Tapahtumatiedot

C liukastui ja kaatui ajaessaan polkupyörällä 17.11.2008 kello 8.40 vakuutuksenottajana olevan kiinteistöosakeyhtiön kunnossapitovastuulla olevalla pysäköintialueella ollessaan menossa töihin. C:n vakuutusyhtiö A:lle 12.5.2009 antamassa selvityksessä hän kertoi vahingon johtuneen ns. mustasta jäästä maan pinnalla. C:n mukaan alue oli hiekoittamaton ja tien pinta jäinen.

Vakuutusyhtiö A maksoi korvauksia C:n työnantajan ottaman lakisääteisen tapaturmavakuutuksen perusteella ja haki tapaturmavakuutuslain 61 §:n perusteella maksamiaan korvauksia takaisin vakuutuksenottajana olevalta kiinteistöosakeyhtiöltä.

Vakuutusyhtiö B:n päätös

Vakuutusyhtiö B totesi, että kyseisen alueen huoltoyhtiöltä saadun huoltopäiväkirjan mukaan 17.11.2008 ei ollut hiekoitustarvetta. Ilmatieteen laitoksen tietojen mukaan vahingon tapahtumisen aikaan lämpötila oli nollan yläpuolella eikä edellisenä päivänä tai vahinkopäivänä ollut sateita. Katu oli kuiva eikä yleistä liukkaustilaa ollut havaittavissa. Vakuutusyhtiö B:n mukaan kiinteistöyhtiö ei ollut laiminlyönyt velvollisuuttaan huolehtia katujen turvallisuudesta eikä sitä siten voida asettaa korvausvastuuseen tapaturmasta. Koska vakuutuksenottaja ei ole voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa aiheutuneesta henkilövahingosta, ei vakuutusyhtiö B voinut suorittaa myöskään korvausta vastuu­vakuutuksesta.

Uusintakäsittely

Vakuutusyhtiö A viittasi oikeuskäytäntöön kadun ja muun kulkureitin kunnossapitäjän vastuun osalta ja totesi, että vastuun korostuneisuus ilmenee mm. siten, että vahingon oletetaan johtuneen puutteellisesta kunnossapidosta, mikäli kunnossapitäjä ei voi luotettavasti osoittaa liukastumiselle muuta syytä. Kunnossapitovelvollisen on korvausvelvollisuudesta vapautuakseen kyettävä osoittamaan, että hän on olosuhteiden edellyttämällä tavalla ja asianmukaisesti huolehtinut lumen poistamisesta ja liukkaudentorjunnasta juuri kyseisellä vahinkopaikalla eikä vahinko siten johdu puutteellisesta kunnossapidosta. Vahinkoa kärsineen mukaan vahinkoa edeltävänä yönä oli ollut syksyn ensimmäinen yö, jolloin lämpötila oli ollut pakkasella. Vahingon aiheutti hänen mukaansa kiinteistöyhtiön pihalla ollut musta jää. Ilmatieteen laitokselta saatujen tietojen mukaan ennen vahingon tapahtumista ovat lämpötilat olleet vahinkopaikkakunnalla nollan alapuolella. Näin ollen vahinkoa kärsineen kertoma lämpötilasta pitää paikkansa. Tämän perusteella vakuutusyhtiö B:n korvauspäätöksessä oleva maininta siitä, että lämpötila olisi ollut nollan yläpuolella, on epätosi.

Vakuutusyhtiö B ilmoitti, ettei toimitetun selvityksen perusteella ole syytä muuttaa korvauspäätöstä. Vaikka lämpötila olikin käynyt 17.11.2008 yöllä pakkasen puolella, maa oli kyseisenä ajankohtana kuiva, eli maassa ei ollut lunta, jäätä, vettä tai muuta substanssia, joka olisi pitänyt poistaa tai muutoin pyrkiä ehkäisemään liukkaus. Yleistä liukkautta kyseisellä kiinteistöllä ei ollut havaittavissa 16.–18.11.2008 välisenä aikana. Näin ollen vakuutusyhtiö B katsoi, että tarvetta liukkaudentorjuntatoimenpiteille ei ollut.

Lausuntopyyntö

Vakuutusyhtiö A pyytää Vakuutuslautakunnan lausuntoa asiassa.

Vakuutusyhtiö A toteaa, että oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että kadun ja muun kulkureitin kunnossapitäjällä on korostunut velvollisuus huolehtia vastuulleen kuuluvan alueen liukkaudentorjunnasta ja muusta turvallisuudesta. Vastuun korostuneisuus ilmenee mm. siten, että vahingon oletetaan johtuneen puutteellisesta kunnossapidosta, mikäli kunnossapitäjä ei voi luotettavasti osoittaa liukastumiselle muuta syytä. Tämä käytäntö ilmenee mm. korkeimman oikeuden ratkaisuista KKO 1997:151 sekä KKO 2001:1. Lisäksi esimerkiksi Vakuutuslautakunnan ratkaisuissa VKL 474/94 ja 251/09 on katsottu, etteivät edes vaikeat sääolot poista kiinteistön kunnossapitovelvollisen velvollisuutta pitää kunnossapitovastuulleen kuuluvat alueet jalankulkuliikennettä ajatellen turvallisessa kunnossa.

Kunnossapitovelvollisen on korvausvelvollisuudesta vapautuakseen kyettävä osoittamaan, että hän on olosuhteiden edellyttämällä tavalla ja asianmukaisesti huolehtinut lumen poistamisesta ja liukkaudentorjunnasta juuri kyseisellä vahinkopaikalla eikä vahinko siten johdu puutteellisesta kunnossapidosta.

Vahinko on tapahtunut 17.11.2008 kello 8.40. Vahinkoa kärsineen selvityksen mukaan vahinkoa edeltävänä yönä on ollut syksyn ensimmäinen yö, jolloin lämpötila on ollut pakkasella. Vahingon aiheutti hänen mukaansa kiinteistö­yhtiön pihalla ollut musta jää. Ilmatieteen laitokselta saatujen tietojen mukaan ennen vahingon tapahtumista ovat lämpötilat olleet vahinkopaikkakunnalla yöllä nollan alapuolella. Näissä olosuhteissa kunnossapitovelvolliselta olisi vaadittu liukkaudentorjuntatoimenpiteitä, joihin ei tässä tapauksessa ollut kuitenkaan ryhdytty.

Kiinteistön kunnossapitovelvolliselle ei ole ennalta-arvaamatonta, että Suomessa saattaa marraskuun loppupuolella vallita sellainen säätila, jolloin lämpötila laskee nollan alapuolelle ja jolloin tältä vaaditaan toimenpiteitä kunnossapitovastuullaan olevien alueiden pitämiseksi jalankulkijoiden turvallisuutta ajatellen asianmukaisessa kunnossa. Liukkautta torjuviin toimenpiteisiin ei tässä tapauksessa kuitenkaan ollut ryhdytty. Liukkauden lisäksi muuta syytä kaatumiselle ei ole esitettävissä. Alueella liikkuu paljon jalankulkijoita, jolloin liukkautta torjuviin toimenpiteisiin tulisi kiinnittää erityistä huomiota.

C on liukastunut pyörällä ajaessaan. Vakuutusyhtiö A toteaa, että lautakunnan ratkaisukäytännön mukaisesti se hyväksyy korvausten vähentämisen yhdellä kolmasosalla vahinkoa kärsineen myötävaikutuksen perusteella.

Edellä lausutun perusteella vakuutusyhtiö A katsoo, että kiinteistöyhtiö ei ole pystynyt näyttämään, että kaatumispaikan kunnossapidosta olisi huolehdittu asianmukaisesti. Yhtiö katsoo, että kiinteistön omistajana oleva vakuutuksen­ottaja on vahingosta korvausvelvollinen ja näin ollen vahinko tulee korvata kiinteistöyhtiön vastuuvakuutuksen perusteella.

Vakuutusyhtiö B:n vastine

Vakuutusyhtiö B kiistää vakuutusyhtiö A:n vaatimukset kokonaisuudessaan.

Yhtiö toteaa, että vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta korvataan se määrä, jonka vakuutettu on lain mukaan velvollinen maksamaan vahinkotapahtuman seurauksena. Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n mukaan vahingonkorvaus­velvollisuus on sillä, joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon. Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että kulkureitin kunnossapitäjällä on korostunut huolellisuusvelvollisuus huolehtia siitä, että kiinteistöä voidaan käyttää turvallisesti. Vastuu ei kuitenkaan ole ankaraa, vaan kiinteistöyhtiön tulee voida vastuusta vapautumiseksi osoittaa, että se on ryhtynyt olo­suhteiden vaatimiin toimenpiteisiin esim. liukkauden torjumiseksi.

Ilmatieteen laitokselta saatujen tietojen mukaan vahinkopäivänä tai sitä edeltävänä päivänä ei satanut, vaan maa oli vahinkoaikaan kuiva eli maassa ei ollut lunta, vettä, jäätä tai mitään muutakaan substanssia. Vaikka lämpötila kävi yöllä 17.11.2008 pakkasen puolella, yleistä liukkautta ei ollut kiinteistöllä havaittavissa. Kiinteistöpäällikön mukaan piha on asfaltoitu eikä koskaan ole ollut kuivana liukas. Kiinteistöhuolto on suorittanut kauden ensimmäiset hiekoitukset 19.–20.11.2008 välisenä yönä, kun vesisade oli lämpötilan laskiessa muuttunut lumeksi. Ensimmäinen lumensyvyyshavainto Ilmatieteen laitokselta on 20.11.2008.

Vakuutusyhtiö B katsoo, että maan oltua kuiva ja puhdas ei kiinteistöyhtiö ole laiminlyönyt velvollisuuttaan huolehtia kiinteistönkäyttäjien turvallisuudesta, vaikka liukkaudentorjuntatoimenpiteisiin ei ole ryhdytty.

Vakuutusyhtiö A:n viittaamien korkeimman oikeuden ratkaisujen ja Vakuutuslautakunnan ratkaisujen osalta vakuutusyhtiö B toteaa, että tapauksessa KKO 2001:1 ilmenevä periaate ei sovellu liukastumistapauksiin. Mainitussa tapauksessa on kiistatta kyse sellaisesta tilanteesta, että vahingonkärsijällä ei ole ollut minkäänlaisia vaikutusmahdollisuuksia tapahtumien kulkuun, toisin kuin liukastumistapauksissa. Tapauksissa KKO 1997:151 sekä VKL 474/94 on puolestaan ollut kyse liukkaudentorjunnan laiminlyönnistä tilanteissa, joissa maassa oli lunta, jäätä ja vettä ja lunta tai räntää satoi tai vettä valui maahan koko ajan lisää tehden sääoloista vaikeat. Kyseisissä tapauksissa katsottiin, että kadun kunnossapitäjän olisi tullut ryhtyä toimenpiteisiin torjuakseen jään, veden, lumen ja rännän aiheuttamaa liukkautta. Koska nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa maassa ei ollut mitään substanssia eikä mitään satanut vahinkoaikana, ennen sitä tai välittömästi sen jälkeen, ei kiinteistöyhtiön tarvinnut myöskään ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin.

Koska C:n kaatuminen ei aiheutunut kiinteistöyhtiön laiminlyönnistä tai muustakaan kiinteistöyhtiön puolella olevasta seikasta, vakuutusyhtiö B katsoo, ettei vakuutuksenottaja ole korvausvastuussa C:n tapaturmasta. Näin ollen vahinko ei ole korvattava myöskään vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö B toteaa vielä, että mikäli Vakuutuslautakunta katsoo kiinteistöyhtiön olevan tapahtuneesta korvausvastuussa, se vetoaa korvauksen alentamiseksi talvipyöräilyyn vahingonkärsijän omana myötävaikutuksena.

Vakuutusyhtiö A:n lisäkirjelmä

Vakuutusyhtiö A katsoo edelleen, että vakuutuksenottaja on aiheutuneesta vahingosta korvausvelvollinen ja näin ollen tapaturman vuoksi maksetut korvaukset tulee korvata vakuutusyhtiö B:n tälle myöntämän vastuuvakuutuksen perusteella.

Vakuutusyhtiö A toteaa, että lausuntopyynnössä esille otetut oikeustapaukset ovat olleet esimerkinomaisia. Niitä ei voi tietenkään suoraan rinnastaa käsiteltävänä olevaan tapaukseen. Sen sijaan niistä ilmenee oikeuskäytännössä muodostunut ratkaisulinja, jonka mukaisesti kiinteistön kunnossapitovelvollisen vastuuta koskee korostunut huolellisuusvelvoite. Tämä vastuu on tuottamusperusteista, mutta kunnossapitovelvollisen on pystyttävä osoittamaan toimineensa huolellisesti. Esille otettuja oikeus- ja lautakuntatapauksia ei ole mahdollista suoraan verrata tähän vahinkoon. Niissä sääolot ovat olleet kiinteistön kunnossapidon ja liukkaudentorjunnan kannalta huomattavasti hankalammat. Siitä huolimatta on katsottu, että kiinteistönomistaja on korvausvelvollinen aiheutuneesta liukas­tumisvahingosta. Muita vastaavia tapauksia on löydettävissä viimeaikaisesta oikeuskäytännöstä mm. KKO 1998:28, KKO 1996:71 ja KKO 1995:69.

Vakuutusyhtiö A toteaa, että nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa sääolot eivät ole olleet miltään osin vaikeat liukkaudentorjunnan näkökulmasta. Asiassa on myös riidatonta se, ettei alueella, jossa vahinko on tapahtunut, ole suoritettu mitään liukkaudentorjuntatoimenpiteitä vahinkopäivänä eikä sitä ennen. Huolto­yhtiön mukaan liukkaudentorjunnalle ei ole ollut tarvetta. Huoltoyhtiön näkemys ei kuitenkaan ole osoitus siitä, ettei vahinkohetkellä maassa olisi voinut olla liukkaita kohtia, ns. mustaa jäätä. Korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 1955 II 5 perustelut osoittavat, että tällaisessa tapauksessa vastuusta vapautumiseen on vaadittu vahingon ennalta-arvaamattomuus. Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa vallinnut säätila huomioon ottaen jään ja liukkauden muodostuminen on ollut kunnossapitovelvollisen näkökulmasta kuitenkin ennalta-arvattavaa, jolloin tältä olisi edellytetty liukkaudentorjuntatoimenpiteitä. Tapauksessa ei ole esitetty edes väitettä siitä, että kiinteistön kunnossapito olisi ollut olosuhteiden vuoksi mahdotonta. Koska liukkautta torjuviin toimenpiteisiin ei ollut lainkaan ryhdytty, eikä vahingolle ole pystytty osoittamaan liukkauden lisäksi muuta syytä, vakuutusyhtiö A katsoo, että kiinteistön omistaja on asiassa korvausvelvollinen ja tällöin tapaturman johdosta maksetut korvaukset tulee korvata kiinteistön vastuuvakuutuksen perusteella.

Vahinko on tapahtunut loppusyksyllä 17.11.2008, jolloin vahinkoa kärsineelle maan liukkaus on saattanut olla ennalta-arvaamatonta. Tällöin ei välttämättä ole olemassa sellaista perustetta, jonka johdosta hänen voitaisiin katsoa myötävaikuttaneen vahinkoonsa kuten esimerkiksi Vakuutuslautakunnan tapauksessa VKL 591/07. Vakuutusyhtiö A jättää vahinkoa kärsineen myötävaikutuksen osuuden vahinkoon Vakuutuslautakunnan ratkaistavaksi.

Vakuutuslautakunnan lausunto

Yritysvastuuvakuutuksen ehtojen kohdassa II ”Scope of Insurance” kohdassa 3 todetaan seuraavaa:

Extent of Cover

Subject to the Terms and Conditions of this policy, the insurer will indemnify the insured for all sums which the insured is legally liable to pay resulting from a loss event.

Vahingonkorvauslain ja yleisten vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaan korvausvastuun syntyminen edellyttää pääsääntöisesti tahallisuutta tai tuottamusta. Tuottamuksella tarkoitetaan moitittavaa menettelyä eli virhettä, huolimattomuutta tai laiminlyöntiä. Kiinteistönomistajalla on vakiintuneesti katsottu olevan korostunut velvollisuus huolehtia siitä, että kiinteistön alueella voidaan turvallisesti liikkua. Talvella kiinteistönomistajan on huolehdittava siitä, että kulkuväyliltä poistetaan lumi ja väylät hiekoitetaan tarpeen mukaan liukkauden torjumiseksi. Mikäli kiinteistöllä liikkuva henkilö vammautuu liukkauden aiheuttaman vahinkotapahtuman vuoksi, kiinteistönomistajan on vastuusta vapautuakseen osoitettava toimineensa liukkauden torjunnassa asianmukaisesti olosuhteiden edellyttämällä tavalla tai vahingon johtuneen muusta syystä kuin kiinteistön liukkaudesta. Kiinteistönomistaja voi vapautua korvausvastuusta myös silloin, kun sääolot tekevät liukkaudentorjunnan mahdottomaksi.

Lautakunnan käytettävissä olevista asiakirjoista ilmenee, että C pyöräili töihin 17.11.2008. Noin kello 8.40 hän liukastui ja kaatui vakuutuksenottajana olevan kiinteistöyhtiön kunnossapitovastuulla olevalla liikekiinteistön parkkipaikalla. C:n mukaan kaatuminen johtui siitä, että asfaltilla oli ns. mustaa jäätä. Parkkialuetta ei ollut ennen vahinkotapahtumaa hiekoitettu.

Asiassa on kyse siitä, ovatko olosuhteet ennen vahinkotapahtumaa olleet sellaiset, että vakuutuksenottajana olevan kiinteistöyhtiön olisi pitänyt ryhtyä kyseisellä parkkialueella liukkaudentorjuntatoimenpiteisiin.

Ilmastotilastoista saadun tiedon mukaan kyseinen syksy oli lauha ja lämpötila laski pakkasen puolelle ensimmäistä kertaa kyseisenä syksynä vasta yöllä ennen vahinkotapahtumaa. Marraskuun alku oli myös vähäsateinen, vahinkoa edeltävänä päivänä oli vähäistä tihkusadetta (0,1 mm) ja 15.11.2008 oli satanut 2,8 mm. Koska lämpötila oli ollut ennen vahinkotapahtumaa edeltävää yötä lämpöisen puolella (esim. 16.11.2008 ylin lämpötila oli +6,8 astetta), ei maassa myöskään ollut lunta tai jäätä.

Arvioitaessa sitä, mihin toimenpiteisiin kunnossapitovelvollisen olisi pitänyt ryhtyä, ratkaisevaa on se, onko vahinkotapahtumaa edeltänyt säätila edellyttänyt erityisiä kunnossapitotoimia. Nyt kyseessä olevassa tapauksessa päivät ennen vahinkotapahtumaa olivat olleet vähäsateisia ja lämpötila oli ollut nollan yläpuolella. Tällaisessa tilanteessa ei ole syytä epäillä kulkuväylien muuttuvan liukkaiksi, vaikka vahinkoa edeltäneenä yönä lämpötila olikin mennyt nollan alapuolelle. Lautakunnan käytettävissä olevasta selvityksestä ei ilmene, että vahinkopaikka olisi ollut sellainen, johon vesi erityisesti kerääntyy ja aiheuttaa liukastumisvaaran lämpötilan laskettua nollan alapuolelle.

Lautakunta toteaa, että vakuutuksenottaja on osoittanut toimineensa asianmukaisesti ottaen huomioon ennen vahinkotapahtumaa vallinneet sääolot. C:n kaatumisen ei voida näin ollen katsoa johtuneen vakuutuksenottajana olevan kiinteistöyrityksen laiminlyönnistä huolehtia asianmukaisesti vahinkopaikan liukkaudentorjunnasta. Koska vakuutuksenottaja ei ole lain mukaan korvaus­vastuussa C:lle aiheutuneesta vahingosta, ei vakuutusyhtiö A:lla myöskään ole oikeutta periä maksamiaan korvauksia takaisin vakuutuksenottajalta.

Edellä olevan vuoksi lautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiö B:n päätökseen.

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Sisula-Tulokas sekä jäsenet Eskuri, Karimäki, Norio-Timonen ja Rusanen. Sihteerinä toimi Haapasaari.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA