Tapahtumatiedot
Vakuutuksenottajana olevan yrityksen kuorma-auto ja perävaunu vaurioituivat kuljettajan ollessa nostamassa kuorma-auton nostolaitteella suurehkoa säiliötä kuorma-auton vieressä olleeseen perävaunuun. Kuorma-auto oli nostotilanteessa kaatunut perävaunua vasten. Kaatuminen oli johtunut siitä, että kuljettaja ei ollut saanut yhtä nosturin tukijalkaa ulos kokonaisuudessaan, koska kuorma-auto oli pysäköity liian lähelle perävaunua. Auton ja perävaunun vaurioista on haettu korvausta kuorma-auton ja perävaunun autovakuutuksista.
Vakuutusyhtiö on lausunut 14.3.2014 päivätyssä korvauspäätöksessään, että vakuutuksen rajoitusehdon mukaan vakuutus ei korvaa vahinkoa, kun ajoneuvoa on käsitelty varomattomasti, taitamattomasti tai käyttöohjeiden vastaisesti. Kysymyksessä oli kuljettajan taitamaton tai ohjeiden vastainen menettely, jota vakuutus ei korvannut. Yhtiön mukaan korvauksen epääminen kokonaisuudessaan johtaisi kuitenkin kohtuuttomaan lopputulokseen, joten yhtiö on päättänyt suorittaa korvauksen yhden neljäsosan vähennyksellä.
Asiakkaan valitus
Vakuutuksenottaja on lausunut 10.4.2014 päivätyssä valituksessaan, ettei ajoneuvoa ollut käsitelty varomattomasti. Auto oli pysäköity perävaunun viereen ja kuljettaja oli arvioinut, että tukijalan ulottuvuus riittäisi säiliön painon nostamiseen. Jos kuljettaja olisi arvioinut ulottuvuuden riittämättömäksi, hän olisi nostanut säiliön vetoautoon ja siirtänyt sitä kauemmaksi perävaunusta, minkä jälkeen hän olisi siirtänyt säiliön perävaunuun. Kuljettaja oli ajanut vahinkoa edeltävät neljä vuotta HIAB-autoa ja hänellä on laaja ja monipuolinen kokemus nostoista.
Vakuutuksenottajan mukaan vahinko aiheutui säiliön oltua arvioitua painavampi eikä säiliön tarkkaa painoa voitu arvioida etukäteen. Kuljettajalle ei ollut aiemmin sattunut vastaavanlaisia vahinkoja.
Vakuutuksenottaja on kysynyt, miksi vetoauton aiheuttama vahinko perävaunulle oli katsottu erilliseksi vahingoksi, mikä johti siihen, ettei omavastuu ylittynyt perävaunun vahingon osalta. Vakuutuksenottaja on lisäksi katsonut, että yli kolmen kuukauden käsittelyaika oli kohtuuton erityisesti ottaen huomioon pienyritysten tarpeen saada korvaus joutuisasti.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö on lausunut 22.5.2014 päivätyssä vastineessaan, että ammattikuljettajan tulee huomioida ja tunnistaa riskit, jotka aiheutuvat hänen toiminnastaan, jos tukijalkoja ei käytetä niiden käyttötarkoituksen mukaisesti. Tukijalka oli jätetty vetämättä ulos siltä puolelta, jolta nosto tapahtui, joten nostossa ei ollut tukea. Vakuutusyhtiön mukaan tilanne ei ollut voinut tulla yllätyksenä ammattikuljettajalle.
Perävaunun ja kuorma-auton vahingot käsitellään niiden omista kolarivakuutuksista. Kumpikin vakuutuksista sisälsi omavastuun. Vakuutusyhtiön mukaan sen käytäntö on, että kun samasta vakuutustapahtumasta suoritetaan korvauksia useammasta vakuutuksenottajan vakuutuksesta, tehdään vain yksi omavastuuvähennys, joka tehdään siitä vakuutuksesta, jossa omavastuu on suurin. Tämä kuitenkin edellyttää, että omavastuun ja muiden vähennysten jälkeen kyseisestä vakuutuksesta jää korvattavaa. Jos korvaus jää alle omavastuun siinä vakuutuksessa, jossa on suurin omavastuu, ei vakuutuksesta suoriteta lainkaan korvausta. Tässä tapauksessa suurin omavastuu, 1000 euroa, oli perävaunulla, jonka korvaussummaksi oli sovittu 900 euroa, joka jäi alle omavastuun. Ajoneuvon lavasta on suoritettu kertakorvaus, josta vähennettiin 500 euron omavastuu. Nosturin korvauksesta ei ollut vähennetty omavastuuta.
Korvauspäätöksen tekeminen oli viivästynyt, sillä vahinkotapahtumaa oli täytynyt selvittää tarkemmin eikä yhtiön mukaan sille ollut syntynyt velvollisuutta suorittaa viivästyskorkoa korvaussummalle.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kyse sen arvioimisesta, onko vakuutuksenottajan näytetty käsitelleen ajoneuvoa varomattomasti, taitamattomasti tai käyttöohjeiden vastaisesti ja onko vakuutusyhtiöllä sen vuoksi ollut oikeus tehdä yhden neljäsosan vähennys suoritettavasta korvauksesta. Lisäksi asiassa kyse on sen arvioimisesta, onko vakuutusyhtiöllä ollut oikeus tehdä omavastuuvähennys lavasta suoritettavasta korvauksesta.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Vakuutussopimuslain 30 §:n 1 momentin mukaan vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa vakuutettua kohtaan, joka on tahallisesti aiheuttanut vakuutustapahtuman. 30 §:n 2 momentin mukaan, jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.
Vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.
Saman lain 70 §:n 1 momentin mukaan vakuutuksenantajan on suoritettava vakuutustapahtumasta johtuva vakuutussopimuksen mukainen korvaus tai ilmoitettava, ettei korvausta suoriteta, joutuisasti ja viimeistään kuukauden kuluttua siitä, kun se on saanut 69 §:ssä tarkoitetut asiakirjat ja tiedot.
Vakuutusehtojen kohdan 4.1 mukaan kolarivakuutus korvaa vakuutuksen kohteelle aiheutuneen suoranaisen esinevahingon, kun siihen on syynä yhteentörmäys, tieltä suistuminen, kaatuminen tai äkillinen ja ennalta arvaamaton vakuutuksen kohteeseen ulkoapäin vaikuttanut tapahtuma.
Vakuutus ei korvaa aiheutunutta vahinkoa, kun ajoneuvoa on käsitelty varomattomasti, taitamattomasti tai käyttöohjeiden vastaisesti.
Asian arviointi
Ajoneuvon käsittelyä koskeva rajoitusehto
Korvausta vahingoista on vaadittu toisaalta kuorma-auton ja toisaalta perävaunun vakuutuksista. Kysymys on ollut kaskovakuutuksista. Moottoriajoneuvojen kaskovakuutuksista korvataan tyypillisesti vakuutuksenottajan itsensä moottoriajoneuvolleen huolimattomuudella tai varomattomuudella aiheuttamat vahingot. Vakuutusyhtiön normaalivastuu tällaisissa tilanteissa ilmenee vakuutussopimuslain 30 §:n 1 ja 2 momenteista. Ensin mainitun mukaan vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa vakuutettua kohtaan, joka on tahallisesti aiheuttanut vakuutustapahtuman. Jälkimmäisen momentin mukaan vakuutuskorvausta voidaan alentaa tai se evätä, jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta.
Tässä tapauksessa kysymykseen tulevien vakuutusehtojen kohtaan 4.1 sisältyvän
rajoituksen mukaan vakuutus ei kuitenkaan korvaa vahinkoa, kun ajoneuvoa on käsitelty varomattomasti, taitamattomasti tai käyttöohjeiden vastaisesti. Sananmukaisesti ymmärrettynä tämä ehto rajaa korvattavien vahinkojen piirin niin suppeaksi, ettei vakuutuksella enää olisi tyypillistä kaskovakuutuksen luonnetta. Korvausta voitaisiin vaatia lähinnä itse ilman omaa tuottamusta aiheutetuista ja jostain ulkopuolisesta syystä aiheutuneista vahingoista. Tällainen rajoitusehto ei ole sinänsä lainvastainen, mutta se poikkeaa ratkaisevasti kaskovakuutusten tavanomaisista ehdoista.
Vakuutuslautakunta pitää kyseenalaisena, onko kyseisellä rajoitusehdolla todella tarkoitettu vakuutussopimuslain 30 §:stä ja yleisestä käytännöstä täysin poikkeavaa vastuunrajoitusta. Asiaa ei ole tarkemmin käsitelty vakuutusehdoissa. Kieltävän vastauksen puolesta puhuu se, että vakuutusyhtiö on, katsottuaan lausumillaan perusteilla, ettei vahinko ole vakuutuksenottajan oman tuottamuksen vuoksi korvattavissa, kuitenkin päätynyt omasta aloitteestaan siihen, että tällainen lopputulos olisi kohtuuton, ja korvannut vahingosta kolme neljäsosaa.
Lausumillaan perusteilla Vakuutuslautakunta katsoo, että korvauskysymys tulisi ratkaista edellä selostetun rajoitusehdon asemesta vakuutussopimuslain 30 §:n 1 ja 2 momentin periaatteiden mukaan. Vakuutuslautakunta toteaa, ettei vakuutuksenantaja ole väittänytkään, että vakuutettu olisi tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta aiheuttanut puheena olevat vahingot.
Omavastuu
Vakuutusyhtiön mukaan sen käytäntö on ollut, että kun samasta vakuutustapahtumasta suoritetaan korvauksia useammasta saman vakuutuksenottajan vakuutuksesta, tehdään vain yksi omavastuuvähennys, joka tehdään siitä vakuutuksesta, jonka omavastuu on suurin.
Vakuutusyhtiön mukaan tulkinta edellytti kuitenkin, että omavastuun ja muiden vähennysten jälkeen kyseisestä vakuutuksesta jäi korvattavaa. Jos korvaus jäi alle omavastuun siinä vakuutuksessa, jossa on suurin omavastuu, ei vakuutuksesta suoriteta lainkaan korvausta. Tässä tapauksessa suurin omavastuu, 1000 euroa, oli perävaunulla, jonka korvaussummaksi oli sovittu 900 euroa, joka jäi alle omavastuun. Ajoneuvon lavan korjauksesta oli suoritettu kertakorvaus, josta oli vähennetty 500 euron omavastuu. Nosturin korvauksesta ei ollut vähennetty omavastuuta.
Vakuutuslautakunnalla ei ole huomauttamista vakuutusyhtiön selostaman käytännön suhteen, joka näyttäisi tulkinnanvaraisissa tilanteissa koituvan vakuutetun eduksi.
Käsittelyaika
Vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys. Lain 70 §:n 1 momentin mukaan vakuutuksenantajan on suoritettava vakuutustapahtumasta johtuva vakuutussopimuksen mukainen korvaus tai ilmoitettava, ettei korvausta suoriteta, joutuisasti ja viimeistään kuukauden kuluttua siitä, kun se on saanut 69 §:ssä tarkoitetut asiakirjat ja tiedot.
Esitetyn selvityksen perusteella vahinkoilmoitus oli tehty 20.12.2013. Vahinkotarkastus perävaunun osalta oli suoritettu 27.12.2013 ja sopimus lavan kertakorvauksen määrästä oli allekirjoitettu 3.1.2014. Autokorjaamon lasku ohjaamon maalaamisesta oli päivätty 3.3.2014. Vakuutusyhtiön korvauspäätös on päivätty 14.3.2014. Sanottuihin seikkoihin nähden Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutuksenantaja on menetellyt lain ja hyvän vakuutustavan mukaisesti.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä suorittamaan korvauksen täysimääräisenä, mutta omavastuut käytäntönsä mukaisesti huomioon ottaen.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Raulos, puheenjohtaja
Nikunlassi, sihteeri
Jäsenet:
Löppönen
Makkula
Nyyssölä
Sarpakunnas
Sjögren