Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottajana olevan kuljetusliike X Oy:n toimeksiantona oli ollut kuljettaa lasti teräslevykeloja tehtaalta Suomesta Sveitsiin. X Oy oli järjestänyt kuljetuksen niin, että ajoneuvoyhdistelmän vetoauto kuljettajineen oli ollut määrä vaihtaa kuljetuksen saavuttua Saksaan. Vaihtopaikaksi oli sovittu eräs katuosoite moottoritien välittömässä läheisyydessä sijainneella teollisuusalueella Lyypekissä, jonne kuljetus oli saapunut asiakirjaselvityksen mukaan 26.1.2016 klo 14.00. Kuljetuksen saapuessa vaihtopaikalle uusi kuljettaja oli ollut lakisääteisellä lepotauolla nukkumassa vetoautossaan. Luovuttava kuljettaja ei ollut halunnut herättää häntä, vaan oli jättänyt puoliperävaunun lukitsemattomana vetoauton viereen. Perävaunu lasteineen oli anastettu. Perävaunun saapumisesta tietämättömälle uudelle kuljettajalle varkaus oli selvinnyt vasta 27.1.2016 klo 10.30 hänen tiedusteltuaan syytä perävaunun viipymiselle.

Teräslasti oli vakuutettu myyjän ottamalla kuljetusvakuutuksella. Lastin tilaajalle vakuutuskorvauksen maksanut vakuutusyhtiö on esittänyt vahingon johdosta X Oy:lle 49 617,39 euron takautumisvaatimuksen. X Oy on hakenut korvausta vahingosta omasta tiekuljetusvakuutuksestaan.

X Oy:n vakuutusyhtiö on korvauspäätöksellään 25.5.2016 kieltäytynyt korvaamasta vahinkoa vedoten tiekuljetusvakuutuksen vakuutusehtojen kohtaan 4.2.4 kuljetusvälineen tai tavaran vartioinnin laiminlyömisestä. Vakuutusyhtiö on lausunut, että perävaunun kytkemistä toiseen vetoautoon ei ollut estetty lukituksella eikä perävaunua ja lastia ollut vartioitu vakuutusehtojen kohdan 4.2.4 edellyttämällä tavalla varkauden tapahtuessa. Korvausasiaa on käsitelty myös vakuutusyhtiön sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä X Oy:n vedottua siihen, että vakuutusehdon 4.2.4 mukaan silmälläpito katsottiin keskeytymättömäksi kuljettajan nukkuessa ajoneuvon hytissä. Päätöksellään 19.8.2016 vakuutusyhtiö on kieltäytynyt muuttamasta korvausratkaisuaan.

Asiakkaan valitus

X Oy on pyytänyt lautakunnan ratkaisusuositusta vedoten siihen, että perävaunu oli tosiasiassa jätetty sovitulle paikalle sovittuun aikaan. Kuljettaja ei ollut tietämätön perävaunusta vaan oli pitänyt vaunun tuomista selvänä, kuten oli aikaisemminkin tapahtunut. Kuljettaja oli ollut lakisääteisellä tauolla, jonka aikana perävaunun kytkeminen vetoautoon ei olisi ollut mahdollista tai ainakaan järkevää, sillä tauon tuli olla yhtäjaksoinen. Vetoautossa nukkuminen ei myöskään vakuutusehtojen mukaan katkaissut keskeytymätöntä silmälläpitoa. Varkaus oli tapahtunut kuljettajan ollessa vetoautossaan vaunun välittömässä läheisyydessä.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on 27.9.2016 päivätyssä vastineessaan toistanut korvauspäätöksessään lausumansa. Vakuutusyhtiön mukaan tiekuljetusvakuutuksesta korvattiin vakuutusehdoissa mainituin rajoituksin se vahingonkorvaus, jonka vakuutuksenottaja oli tiekuljetussopimuslain tai CMR-yleissopimuksen mukaan velvollinen maksamaan tavaran katoamisesta, vähentymisestä tai vahingoittumisesta taikka luovutuksen viivästymisestä. Vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta ei korvattu vahinkoa, joka on aiheutunut siitä, että kuljetusväline, kontti, kuljetusyksikkö tai tavara oli jätetty vartioimatta tai ajoneuvo taikka kuormatila lukitsematta.

Vakuutusyhtiö on vedonnut vahingosta saatuihin tietoihin ja lausunut, että kuljettaja, jonka oli ollut määrä jatkaa kuljetusta, oli ollut vetoautossaan nukku­massa, kun perävaunu oli tuotu paikalle. Ei voitu katsoa, että kuljettaja olisi nukku­essaan tiennyt perävaunun jättämisestä paikalle. Perävaunu, jonka kytkemistä toiseen vetoautoon ei ollut estetty lukituksella, oli jätetty kadulle 26.1.2016 klo 14.00. Ottaen huomioon, että kuljettajan vuorokausilepo oli enimmillään 11 tuntia, oli vuorokausilepo täyttynyt jo keskiyön ai­kaan. Kuljettaja oli kuitenkin kysellyt puuttuvan perävaunun perään vasta aamupäivällä seuraavana päivänä.

Edellä mainituin ja korvauspäätöksessä esitetyin perustein vakuutusyhtiö on katsonut, että perävaunu ja siinä olleet teräskelat eivät olleet vakuutusehtojen kohdan 4.2.4 edellyttämällä taval­la vartioituina varkauden tapahtuessa. Teräskelojen arvoa ei näin ollen voitu korvata tiekuljetusvakuutuksen perusteella.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, onko X Oy:n suorittaman kuljetustehtävän aikana 26.–27.1.2016 sattunut varkausvahinko X Oy:n tiekuljetusvakuutukseen sovellettavien vakuutusehtojen mukainen korvattava vakuutustapahtuma. Lähemmin tarkasteltuna asiassa on ratkaistava, oliko anastettua puoliperävaunua lasteineen vartioitu vahingon sattuessa vakuutusehdoissa määrätyllä tavalla.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Kysymyksessä olevaan tiekuljetusvakuutukseen sovellettavien 1.1.2014 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 4.1 mukaan vakuutus kattaa näissä ehdoissa määrätyin rajoituksin sen vahingonkorvausvelvollisuuden, jonka alaiseksi vakuutuksenottaja voi tiekuljetussopimuslain (345/79) tai kansainvälisen CMR -yleissopimuksen perusteella kotimaisessa tai kansainvälisessä kuljetuksessa joutua tavaralle tapahtuneesta katoamisesta, vähentymisestä tai tavaran vahingoittumisesta taikka luovutuksen viivästymisestä.

Vakuutusehtojen kohdan 4.2.4 mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut siitä, että kuljetusväline, kontti, kuljetusyksikkö tai tavara on jätetty vartioimatta tai ajoneuvo taikka kuormatila lukitsematta. Vartioinnilla tarkoitetaan sitä, että alue, jolle kuljetusväline, kontti, kuljetusyksikkö tai tavara jätetään, on suljettu ja ympäri vuorokauden vartioitu ja että alueella on jatkuva asianmukainen henkilöiden ja ajoneuvojen kulunvalvonta.

Vartioinnilla tarkoitetaan myös sitä, ettei ajoneuvoa jätetä ilman keskeytymätöntä silmälläpitoa muuta kuin kuljetustehtävän täyttämiseksi välttämätöntä asiointia varten tai kuljettajan välttämättömien henkilökohtaisten tarpeiden edellyttämää lyhytaikaista asiointia varten. Silmälläpito on keskeytymätöntä kuljettajan nukkuessa ajoneuvon hytissä.

Suomessa tapahtuvissa kuljetuksissa kuljetusväline, kontti, kuljetusyksikkö tai tavara voidaan jättää vartioimatta enintään yhden vuorokauden ajaksi.

Edellä mainituissa tapauksissa ajoneuvo tulee olla lukittu ja ajonesto- ja hälytyslaitteet tulee olla kytkettyinä toimintaan. Lisäksi ajoneuvon ja kuormatilan tulee aina olla lukittu siten, ettei ajoneuvoon tai sen kuormatilaan voi päästä murtautumatta. Mikäli kuormatila ei ole rakenteensa puolesta lukittavissa, ajoneuvo on mahdollisuuksien mukaan pysäköitävä niin, että kulku ajoneuvon lastitilaan on estetty. Lisäksi ovet on suljettava sinetein ja sinettien koskemattomuus on tarkastettava jokaisen tauon yhteydessä.

Vakuutusehtojen kohdan 10 mukaan poiketen vakuutussopimuslain (543/94) 31 §:n säännöksistä ehtokohdat 4.2.4, 4.2.6, 4.2.7 ja 4.2.11 ovat korvausrajoituksia, eivät suojeluohjeita.

Vakuutussopimuslain säännösten pakottavuutta koskevan 3 §:n 3 momentin mukaan, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, ei koske luotto- tai takausvakuutusta, elinkeinonharjoittajan ottamaa meri- tai muuta kuljetusvakuutusta eikä elinkeinonharjoittajan ottamaa vakuutusta, jonka kohteena on ilma-alus.  

Asian arviointi

Lautakunta toteaa, että tässä tapauksessa puheena olevaan tiekuljetusvakuutukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdassa 10 on määrätty, että vakuutussopimuslain 31 §:n suojeluohjeiden noudattamista koskevasta säännöksestä poiketen muun muassa vakuutusehtojen kohtaa 4.2.4 on sovellettava vakuutussopimuksessa vakuutuksen korvauspiiriä rajoittavana ehtona eikä suojeluohjeena. Määräys merkitsee sitä, että ellei vakuutuksen kohteena olevaa omaisuutta ole vartioitu ja omaisuus ole ollut lukittuna vakuutusehtojen kohdassa 4.2.4 määrätyllä tavalla, omaisuutta kohdannutta vahinkoa ei lainkaan korvata vakuutuksesta.

Vakuutusehtojen kohdan 10 määräys poikkeaa vakuutussopimuslain 31 §:n säännöksestä, jonka mukaan suojeluohjeen laiminlyömisen vuoksi vakuutuksenantajalla on oikeus alentaa korvausta tai evätä se vain, jos vakuutettu tai häneen vakuutussopimuslain 33 §:n nojalla samastettava henkilö on laiminlyönyt suojeluohjeen noudattamisen tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä. Lakia sovellettaessa suojeluohjeena on pidettävä kaikkia vakuutussopimukseen otettuja vahingon estämistä tai rajoittamista koskevia määräyksiä riippumatta siitä, onko määräys vakuutussopimuksessa nimenomaisesti otsikoitu suojeluohjeeksi. Koska tässä tapauksessa on kyse vakuutussopimuslain 3 §:n 3 momentissa mainitusta elinkeinonharjoittajan ottamasta kuljetusvakuutuksesta, johon vakuutussopimuslakia ei mainitun lainkohdan mukaan sovelleta pakottavana, on vakuutusehtoihin otettu poikkeus lain 31 §:n pääsäännöstä sallittu.

Vakuutusehtojen kohdan 4.2.4 mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut siitä, että vakuutuksen kohteena olevaa omaisuutta ei ollut vakuutusehdossa määrätyllä tavalla vartioitu tai ajoneuvo tai kuormatila oli ollut lukitsematon. Ehtokohdan mukaan vartioiduksi alueeksi katsotaan suljettu ja ympärivuorokautisesti vartioitu alue, jolla on lisäksi jatkuva kulunvalvonta. Vartioinnilla tarkoitetaan myös ajoneuvon keskeytymätöntä silmälläpitoa, joksi ehtokohdan mukaan on hyväksytty tilanne, jossa kuljettaja nukkuu ajoneuvon hytissä. Poikkeuksiksi silmälläpitoa koskevasta vaatimuksesta ehtokohdassa on kansainvälisissä kuljetuksissa hyväksytty vain kuljetustehtävän vuoksi välttämätön asiointi tai kuljettajan välttämättömien henkilökohtaisten tarpeiden edellyttämä lyhytaikainen asiointi.

Vahinkotapahtumasta saadun selvityksen perusteella kuljetuksen vaihtopaikkana oli ollut eräs katuosoite moottoritien läheisyydessä sijainneella teollisuusalueella. Lautakunnalle toimitetun 19.2.2016 päivätyn vahingontutkintaraportin ja siihen liitettyjen vahinkopaikalta otettujen valokuvien perusteella kyseessä ei ole ollut suljettu tai valvottu alue vaan tavanomainen katualue, jossa ajoneuvot ovat olleet pysäköityinä kadun laitaan. Lautakunta katsoo, että näin ollen perävaunua ei ollut jätetty vakuutusehtojen kohdassa 4.2.4 edellytetylle vartioidulle alueelle.

Ratkaisevaksi jää näin ollen se, onko perävaunun katsottava olleen vakuutusehdossa määritellyin tavoin kuljettajan keskeytymättömän silmälläpidon alaisena. Vakuutusehtojen kohdan 4.2.4 mukaan ajoneuvon katsotaan olleen vartiointivaatimuksen täyttävällä tavalla keskeytymättömän silmälläpidon alaisena myös kuljettajan nukkuessa ajoneuvon hytissä.

Lautakunta katsoo, että vakuutusehtoa on tulkittava niin, että siinä asetettu kuljetuksen silmälläpitoa koskeva edellytys täyttyy kuljettajan nukkuessa kyseiseen kuljetukseen käytetyssä ajoneuvossa. Silmälläpitovaatimuksen ei sen sijaan voida katsoa täyttyvän, mikäli kuljetusväline, kontti, kuljetusyksikkö tai tavara on jätetty kuljettajan lepoaikana muualle kuin ehtokohdassa määritellylle vartioidulle alueelle. Vakuutus ei näin ollen kata kuljetettavana olleen omaisuuden anastamista muusta yksiköstä kuin siitä, jossa kuljettaja nukkuu.

Käytettävissä olevan vahinkoselvityksen mukaan anastettu puoliperävaunu oli jätetty sovitulle vaihtopaikalle irrallaan. X Oy:n antaman selvityksen perusteella perävaunua ei ollut mitenkään lukittu eikä sitä edes ollut varustettu sen lukitsemisen mahdollistaneilla laitteilla. Selvityksen mukaan perävaunun tuonut kuljettaja ei myöskään ollut luovuttanut kuljetusta omassa ajoneuvossaan nukkumassa olleen uuden kuljettajan valvontaan, vaan hän oli vain jättänyt perävaunun vaihtopaikalle. Lautakunta katsoo, ettei mainittu menettely ole täyttänyt vakuutusehtojen kohdassa 4.2.4 asetettua edellytystä omaisuuden silmälläpidosta. Tämän vuoksi X Oy:n suorittaman kuljetustehtävän aikana 26.–27.1.2016 sattunut varkausvahinko ei vakuutusehtojen mukaan oikeuta korvaukseen X Oy:n tiekuljetusvakuutuksesta.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä vakuutussopimukseen sovellettavien ehtojen mukaisena.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Raulos
Sihteeri Isokoski

Jäsenet:
Akselinmäki
Jaakkola
Makkula
Paloranta
Sjögren