Tapahtumatiedot

M Oy oli ilmoittanut tuotantovälineiden vakuutusmäärät oman arvionsa mukaan. Etumurskain Svedala 1211 pk-09:n jälleenhankinta-arvoksi oli ilmoitettu 341 650 euroa. Murskain vaurioitui pahoin palovahingossa 16.6.2016. Korvausta on haettu M Oy:n yritysvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön mukaan vastaavan koneen hankintahinta oli 720 000 euroa, joten kone oli alivakuutettu. Vakuutusyhtiö on alivakuutussuhteen huomioon ottaen suorittanut korvausta päätöksillään 19.7.2016 ja 12.8.2016 yhteensä 120 574,86 euroa.

Asiakkaan valitus

M Oy on lausunut valituksessaan, ettei merkittävää alivakuutussuhdetta valitun vakuutusmäärän ja koneen jälleenhankinta-arvon välillä ollut. Näin ollen vakuutusyhtiön tulisi korvata koneen korjauskustannukset täysimääräisinä vakuutusmäärän puitteissa.

M Oy oli hankkinut Svedala 1211 pk-09 etumurskaimen vuonna 2001, jolloin kauppahinta oli 3 700 000 markkaa, eli runsaat 620 000 euroa. Murskain oli valmistettu tilauksesta eri toimittajien osista kokoamalla. Valmiita vastaavanlaisia uusia käyttämättömiä koneita ei ollut markkinoilla.

15 vuotta käytössä olleen etumurskaimen vakuutusarvoa ei voitu arvioida muutoin kuin vertailemalla sen arvoa vahinkohetkellä markkinoilla tarjottavien vastaavien käytettyjen etumurskaimien pyyntöhintoihin. Murskaimien markkinat olivat maailmanlaajuiset ja niiden kysyntä ja tarjonta riippui taloudellisesta tilanteesta. Käypä arvo oli noin 300 000 euroa.

M Oy on lausunut 21.11.2016 päivätyssä lisäkirjelmässään, että murskaimeen liitetty Rammer 26-iskuvasara oli vakuutettu erikseen vakuutuskirjan lisälaitteita koskevalla 76 170 euron vakuutusmäärällä. M Oy:n mukaan etumurskaimen vakuutusmäärään tuli näin ollen lisätä työkoneiden lisälaitteiden 76 170 euron vakuutusmäärä.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on lausunut, että jälleenhankinta-arvolla tarkoitetaan sitä rahamäärää, joka kunakin ajankohtana tarvitaan uuden, käyttötarkoitukseltaan, laadultaan ja suorituskyvyltään vastaavan omaisuuden hankkimiseen. Jälleenhankinta-arvon määrittely oli helppoa silloin, kun oli kyse sarjatuotantotavarasta, jota oli helposti saatavilla. Ongelmallisempi tilanne oli silloin, kun täysin samanlaista omaisuutta ei voitu hankkia. Tällöin lähdettiin siitä, että tilalle hankittiin lähinnä vastaavaa omaisuutta.

Nyt kyseessä ollut etumurskain Svedala 1211 oli valmistettu vuonna 1998, joten se oli 18 vuotta vanha. Lisäksi M Oy oli kertonut, että murskain oli valmistettu tilauksesta kokoamalla se eri toimittajien osista. Oli luonnollista, että tekninen kehitys oli 18 vuodessa mennyt eteenpäin ja täysin samanlaista laitetta ei ollut muutenkaan helposti saatavilla.

Vakuutusyhtiö oli hinta-arvioita kysyessään nimenomaisesti kertonut, minkälainen murskain oli ollut ja kysynyt käyttöominaisuuksiltaan vastaavan murskaimen jälleenhankintahintaa. Vakuutusyhtiö oli M Oy:n pyynnöstä tiedustellut hinta-arvioita kolmesta eri yrityksestä. Vakuutusyhtiö oli hyväksynyt asiakkaan kannalta kaikkein edullisimman 720 000 euron jälleenhankinta-arvion, jossa koneen arvo oli saatu eri komponenttien yhteissummana.

Vakuutuskirjassa ei ollut yksilöity, mitä ”työkoneiden lisälaitteet”-merkintä vakuutuskirjassa kattoi. Vakuutusyhtiö on lausunut 7.12.2016 päivätyssä lisävastineessaan käyttäneensä tulkinta-apuna edellisen vakuutuksen tietoja, jossa kyseinen "työkoneiden lisälaitteet"-kohta oli yksilöity. Myös muissa vakuutetuissa kohdissa oli havaittavissa samanlainen yksilöintiero nyt puheena olevan vakuutuksen ja aikaisemman vakuutuksen välillä ilman, että se tarkoittaisi sisällön muuttumista. Vakuutuksessa oleva kohta "työkoneiden lisälaitteet" oli todennäköisesti tarkoitettu edellisessä vakuutuksessa nimetyille laitteille. Vakuutetun kohteen nimi "työkoneiden lisälaitteet" oli sama ja myös vakuutusmäärä oli 705 euron päivitystä lukuun ottamatta sama.

Vakuutuskirjalla oli vakuutettu erikseen iskuvasarat Rammer G88 ja NPK10X, jotka olivat murskaimen päällä ollutta Rammer 26-iskuvasaraa suurempia. Vakuutusyhtiö oli selvittänyt myös näiden erikseen vakuutettujen iskuvasaroiden jälleen-hankinta-arvoja alan myyntiliikkeiden edustajilta. Saatujen tietojen mukaan Rammer 88 (paino n. 2000 kg) oli nykyään mallimerkinnältään 3288 ja sen hinta oli noin 44 000 euroa. Iskuvasara NPK 10X oli nykyään malli-merkinnältään GH9, jonka hinta oli 25 500 euroa (iskuvasara) + 1 290 euroa (kiinnityssarja).

Näitä laitteita ei ollut sisällytetty työkoneiden lisälaitteisiin. M Oy ei ollut selvittänyt, mikä osuus lisälaitteiden vakuutuskirjan mukaisesta 76 170 euron jälleenhankinta-arvosta kohdistui Rammer 26-iskuvasaraan. Vakuutusyhtiön mukaan oli todennäköisempää, että Rammer 26-iskuvasara oli sisällytetty etumurskaimen vakuutusmäärään.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse sen arvioimisesta, oliko Rammer 26-iskuvasara vakuutettu erikseen työkoneiden lisälaitteena ja oliko vakuutettu omaisuus alivakuutettu.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 57 §:n 1 momentin mukaan omaisuus tai etuus on alivakuutettu, jos vakuutussopimukseen merkitty vakuutusmäärä on merkittävästi vakuutetun omaisuuden tai etuuden oikeaa arvoa pienempi.

Vakuutussopimuslain 57 §:n 2 momentin mukaan vakuutusehdoissa voidaan määrätä, että vakuutuksenantaja on velvollinen korvaamaan alivakuutetulle omaisuudelle tai etuudelle sattuneen vakuutustapahtuman johdosta vain niin suuren osan vahingosta kuin vakuutusmäärän ja omaisuuden tai etuuden arvon välinen suhde osoittaa. Jos kuitenkin vakuutusmäärä olennaisesti perustuu vakuutuksenantajan tai sen edustajan antamaan arvioon, korvaus on suoritettava vahingon määräisenä, kuitenkin enintään vakuutusmäärän mukaisena.

Vakuutusehdot

2.1 Jälleenhankinta-arvo
Jälleenhankinta-arvolla tarkoitetaan rahamäärää, joka tarvitaan uuden samanlaisen tai käyttöominaisuudeltaan lähinnä vastaavan omaisuuden hankkimiseen samalle paikalle. Jälleenhankinta-arvoon sisältyvät myös normaalit kuljetus- ja asennuskustannukset.

Normaaleilla kuljetus- ja asennuskustannuksilla tarkoitetaan kustannuksia, jotka syntyvät, kun käytetään normaaleja kuljetustapoja ja asennukset tehdään normaalina työaikana asennukseen tavanomaisesti käytettävällä työvoimalla.

2.4 Käypä arvo
Omaisuuden käyvällä arvolla tarkoitetaan sitä todennäköistä luovutushintaa, joka omaisuudesta saataisiin toisistaan riippumattomien tahojen välisessä kaupassa. Omalla konevoimalla liikkuvan työkoneen käypä arvo on se käteishinta, joka koneesta on yleisesti saatavissa vahingon sattumispäivän markkinatilanteessa, jos sitä pidettäisiin myytävänä tarkoituksenmukaisella tavalla. Käyvällä arvolla ei tarkoiteta myyntiliikkeiden ulosmyyntihintaa, pyyntihintaa eikä vaihtohyvitysarvoa vaan sellaista hintaa, jonka usea henkilö olisi ollut siitä todellisuudessa valmis maksamaan.

Työkoneen käypää arvoa määritettäessä otetaan huomioon vakuutetun kohteen merkin ja mallin markkinahinnat, vuosimalli, käyttöikä, käyttötuntimäärä tai ajetut kilometrit, varusteet, yksilöllinen kunto, sekä muut käypään arvoon vaikuttavat tekijät.

Käsitettä käytetään määritettäessä esimerkiksi omalla konevoimalla kulkevan työkoneen tai taiteen arvoa.

2.6 Vakuutusarvo
Omaisuuden vakuutusarvo on perusteena, kun arvioidaan vahingon ja korvauksen määrää. Omaisuuden vakuutusarvo on jälleenhankinta-arvo, jos vakuutuskirjaan ei ole muuta merkitty.

Omaisuuden vakuutusarvo on kuitenkin päivänarvo, jos omaisuuden päivänarvo on alle 50 % jälleenhankinta-arvosta.

2.7 Vakuutusmäärä
Vakuutusmäärä tarkoittaa sitä rahamäärää, josta vakuutuksen kohde on vakuutettu. Vakuutusmäärä voi perustua
• omaisuuden jälleenhankinta-arvoon
• ensivastuun määrään tai
• omaisuuden päivänarvoon.

Vakuutusmäärän peruste on jälleenhankinta-arvo, ellei vakuutuskirjaan ole muuta merkitty. Vakuutuksen maksu lasketaan vakuutusmäärän perusteella. Vakuutusmäärä on myös ylin korvattava määrä. Vahingon ja korvauksen määrä ei perustu vakuutusmäärään. Vahingon ja korvauksen määrä lasketaan kohdan 6 ”Esinevakuutusten korvaussäännökset” mukaisesti.

Jos vakuutusmäärä perustuu jälleenhankinta-arvoon, voi siihen sisältyä myös päivänarvon mukaisesti korvattavia esineitä.

2.9 Ali- ja ylivakuutus

Alivakuutus
Omaisuus on alivakuutettu, jos vakuutusmäärä on vakuutusarvoa pienempi. Vakuutuksesta korvataan tällöin vain niin suuri osa omavastuulla vähennetystä vahingon määrästä, kuin vakuutusmäärän ja vakuutusarvon välinen suhde osoittaa.
…

Esimerkki
Vakuutusta tehtäessä vakuutuksenottaja ilmoitti vaihto-omaisuuden vakuutusmääräksi 40000 euroa. Omavastuuksi vakuutuksenottaja valitsi 2000 euroa. Vakuutuksenottajan liikehuoneistoon murtauduttiin ja murtautumisen yhteydessä varastettiin vaihto-omaisuutta 30000 euron arvosta.

Vahingon jälkeen todettiin, että toimipaikassa välittömästi ennen vahinkoa olleen vaihto-omaisuuden jälleenhankinta-arvo (vakuutusarvo) oli 80000 euroa.

Koska vaihto-omaisuus on alivakuutettu, vakuutuksesta korvataan niin suuri osa omavastuulla vähennetystä vahingon määrästä kuin vakuutusmäärän ja vakuutusarvon välinen suhde osoittaa, eli 14000 euroa.

Korvaus = (vahinko 30000 – omavastuu 2000) x (vakuutusmäärä 40000 / jälleenhankinta-arvo 80000) = 14000.

6 Esinevakuutusten korvaussäännökset

6.1 Jälleenhankinta-arvon mukainen vahingon määrä
Vahingon määrä ja omaisuuden arvo lasketaan pääsääntöisesti omaisuuden jälleenhankinta-arvon mukaan.

Asian arviointi

Oliko Rammer 26-iskuvasara vakuutettu erikseen työkoneiden lisälaitteena?

Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutettavan omaisuuden ilmoittaminen on vakuutuksenottajan vastuulla. Vakuutuskirjan mukaan iskuvasarat Rammer G88 ja NPK10X oli vakuutettu erikseen. Ottaen huomioon, että muut iskuvasarat oli vakuutettu erikseen, Vakuutuslautakunta ei pidä uskottavana, että Rammer 26 olisi tarkoitettu vakuutettavaksi työkoneiden lisälaitteena. Vakuutuslautakunta katsoo näin ollen, ettei jälleenhankinta-arvoon tule lisätä lisälaitteiden 76 170 euron vakuutusmäärää.

Alivakuutus ja jälleenhankinta-arvo

Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutusehtojen ja vakuutussopimuslain 57 §:n mukaan omaisuus on alivakuutettu, jos vakuutusmäärä on vakuutusarvoa pienempi. Vakuutuksesta korvataan tällöin vain niin suuri osa omavastuulla vähennetystä vahingon määrästä kuin vakuutusmäärän ja vakuutusarvon välinen suhde osoittaa.

Vakuutuslautakunta toteaa, että M Oy:n näkemys käytetyn omaisuuden markkinahinnan perusteella tehtävästä arviosta vastaa vakuutusehtojen mukaista käyvän arvon määritystapaa. Tässä tapauksessa murskain on vakuutuskirjan mukaan vakuutettu jälleenhankinta-arvon mukaisesti. Vakuutusehtojen mukaan jälleenhankinta-arvolla tarkoitetaan rahamäärää, joka tarvitaan uuden samanlaisen tai käyttöominaisuudeltaan lähinnä vastaavan omaisuuden hankkimiseen samalle paikalle. Jälleenhankinta-arvoon sisältyvät myös normaalit kuljetus- ja asennuskustannukset.

Svedala 1211-etumurskaimen jälleenhankintakustannuksen on esitetyn selvityksen perusteella arvioitu olevan 720 000 euroa. M Oy ei ole esittänyt näyttöä siitä, että jälleenhankinta-arvo poikkeaisi tästä arviosta.

M Oy oli ilmoittanut vakuutusmääräksi jälleenhankinta-arvon mukaisesti 341 650 euroa. Koska vakuutusmäärä alittaa vakuutusarvon, kyseessä on alivakuutus ja vakuutusyhtiöllä on vakuutussopimuslain 57 §:n ja vakuutusehtojen perusteella oikeus suorittaa vahingosta eli korjauskustannusarvion mukaisesta korvaussummasta vain niin suuri osakorvaus kuin vakuutusmäärän ja omaisuuden arvon välinen suhde osoittaa.

Vakuutusyhtiö on suorittanut korvauksen edellä mainitun alivakuutussuhteen perusteella. Vakuutuslautakunta pitää näin ollen vakuutusyhtiön korvauspäätöstä asianmukaisena.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Raulos
Sihteeri Nikunlassi

Jäsenet:
Akselinmäki
Jaakkola
Makkula
Sarpakunnas
Sjögren