Tapahtumatiedot

A:n omistaman kiinteistön lämmitysverkoston varoventtiilit rikkoutuivat ja putkesta vuosi vettä kiinteistön taloteknisten laitteiden päälle 4.1.2016. Laitteet rikkoutuivat vuodon seurauksena. A:n kiinteistövakuutus sisälsi turvan vuotovahingoille mutta ei rikkoutumisturvaa. Vakuutusyhtiö oli päätöksillään 28.1.2016 ja 15.7.2016 evännyt korvauksen laitteiston rikkoutumisesta aiheutuneesta vahingosta.

Asiakkaan valitus

A on vaatinut, että vakuutusyhtiö suorittaisi korvauksen rikkoutumisesta myyntivirheen perusteella. A on lausunut valituksessaan, että vakuutusyhtiön edustajan J:n kanssa 26.5.2015 käydyissä neuvotteluissa oli sovittu, että kiinteistölle otetaan rikkovakuutus. A:n mukana olleet B ja C olivat vahvistaneet tämän antamillaan kirjallisilla lausumilla. A oli toimittanut vakuutusyhtiölle edellisen vakuutusyhtiön vakuutuskirjan, josta kävi ilmi, että edellinen vakuutus oli sisältänyt rikkoutumisturvan.

A on katsonut, että vakuutusyhtiön myyntiedustaja J oli aiheuttanut A:lle vahinkoa jättämällä tarjouksesta pois rikkoutumisturvan. A:n mukaan vakuutusyhtiö oli lisäksi myöntänyt virheensä tarjoamalla A:lle osakorvausta vahingosta.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on lausunut, etteivät osapuolet olleet tavanneet 26.5.2015. Asiakastietojärjestelmän mukaan A oli soittanut tuolloin vakuutusyhtiöön ja pyytänyt tarjousta.

J tapasi A:n 8.7.2015 ja tapaamisessa oli läsnä myös toinen vakuutusyhtiön edustaja sekä B ja C. Tapaamisen jälkeen A:lle oli annettu tarjous ja koonti vakuutuksen sisällöstä tutustuttavaksi. Vakuutuksenottaja ei ollut esittänyt muutoksia J:n tekemään tarjoukseen vaan tarjous oli hyväksytty sellaisenaan ja vakuutussopimus tehtiin 27.7.2015.

Vakuutusyhtiön myyntiedustaja J on kiistänyt tehneensä virheen vakuutuksen myynnissä. J on kertonut käyneensä vakuutustarjouksen läpi A:n kanssa. J:n mukaan A ei missään vaiheessa kertonut tarvitsevansa rikkovakuutusta. A:n toimittama ja valituksessaan mainitsema edellisen vakuutusyhtiön vakuutuskirja koski toista kiinteistöä, jolle tehtiinkin rikkovakuutus. J:n mukaan vakuuttaminen rikkoutumisen varalta ei ollut tarkoituksenmukaista nyt puheena olevan kiinteistön iän ja käyttötarkoituksen perusteella. Toinen kohde oli peruskorjattu ja tämän vuoksi se vakuutettiin rikkovakuutuksella.

J on kertonut 22.11.2016 päivätyssä lisäselvityksessään tehneensä ratkaisun asiakkaan vakuutustarpeesta ja käyneensä tarjouksen läpi A:n kanssa yksityiskohtaisesti. A oli hyväksynyt vakuutustarjouksen. J:n mukaan A:n, B:n ja C:n esittämät väitteet myyntiprosessista eivät pitäneet paikkaansa.

Vakuutusyhtiön suorittama korvaustarjous oli tehty asiakassuhteen ylläpitämiseksi. Rikkovakuutus ei ole ollut vahinkohetkellä voimassa, eikä vakuutusyhtiöllä ollut velvollisuutta suorittaa korvausta.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse sen arvioimisesta, oliko vakuutusyhtiö laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 5 §:n 1 momentin mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.

Vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentin mukaan jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Asian arviointi

Vakuutussopimuslain 5 §:ä koskevassa hallituksen esityksessä (114/1993) on todettu, että vakuutuksenantajan on ennen sopimuksen päättämistä annettava vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot vakuutuksenantajan vakuutusmuodoista, vakuutusmaksuista ja vakuutusehdoista. Hallituksen esityksen mukaan pelkkien vakiovakuutusehtojen luovuttaminen ei riitä täyttämään tiedonantovelvollisuutta. Henkilökohtaista suullista tiedottamista ei kuitenkaan edellytetä. Riittävänä on pidetty kirjallista materiaalia, jossa selkeästi ja tarvittaessa esimerkein tuodaan esiin lainkohdassa edellytetyt tiedot.

Vakuutuslautakunta toteaa asiassa olevan riitaa siitä, oliko A:n kanssa sovittu, että puheena oleva kiinteistö vakuutetaan rikkoutumisturvalla. Vakuutustarjouksen laatimista varten A oli antanut vakuutusyhtiölle malliksi jotkut aikaisemmat vakuutusehdot. Osapuolet ovat esittäneet toisistaan poikkeavia lausuntoja siitä, olivatko mainitut malliehdot koskeneet juuri nyt kysymyksessä olevan kohteen aikaisempia ehtoja, joissa olisi ollut mukana myös rikkovakuutus, vai erästä toista kohdetta. Asiakirjojen perusteella ei ole saatavissa selvää kuvaa siitä, millaiset ohjeet A oli vakuutusyhtiölle antanut vakuutustarjouksen tekemistä varten. Sitä vastoin näyttäisi olevan riidatonta, että vakuutustarjous oli annettu A:lle ja että hän oli yhtiön edustajan kanssa käynyt sen läpi tekemättä sen sisällöstä huomautuksia ja sen jälkeen allekirjoittanut vakuutussopimuksen, joka ei sisältänyt rikkoutumisturvaa.

Lausutuilla perusteilla Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutuksenottajalle on ennen vakuutussopimuksen päättämistä annettu tarpeelliset ja oikeat tiedot vakuutuksesta.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta asiassa.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Raulos
Sihteeri Nikunlassi

Jäsenet:
Akselinmäki
Jaakkola
Makkula
Nyyssölä
Sjögren