Tapahtumatiedot
Vakuutuksenottajan Mercedes Benz E55 AMG Mariani 4D Sedan aut Avantgarde -mallinen ajoneuvo vahingoittui 20.8.2013. Korvausta ajoneuvon lunastusarvosta on haettu autovakuutuksesta.
Vakuutusyhtiön päätös
Vakuutusyhtiö on suorittanut 18.9.2013 päivätyllä päätöksellä korvauksen 20 000 euron käyvän hinnan mukaisesti. Vakuutusyhtiö on katsonut 23.12.2013 päivätyssä päätöksessään, että lisälaitteiden käyvän arvon määrittämiseksi vakuutuksenottajan tulee esittää tosite tai muu luotettava selvitys lisälaitteen merkistä, mallista, hankintahinnasta ja ‑ajasta. Vakuutusyhtiö on hankkinut selvityksiä vuonna 2001 käyttöön otettujen Mercedes Benz E55 AMG Sedan -mallisten ajoneuvojen, joilla on ajettu 99 000–168 000 kilometriä, pyyntihinnoista. Pyyntihinnat Saksassa vaihtelevat 6 990 eurosta 9 999 euroon. Saksalainen autohinnoittelujärjestelmä on ilmoittanut vastaavan auton keskihinnaksi Saksassa 8 203 euroa. Tämä hinta voi kuitenkin yhtiön mukaan tarkoittaa vastaavan auton keskimääräistä sisäänostohintaa autoliikkeeseen.
Valitus
Vakuutuksenottaja katsoo 19.1.2014 päivätyssä valituksessaan, että Saksassa vastaavasta autosta on pyydetty 14 500 euroa. Vakuutuksenottajan ajoneuvo oli vuosimallia 2001 ja sitä oli viritetty saksalaisessa virityspajassa, jossa siihen oli tehty erinäisiä korimuutoksia kuten mankeloidut etukaaret, yksivärinen maski ja täysin merkitön konepelti. Autoon oli asennettu kuusimäntäiset jarrusatulat eteen ja niihin soveltuvat palat ja levyt. Samanlaisia etujarruja käytetään mm. vuoden 2005 SLK AMG Black Series -mallissa, joka on todella kallis ja harvinainen auto. Saksan esimerkkiautossa oli vain tavalliset nelimäntäiset jarrut edessä. Vakuutuksenottaja ei ollut kuitenkaan löytänyt esimerkkihintoja kuusimäntäisistä jarruista. Vastaavanlaista ajoneuvoa ei ole saatavissa mistään.
Vakuutuksenottaja katsoo, että tärkein syy lisäkorvauksen epäämiselle oli edellisen omistajan internetmyynti-ilmoitus, jolla autoa myytiin 19 500 eurolla. Vakuutuksenottaja kertoo ostaneensa auton juuri sen edullisen hinnan takia. Vakuutuksenottaja katsoo, ettei häntä voida rangaista siitä, että edellinen myyjä on yrittänyt myydä ajoneuvoa sen todellisen arvon alittavalla hinnalla.
Vakuutuksenottajan mukaan internetkaupassa on myynnissä ollut Mercedes Benz mallia E55 AMG, jonka pyyntihinta on ollut 26 900 euroa. Auton vuosimalliksi on ilmoitettu 2003, mutta vakuutuksenottajan mukaan auto on VIN-koodin perusteella valmistettu vuonna 2001 ja rekisteröity 2003. Vakuutuksenottajan mukaan kyseinen ajoneuvo vastaa vahingoittunutta ajoneuvoa, mutta esimerkin ajoneuvolla oli ajettu vähemmän ja sen varusteet olivat vakuutuksenottajan mukaan paljon huonommat, tavanomaisemmat ja edullisemmat kuin hänen autossaan. Tätä ajoneuvoa yhtiö ei ollut huomioinut vuosimallista annettujen tietojen vuoksi.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö on katsonut 26.2.2014 päivätyssä vastineessaan asiassa selvitetyksi, että vahinkohetkellä täysin vahingoittuneen kaltaisia ajoneuvoja ei ollut myynnissä. Käypää arvoa määriteltäessä on luonnollista hakea vertailutietoa vaurioituneen ajoneuvon myyntihistoriasta, kun tällaista tietoa on saatavilla. Ajoneuvon ostajat toimivat tällä tavoin ja saavat näin käsityksen hintatasosta.
Kaupankäynnissä toimitaan rationaalisesti, mikä tarkoittaa myyjän kannalta sitä, että kauppa tehdään korkeimmalla todellisuudessa saatavissa olevalla hinnalla. Vastaavasti ostajat eivät ole valmiita maksamaan tiedostamaansa hintatasoa korkeampaa hintaa. Kyseessä olevan kaltaisen ajoneuvon ostajakunta koostuu autoharrastajista, jotka ovat harrastuksensa vuoksi tietoisia tosiasiallisesta hintatasosta. Vaurioitunut ajoneuvo oli ollut myynnissä viisi kuukautta ennen vahinkoa ja sen pyyntihinta on ollut 19 500 euroa. Toteutunut kauppahinta ei ole tiedossa, mutta ainakaan se ei ollut pyyntihintaa korkeampi.
Käypä arvo on se käteishinta, joka ajoneuvosta on yleisesti saatavissa vakuutustapahtuman sattumispäivän markkinatilanteessa, jos se olisi myytävänä tarkoituksenmukaisella tavalla. Tässä tapauksessa ajoneuvo on sijainnut Suomessa ja se on ollut myös Suomeen rekisteröity. Näin ollen käyvän arvon määräytymisperusteena ei ole jonkin yksittäisen muualla maailmassa myynnissä olevan ajoneuvon myynti-ilmoituksesta ilmenevä pyyntihinta ja sen Suomessa kuljettamisesta sekä rekisteröimisestä aiheutuvat arvioidut kustannukset.
Vakuutuksenottajan mainitsemaa ilmoitusta 26 500 euron myyntitarjouksesta ei löytynyt enää, mutta ajoneuvon kerrottiin olleen jo pidempään myynnissä, mikä on osoitus siitä, ettei kukaan ollut valmis maksamaan pyydettyä hintaa. Varusteiden osalta yhtiö on todennut, että niiden vaikutus ajoneuvon käypään arvoon on huomattavasti uudemmissakin ajoneuvoissa vähäinen ja kyseessä olevankaltaisessa yli 12 vuotta vanhassa ajoneuvossa hyvin vähäinen. Vakuutusyhtiö on katsonut, että vahinkotarkastajan arvio vastaa auton käypää arvoa ja vahinkotarkastaja oli selvitellyt ajoneuvon hintaa aikaisemman myynti-ilmoituksen lisäksi useista autoliikkeistä. Vahinkotarkastajan lausunnon mukaan käypä arvo oli vahinkohetkellä 20 000 euroa.
Selvitykset
Vakuutusyhtiön vahinkotarkastajan mukaan ajoneuvo oli erittäin hyvässä kunnossa. Hintaa laskevina tekijöinä on ilmoitettu ajoneuvon isot käyttökulut ja erikoisvaraosien hankala saatavuus. Autolla oli ajettu 143 501 kilometriä ja renkaiden, korin, maalauksen, sisustuksen ja moottorin katsottiin olevan hyvässä kunnossa.
Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus
Vakuutusehdot
Vakuutusehtojen kohdan 6.2.4 mukaan suoranaisen esinevahingon korvauksen enimmäismäärä on vakuutuksen kohteen (ajoneuvo varusteineen) tai sen osan käypä arvo, ellei siitä ole erikseen toisin sovittu.
Käypä arvo on se käteishinta, joka ajoneuvosta tai sen osasta on yleisesti saatavissa vakuutustapahtuman sattumispäivänä markkinatilanteessa, jos se olisi myytävänä tarkoituksenmukaisella tavalla.
Ajoneuvon käypää arvoa määritettäessä otetaan huomioon ajoneuvon ja sen merkin päivän markkinahinnat, ajoneuvon yksilöllinen kunto, varusteet, käyttöönottoaika ja ‑paikka, vuosimalli, käyttötapa, ajetut kilometrit, huoltohistoria sekä muut hintaan vaikuttavat tekijät.
Käyvällä arvolla ei tarkoiteta autoliikkeiden ulosmyyntihintaa, pyyntihintaa eikä vaihtohyvitysarvoa vaan sellaista hintaa, jonka usea henkilö olisi ollut siitä todellisuudessa valmis maksamaan.
Ratkaisu
Asiassa on kyse henkilöauton käyvän arvon määrittämisestä. Käyvällä arvolla ei vakuutusehtojen mukaan tarkoiteta auton alkuperäistä ostohintaa, autoliikkeiden hintapyyntöjä, vaihtoarvoja taikka ulosmyyntihintoja vaan sitä käteishintaa, jonka vakuutuksenottaja olisi autostaan voinut saada vakuutustapahtuman sattumispäivän markkinatilanteessa, jos autoa olisi myytävänä tarkoituksenmukaisella tavalla.
Vakuutuslautakunta toteaa, että korvauksen hakijalla on näyttötaakka korvattavan vahingon määrästä. Lautakunnalle ei ole toimitettu selvitystä lisälaitteiden arvosta. Vakuutuksenottajan mukaan internetkaupassa on myynnissä ollut Mercedes Benz mallia E55 AMG, jonka pyyntihinta on ollut 26 900 euroa. Auton vuosimalliksi oli ilmoitettu 2003, mutta vakuutuksenottajan mukaan auto on VIN-koodin perusteella valmistettu vuonna 2001 ja rekisteröity 2003.
Vakuutuslautakunta katsoo, että koska kyseessä on ollut viralliselta vuosimalliltaan uudempi ajoneuvo, ei ajoneuvosta pyydettyä hintaa voida pitää osoituksena vakuutuksenottajan vuosimallin 2001 ajoneuvon käyvästä hinnasta. Vakuutuksenottaja ei ole esittänyt selvitystä myynti-ilmoituksista, joissa vastaavista ajoneuvoista olisi pyydetty vakuutusyhtiön suorittamaa korvausta korkeampaa hintaa. Vakuutuslautakunta katsoo, ettei vakuutuksenottaja ole esittänyt selvitystä siitä, että vahingoittuneen ajoneuvon käypä arvo ylittäisi vakuutusyhtiön suorittaman 20 000 euroa. Näin ollen Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä asianmukaisena.
Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Melander sekä jäsenet Sario, Uimonen, Laapotti ja Vaitomaa. Sihteerinä toimi Nikunlassi.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA