Tapahtumatiedot

Urakoitsijana toimiva vakuutuksenottaja oli tehnyt kaivannon ajoradan poikki. Tien kestopäällyste oli kaivannon kohdalta poistettu. Kaivanto oli peitetty ja päällystetty öljysoralla. Pääurakoitsijan työnjohtaja oli edellisenä päivänä 21.3.2012 pyytänyt vakuutuksenottajaa peittämään kaivantoon syntynyt painuma. Vakuutuksenottaja peitti painuman 22.3.2012 aamulla.

M.A. ajoi illalla 22.3.2012 autollaan tien poikki tehdyn kaivannon yli. M.A.:n Volkswagen Golf -henkilöauton öljypohja osui kaivannon ja kestopäällysteen reunaan ja rikkoutui. Hän ei pysähtynyt vahinkopaikalle, vaan jatkoi kotiinsa. M.A. huomasi vahingon seuraavana päivänä.

M.A. haki korvausta auton vaurioista urakoitsijana olleelta vakuutuksenottajalta, joka teki asiassa vahinkoilmoituksen vastuuvakuutusyhtiölleen.

Asian käsittely vakuutusyhtiössä

Vakuutusyhtiö korvasi M.A.:n auton korjauskustannuksista ja seisonta-ajan tappiosta puolet. Vakuutusyhtiön mukaan vakuutuksenottajan toimet työmaan kunnossapidossa eivät olleet riittävät. Vakuutuksenottajan huolimattomuus on osaltaan aiheuttanut auton vahingoittumisen.

Vakuutusyhtiö katsoi kuitenkin, että M.A. on omalla varomattomuudellaan myötävaikuttanut vahinkoon. Vahinko johtui siitä, ettei hän noudattanut tieliikennelain 23 §:ssä säädettyä varovaisuusvelvoitetta, ja siitä, ettei hän sovittanut autonsa nopeutta ja kulkua olosuhteisiin sopiviksi, vaikka häntä oli erikseen varoitettu tietyöstä varoitusmerkillä ja vaikka hän tiesi kaivannosta.

Valitus

M.A. on valituksessaan Vakuutuslautakunnalle todennut vakuutusyhtiön vetoavan päätöksessään siihen, että tietyömaa oli merkitty liikennemerkein. Liikennemerkit olivat paikalla useita kuukausia ja M.A. oli ajanut paikan ohitse viikoittain. Tapahtumaviikolla tilanne oli muuttunut olennaisesti aiemmasta, mitä ilmeisimmin roudan sulamisen vaikutuksesta.

Roudan sulaminen on jokavuotinen ilmiö, ja vakuutuksenottajan velvollisuutena olisi ollut ehkäistä ja estää painuman syntyminen tai sulkea ajokelvoton ajokaista. Jos täytöt tehdään routaisen maan päälle, on niiden painuminen todennäköistä. Painuman syntymisen mahdollisuus juuri roudan sulamisen aikaan on ollut vakuutuksenottajan ennakoitavissa oleva seikka.

Vakuutusyhtiön päätöksessä mainitaan, että "kuoppa oli kuljettajan nähtävissä", mutta jätetään kertomatta, että vahinko tapahtui pimeänä vuorokauden aikana, jolloin havaintojen tekeminen märästä tienpinnasta on erittäin vaikeaa, mm. vastaantulijoiden valojen sokaisevan vaikutuksen johdosta.

M.A. vaatii vahinkonsa korvaamista täysimääräisesti.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on vastineessaan todennut vakuutuksenottajan peittäneen painuman 22.3.2012 aamulla. Liikenteen rasituksen vuoksi painuma oli ehkä pahentunut taas illalla 22.3.2012 siitä päätellen, että M.A.:n auto vahingoittui. M.A. arvelee, että roudan sulaminen oli synnyttänyt painuman. Painuman koosta tai syvyydestä kukaan ei ole antanut selvitystä.

M.A. vetoaa siihen, että tietyöstä varoittavat merkit olivat olleet tien reunassa jo kuukausia. Tämä viittaa siihen, etteivät varoitusmerkit enää vaikuttaneet hänen käyttäytymiseensä.

M.A. vetoaa myös siihen, että roudan esiintyminen ja sulaminen eivät voi olla yllätys maanrakennusurakoitsijalle. Vakuutusyhtiö toteaa, että roudan syntyminen ja sulaminen eivät saa olla yllätys myöskään suomalaiselle autoilijalle. Hän ei voi vedota siihen, että routa ei ollut sulanut edelliselläkään viikolla.

Edelleen M.A. vetoaa siihen, ettei painumaa voinut havaita, koska oli pimeää. Ajoneuvo on pysäytettävä, ellei tietä ja sen kuntoa näe. Tien viereen asetetulla varoitusmerkillä 142 varoitetaan tieliikenneasetuksen mukaan työnalaisesta tienkohdasta tai tieosuudesta, jolla saattaa olla työkoneita, työntekijöitä taikka työstä tai työn keskeneräisyydestä johtuvia vaaroja kuten irtokiviä tai kuoppia. M.A.:ta oli siis varoitettu juuri siitä vaarasta, jonka hän kohtasi.

M.A. esittää, että vakuutuksenottajan olisi pitänyt sulkea ajokaista. Tämä ei kuitenkaan ollut vakuutuksenottajan vallassa eikä vakuutuksenottajaa ollut pyydetty sulkemaan ajokaistaa. Vakuutuksenottaja toimi kohteessa vain kaivuluvan saaneen pääurakoitsijan aliurakoitsijana, jonka tehtävänä oli kaivaa, siirtää ja peittää.

Sen jälkeen kun vakuutuksenottaja oli aamulla 22.3.2012 korjannut painuman, vain kaksi autoa vahingoittui, toinen aamulla 23.3.2012. Tiellä on kuitenkin liikkunut paljon enemmän autoja. Herää kysymys, onko näiden kahden autoilijan käyttämä suuri nopeus edesauttanut vahingon syntymisessä.

Pääurakoitsija oli antanut vakuutuksenottajalle tehtäväksi kaivantoon ja tilapäiseen päällysteeseen syntyneen painuman peittämisen ja tasoittamisen. Tämän vakuutuksenottaja oli tehnyt vahinkopäivän aamuna. Sen jälkeen vakuutuksenottaja ei saanut ilmoitusta päällysteen painaumasta tai määräystä päällysteen korjaamisesta enää saman päivän aikana. Vakuutuksenottajalla ei ollut asiaa kaivannolle ennen kuin hän sai uuden ilmoituksen puutteesta. Näin jälkikäteen asiaa uudelleen tarkasteltuaan vakuutusyhtiö on sitä mieltä, ettei vahinko johtunut osaksikaan vakuutuksenottajan tuottamuksesta.

Mikäli lautakunta katsoo, että vahinko on osittain aiheutunut vakuutuksenottajan tuottamuksesta, vakuutusyhtiö katsoo, että vakuutuksenottajan ja vahingonkärsijän tuottamusta vertailtaessa ei vakuutuksenottajan tuottamusta ole mahdollista arvioida suuremmaksi kuin vahingonkärsijän.

Vakuutusyhtiö pyytää Vakuutuslautakuntaa vahvistamaan, että vakuutuksenottaja ei ole velvollinen maksamaan vahingosta lisäkorvausta.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Lainkohdat

Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n mukaan joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu.

Lain 6 luvun 1 §:n mukaan jos vahingon kärsineen puolelta on myötävaikutettu vahinkoon tai jos muu vahingon aiheuttaneeseen tekoon kuulumaton seikka on myös ollut vahingon syynä, voidaan vahingonkorvausta kohtuuden mukaan sovitella.

Tieliikennelain 3 §:n mukaan tienkäyttäjän on noudatettava liikennesääntöjä sekä muutenkin olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi.

Tieliikennelain 23 §:n mukaan ajoneuvon nopeus on sovitettava sellaiseksi kuin liikenneturvallisuus edellyttää huomioon ottaen muun ohella tien kunto, sää, keli, näkyvyys, ajoneuvon kuormitus ja kuorman laatu sekä liikenneolosuhteet. Nopeus on pidettävä sellaisena, että kuljettaja säilyttää ajoneuvon hallinnan. Ajoneuvo on voitava pysäyttää edessä olevan ajoradan näkyvällä osalla ja kaikissa ennalta arvattavissa tilanteissa. Ennen kaukovaloilta lähivaloille vaihtamista nopeus on sovitettava uusia näkyvyysolosuhteita vastaavaksi.

Tieliikenneasetuksen 12 §:n mukaan varoitusmerkkiä käytetään osoittamaan tiessä olevaa liikenteelle vaarallista kohtaa tai tieosuutta. Sitä ei kuitenkaan käytetä, milloin olosuhteet muutenkin edellyttävät erityistä varovaisuutta.

Merkki 142

Merkillä varoitetaan työnalaisesta tienkohdasta tai tieosuudesta, jolla saattaa olla työkoneita, työntekijöitä taikka työstä tai työn keskeneräisyydestä johtuvia vaaroja, kuten irtokiviä tai kuoppia. Merkki voidaan sijoittaa tielle asetettavaan varoituslaitteeseen.

Vakuutusehdot

Vakuutusturva korvaa vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa toiselle aiheutuneen henkilö- ja esinevahingon, joka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Ratkaisusuositus

Tapauksessa on kyse henkilöauton kuljettajan tuottamuksesta ja sen vaikutuksesta korvattavan vahingon määrään, kun auto on vaurioitunut ajettaessa vakuutuksenottajan kunnossapidettävän kaivannon yli.

Riidatonta asiassa on, että vakuutuksenottaja on peittänyt kaivannossa olevan painauman 22.3.2012 aamulla. Maa on painunut päivän aikana siten, että M.A.:n auton öljypohja on rikkoutunut osuttuaan kaivannon ja kestopäällysteen reunaan hänen ajettuaan kaivannon yli 22.3.2012 illalla. Riidatonta on edelleen se, että tietyöstä on ilmoitettu asianmukaisella varoitusmerkillä. M.A. oli ajanut paikasta useita kertoja aikaisemminkin ja huomannut kyseisen merkin.

M.A.:n mukaan kaivannon tilanne oli muuttunut aikaisemmasta, ilmeisesti roudan sulamisen vuoksi. Painauman koosta ja syvyydestä ei ole annettu selvitystä. Vakuutusyhtiön vastineen mukaan vain kaksi autoa vahingoittui sen jälkeen, kun vakuutuksenottaja oli korjannut painauman aamulla 22.3.2013. Lautakunnalle toimitetun 17.7.2012 vakuutusyhtiön antaman päätöksen mukaan paikalla on kuitenkin ollut viisi vahinkoa korjauksen jälkeen.

Lautakunta toteaa, että vakuutusyhtiö on todennut vastineessaan 30.4.2013 vakuutuksenottajan toimien työmaan kunnossapidossa olleen riittämättömät ja hyväksyneen, että vakuutuksenottajan huolimattomuus on osaltaan aiheuttanut auton vahingoittumisen.

Vakuutuslautakunta toteaa, että varoitusmerkin, jonka M.A. huomasi, mukaan työnalaisella tienkohdassa saattaa olla työstä johtuvia vaaroja kuten kuoppia. Tieliikennelain mukaan tienkäyttäjän on noudatettava olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi. Lisäksi ajoneuvon nopeus on sovitettava sellaiseksi kuin liikenneturvallisuus edellyttää huomioon ottaen muun ohella tien kunto, sää, keli, näkyvyys sekä liikenneolosuhteet. Ajoneuvo on voitava pysäyttää edessä olevan ajoradan näkyvällä osalla ja kaikissa ennalta arvattavissa tilanteissa.

Arvioitaessa vahingon kärsineen M.A.:n myötävaikutusta vahingon syntymiseen, lautakunta on ottanut huomioon sen, että tietyöstä oli ilmoitettu asianmukaisesti liikennemerkein ja M.A. oli tietoinen tien poikki tehdystä kaivannosta. Lisäksi huomioon on otettu se, että kaivannon yli on ilmeisesti ajanut useita ajoneuvoja, mutta vain viisi autoa on vahingoittunut osuttuaan kaivannon ja kestopäällysteen reunaan.

Lautakunta toteaa toisaalta, ettei arvioinnissa voida ottaa huomioon huonoa keliä tai näkyvyyttä, sillä ajoneuvon nopeus on sovitettava olosuhteisiin sopivaksi. Huomioon ei voida myöskään ottaa sitä, että kaivanto oli ollut erilainen aikaisemmin, sillä tietyöalueella ei voida olettaa tien pysyvän muuttumattomana.

Lautakunta katsoo, että asiassa on saadun selvityksen perusteella jäänyt osoittamatta M.A.:n laiminlyöneen olosuhteiden edellyttämän huolellisuuden ja varovaisuuden ja siten myötävaikuttaneen vahingon syntymiseen. Lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiöllä ei siten ole oikeutta vähentää M.A.:lle maksettavaa korvausta.

Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä korvaamaan koko M.A.:lle aiheutuneen vahingon.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Norros sekä jäsenet Eskuri, Karimäki, Korpiola ja Rusanen. Sihteerinä toimi Heino.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA