Autokorjaamo, vakuutuksenottajayritys, vaihtoi invataksin imusarjatiivistettä. Imusarjan puhdistukseen käytettiin puhdistusspraytä. Tämän jälkeen puhallettiin paineilmalla, jotta puhdistusspray saatiin haihdutettua. Auto käynnistettiin ja siitä kuului kalkatusta. Kun auto käynnistettiin uudelleen, kalkatus pieneni. Kolinan arveltiin tuolloin johtuneen imusarjaan jääneistä puhdistusaineista, juuttuneesta suuttimesta tai karstasta männän päällä. Äänen arveltiin lakkaavan myöhemmin, sillä karsta poistuisi autolla ajettaessa. Asiakas ajoi autolla noin 50 km, minkä jälkeen hän palasi korjaamolle kolinan jatkumisen vuoksi. Tuolloin vakuutuksenottajayritys kielsi autolla ajon, sillä moottorissa oli varmasti vaurio. Auto hinattiin toiselle korjaamolle, jossa moottori tarkastettiin ja viat selvisivät.

 

Vakuutuksenottajayritys haki korvauksia vahingoista omasta laajennetusta autohuoltamon ja –korjaamon vastuuvakuutuksestaan.

 

Vakuutusyhtiö on viitannut päätöksessään vakuutusehtojen kohtaan 2.1.11 sekä autohuoltamoa ja –korjaamoa koskevaan erityisehtoon 320.

 

Päätöksessä todettiin, että vakuutusehdoista käy ilmi, milloin korjaamon hallussa olevalle ajoneuvolle aiheutuvat vahingot sisältyivät vastuuvakuutuksen korvauspiiriin. Poikkeustapaukset on erikseen lueteltu ja täsmällisesti määritelty. Lukuun ottamatta erityisehdon kohdassa 1.1 mainittuja poikkeuksia vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on syntynyt jo ennen kuin ajoneuvo on luovutettu takaisin asiakkaalle.

 

Vakuutusyhtiölle toimitetun vahinkoilmoituksen mukaan vahinko oli syntynyt, kun imusarjaa puhdistettaessa oli käytetty puhdistusspraytä, jonka jälkeen oli puhallettu paineilmalla, jotta aine olisi haihtunut. Puhdistusainetta oli ilmeisesti kuitenkin jäänyt haihdutuksen jälkeenkin imusarjaan ja moottori alkoi kolista käynnissä ollessaan. Koska vahinko oli syntynyt jo ennen kuin ajoneuvo oli luovutettu takaisin asiakkaalle, vakuutusyhtiö ei korvannut vahinkoja vastuuvakuutuksesta.

 

Uudessa päätöksessään vakuutusyhtiö toteaa pyytäneensä asiaan lisäselvitystä käyttämältään vahinkotarkastusyritykseltä. Tämän selvityksen mukaan vahinkotarkastaja oli saanut tiedon vahingosta auton korjaustyön jälkeen. Vahinkoa selvitettäessä oli ilmennyt, että vaurio oli aiheutunut imusarjaan menneestä puhdistusaineesta, joka oli aiheuttanut moottorissa normaalia nopeamman palamisen. Tämä oli aiheuttanut välittömästi ainakin osan kampiakselin runkolaakeriputkien pulttien katkeamisen. Auton ollessa ajossa vaurio oli laajentunut aiheuttaen runkolaakerien ja –pesien hankaantumisen, jonka vuoksi korjaustyön yhteydessä oli jouduttu tekemään lohkon laakerilinjauksen ajo. Myös venttiilit olivat mahdollisesti vaurioituneet ajossa. Jos vaurioon olisi huomattu heti puuttua, olisi ensimmäisen käynnistyksen jälkeen tarvinnut mahdollisesti vain vaihtaa runkolaakerien pultit, mikä edellytti moottorin purkamista. Muiden vaurioiden voitiin katsoa aiheutuneen auton ollessa ajossa.

 

Vakuutusyhtiössä olleesta selvityksestä ilmeni, että vaurio aiheutui heti autoa käynnistettäessä. Loput vauriot syntyivät, kun auto päästettiin äänestä huolimatta ajoon. Näin ollen tapauksessa laiminlyötiin tietoisesti ammattilaiselle kuuluva vahingontorjuntavelvoite. Vakuutusyhtiö katsoi, ettei asiassa ole esitetty mitään sellaista uutta, minkä perusteella korvauspäätöstä olisi syytä muuttaa.

 

Lausuntopyynnössä on todettu, että koska vakuutuksenottajayrityksen edustajan kirjallinen ilmaisutaito on heikko, hän ei ole osannut selvittää tarkasti tapauksen kulkua vahinkoilmoituksessa eikä uudelleenkäsittelypyynnössään.
 

Puhelimitse on yritetty selvittää asioiden todellista kulkua, mutta korvauskäsittelijä ei ollut halunnut kuulla tapauksesta muuten kuin vahinkoilmoitukseen kirjoitetulla tavalla. Vakuutuksenottajan edustaja on kirjoittanut vahinkoilmoitukseen virheellisesti, että auto oli ilmeisesti rikki, vaikka todellisuudessa autossa ei hänen mielestään ollut luovutushetkellä muuta kuin karstaa. Vahinkoilmoitukseen kirjoitettu teksti perustui jälkeenpäin toisesta autokorjaamosta saatuun tietoon. Valitusta tehdessään vakuutuksenottajan edustaja käytti naapuriaan apuna, jotta tapahtuman todellinen kulku tulisi selväksi ilman väärinkäsityksiä.

 

Vakuutuksenottaja-autokorjaamo vaihtoi autoon imusarjan tiivistettä. Imusarjaa puhdistettaessa käytettiin puhdistusspraytä, jonka jälkeen puhallettiin paineilmalla, jota aine saatiin haihdutettua. Kun auto luovutettiin omistajalle, autokorjaamossa uskottiin pitkäaikaisen kokemuksen perusteella, että autosta kuulunut kolina johtui männän päälle jääneestä karstasta, joka poistuisi ajon aikana. Jos he olisivat tuossa vaiheessa tienneet tehneensä korjaustyön virheellisesti, eivät he olisi missään tapauksessa luovuttaneet autoa asiakkaalle. Asiakas ajoi autolla noin 50 km ja palasi korjaamolle, koska kolina autossa jatkui. Tällöin vakuutuksenottajan edustaja totesi, että autossa täytyy olla vaurio ja kielsi sillä ajamisen. Auto hinattiin toiselle korjaamolle, jossa todettiin, että korjaustyö on suoritettu virheellisesti.

 

Vakuutuksenottajayritys pyytää, että lautakunta antaa asiassa ratkaisusuosituksen, jossa todetaan vahingon olevan korvattavissa vastuuvakuutuksesta.

 

Vakuutusyhtiö on vastineessaan viitannut yrityksen vastuuvakuutusehtojen kohtaan 2.1.10. Lisäksi on viitattu autohuoltamon ja –korjaamon vastuuvakuutuksen erityisehtoon 320 ja siinä ehtokohtiin 2.1.10 ja 1.2.

 

Vakuutusyhtiö on todennut vastineessaan lisäksi, että silloin, kun vahinko on aiheutunut huollettavaksi tai korjattavaksi vastaanotetulle, huoltamon tai korjaamon hallussa olevalle asiakkaan ajoneuvolle, vakuutuksesta korvataan autohuoltamon ja –korjaamon vastuuvakuutuksen erityisehtokohdan kohdassa 1.1 lueteltujen työvaiheiden yhteydessä syntyneet vahingot. Nyt käsiteltävänä olevan invataksin imusarjan tiivisteen vaihto ei sisälly tähän luetteloon, joten vahinko ei tule korvattavaksi tämän ehtokohdan perusteella.

 

Asiassa saadun selvityksen perusteella voidaan todeta, että imusarjaa puhdistettaessa puhdistusainetta oli jäänyt imusarjaan, koska auton käynnistämisen jälkeen kuului valtavaa kalkatusta. Moottori sammutettiin heti ensikäynnistyksen jälkeen, mutta kolina ei loppunut. Imusarjaan jäänyt puhdistusaine aiheutti moottorissa normaalia nopeamman palamisen. Tämä oli aiheuttanut välittömästi ainakin osan kampiakselin runkolaakeriputkien pulttien katkeamisesta. Vaurio aiheutui heti autoa käynnistettäessä.

 

Lausuntopyynnössä on esitetty, että vakuutuksenottaja uskoi autosta kuuluneen kolinan johtuvan männän päälle jääneestä karstasta. Vakuutusyhtiölle esitetyssä uudelleenkäsittelypyynnössä on tapahtumakulusta kerrottu, että kolinan pääteltiin johtuvan esimerkiksi juuttuneesta suuttimesta. Myöhemmin kuitenkin vahvistui, että korjaustyö oli tehty virheellisesti. Sillä, mistä vakuutuksenottaja on arvellut kolinan johtuvan, ei sinällään ole merkitystä ehtokohdan 1.2 osalta, vaan olennaista on se, että moottorin vaurioituminen on syntynyt virheellisen korjaustyön seurauksena ja moottorista on todettu kuuluvan valtavaa kalkatusta ja kolinaa jo ennen kuin työ oli loppuun suoritettu ja invataksi luovutettu takaisin asiakkaalle.

 

Ehtokohdan 1.2 mukaan vakuutus korvaa vahingon, joka todetaan vasta sen jälkeen, kun työ on loppuun suoritettu ja ajoneuvo on luovutettu takaisin asiakkaalle. Toteamisperusteisessa vakuutuksessa olennaista on se, milloin vahinko havaittiin. Nyt käsiteltävässä tapauksessa vahinko on kiistatta havaittu silloin, kun moottorista kuului valtavaa kalkatusta. Koska kalkatus kuului autosta jo ennen kuin työ oli loppuun saatettu ja ajoneuvo luovutettu takaisin asiakkaalle, ei vahinko tullut korvattavaksi myöskään ehtokohdan 1.2. perusteella. Vakuutusyhtiö katsoo, ettei asiassa ole aihetta muuttaa aikaisemmin tehtyä korvauspäätöstä.

 

 

 

Vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 1.1 mukaan vakuutus korvaa vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa toiselle aiheutetut henkilö- ja esinevahingot, jotka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja joista vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

 

Vakuutusehtojen kohdan 2.1.10 mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa omaisuudelle, joka on vahingon aiheuttaneen teon tai laiminlyönnin tapahtuessa ollut vakuutuksenottajan hallussa, lainassa tai muutoin hänen hyödykseen käytettävänä.

 

Autohuoltamon ja –korjaamon erityisehtokohdan 1.1 mukaan poiketen vastuuvakuutusehtojen kohdasta 2.1.10 vakuutus korvaa huollettavaksi tai korjattavaksi vastaanotetulle, huoltamon tai korjaamon hallussa olevalle asiakkaan ajoneuvolle aiheutuneen vahingon:

-         joka aiheutuu öljyn, nesteen tai suodattimen tarkistuksen tai vaihdon virheellisestä suorittamisesta,

-         joka aiheutuu pyörien irrottamisesta tai kiinnittämisestä,

-         joka aiheutetaan ajoneuvoa pestäessä tai vahattaessa,

-         joka aiheutuu ajoneuvon nostosta, putoamisesta tai siirtämisestä ja

-         joka aiheutuu asianmukaisen ajokortin omaavan henkilön työn aikana suorittamasta, huoltoon tai korjaukseen liittyvästä koeajosta.

 

Vakuutusehtojen kohdan 1.2 mukaan vakuutus korvaa vahingon, joka syntyy virheellisen huolto- tai korjaustyön seurauksena ja todetaan vasta sen jälkeen, kun työ on loppuun suoritettu ja ajoneuvo on luovutettu takaisin asiakkaalle.

 

 

Vakuutuksenottajayritys on huoltanut ja korjannut invataksia. Huollon päättyessä autosta on kuulunut kolinaa. Kun auto on tämän jälkeen sammutettu ja käynnistetty uudelleen, on kolina vaimennut. Vakuutuksenottajayritys on arvellut tuolloin kolinan aiheutuneen männän päälle jääneestä karstasta. Äänen on arveltu poistuvan karstan irrotessa männän päältä autolla ajettaessa. Tämän jälkeen auto on luovutettu asiakkaalle. Autolla on ajettu noin 50 km eikä tänä aikana moottorista kuulunut ääni ole poistunut, vaan ääni on voimistunut.

 

Vakuutusyhtiön yksipuolisesti laatimia vakiovakuutusehtoja tulee epäselvissä tilanteissa tulkita laatijansa vahingoksi.

 

Kyseessä olevaan tapaukseen sovelletaan autohuoltamon ja –korjaamon vastuuvakuutuksen erityisehtojen kohtaa 1.2. Ehtokohdan mukaan korvattavuuden yhtenä edellytyksenä on, että vahinko on todettu sen jälkeen, kun ajoneuvo on luovutettu takaisin asiakkaalle.

 

Asiassa on riidanalaista se, koska vahinko eli tässä tapauksessa moottorin vauriot on todettu. Onko toteaminen tapahtunut silloin, kun ensimmäiset ylimääräiset äänet on kuultu, vai vasta silloin, kun ääni ei ole poistunut ja toinen korjaamo on avannut moottorin ja tuolloin on havaittu aiheutuneet vahingot sekä vahingon syy on selvinnyt?

 

Kun vakuutuksenottajayritys on kuullut moottorista ylimääräisiä ääniä, ei se ole todennut moottorin vaurioita, vaan on kokemuksensa perusteella ajatellut äänten johtuvan mm. männän päällisestä karstasta, joka lähtee pois ajoneuvoa ajettaessa.

 

Vakuutuslautakunta katsoo, että moottorin vauriot on todettu vasta silloin, kun auto on tuotu takaisin korjaamolle ja se on viety toiseen korjaamoon, joka on tarkastanut moottorin. Koska vahinko eli moottorin vauriot on todettu vasta sen jälkeen, kun ajoneuvo on luovutettu takaisin asiakkaalle, tulee moottorin vauriot korvata autokorjaamon vastuuvakuutuksesta ehtojen mukaisesti.