Vahingonkärsinyt sai ammattiliittonsa vakuutusyhtiöstä korvauksen sairas- ja matkakuluistaan. Hän haki 10.6.2004 S:n kunnalta tienpidosta vastuullisena korvausta ansionmenetyksestään.

 

Päätöksessään 8.7.2004 vakuutusyhtiö toteaa tapahtumatiedot.

 

Puhelinkeskustelussa S:n kunnan teknistä toimistoa edustavan O.A:n kanssa 7.7.2004 kävi ilmi, että kunta ylläpitää alueellaan yksityisiä teitä määrärahojen puitteissa. O.A. ei kuitenkaan katso, että kunta olisi korvausvastuussa vahinkoa kärsineen liukastumisvahingosta L-kujalla. Hänen mukaansa kunnan alueella ylläpidettävä yksityistieverkosto on laaja ja olisi kohtuutonta vaatia, että kunta pystyisi pitämään kaikki yksityistiet moitteettomassa kunnossa jalankulkijoidenkin osalta.

 

Yksityisistä teistä annetun lain 7 §:n mukaan "tie on pidettävä sellaisessakunnossa kuin sen tarkoitus ja siitä tuleva hyöty edellyttävät ottamalla kuitenkin huomioon, ettei kunnossapidosta aiheudu tieosakkaalle kohtuuttomia kustannuksia”.

 

Vahingonkorvausoikeudellisen korvausvastuun syntyminen edellyttää tahallisuutta tai tuottamusta. Tuottamuksella tarkoitetaan moitittavaa menettelyä: virhettä, huolimattomuutta tai laiminlyöntiä. Vastuuvakuutuksen perusteella korvataan vahingot, joista vakuutettu Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan on korvausvastuussa, ja kun korvausvastuu perustuu vakuutuskauden aikana sattuneeseen tuottamukselliseen tekoon tai laiminlyöntiin.

 

Lain mukaan yksityistien kunnossapidolla tarkoitetaan toimenpiteitä tien pysyttämiseksi sen tarkoitusta vastaavassa kunnossa. L-kujan yksityistie on reilun kilometrin pituinen päällystämätön ajotie, jonka varrella on paljon asutusta. Se palvelee ensisijaisesti kiinteistöille ajoa. S:n kunta ylläpitää alueellaan useita yksityisiä teitä, kuten L-kujaa, määrärahojen puitteissa.

 

Vahinkopäivänä L-kujan yksityistiellä vallitsi tavanomaiset talviset keliolosuhteet. Tie oli lumipolanteinen eikä sitä ollut hiekoitettu. Laissa ei ole kuitenkaan asetettu yksityisteiden osalta jalankulkijan suojaksi samanlaista tiukkaa kunnossapitovelvoitetta, kuten esimerkiksi katulaissa. Näin ollen kuntaa ei yksityistien ylläpitäjänä voida velvoittaa pitämään yksityistietä jalankulkuliikennettä tyydyttävässä kunnossa hiekoittamalla tien reunat liukkauden torjumiseksi.

 

Vakuutusyhtiö katsoo, että S:n kunta ei ole menetellyt tapahtumaolosuhteet ja vallitseva oikeuskäytäntö huomioiden sillä tavoin tuottamuksellisesti, että kuntaa olisi pidettävä vahingonkärsijä T.T:n liukastumisesta L-kujan yksityistiellä korvausvastuussa.

 

Edellä esitetyn perusteella vakuutusyhtiö katsoo, että kyseessä ei ole toiminnan vastuuvakuutuksen ehtojen mukaan korvattava vahinko. Näin ollen vakuutusyhtiö ei voi suorittaa korvausta tästä liukastumisvahingosta S:n kunnan tiehoitokuntia koskevasta toiminnan vastuuvakuutuksesta.

 

Vahinkoa kärsineen T.T:n matkaseurueeseen kuuluneiden A.T:n, M.G:n ja E.N:n lausuntojen mukaan tie kaatumispaikalla on ollut jäisen liukas ja hiekoittamaton.

 

Lausuntopyynnöllään 6.9.2004 vahinkoa kärsinyt T.T. hakee muutosta vakuutusyhtiön tekemään päätökseen korvaushakemuksestaan sillä perusteella, että E.Y. S:n kunnan virkamiehenä on hänen mielestään jäävi antamaan todistajanlausuntoa säätilaa ja teiden liukkautta koskevassa asiassa. E.Y. toimi seurueen oppaana selostaen koko matkan ajan kylän historiaa ja näkymiä. Onnettomuuden satuttua hän alkoi heti huolehtia avun saamisesta eikä näin ollen ollut varmasti kovin huomiokykyinen teiden liukkauden suhteen. Hänen väitteensä siitä, ettei tie ollut jäinen, ja että siinä oli kova lumipolanne, tuntuu näin ollen haetulta verrattuna muiden matkalla mukana olleiden henkilöiden todistajanlausuntoihin. Seurue kävi juuri ennen onnettomuutta keskustelua siitä, kuinka näin keskeinen kylätie voi olla jäinen, täysin hiekoittamaton, suolaamaton, ja jossa täytyy kävellä todella varovasti pysyäkseen pystyssä. Teiden kunto ei vahinkoa kärsineen mielestä voi olla jalankulkijaa ajatellen näin huono yleisillä, julkisilla kulkuteillä.

 

Kuvaavaa kylän teiden kunnon suhteen on myös se, että seuraavana päivänä kylän keskustassa sijaitsevassa ”Pirtissä” oli jazz-tapahtuma, jota oli mainostettu laajasti. ”Pirtti” sijaitsee mäen rinteessä. Konsertti-iltana tie konserttipaikalle oli täysin hiekoittamaton, suolaamaton ja hengenvaarallisen liukas. Seurue käveli konsertista pois varmuuden vuoksi pitkin tiensyrjää käsikynkkää pysyäkseen pystyssä ja seurue oli selvin päin. Myöhemmin illalla paikalta kuului ambulanssin ääni, ja seurue kuuli, että joku oli kaatunut mäessä ja loukannut itsensä.

 

Vahinkoa kärsineen ammattiliiton vakuutusyhtiö on maksanut hänelle korvauksen sairaala-, hoito- ja matkakuluista. Murtuman jälkihoitona annettu fysioterapiakorvaus on hakemusvaiheessa. Vahinkoa kärsineen sairasloma kesti 9.4. – 27.6.2004 välisen ajan, josta hän sai palkan vain yhdeksältä sairaslomapäivältä. Vahinkoa kärsinyt tekee tällä hetkellä keikkatöitä, ja erityisesti kesätyöt sovitaan jo kevättalvella etukäteen. Sairaslomasta johtuen vahinkoa kärsinyt ei ole voinut sopia kesäksi töitä, ja keväällä sekä siinä vaiheessa, kun sairasloma loppui, olivat kaikki heinäkuun keikat jo sovittu toisten kanssa, joten vahinkoa kärsinyt pääsi aloittamaan työt vasta 25.7. Tapaturmaa seurannut palkaton jakso kesti näin ollen 19.4. – 24.7. välisen ajan, jolta hän nyt hakee korvausta kipu- ja särkykorvauksen lisäksi.

Vastineessaan 14.1.2005 vakuutusyhtiö kertaa tapahtumatiedot, sovellettavat vakuutusehdot ja lainkohdat, antamansa korvauksen perusteluineen, vahinkoa kärsineen uudelleenkäsittelypyynnön sekä todistajien lausunnot.

 

Hankkimanaan lisäselvityksenä vakuutusyhtiö toteaa S:n kylän kyläyhdistyksen sihteeri E.Y:n kertoneen puhelimitse vakuutusyhtiölle, että E.N., jonka syntymäkoti sijaitsee S:n kylässä, oli koonnut H:n seudulta ryhmän naisia matkalle S:n kuntaan. Lomamatkan organisoi ja järjesti S:n kylän kyläyhdistys. Lomalaiset olivat maksaneet matkansa kyläyhdistykselle ja kyläyhdistys oli järjestänyt majoituksen ja erilaista ohjelmaa.

 

Tapahtumapäivänä E.Y. oli kierrättänyt ryhmää ympäri S:n kylää. Hänen mukaansa tapahtuma-­aikana päätiet olivat jo sulina ja L-kujan soratiellä oli siellä täällä jo paljaita kohtia. E.Y:n mukaan vahinkoa kärsinyt oli astunut ajouran reunassa kohollaan olleen pyöreän polanteen päälle ja liukastunut. Lisäksi tie oli ollut tuossa kohdassa myötäinen. E.Y. oli ollut kaatumishetkellä paikalla ja alkanut välittömästi auttaa vahinkoa kärsinyttä. Hänen mukaansa S:n kyläyhdistyksellä on vastuuvakuutus, mikäli sille tullaan esittämään asiassa vaatimuksia.

 

Lisäksi S:n kunnan teknisestä toimistosta O.A. on todennut vakuutusyhtiölle, että kunta ylläpitää kunnan laajaa yksityistieverkostoa määrärahojen puitteissa. L-kujan yksityistie on päällystämätön kiinteistöille ajoa palveleva yksityistie, jonka aurauksen ja lanauksen hoitaa talvisaikaan kunnan palkkaama paikallinen maanviljelijä-urakoitsija. Hiekoittaminen ei varsinaisesti kuulu kunnan vastuulle, vaan tienhoitokunta vastaa liukkaudentorjunnasta.

 

L-kujan tiehoitokunnan sihteerin M.T:n mukaan L-kujan tiehoitokunnan kokouksissa ei ole käsitelty kujan hiekoittamiseen liittyviä asioita. Kunta on tehnyt sopimuksen tien kunnossapidosta P.Y:n kanssa. M.T:n mukaan P.Y. määrittelee kujan hiekoitustarpeen. Hiekoitusta tehdään ensisijaisesti ajoneuvoliikennettä varten.

 

Urakoitsija P.Y., joka on sopinut kunnan kanssa L-kujan yksityistien talvikunnossapidosta, kertoi tien kunnossapidon käsittävän pelkästään lumen aurauksen ja polanteen tasauksen. Sopimus kunnan kanssa ei käsitä tien hiekoittamista. P.Y:n mukaan L-kujan yksityistietä ei hiekoitettu kertaakaan keväällä 2004. P.Y. pyytää kunnalta erikseen laskutuslupaa silloin, kun kuja vaatii ajoneuvoliikenteenkin kannalta hiekoittamista. Tämä tapahtuu tavallisesti kerran vuodessa erittäin liukkaiden kelien aikaan marraskuun tienoilla.

 

Vakuutusyhtiö pitää asiassa antamaansa korvauspäätöstä oikeana, voimassa olevien ehtojen mukaisena eikä vahingonkärsinyt ole vakuutusyhtiön mielestä esittänyt mitään sellaista, minkä perusteella yhtiön tulisi muuttaa asiassa tekemäänsä ratkaisua.

 

Vakuutusyhtiö katsoo edelleen, että yksityistien hoitokunnan tarkoitus on pitää tie, sen laatu ja tarkoitus huomioon ottaen, kunnossa ensisijaisesti ajoneuvoliikennettä silmällä pitäen. Talviaikaan tie on pidettävänä moottoriajoneuvoliikenteen tarvetta vastaavasti vapaana lumi- ja jääesteistä.

 

Laissa ei ole asetettu yksityisteiden osalta jalankulkijan suojaksi tiukkaa teiden kunnossapito- ja hiekoittamisvelvoitetta. Tie on lain mukaan pidettävä tarkoitustaan vastaavassa kunnossa. Vakuutusyhtiön käsityksen mukaan näin onkin tapahtunut: yksityistiet maaseudulla hoidetaan auraamalla ja tarvittaessa hiekoittamalla päähuomion kohdistuessa ajoneuvoliikenteen mahdollistamiseen. Tienpitäjänä olevalla yksityistien hoitokunnalla ei vakuutusyhtiön käsityksen mukaan ole tällaisissa olosuhteissa velvollisuutta hiekoittaa yksityisteiden reunoja niin, että ne joka hetki olisivat jalankulkuliikennettä tyydyttävässä kunnossa samalla tavalla, kuin ne kaupungissa katulain velvoittamina on hoidettava.

 

Vakuutusyhtiö katsoo, että tapahtumahetkellä L-kujan yksityistie on ollut sellaisessa kunnossa kuin tien tarkoitus ja siitä tuleva hyöty ovat edellyttäneet eikä tienhoitokunta ole laiminlyönyt sillä yksityistielain 7 §:n 4 momentin nojalla olevaa kunnossapitovelvollisuutta.

 

Vakuutusyhtiö pyytää lisäksi asiaa käsiteltäessä huomioimaan seuraavia seikkoja:

1.      Vahinkoa kärsinyt T.T.n selvityksen mukaan seurue oli käynyt ennen tapaturmaa keskustelua kylän keskeisen tien liukkaudesta ja hiekoittamattomuudesta. Vakuutusyhtiö pyytää näin ollen huomioimaan myös vahingonkärsineen oman myötävaikutuksen merkityksen sattuneeseen tapaturmaan. Tien liukkaus ja huonokuntoisuus ei ole tullut kaatuneelle millään tavalla yllätyksenä, vaan tilanne on havaittu paikan päällä ja siitä oli keskusteltu. Tästä huolimatta seurue oli päätynyt kävelemään jäisellä tiellä. Koska vahinkoa kärsinyt ja muukin seurue silminnähden havaitsivat tien liukkauden ja jäisyyden, he olisivat voineet joko muuttaa suunnitelmiaan kulkureitin osalta tai jättää menemättä matkaoppaan suunnittelemiin kohteisiin. Vakuutusyhtiö pitää tällaisen yleisen elämänkokemuksenkin perusteella ilmiselvän kaatumisriskin ottamista näissä olosuhteissa hyvin merkittävänä tekijänä jonkun kolmannen tahon vahingonkorvausvastuuta arvioitaessa.

2.      Vakuutusyhtiö pyytää ottamaan huomioon myös matkanjärjestäjänä toimineen S:n kyläyhdistyksen vastuun asiassa. Matkanjärjestäjän edustaja kierrätti ryhmää jäisillä teillä, joiden liukkauden seurueen jäsenetkin havaitsivat. Kyläyhdistyksen edustajan olisi pitänyt matkanjärjestäjän ominaisuudessa huomioida lomalaisten turvallisuus ja jättää kyläkierroksen tekeminen toiseen kertaan. Jos jollakulla muulla kuin vahingonkärsijällä itsellään katsotaan olevan vastuu tapahtuneesta, vakuutusyhtiö pitää ensisijaisena vastuuvelvollisena matkanjärjestäjää.

 

3.      Vakuutusyhtiö viittaa lisäksi korvauspäätöksensä perusteluihin.

 

Lautakunnan pyytämänä on S:n kunnan rakennustarkastaja E.Y. toimittanut aiempaa tarkemman kartan L-kujasta ja seuraavat lisätiedot:

                                          

Kuja sijaitsee S:n kunnan keskustasta noin 42 km:n etäisyydellä. Kylällä on noin 150 asukasta. L-kujan alueella S-tien länsipuolella on 7 omakotitaloa, 2 porotilataloa, pienen kuljetusyrittäjän maatalouskeskus ja maatilan talouskeskus. Kujan varrella ei ole kauppoja, kouluja tai muita yleisiä rakennuksia. Kujaa käyttävät ajoneuvot kulkiessaan kujan varren kohteisiin ja kujan varrella asuvat ihmiset kävelykujana. Jalankulkuliikenne on vähäistä.

 

 

6. §

Tienpito käsittää tien tekemisen ja kunnossapidon.

 

Tien tekemisellä tarkoitetaan uuden tien rakentamista sekä ennestään olevan tien siirtämistä, levittämistä ja muuta parantamista.

 

Tien kunnossapidoksi katsotaan toimenpiteet, jotka ovat tarpeen tien pysyttämiseksi sen tarkoitusta vastaavassa kunnossa, niihin luettuina tien aukipitäminen talvella ja puhtaanapito.

 

7. § 4. mom

Tie on pidettävä sellaisessa kunnossa kuin sen tarkoitus ja siitä tuleva hyöty edellyttävät ottamalla kuitenkin huomioon, ettei kunnossapidosta aiheudu tieosakkaalle kohtuuttomia kustannuksia.

 

22. §

Jokainen, joka on saanut oikeuden tiehen tai jonka omistama kiinteistö kokonaan tai osaksi on sillä tien vaikutuspiiriksi katsottavalla alueella, jolta tai jolle tapahtuviin kuljetuksiin tietä tarvitaan tai voidaan käyttää, on velvollinen tieosakkaana osuutensa mukaan tekemään ja pitämään kunnossa tietä.

 

64. §

Tieosakkaat päättävät, mikäli 52 §:n säännöksistä ei muuta johdu, tienpidosta ja muista tiekuntaa koskevista asioista tiekunnan kokouksessa.

 

67. §

Toimitsijamiehen tai hoitokunnan tehtävänä on:…

11.    huolehtia siitä, että tie pidetään kunnossa sekä muista yhteistä tienpitoa koskevista tehtävistä ja asioista tämän lain ja tiekunnan kokouksessa ehkä annettujen ohjeiden mukaan.

 

95. §

Kunta päättää sen varoista yksityisen tien tienpitoon myönnettävistä avustuksista, avustuksen ehdoista ja käytön valvonnasta samoin kuin yksityisen tien tekemisen tai kunnossapidon ottamisesta kokonaan tai osaksi kunnan suoritettavaksi.

 

Vakuutuksesta korvataan vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, josta vakuutettu on Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa, ja joka todetaan vakuutuskauden aikana.

 

Esillä olevassa tapauksessa on kyse kunnan ja tienhoitokunnan korvausvastuusta jalankulkijan liukastuttua ja loukkaannuttua yksityistiellä.

 

Vahingonkärsinyt T.T. on 9.4.2004 liukastunut ja murtanut oikean kätensä kävellessään L-kujan yksityistiellä S:n kunnassa. Tie, joka kaatumispaikalla on ollut liukas ja hiekoittamaton, on noin kilometrin mittainen päällystämätön ajotie. Tien varrella on 7 omakotitaloa, 2 porotalotilaa ja 2 talouskeskusta. Tiellä ei ole erillistä kevyen liikenteen väylää. Jalankulkuliikenne tiellä on vähäistä. Vahingonkärsinyt on vaatinut kunnalta tien ylläpitäjänä korvausta vahingosta.

 

Yksityisistä teistä annetun lain mukaan tie on pidettävä sellaisessa kunnossa kuin sen tarkoitus ja siitä tuleva hyöty edellyttävät ottamalla kuitenkin huomioon, ettei kunnossapidosta aiheudu tieosakkaalle kohtuuttomia kustannuksia.

 

Kunnossapitovastuu on pääsäännön mukaan yksityistien hoitokunnalla.

 

Saadun selvityksen mukaan S:n kunta ylläpitää kunnan yksityistieverkostoa määrärahojen puitteissa. Yksityistielain mukaan kunta on oikeutettu päättämään kunnossapidon ottamisesta vastuulleen kokonaan tai osittain. Yksityisteiden osalta S:n kunta on kustantanut teiden aurauksen ja lanauksen talviaikaan. Tien hiekoitus ei ole kuulunut kunnan kustantamaan kunnossapitoon.

 

 

Kaatuminen ei ole tässä tapauksessa johtunut kunnan vastuulleen ottaman aurauksen tai lanauksen puutteellisuudesta. Näin ollen lautakunta katsoo, ettei tien liukkaudesta aiheutunutta vahinkoa voida tarkastella kunnan vastuun kannalta.

 

Kunta on ottanut vastuuvakuutuksen sen alueella oleville yksityisille tienhoitokunnille. Hoitokunnan vastuu perustuu tuottamukseen tien kunnossapidon osalta. Tuottamuksella tarkoitetaan huolimattomuutta, laiminlyöntiä ja muuta moitittavaa menettelyä ja se arvioidaan hoitokunnalta edellytetyn kunnossapitotason mukaan.

 

Toimitetun selvityksen mukaan L-kujan yksityistien varrella on yksitoista taloa, tilaa tai talouskeskusta. Yleisessä käytössä olevia rakennuksia ei ole. Tie palvelee kiinteistöille ajoa. Jalankulkuliikenne on vähäistä. Mainitut seikat huomioon ottaen lautakunta katsoo L-kujan yksityistien ensisijaisena tarkoituksena olevan mahdollistaa ajoneuvoliikenne sen varrella oleville kiinteistöille. Hiekoitusvelvollisuutta jalankulkuliikennettä varten lautakunta ei katso tienhoitokunnalla olleen, koska jalankulkuliikenne on vähäistä, erillisiä jalkakäytäviä ei ole ja ajoliikenne heikentää hiekoituksen vaikutusta. Näin ollen lautakunta katsoo tienhoitokunnan tuottamuksen puuttuessa vakuutusyhtiön epäävän päätöksen ehtojen mukaiseksi.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja

Sisula-Tulokas sekä jäsenet Eskuri, Hentunen, Koskenvuo ja Rusanen. Sihteerinä toimi Savonen.

 

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA