotilannetta hän ei ollut havainnut, eikä nimennyt. Vielä rikosilmoituksessa on kirjattu "Jossain vaiheessa hänen avonaisesta laukustaan oli viety pussukka."

 

Pelkkä olettamus vahinkotapahtuman kulusta ei tällaisessa tilanteessa riitä näytöksi tai määritelmäksi vahinkotapahtumasta. Voimassa olevan oikeuden mukaan korvausta hakevan on voitava saattaa todennäköi­seksi, että vahinko johtuu jostakin korvattavaksi tulevasta tapahtumasta. Koska vahinkotapahtumasta ei ole riittävää näyttöä, yhtiö katsoo, että omaisuus on kadonnut tarkemmin määrittelemättömällä tavalla. Kun ra­joitusehdoissa on nimenomaan rajattu korvauspiirin ulkopuolelle katoa­miset, unohtamiset ja vahingot, joissa vakuutustapahtumaa ei voida määritellä, syitä päätöksen muuttamiseen ei ole. Yhtiö viittaa Vakuutuslautakunnan lausuntoon VKL 731/05.

 

 

Vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

 

Tapaukseen sekä koti-irtaimiston että matkatavaroiden osalta sovellettavien kotivakuutusehtojen kohdan 3.1 mukaan vakuutuksesta korvataan äkillinen ja ennalta arvaamaton välitön esinevahinko, jonka syynä on äkillinen ja ennalta arvaamaton tapahtuma.

 

Vakuutuksen rajoitusehtojen kohdan 4.9 mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut omaisuuden katoamisesta tai unohtamisesta.

 

Ehtojen kohdan 4.18 mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, jos vakuutustapahtumaa ei voida määritellä.

 

Käsillä olevassa tapauksessa lausunnonpyytäjä on menettänyt mm. kameran ja kännykän sisältäneen pussukan. Riitaa on siitä, onko lausunnonpyytäjä esittänyt riittävän näytön varkauden tai jonkin muun korvaukseen oikeuttavan vahinkotapahtuman sattumisesta, vai onko pussukkaa sisältöineen pidettävä vakuutuksen rajoitusehtojen tarkoittamalla tavalla kadonneena tai jääkö vakuutustapahtuma määrittelemättä.

 

Vakuutuslautakunnalle esitetyn selvityksen perusteella lausunnonpyytäjä ei ole havainnut ilmoittamaansa anastusta heti kahvilassa tai välittömästi tämän jälkeen. Hän on vasta myöhemmin hotellihuoneessaan havainnut pussukan puuttuvan ja on tämän jälkeen päätellyt, että sen on täytynyt tulla anastetuksi aiemmin kahvilassa. Vakuutuslautakunta katsoo, että tällainen jälkikäteispäättely tai oletus vahinkotapahtuman kulusta ei ole riittävä näyttö korvauk­seen oikeuttavan tapahtuman sattumisesta.

 

Käytettävissään olevan selvityksen perusteella lautakunta ei ole voinut todeta, että korvattava vakuutustapahtuma on sattunut. Lautakunta pitää kyseistä pussukkaa rajoitusehtojen tarkoittamalla tavalla kadonneena. Tämän vuoksi lautakunta ei suosita korvausta.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Taipale, jäsenet Laapotti ja Uimonen sekä varajäsenet Maso ja Vuori. Sihteerinä toimi Raulos.