Tapahtumatiedot

Poliisin tutkintailmoituksen tapahtumakuvauksen mukaan kolme tuntemattomaksi jäänyttä henkilöä oli 16.10.2011 kello 0.10 ryöstänyt A:lta omaisuutta. A kertoi poliisipartiolle, että hänen kimppuunsa oli hyökätty kadulla. Hänen housunsa olivat tutkintailmoituksen mukaan repeytyneet. A ilmoitti poliisille tekijöiden tuntomerkit, mutta tekijöiden henkilöllisyyttä ei saatu selvitettyä. Tutkintailmoituksen mukaan A:lta oli anastettu avaimet sekä noin 300 euroa rahaa. Hän oli nostanut rahaa automaatilta 15.10.2011 kello 17.

A täydensi 3.11.2011 rikosilmoitustaan anastetun omaisuuden osalta. Hän ilmoitti poliisille menettäneensä Nokia-merkkisen simpukkamallisen puhelimen, vuonna 2005 ostetun 3 500 euron arvoisen panssarikaulaketjun, vuonna 2009 ostetun 5 900 euron arvoisen paksun panssariranneketjun, kaksi sormusta, joista toinen oli vihkisormus, Abloy-avaimen, auton avaimet, joiden uusiminen kustansi 811 euroa, miesten rannekellon arvoltaan 120 euroa sekä silmälasit, joiden uusiminen maksoi 439,60 euroa.

A haki korvausta laajasta kotivakuutuksesta. Korvausvaatimus käteisestä rahasta oli 390 euroa, nahkakäsineistä 39,80 euroa, useista avaimista yhteensä 94 euroa, auton avaimista 811, 87 euroa, silmälaseista 439,60 euroa, rikkoutuneista kengistä 39,90 euroa, takista ja housuista 89,85 euroa, matkapuhelimesta 350 euroa ja rannekellosta 120 euroa. Vuonna 1989 ostetun kihlasormuksen osalta korvausvaatimus oli 450 euroa ja toisen vuonna 2003 ostetun sormuksen osalta 350 euroa. Kaulaketjusta A haki korvausta 3 500 euroa (ostovuosi 2005) ja ranneketjusta 5 900 euroa (ostovuosi 2009).

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiö korvasi A:lle silmälaseista 479,60 euroa, käteisen rahan menettämisestä 390 euroa, vaatteista 167,55 euroa, avaimista 94 euroa ja SIM-kortista 10 euroa. Selvityksen perusteella auton avaimien vahinko korvattiin auton omistajan autovakuutuksesta 160 euron omavastuulla vähennettynä. Vakuutusyhtiö ilmoitti vähentävänsä yhteisvahingossa vain yhden omavastuun (160 euroa) ja kotivakuutuskorvauksesta aikaisemmin vähennetty 150 euron omavastuuosuus vähennettiin.

Muiden korvausvaatimusten osalta vakuutusyhtiö pyysi A:lta lisäselvityksiä. Kaula- ja ranneketjusta vakuutusyhtiö pyysi A:ta toimittamaan ostoliikkeen nimen ja valokuvia, kellosta ja matkapuhelimesta ostotositteen sekä sormuksesta ja kihlasormuksesta valokuvia. A kertoi vakuutusyhtiölle lähettämissään kirjeissä, että koruista ei ole ostokuitteja eikä valokuvia. Hän toimitti vakuutusyhtiölle koruliikkeiden ikkunasomistuksista otettuja valokuvia sekä kuvan Nokia E7 ‑puhelimesta. Lisäksi hän vaati korvattavaksi silmälääkärin palkkiota, 84,80 euroa sekä uuden kellon hankintaa, 140 euroa. Vakuutusyhtiö ei muuttanut kor­vausratkaisuaan.

Valitus

A:n valituksen mukaan ryöstäjät veivät kaiken mukana olleen arvokkaan omaisuuden. Poliisit kävivät tapahtumapaikalla, mutta eivät tarkastaneet, mitä A:lta vietiin. Hän kävi tekemässä rikosilmoituksen 2.11.2011 ja täydentämässä sitä seuraavana päivänä. Kadoksissa ovat vuonna 2007 ostettu matkapuhelin, kaksi sormusta (kihla- sekä kantasormus) ja kaksi kultaketjua. Lisäksi [auton]avainten omavastuuta ja silmälääkärin palkkiota ei ole korvattu.

Vakuutusyhtiön vastine

Kelloa, puhelinta, sormuksia, kaulaketjua ja ranneketjua ei korvattu, koska niistä ei pyynnöistä huolimatta löytynyt ostotositteita, valokuvia tai muuta selvitystä, joilla omaisuuden arvo voitaisiin riittävällä tarkkuudella perustella. A on lisäselvityksenä lähettänyt vakuutusyhtiölle useita käsinkirjoitettuja kirjeitä sekä ostotositteen vahingon jälkeen ostetusta kellosta. Kaula- ja rannekoru oli A:n mukaan alun perin ostettu kaupunginosasta, jonka A on nimennyt. Tarkempi ostopaikka ei ollut tiedossa.

Korvauksen hakijan on vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan toimitettava vakuutusyhtiölle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutusyhtiön vastuun selvittämiseksi. Korvauksen hakija on velvollinen näyttämään, että hänelle on sattunut korvattava vahinkotapahtuma, ja hänen on annettava lisäksi sellaiset tiedot vahingoittuneesta omaisuudesta, joiden avulla vahingon määrä saadaan selvitettyä.

A:lle on sattunut äkillinen ja ennalta arvaamaton, kotivakuutuksen perusteella korvattava vahinkotapahtuma, kun hänen omaisuuttaan on ryöstetty ja rikottu. Tätä puoltavat poliisille tehty, tekijöiden tuntomerkein varustettu tutkintailmoitus, silmälääkärin lasku, laskelma uusista silmälaseista sekä Kelan päätös sairaanhoitokustannusten korvaamisesta. Se osa omaisuudesta, josta on saatu riittävät dokumentit, on vakuutuksesta korvattu ehtojen mukaisesti. Esimerkiksi käteisen rahan nostosta A on toimittanut pankin nostotositteen. Uusien avainten hankinnasta on toimitettu kuitit ja silmälasien hankinnasta optikkoliikkeen lähete.

Suurin osa korvausvaateista koostuu sormuksista, ketjuista, kellosta ja puhelimesta. Näiden osalta vaateet ovat yhteensä yli 10 000 euroa. Kellot, sormukset sekä ketjut ovat tyypillisesti sellaista omaisuutta, joista myyntitapahtuman yhteydessä asiakkaalle annetaan ostotosite ja aitoustodistus. Tällaisten selvitysten avulla voidaan todeta esineiden ominaisuudet ja sitä kautta määritellä omaisuuden arvo. Tällaisia tai muu vastaava selvitystä, kuten esimerkiksi valokuvia, esineen omistuksesta vakuutusyhtiö ei ole vastaanottanut. Tavallisesti myös esineiden ostopaikka pystytään jälkikäteen yksilöimään, varsinkin kun kyseessä on arvokas omaisuus.

On mahdollista, että ryöstetyt sormukset ja kaula- ja ranneketjut ovat vastaavanlaisia kuin hänen lähettämissään valokuvissa näkyvät korut. Varmuudella ei kuitenkaan voida sanoa, että näin olisi, koska tarkat tiedot korujen pituus-, paino- ja jalometalliominaisuuksista puuttuvat. Esimerkiksi vahingon korvaaminen hankkimalla uutta vastaavaa omaisuutta tilalle ei ole pelkkien kuvien perusteella mahdollista. Kuvat eivät näin ollen ole osoitus A:n omaisuuden todellisesta arvosta. Ostotosite vahingon jälkeen (20.1.2012) hankitusta Leijona-kellosta ei myöskään osoita ryöstetyksi tulleen kellon arvoa eikä Nokian E7-puhelimesta otettu valokuva ryöstetyn puhelimen arvoa. Koska riidanalaisen omaisuuden arvoa ei ole voitu käytettävissä olevilla selvityksillä määrittää, ei korvausta voida maksaa.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Lainsäädäntö ja yleiset sopimusehdot

Vakuutussopimuslain 69 §:n (Korvauksen hakijan velvollisuus antaa selvityksiä) mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

Vakuutukseen sovellettavien yleisten sopimusehtojen 11 Korvausmenettely, 11.1 Korvauksen hakijan velvollisuudet (VSL 32 §, 69 § ja 72 §) mukaan kor­vauksen hakijan on annettava vakuutusyhtiölle sellai­set asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutusyhtiön vastuun selvittämiseksi. Tällaisia asiakirjoja ja tieto­ja ovat esimerkiksi ne, joiden avulla voidaan todeta, onko vakuutustapahtuma sattunut, kuinka suuri va­hinko on syntynyt ja kenelle korvaus on suoritettava. Korvauksen hakija on velvollinen hankkimaan omal­la kustannuksellaan ne selvitykset, jotka ovat parhai­ten hänen saatavissaan ottaen kuitenkin huomioon myös vakuutusyhtiön mahdollisuudet hankkia selvitystä.

Vakuutusyhtiö ei ole velvollinen suorittamaan korvausta en­nen kuin se on saanut edellä mainitut selvitykset.

Ratkaisu

Asiassa on riita rannekellon, matkapuhelimen, kahden sormuksen, joista toinen on kihlasormus, sekä kaula- ja ranneketjun korvauksesta. A on valituksessaan viitannut myös avainten omavastuuseen ja silmälääkärin palkkioon.

Asiassa on riidatonta, että A:ta on kohdannut vakuutuksen korvauspiiriin kuuluva rikosvahinko. Riidanalaisia esineitä koskevan epäävän korvausratkaisun vakuutusyhtiö on perustanut siihen, että sille ei ole esitetty riittävää selvitystä näiden esineiden arvosta. Vakuutusyhtiö ei ole väittänyt asiassa, että A ei vahinkotapahtuman yhteydessä olisi menettänyt hänen korvattavaksi vaatimiensa nimikkeiden mukaisia esineitä, vaan korvauksen epääminen perustuu yhtiön mukaan mainittujen esineiden arvoa koskevan selvityksen puutteellisuuteen.

Voimassa olevan oikeuden mukaan korvauksen hakijalla on näyttövelvollisuus häntä kohdanneen vahingon määrästä. Vakuutussopimuslaissa säädetään kor­vauksen hakijan selvitysvelvollisuudesta. Lain säännöksen mukaisesti korvauksen hakijan on annettava vakuutusyhtiölle sellaiset asiakirjat ja tiedot, joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia. Vakuutussopimuslaki tai tapaukseen sovellettavat yleiset sopimusehdot eivät edellytä vakuutetulta määrätyn laatuista selvitystä vahingon määrästä. Tämä merkitsee korvausmenettelyssä sitä, että esimerkiksi ostokuitin tai omaisuudesta otettujen valokuvien esittäminen ei ole esineen korvaamisen välttämätön edellytys, vaan esitettyä selvitystä harkitaan kokonaisuutena. Jos asiassa on riidatonta, että määrättyä vakuutetun esinettä on kohdannut vakuutuksen korvauspiiriin kuuluva vahinko, voidaan esineen arvoa yleensä harkita käytettävissä olevien tietojen perusteella.

Tässä tapauksessa Vakuutuslautakunnan käytettävissä ei ole ostotositteita tai valokuvia menetetyistä esineistä eikä tarkempaa kuvausta menetettyjen korujen ominaisuuksista. Vakuutuslautakunta pitää asiassa kuitenkin riidattomana, että A on menettänyt 16.10.2011 sattuneen rikosvahingon yhteydessä korvattavaksi vaatimiensa nimikkeiden mukaiset esineet. A:n vahingon määrää riidanalaisten esineiden osalta voidaan tapauksessa harkita käytettävissä olevien selvitysten perusteella.

Matkapuhelimesta saadun selvityksen mukaan kysymyksessä on ollut Nokia-merkkinen vuonna 2007 hankittu simpukkamallinen puhelin. Tarkempien mallitietojen puuttuessa Vakuutuslautakunta katsoo, että vahinkohetkellä tällaista puhelinta vastaavaan puhelimen uudishinta on ollut 60 euroa. Tästä summasta vakuutusyhtiö voi vähentää vakuutusehtojen mukaiset ikäpoistot. A:n menettämän miesten rannekellon uudishintana lautakunta pitää tarkemman selvityksen puuttuessa 50 euroa ja miesten kultaisen kihlasormuksen uudishintana 200 euroa. Käytettävissä olevan selvityksen mukaan A:n menettämät kaula- ja ranneketjut ovat olleet panssariketjuja ja toinen sormus kultainen kantasormus. Näiden korujen tarkempien ominaisuuksien jäädessä selvittämättä lautakunta harkitsee ketjujen ja kantasormuksen vahingon uudishinnan mukaiseksi kokonaismääräksi 300 euroa. Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä suorittamaan A:lle lisäkorvausta edellä todetun mukaisesti riidattomana osuutena.

Vakuutuslautakunnalla ei ole käytettävissä vakuutusyhtiön silmälääkärin palkkiota koskevasta vaatimuksesta antamaa korvausratkaisua. Lautakunta katsoo asian olevan tämän korvausvaatimuksen osalta vielä osapuolten välillä kesken ja kehottaa vakuutusyhtiötä ensivaiheessa antamaan kuluerän korvattavuudesta A:lle päätöksen.

Vakuutuslautakunta on tässä tapauksessa käsitellyt asiaa A:lle tulevan kotivakuutuskorvauksen osalta. Asiakirjojen perusteella vakuutusyhtiö on vähentänyt autovakuutuksen perusteella maksettavasta korvauksesta omavastuun eikä kotivakuutuskorvauksen osalta ole tehty omavastuuvähennystä. Lautakunta ei tässä ratkaisussa voi arvioida asiaa autovakuutuksen osalta ja toteaa, että autovakuutuksen osalta puhevaltaa käyttää auton omistaja.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Taipale, jäsenet Sario, Uimonen ja Vaitomaa sekä varajäsen Rantala. Sihteerinä toimi Korkeamäki.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA