Tapahtumatiedot

Vahingonkärsinyt K.M. (synt. 1981) kaatui 2.3.2012 hiekoittamattomassa pihassa lyöden päänsä maahan. K.M. kertoo lyöneensä takaraivonsa pahasti ja olleensa hetken tajuttomana. Myöhemmin samana päivänä K.M. hakeutui lääkäriin. Vahinkotapahtuman jälkeen K.M. kertoo kärsineensä muun muassa huimauksesta, väsymyksestä, masennuksesta ja unettomuudesta. Lisäksi hän menetti vahingon seurauksena haju- ja makuaistinsa

K.M. on hakenut korvausta vahingosta aiheutuneista hoitokuluista, matkakuluista ja aivovammasta aiheutuneesta pysyvästä haitasta. Tämän lisäksi K.M. vaatii korvausta ansionmenetyksestä aivovamman takia ajalta 2.3.–2.12.2012 ja masennuksen takia ajalta 3.12.2012–28.2.2013. Korvauksia haettiin K:n kaupungilta, joka teki asiassa vahinkoilmoituksen vastuuvakuutusyhtiöönsä.

Asian käsittely vakuutusyhtiössä

Vakuutusyhtiö katsoi ensimmäisessä korvauspäätöksessään, että kysymys on liikennevahingosta, mutta myöhemmin annetussa päätöksessään yhtiö katsoi kuitenkin, että kyseessä on K:n kaupungin vastuuvakuutuksen perusteella korvattava vahinko.

K.M:lle on korvattu vahingostaan aiheutuneena liikennevahinkolautakunnan normien luokan 2, lievät vammat, mukaan 800 euroa kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta sekä sairaanhoito- ja tutkimuskulut.

Vakuutusyhtiö on päätöksessään katsonut K.M:n työkyvyttömyyden johtuneen vahinkotapahtumasta ajalla 3.3.2012–2.5.2012. K.M:n työkyvyttömyyden 3.5.2012 jälkeiseltä yhtiö ei katso olevan yhteydessä 2.3.2012 sattuneeseen vahinkoon.

Vakuutusyhtiö toteaa, että vastuuvakuutuksesta on korvattu takaraivoon kohdistunut iskuvamma. Yhtiö viittaa toimitettuihin lääkärinlausuntoihin, joissa diagnoosit ”commotio” ja ”contusio” vaihtelevat, joten tällä perusteella K.M:lle on 2.3.2012 vahingosta aiheutunut lieväasteinen aivovamma, eli aivotärähdys, eikä K.M:lle ole jäänyt vahingosta pysyvää vikaa tai haittaa.

Yhtiö toteaa myös, että vahingonkorvauslain mukaan vastuuvakuutuksesta maksetaan sairaanhoitoon liitty­viä matkakuluja. Sen sijaan kauppa- ym. asiointikäynneistä matkakustannuksia ei voida maksaa. Näin ollen vakuutusyhtiö ei voi antaa maksusitoumusta kuljetuspalvelun käyttöön.

Valitus

Vahingonkärsinyt K.M. oli tyytymätön vakuutusyhtiön korvauspäätöksiin ja pyysi asiassaan ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta.

Valituksessaan K.M. listaa vahingon jälkeen kärsimiään oireita (muun muassa huimaus, unettomuus, masennus) ja kertoo että hänellä on vahingon seurauksena aivovamma. Vahingon jälkeen hän menetti myös haju- ja makuaistinsa.

K.M. vaatii ansionmenetyskorvausta aivovamman takia ajalta 2.3.–2.12.2012 ja masennuksen takia ajalta 3.12.2012–28.2.2013. Valituksen mukaan K.M. on ollut työtön 1.3.2013 lähtien. Huimauksen ja väsymyksen vuoksi K.M. ei myöskään enää uskalla itse ajaa autoa, ja on tarvinnut kuljetusapua mm. kaupassa asiointiin. Hän kertoo tarvitsevansa apua noin kerran viikossa kauppareissuille ja muuhun asiointiin ja maksavansa noin 20 euroa, kun sukulaiset tai ystävät häntä auttavat.

K.M:n näkemyksen mukaan hänelle on kiistatta jäänyt vahinkotapahtumasta aivovamman aiheuttama pysyvä haitta ja että hänelle tulee myös korvata vahingosta aiheutunut ansionmenetys sekä myös muut matkakulut.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö toistaa asian tapahtumatiedot sekä viittaa tapauksessa sovellettaviin vakuutusehtoihin.

Vastineen mukaan K.M. on hakenut korvausta muun muassa matkakustannuksista psykiatrian poliklinikalle. Hänellä on kuitenkin ollut hoitosuhde klinikalle jo ennen vahinkotapahtumaa vuosina 2009–2011. Näin ollen yhtiö katsoo, että K.M:n psykiatriset oireet tai niihin liittyvät matkakulut eivät ole syy-yhteydessä korvattavaan vahinkoon.

Vastineen mukaan K.M. ei ole myöskään kyennyt osoittamaan, että hänelle olisi aiheutunut tapaturmasta pysyvää haittaa. Vakuutusyhtiö toteaa, että aivovammaan liittyvät haju- ja makuaistin toiminnan muutokset arvioidaan osana aivovamman aiheuttamaa haittaa. Lievän aivovamman ollessa kyseessä alkuvaiheen tiedot viittaavat lievään tai keskivaikeaan aivovammaan ja oireet ovat lieviä, kuten päänsärkytaipumus, muistin lievä epävarmuus kuormituksessa ja vähän alentunut rasituksensieto. Sosiaalinen toimintakyky on ennallaan. Lievän aivovamman jälkitilasta aiheutuva haitta on luokkaa 0-5.

Yhtiö viittaa sairauskertomukseen 2.3.2012, jonka mukaan K.M. kaatui suorilta jaloilta selälleen ja löi päänsä sorakkoon. Hän ei menettänyt tajuntaansa. Ensimmäiset muistikuvat vahingon jälkeen olivat kotoa. Päänsäryn ja pahoinvoinnin vuoksi hän hakeutui hoitoon. Hänellä todettiin lievä aivotärähdys ilman neurologisia oireita. Yhtiö toteaa, että vasta myöhemmin K.M. on kertonut lyhytaikaisesta tajunnanmenetyksestä kaatumisen jälkeen sekä haju- ja makuaistien vajaasta toiminnasta ja huimauksesta. 26.11.2012 päivätyssä sairauskertomuksessa pohditaan K.M:n kokemien oireiden syy-yhteyttä tapahtumaan. Yhtiö katsoo että sairauskertomuksen mukaan lievät kognitiiviset ongelmat, mukaan lukien myös huimaus, liittyvät K.M:n kokonaistilanteeseen eivätkä johdu korvatusta vammasta. Hajuaistin suhteen tutkimushavainnot jäävät hatariksi. K.M. itse kertoo sairauskertomuksen mukaan haju- ja makuelämysten vaihtelusta ja että ajoittain aistimukset ovat parempia. Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan haju- ja makuaistin itse koettu lievä, osittainen häiriö ovat sitä tasoa, ettei niistä jää pysyvää korvattavaa haittaa.

Vastineen mukaan ansionmenetyksestä määrätään korvaus ottamalla lähtökohdaksi arvio ansiotulosta, jonka vahinkoa kärsinyt olisi ilman vahinkotapahtumaa saanut. Tästä vähennetään ansiotulo, jonka vahinkoa kärsinyt vahinkotapahtumasta huolimatta on saanut tai olisi voinut saada taikka jonka hänen arvioidaan vastaisuudessa saavan ottaen huomioon hänen työkykynsä, koulutuksensa, aikaisempi toimintansa, mahdollisuutensa uudelleen kouluttautumiseen, ikänsä, asumisolosuhteensa ja näihin verrattavat muut seikat.

Yhtiö toteaa hyväksyneensä K.M:n työkyvyttömyyden 3.3.–2.5.2014 väliseltä ajalta vahinkotapahtumasta johtuvaksi. Yhtiö toteaa kuitenkin, ettei K.M. ole osoittanut muuta ansionmenetystä saamansa sairauspäivärahan lisäksi. Yhtiö katsoo myös, ettei K.M:n työkyvyttömyys ajalla 3.5.2012–28.2.2013 ei ole syy-yhteydessä korvattavaan vammaan, eli lievään aivotärähdykseen. Työkyvyttömyys ajalla 3.12.2012–28.2.2013 johtuu selvityksen mukaan masennuksesta, josta K.M. on kärsinyt jo ennen kaatumistaan.

Vastineen mukaan K.M. ei myöskään ole osoittanut vahingosta aiheutuneen taloudellista menetystä. Vahinkohetkellä hän oli työtön työnhakija, eikä hän ole osoittanut, että ilman vahinkoa 2.3.2012 hän olisi työllistynyt. Verotuspäätösten mukaan hänen vakiintunut ansiotasonsa kolmena vahinkovuotta edeltävänä vuonna on ollut noin 8700 euroa vuodessa ja palkkatuloja hänellä on ollut viimeksi v. 2009. Sairauslomansa ajalta K.M. on saanut sairauspäivärahaa, joka ei määrältään olennaisesti poikkea hänen vakiintuneelta tulotasostaan. Korvattavaa ansionmenetystä ei näin ollen muutenkaan ole.

Vakuutuksenottajan vastine

Vakuutuksenottajana oleva kaupunki viittaa omassa vastineessaan vakuutusyhtiön ensimmäiseen päätökseen, jonka mukaan kysymys olisi liikennevahingosta ja että korvausta tulee siten hakea liikennevakuutuksesta.

Asiantuntijalausunto

Lautakunta on pyytänyt asiassa lausunnon pysyvänä asiantuntijana käyttämältään professori Juha Öhmanilta.

Asiantuntilausunnossaan Öhman listaa K.M:n hoitohistorian ja vahinkotapahtuman jälkeiset lääketieteelliset löydökset.

Öhman toteaa lausunnossaan, että esitietojen mukaan K.M. oli aikaisemmin ollut terve. Liukastumisen 2.3.2012 jälkeen K.M oli hakeutunut K:n kaupungin terveyskeskuksen päivystyksenä samana päivänä päänsäryn ja pahoinvoinnin takia. Tuolloin hänellä todettiin takaraivopäänsär­kyä, takaraivolla noin 2 x 4 cm:n kokoinen kuhmu sekä lievä ihorikko. Karkeassa neurolo­gisessa statuksessa ei ollut poikkeavaa ja K.M:sta pidettiin commotio-seurannassa. Tämän jälkeen K.M. kävi muutamia kertoja vastaanotolla pahoinvoinnin ja oksen­telun vuoksi. Keskussairaalan päivystyspoliklinikalla 5.3.2012 ei ollut havaittavissa muita selkeitä neuro­logisia oireita, mutta K.M:n subjektiivisen kertoman mukaan haju- ja makuaisti poissa. Dokumenttien mukaan K.M:lle on tehty pään CT-tutkimus, jossa ei todettu akuuttia. Sittemmin K.M:n ohjattiin neurologiseen tutkimukseen, koska hänellä oli jatkuvasti oireita, mm. päänsärkyä ja väsymystä sekä haju- ja makuaistin puutos. Tutkimukset jatkuivat ver­rattain pitkään ja marraskuussa 2012 K.M:lle tehtiin pään MRI-kuvaus, jossa ilmeni vasemman frontaalilohkon pohjassa, edessä noin 2 cm:n läpimittainen paikallinen kudostuhoalue. Vastaavassa sijainnissa havaittiin myös oikean frontaalilohkon pohjassa pie­nempialaista patologista signaalia kudostuhoon sopien. K.M.lle tehdyssä neuropsykologisessa tutkimuksessa havaittiin huimausta ja väsymystä ja neuropsykologisen toimintakyvyn laskua, joka ilmeni hitautena ja huonomuistisuute­na. Lisäksi asiakirjoissa mainitaan K.M.n kärsivän masennuksesta.

Öhman toteaa lausunnossaan, että kuvatut oireet ovat selkeitä ns. oppikirja-oireita, eli haju- ja makuaistin menetys, joka johtuu siitä, että aivot pääsevät liikkumaan hieman kallon sisällä likvorvaipan myötä ja että tämä liike katkaisee ohuet hajukäämin hermot, jotka tulevat lamina cribosan läpifrontaalilohkon pohjalle. Näin ollen Öhmanin mukaan K.M:n neurologiset ja neuropsykologiset oireet ovat syy-yhteydessä 2.3.2012 sattuneeseen kaatumisvahinkoon myös 3.5.2012 jälkeiseltä ajalta.

Asiantuntijalausunnon mukaan STM haittaluokituksen mukainen pysyvä haitta ja vika ovat haju- sekä makuaistin puutos ja aivovamman jälkioireet eli väsymys, päänsärky, huimaus, aloitekyvyttö­myys ja posttraumaattinen stressireaktio. Öhman katsoo lausunnossaan aivovamman sijoittuvan lievän ja keski-vaikean väliin ja pitää asianmukaisena haittaluokkana viittä. Öhmanin mukaan lääkärintodistukset ovat verrattain pinnallisia ja epäselviä, mutta K.M:n oireisto on todettu ensin 26.3.2012 päivätyssä lääkärinlausunnossa ja sittemmin myös 7.12.2012 allekirjoitettu B-lausunto toteaa saman oireiston. Öhman pitää haitta-asteen määrittelyn olevan luo­tettava vuoden 2012 lopussa.

Öhman toteaa vielä, että K.M:llä on perussairautena 1-tyypin diabetes, hypotyreoosi ja maininta masennuk­sesta. Öhmanin mukaan sitä, kuinka paljon masennus vaikuttaa posttraumaattiseen stressireaktioon on mah­dotonta sanoa, mutta on selvää, ettei masennus missään nimessä vie haju- ja makuaistia eikä aiheuta MRI-muutoksia frontaalilohkojen alaosiin tai kyseisiä aivo­vammalle tyypillisiä oireistoja, kuten suorituskyvyn laskua, muistivaikeuksia sekä päänsärkyä.

Asiantuntijalausunnon mukaan kyseessä on siten selkeä aivovamma, jonka K.M. on saanut kaatuessaan 2.3.2012 ja josta on jäänyt lievän ja keskivaikean välille sijoittuva, haittaluokka viiden suuruinen pysyvä haitta.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Sovellettavat säännökset ja vakuutusehdot

Julkisyhteisön vastuuvakuutusehtojen kohdan 995 mukaan vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa toiselle aiheutettu henkilö-, esine- tai varallisuusvahinko, joka todetaan vakuutuskauden aikana ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen:

1) tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista

2) ansionmenetyksestä

3) kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta

4) pysyvästä haitasta.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2a §:n mukaan ansionmenetyksestä määrätään korvaus ottamalla lähtökohdaksi arvio ansiotulosta, jonka vahinkoa kärsinyt olisi ilman vahinkotapahtumaa saanut. Tästä vähennetään ansiotulo, jonka vahinkoa kärsinyt vahinkotapahtumasta huolimatta on saanut tai olisi voinut saada, taikka jonka hänen arvioidaan vastaisuudessa saavan ottaen huomioon hänen työkykynsä, koulutuksensa, aikaisempi toimintansa, mahdollisuutensa uudelleenkouluttautumiseen, ikänsä, asumisolosuhteensa ja näihin verrattavat muut seikat.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2c §:n mukaan kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon erityisesti henkilövahingon laatu ja vaikeusaste, sen edellyttämän hoidon laatu ja kestoaika sekä haitan kestoaika.

Pysyvästä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon henkilövahingon laatu ja vaikeusaste sekä vahinkoa kärsineen ikä.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 5 §:n mukaan esinevahinkona on korvattava esineen korjauskustannukset ja vahingosta aiheutuneet muut kulut sekä arvonalennus taikka tuhoutuneen

Ratkaisusuositus

Riitakysymys

Asiassa on kysymys siitä, ovatko vahinkoa kärsineellä todetut neurologiset oireet ja niihin liittyvä toimintakyvyn alentuminen aiheutuneet vahinkoa kärsineelle 2.3.2012 sattuneesta vahinkotapahtumasta. Asiassa on erimielisyyttä siitä, onko vahinkoa kärsinyt saanut liukastumisen yhteydessä aivovamman, josta hänellä todetut oireet johtuisivat.

Syy-yhteyden arviointia

Vastuuvakuutuksessa korvauksen suorittamisen edellytyksenä on se, että korvausvaatimuksen perusteena olevan tilan ja hoidon tarpeen voidaan todeta olevan lääketieteellisessä syy-yhteydessä vastuuvakuutuksesta korvattavaan vahinkotapahtumaan. Syy-yhteyden toteaminen perustuu yleisellä tasolla lääketieteelliseen tutkimustietoon eri vammatyypeistä ja niitä aiheuttavista tekijöistä sekä sen ohella käsiteltävässä yksittäisessä tapauksessa saatuihin tietoihin tapaturman sattumistavasta, vammamekanismin voimakkuudesta ja todetun vamman laadusta.

Syy-yhteyttä arvioitaessa kiinnitetään huomiota ennen muuta siihen, miten hyvin todettujen vammojen ja oireiden laatu sopii yhteen kuvatun tapaturmamekanismin kanssa. Vakiintuneesti vamman ja tapaturman katsotaan olevan keskenään syy-yhteydessä, kun kuvattu tapaturmamekanismi on ollut voimakkuudeltaan ja kohdentumiseltaan sellainen, että se lääketieteellisen tietämyksen perusteella tyypillisesti sopii todetunkaltaisen vamman aiheuttamaan. Sen sijaan vain ajallisen yhteyden pohjalta eli yksin sillä perusteella, että oireet ovat ilmaantuneet kuvatun vahingon jälkeen, syy-yhteyttä ei yleensä pidetä todistettuna.

Korvauksen hakija on velvollinen näyttämään toteen korvattavan vahinkotapahtuman sattumisen sekä sen syy-yhteyden vammaan tai oireisiin.

Aivovammojen osalta keskeinen merkitys on tapaturmamekanismin voimakkuudella, vahinkoa kärsineen alkuvaiheen oireilla (luotettavasti dokumentoidulla muistiaukolla ja tajuttomuudella), aivojen kuvantamistutkimusten löydösten tulkinnalla sekä myöhemmällä oirekuvalla. Sen sijaan kysymystä aivovamman olemassaolosta ei yleensä voida ratkaista vain sinänsä myös aivovammaan mahdollisesti sopivien oireiden myöhemmän ilmenemisen perusteella. Tämän vuoksi neuropsykologisiin tutkimuksiin perustuvia havaintoja aivovammaan sopivista oireista ei pidetä yksinään riittävänä osoituksena aivovammasta. Näin sen vuoksi, että neuropsykologisissa tutkimuksissa todettavat kognitiiviset oireet ja suoritustason aleneminen voivat aiheutua myös muista syistä kuin aivovammasta, esimerkiksi masennuksesta, joka puolestaan voi olla joko tapaturmasta täysin riippumatonta tai siitä reaktiivisesti aiheutunutta. Neuropsykologisilla löydöksillä voi kuitenkin olla merkitystä silloin, kun myös muuta aivovamman olemassaolon puolesta puhuvaa selvitystä on käytettävissä.

Nyt käsillä olevassa tapauksessa on riidatonta, että K.M. on 2.3.2012 liukastumisen yhteydessä lyönyt päänsä sorakkoon. Hänellä on käytettävissä olevien potilaskertomusten mukaan ollut vahinkotapahtuman jälkeen päänsärkyä ja pahoinvointia, joka on jatkunut myös useita vuorokausia vahingon jälkeen. Ensivaiheen diagnoosina asiakirjoissa on aivotärähdys. Mahdollisesta tajunnanmenetyksestä vahingon jälkeen on lääketieteellisessä selvityksessä eriäviä käsityksiä. Ensimmäinen merkintä tajuttomuudesta on 5.3.2012 päivätyssä potilaskertomuksessa. K.M:sta on hoidettu lievä aivovamma diagnoosilla vuoden 2012 ajan ja viimein marraskuussa 2012 K.M:lle tehtiin pään MRI-kuvaus, jossa ilmeni vasemman frontaalilohkon pohjassa, edessä noin 2 cm:n läpimittainen paikallinen kudostuhoalue. Vastaavassa sijainnissa havaittiin myös oikean frontaalilohkon pohjassa pie­nempialaista patologista signaalia kudostuhoon sopien. K.M.lle tehdyssä neuropsykologisessa tutkimuksessa havaittiin huimausta ja väsymystä ja neuropsykologisen toimintakyvyn laskua, joka ilmeni hitautena ja huonomuistisuute­na. Lisäksi asiakirjoissa mainitaan K.M.n kärsivän masennuksesta.

Lääketieteellisen syy-yhteyden selvittämiseksi Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa asiantuntijalausuntoa pysyvänä asiantuntijana käyttämältään professori Juha Öhmanilta. Öhman on lausunnossaan todennut, että käytettävissä olevien asiakirjojen perusteella K.M:n neurologiset ja neuropsykologiset oireet ovat syy-yhteydessä 2.3.2012 sattuneeseen kaatumisvahinkoon myös 3.5.2012 jälkeiseltä ajalta. Asiantuntijalausunnon mukaan kyseessä on siten selkeä aivovamma, jonka K.M. on saanut kaatuessaan 2.3.2012.

Pysyvä haitta

Vamman aiheuttamaa pysyvää vikaa ja haittaa arvioidessaan lautakunta on käyttänyt STM:n asetusta tapaturmavakuutuslain 18a §:ssä tarkoitetusta haittaluokituksesta. Haittaa arvioitaessa otetaan huomioon ainoastaan sairauden, vamman ja toiminnanvajavuuden laatu, mutta ei yksilöllisiä olosuhteita kuten ammattia. Toimintakykyä verrataan samanikäisen terveen henkilön toimintakykyyn. Pysyvän haitan arvioimiseksi Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiantuntijalausuntoa haitan määrästä

Sosiaali- ja terveysministeriön haittaluokista annetun asetuksen mukaan lievä aivovamman jälkitila vastaa haittaluokkia 0-5. Tällöin alkuvaiheen tiedot viittaavat lievään tai keskivaikeaan aivovammaan. Tilaan liittyy lieviä pysyviä oireita, kuten päänsärkytaipumus, muistin lievä epävarmuus kuormituksessa, vähän alentunut rasituksensieto. Sosiaalinen toimintakyky on ennallaan. Keskivaikea aivovamman jälkitila vastaa haittaluokkia 6-10. Alkuvaiheen tiedot viittaavat vähintään keskivaikeaan aivovammaan. Tilaan liittyy lieviä, mutta selvästi haittaavia pysyviä oireita, kuten toistuvat päänsäryt, muistin heikkeneminen, väsyvyys ja aloitekyvyn aleneminen. Sosiaalinen toimintakyky on hieman heikentynyt. Tutkimuksissa todetaan haittaavia vaikeuksia muun muassa toiminnan ohjauksessa ja muistissa. Myös kognitiivisia erityishäiriöitä, epilepsiaa tai lieviä halvauksia voi esiintyä.

Vakuutetun tilasta saadun asiakirjaselvityksen, hankkimansa asiantuntijalausunnon ja selostettujen haittaluokitusten perusteella lautakunta katsoo, että K.M:lle on aiheutunut liukastumisvahinkoa 2.3.2012 seuranneesta oireistosta lievän ja keskivaikea välillä oleva aivovamman jälkitila, joka vastaa haittaluokkaa 5. Näin ollen vakuutusyhtiön tulee maksaa K.M:lle korvaus pysyvästä haitasta haittaluokan 5 mukaan.

Työkyvyttömyys ja ansionmenetyskorvauksen määrä

Vakuutuslautakunnalla käytettävissä olevien asiakirjojen mukaan K.M. on ollut sairaslomalla liukastumisen johdosta saamansa aivovamman vuoksi 2.3.2012–2.12.2012 välisen ajan. Tämän jälkeen hän on ollut masennuksen vuoksi sairaslomalla 3.12.2012–28.2.2013 välisen ajan. 1.3.2013 alkaen K.M. on ollut työtön. Vakuutusyhtiö on katsonut vahinkotapahtumasta aiheutuneeksi työkyvyttömyydeksi 2.3.2012–3.5.2012 välisen ajan.

Vakuutuslautakunta toteaa, että asiassa hankitun asiantuntijalausunnon mukaan K.M:n neurologiset ja neuropsykologiset oireet ovat syy-yhteydessä hänelle 2.3.2012 sattuneeseen liukastumisvahinkoon ja että hän on siten oikeutettu ansionmenetyskorvaukseen myös 2.5.2012 jälkeiseltä ajalta. Lautakunta toteaa kuitenkin, että vahinkoa kärsineen on pystyttävä osoittamaan hänelle tosiasiassa aiheutunut ansionmenetys.

Lähtökohtana vastuuvakuutuksen perusteella maksettavalle ansionmenetyskorvaukselle on täyden korvauksen periaate eli korvattavaa vahinkoa ovat kaikki ne työsuhteeseen liittyvät rahanarvoiset etuudet, jotka vahinkoa kärsineeltä jäävät saamatta henkilövahingon seurauksena. Korvattavaa vahinkoa ovat mm. saamatta jäänyt palkka ja palkanlisät, lomarahat sekä erilaiset vuositulokseen sidotut palkkiot. Jos vahinkoa kärsineen työsuhde ja tulotaso ovat vakiintuneet, korvauksen pohjana on ansiotaso välittömästi ennen vahinkoa. Mikäli palkkatyössä toimivan työura on ollut lyhyt tai rikkonainen, ansionmenetys voidaan määritellä vahinkoa edeltäneiden 3-5 vuoden keskiarvon perusteella.

Vakuutuslautakunnalla käytettävissä olevan selvityksen mukaan K.M. on ollut vahinkohetkellä työtön. K.M. on kertonut, että sairausloma on kuitenkin estänyt häntä hakemasta töitä ja että on joutunut sen vuoksi kieltäytymään työtarjouksista. K.M:n mukaan ilman 2.3.2014 vahinkoa hän olisi todennäköisesti työelämässä. Verotuspäätösten mukaan K.M:n vakiintunut ansiotaso vuosien 2008–2012 aikana on vaihdellut 11.179,20 eurosta 7.966,85 euroon siten, että keskimääräinen vuosiansio on ollut noin 9000 euroa vuodessa. Palkkatuloja K.M:lla on ollut viimeksi v. 2009. Sairauslomansa aikana K.M. on saanut sairauspäivärahaa.

K.M. on itse kertonut, että hän on joutunut kieltäytymään työtarjouksista työkyvyttömyysaikanaan. Vakuutuslautakunta ei kuitenkaan käytettävissään olevan selvityksen perusteella voi pitää näytettynä, että K.M. olisi työllistynyt ilman 2.3.2012 vahinkoa. Edellä olevan perusteella lautakunta katsoo, että K.M:n ansionmenetys vastaa sen työttömyyskorvauksen määrää, johon K.M. olisi ollut oikeutettu.

Matkakulut

K.M. on hakenut korvausta myös matkakustannuksista psykiatrian poliklinikalle sekä kaupassa käynneistä. Vahingonkorvauslain mukaan korvattavia ovat mm. muut tarpeelliset kulut.

Korvauksen hakijalla on näyttötaakka siitä, että hänelle on korvattavan vahingon johdosta aiheutunut ne kustannukset, joista hän korvausta vaatii. Lautakunnan käytettävistä asiakirjoista ilmenee, että K.M:llä on ollut hoitosuhde klinikalle jo ennen vahinkotapahtumaa vuosina 2009–2011. Nyt vahingon jälkeen hän joutunut kulkemaan klinikalle taksilla, josta M.K:lle jää maksettavaksi 14,25 euroa per suunta. Kaupassakäynneistä hän on antanut häntä kuljettaneelle henkilölle 20 euroa vaivanpalkkaa.

K.M. on vaatinut ylimääräisiä kustannuksia korvattavaksi sillä perusteella, että hän ei vahinkotapahtumasta aiheutuvien oireiden takia enää uskalla ajaa autoa. Vakuutusyhtiö on evännyt korvauksen sillä perusteella, ettei puheenaolevia matkakuluja klinikalle voida pitää vahingosta aiheutuneina, koska ne eivät ole syy-yhteydessä vahinkoon.

Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan tällaiset vahingosta johtuvat ylimääräiset matkakustannukset ovat sellaisia muita tarpeellisia kuluja, joita voidaan pitää vahingonkorvauslain mukaan korvattavina. Lautakunta katsoo siten, ettei vahingonkorvauslain mukainen korvausvelvollisuus rajoitu yksinomaan sellaisiin menoihin ja kustannuksiin, jotka aiheutuvat välittömästi parantamiseen ja hoitamiseen tähtäävistä toimista. Sen sijaan tällaisina korvattavina kustannuksina voidaan pitää esimerkiksi tarpeellisen kodinhoitoavun kustannuksia.

Käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta katsoo, ettei yhtiö voi esittämillään perusteilla evätä korvausta K.M:lle syntyneistä ylimääräisistä matkakuluista.

Ratkaisu

Käytettävissään olevan selvityksen perusteella sekä edellä selostetuin perustein Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä suorittamaan K.M:lle korvauksen haittaluokka 5 mukaisena sekä selvittämään ansionmenetyksen määrän myös 2.3.2012 jälkeiseltä ajalta sekä selvittää lisäksi K.M:n vaatimien ylimääräisten matkakulujen korvattavuuden uudelleen.

Tämän ratkaisun antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Norros sekä jäsenet Eskuri ja Rusanen sekä varajäsen Hirviniemi. Sihteerinä toimi Hanén.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA