Tapahtumatiedot
Vakuutuksenottajana olevan rakennusliikkeen palveluksessa ollut maalari K.L. putosi 12.6.2000 työmaalla katolta saaden oikean jalan telaluun murtuman. Käräjäoikeus tuomitsi 26.10.2001 rakennusliikkeen toimitusjohtajan ja työmaan vastaavan mestarin työturvallisuusrikkomuksista sakkorangaistuksiin. Heidän katsottiin laiminlyöneen työturvallisuuslain nojalla annettuja määräyksiä turvavaljaiden ja –kaiteiden osalta. Rakennusliike velvoitettiin yhteisvastuullisesti toimitusjohtajan ja vastaavan mestarin kanssa maksamaan K.L:lle korvauksena kivusta ja särystä 20.000 mk. Sittemmin vakuutuksenottajayritys, sen toimitusjohtaja ja työmaan vastaava mestari tekivät K.L:n kanssa sopimuksen, jonka mukaan K.L:lle maksetaan yhteensä 25.000 mk ja K.L. sitoutuu olemaan vaatimatta lisäkorvauksia.
Vakuutuksenottajayritys haki K.L:lle maksettavaa summaa sekä oikeudenkäyntikuluja korvattavaksi vastuuvakuutuksen perusteella.
Vakuutusyhtiön päätös
Vakuutusyhtiö viittasi vastuuvakuutuksen ehtojen kohtaan 3.18, jonka mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut lakien, asetusten tai viranomaisten määräysten tai ohjeiden vastaisesta toimenpiteestä, josta vakuutuksenottaja on tiennyt tai hänen olisi pitänyt tietää.
Työturvallisuuslain 28 §:n mukaan paikoissa, joissa työntekijät työtä suorittaessaan tai liikkuessaan saattavat pudota, tulee työn laatuun katsoen olla tarkoituksenmukaisia kaiteita tai muita turvallisuuslaitteita. Sosiaali- ja terveysministeriön päätöksen 27.2.1998 nro 156 20 §:n mukaan sellaisten työtasojen, työskentelytasojen ja kulkuteiden vapailla sivuilla, joilta voidaan pudota 3,0 metriä korkeammalta, sekä muissa tapauksissa, joissa aiheutuu erityistä tapaturman vaaraa, on oltava suojakaiteet tai muut suojarakenteet.
Saadun selvityksen mukaan K.L. oli suorittamassa kattomaalausta urakkakohteena olleen korkean rakennuksen matalassa päässä. Vahinkopäivän aamuna heillä oli apunaan turvaköysi katon liukkauden vuoksi. Ruokatauon aikana oli satanut vettä ja työntekijät olivat katolla siirtämässä maalausvälineitä suojaan, kun K.L. horjahti ja putosi turvaköyden kiinnityksen petettyä maahan 3,4 metrin matkan loukaten oikean nilkkansa.
Käräjäoikeuden tuomion mukaan vakuutuksenottaja on syyllistynyt työturvallisuusmääräysten vähäiseen rikkomiseen. K.L:n putoaminen olisi ollut estettävissä käyttämällä viranomaisten ohjeiden mukaisia suojakaiteita tai muita suojarakenteita.
Koska K.L:n vahinko on aiheutunut ehdoissa tarkoitetulla tavalla lakien ja määräysten rikkomisesta, eivät siitä aiheutuvat kulut ole korvattavissa vakuutuksenottajan vastuuvakuutuksen perusteella.
Lausuntopyyntö
Vakuutuksenottaja on tyytymätön yhtiön päätökseen ja pyytää lautakunnan lausuntoa asiassa. Vakuutuksenottaja katsoo, että vakuutusyhtiö on joko tulkinnut kyseistä ehtokohtaa virheellisesti tai kyseessä on joka tapauksessa ns. yllättävä ja ankara ehto tai joka tapauksessa kohtuuton ehto, jota ei tule soveltaa tai ainakin sitä tulisi sovitella vakuutuksenottajan eduksi.
Vahinko on sattunut katon maalauksen yhteydessä. Se ei ole rajoitusehdon tarkoittamaa lakien, asetusten tai viranomaisten määräysten tai ohjeiden vastaista toimintaa. Kyseinen rajoitusehto tarkoittaa vakuutuksenottajan mielestä sitä, että vahinko sattuisi lainvastaisessa toiminnassa tai esim. luvanvaraisessa toiminnassa ilman asianmukaista lupaa. Rajoitusehto tarkoittaa lisäksi "aktiivista" normien vastaista toimimista. Nyt on kyse laiminlyönnistä johtuvasta vastuusta.
Jos ehdon tulkinta olisi vakuutusyhtiön kannan mukainen, tarkoittaisi se käytännössä sitä, että vastuuvakuutus ei koskaan korvaa mahdollisesti työtapaturmasta aiheutuvaa työnantajan korvausvastuuta.
Työturvallisuus on erittäin tarkasti normeerattu. Työturvallisuuslain nojalla on annettu satoja, ellei tuhansia yksityiskohtaisia säännöksiä ja viranomaismääräyksiä. Jos työtapaturmassa on käsillä työnantajan korvausvastuun edellyttämä tuottamus, kyse on aina samalla jonkin työturvallisuuslain nojalla annetun säännöksen tai määräyksen rikkomisesta tai laiminlyönnistä ja siten se olisi aina vastuuvakuutuksen ulkopuolelle kuuluva asia.
Tällainen rajoitusehto on vaikutuksiltaan yllättävä ja ankara. Jotta se olisi pätevä, ehdon edellä kuvattu seuraamus olisi tullut kuvata vakuutusehdoissa tai selvittää se muutoin vakuutuksenottajalle. Näin ei vakuutusyhtiö ole tehnyt.
Vakuutuksenottaja on olettanut, että vastuuvakuutus korvaa mahdollisen työtapaturman yhteydessä työnantajaan kohdistuvan vastuun ns. normaalitilanteessa, jollei ole kyse tahallisuudesta, törkeästä tuottamuksesta tai luvanvaraisen toiminnan harjoittamisesta ilman lupaa. Tämä oletus on perusteltu.
Rakennusliike on vakuuttanut toimintansa kattavaksi luulemallaan vapaaehtoisella vakuutuksella. Toimiala on vakuutuksenottajan ja vakuutusyhtiön tieten "vahinkoherkkä". Tämä on oletettavasti huomioitu myös vakuutusmaksujen suuruudessa. Omalle työntekijälle työssä aiheutuva vahinko on nimenomaan tyypillinen ajateltu rakennusliikkeen korvausvastuu, mitä vastaan on pyritty suojautumaan vastuuvakuutuksella. Vakuutuksenottajan edustajat ovat syyllistyneet vain oikeudessa vähäiseksi katsottuun laiminlyöntiin. Silti korvaus on evätty kokonaan. Tämä on kohtuutonta.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö toteaa, että käräjäoikeuden tuomion perustelujen mukaan K.L:n putoaminen olisi ollut estettävissä käyttämällä yksityiskohtaisissa työturvallisuusmääräyksissä edellytettyä suojalaitetta ja suojaimia. K.L:n vammautuminen on siten seuraus vastaajien viaksi jäävästä laiminlyönnistä. Valtioneuvoston päätöksen rakennustyön turvallisuudesta 26 §:n mukaan korkealla tehtävässä työssä on käytettävä rakenteisiin kiinnitettäviä putoamisen estäviä suojarakenteita. Jos niiden käyttäminen ei työn luonteen vuoksi ole mahdollista, on käytettävä tarkoitukseen soveltuvia turvavöitä köysineen. Köydet on kiinnitettävä turvallisesti. Päätöksen 21 §:n mukaan työssä, jossa on putoamisvaara, on käytettävä valjastyyppistä turvavyötä köysineen.
K.L. on pudonnut katolta 3,4 metrin korkeudesta ja putoamiskohdalta on puuttunut putoamissuoja eikä K.L:llä ollut turvavaljasta käytettävissään. Vakuutuksenottajayrityksen toimitusjohtaja on lisäksi ilmoittanut olleensa tietoinen ns. kolmen metrin säännöstä.
Työturvallisuuslain 28 §:n mukaan paikoissa, joissa työntekijät työtä suorittaessaan tai liikkuessaan saattavat pudota, tulee työn laatuun katsoen olla tarkoituksenmukaisia kaiteita tai muita turvallisuuslaitteita. Sosiaali- ja terveysministeriön päätöksen 27.2.1998 nro 156 20 §:n mukaan sellaisten työtasojen, työskentelytasojen ja kulkuteiden vapailla sivuilla, joilta voidaan pudota 3,0 metriä korkeammalta, sekä muissa tapauksissa, joissa aiheutuu erityistä tapaturman vaaraa, on oltava suojakaiteet tai muut suojarakenteet.
Vakuutusyhtiö katsoo, että K.L:n vahinko on aiheutunut vakuutusehdoissa tarkoitetulla tavalla lakien ja viranomaisten määräysten vastaisesta toimenpiteestä, josta vakuutuksenottaja on tiennyt tai hänen olisi pitänyt tietää.
Kyseinen ehtokohta ei vakuutusyhtiön käsityksen mukaan ole vaikutuksiltaan yllättävä ja ankara. Vakuutuksenottajan tulee noudattaa voimassa olevia lakeja ja asetuksia ja viranomaisten antamia työturvallisuutta koskevia määräyksiä ja ohjeita. Rajoitusehdon tarkoituksena on ollut sulkea vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle sellaiset tilanteet, joissa tietoisesti laiminlyödään lakien ja määräysten noudattamista esimerkiksi kustannussäästöjen saavuttamiseksi. Näin ollen voidaan edellyttää vakuutuksenottajan ymmärtävän kyseisen rajoitusehdon merkityksen yleisellä tasolla sekä nimenomaan vakuutuksenottajan omassa toiminnassa.
Kun kyseistä tapahtumasarjaa arvioidaan kokonaisuutena, voidaan todeta, että kyseessä on ollut viranomaisten määräysten vastainen toimenpide rajoitusehdossa mainitun sanamuodon mukaisesti. Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan jokaisen ammatinharjoittajan tulee tuntea omaan toimialaansa liittyvät työturvallisuusmääräykset. Voidaan siten todeta, että vaadittujen suojausten käyttämättä jättäminen on ollut tietoinen valinta ja siten myös ehdossa mainitulla tavalla toimenpide.
Koska vahinko ei edellä mainituin rajoitusehdon vuoksi kuulu vakuutuksen korvauspiiriin, eivät vahingosta aiheutuneet kulut ole korvattavissa vastuuvakuutuksen perusteella.
Vakuutuslautakunnan lausunto
Yrityksen toiminnan vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 2 mukaan vakuutuksesta korvataan toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, kun vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa vahingosta. Ehtokohdan 3.17 mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut lakien, asetusten tai viranomaisten määräysten tai ohjeiden vastaisesta toimenpiteestä, josta vakuutuksenottaja on tiennyt tai hänen olisi pitänyt tietää.
Käräjäoikeus on päätöksessään katsonut, että vakuutuksenottajana olevan yrityksen työmaalla on rikottu työturvallisuusmääräyksiä ja tästä on aiheutunut K.L:n tapaturma. Vahingon voidaan näin ollen katsoa aiheutuneen viranomaismääräysten vastaisesta toimenpiteestä eli siitä, että vakuutuksenottaja on teettänyt työntekijöillään töitä korkealla huolehtimatta siitä, että heidän käytössään on viranomaisten antamien ohjeiden ja määräysten mukaiset suojalaitteet. Tämän vuoksi kyseisen rajoitusehdon voidaan katsoa soveltuvan tähän tapaukseen.
Vakuutuksenottaja on vedonnut myös siihen, että kyseessä on yllättävä ja ankara ehto. Vakuutusyhtiöltä saadun tiedon mukaan kyseinen vakuutus on alkanut 29.5.1995. Vakuutuksen tehneen virkailijan muistin mukaan kyseistä rajoitusehtokohtaa ei vakuutussopimusta tehtäessä erityisemmin painotettu. Kyseisen yrityksen omistajalla on jo aiemmin ollut edellisellä yhtiöllään vastaava vakuutus, minkä vuoksi uutta vakuutussopimusta tehtäessä ehtokohtia ei käyty niin tarkkaan läpi.
Kyseisessä ehtokohdassa ei ole tarkemmin rajattu mitä viranomaisia ja minkälaisia määräyksiä ja ohjeita siinä tarkoitetaan. Ottaen huomioon kuinka paljon erilaisia lakeja ja asetuksia sekä viranomaisten antamia määräyksiä ja ohjeita on olemassa, kyseisen ehtokohdan sanamuodon mukainen soveltamisala olisi erittäin laaja. Ottaen lisäksi huomioon sen, että kyseessä on vastuuvakuutus, jossa jo vahingon korvattavuus edellyttää pääsääntöisesti moitittavaa menettelyä sekä sen, että kyseisenkaltaista rajoitusehtoa ei yleisesti vastuuvakuutuksissa käytetä, lautakunta katsoo, että kyseessä on sellainen yllättävä ja ankara ehtokohta, josta vakuutuksenottajaa tulisi vakuutusta tehtäessä nimenomaan informoida.
Koska vakuutuksenantaja ei ole osoittanut, että vakuutussopimusta tehtäessä vakuutuksenottajan huomiota olisi nimenomaan kiinnitetty kyseiseen ehtokohtaan, ei kyseistä ehtokohtaa kaikki tapauksessa esitetyt seikat huomioon ottaen lautakunnan käsityksen mukaan voida pitää sitovana.
Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja
Sisula-Tulokas, jäsenet Eskuri, Määttä, Rusanen ja Savonen sekä varajäsen Koskenvuo. Sihteerinä toimi Haapasaari.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Sisula-Tulokas
Sihteeri Haapasaari