Lausunnonpyytäjän luona oli ollut kylässä hänen ystävänsä moottoripyörällä 2.10.2006. Lausunnonpyytäjä oli mennyt siirtämään ystävänsä moottoripyörää, koska se oli ollut autokatoksen ajotiellä. Tällöin moottoripyörä oli kaatunut ja vaurioitunut. Korvausta haettiin lausunnonpyytäjän yksityishenkilön vastuuvakuutuksesta.

 

Yhtiö on 18.10.2006 antamassaan korvauspäätöksessä katsonut, että moottoripyörä oli ollut lausunnonpyytäjän käsiteltävänä tai huolehdittavana rajoitusehdossa 4.2 kuvatuin tavoin, ja näin ollen korvausta ei vastuuvakuutuksesta makseta.

 

Lausunnonpyytäjä on tyytymätön yhtiön korvauspäätökseen ja pyytää lautakunnan lausuntoa asiasta.

 

Moottoripyörä ei ollut lausunnonpyytäjän käsiteltävänä tai huolehdittavana. Moottoripyörä ei ollut lainassa eikä lausunnonpyytäjä käyttänyt sitä mitenkään hyödykseen. Pyörä ei ollut myöskään hänellä säilytettävänä taikka muulla tavoin käsiteltävänä tai huolehdittavana. Lausunnonpyytäjän tarkoituksena oli ainoastaan siirtää moottoripyörää, koska se oli autokatoksen ajotiellä. Tällöin moottoripyörä kaatui oikealla puolelle eikä lausunnonpyytäjä voinut sitä mitenkään estää. Lausunnonpyytäjä ei ajanut pyörällä tai edes käynnistänyt sitä.

 

Yhtiö kiistää vaatimuksen toistaen korvauspäätöksessä esittämänsä.

 

 

 

Ehdon 3.1 mukaan vakuutuksesta korvataan yksityishenkilönä toiselle aiheutettu henkilö-, tai esinevahinko, josta vakuutettu voimassa olevan oikeuden mukaan on korvausvastuussa, kun korvausvastuu perustuu vakuutuskauden aikana sattuneeseen tekoon tai laiminlyöntiin.

 

Rajoitusehdon 4.2 mukaan ”vakuutuksesta ei korvata vahinkoa omaisuudelle, joka teon tai laiminlyönnin tapahtuessa on tai oli vakuutetun tai hänen kanssaan samassa taloudessa vakinaisesti asuvan henkilön hallussa, lainassa tai muutoin hänen hyödykseen käytettävänä, säilytettävänä taikka muulla tavoin käsiteltävänä tai huolehdittavana”.

 

 

 

Asiassa on riidatonta, että lausunnonpyytäjä on sinänsä menetellyt moottoripyörää siirtäessään vahingonkorvausvelvollisuuden perustavalla tavalla huolimattomasti. Kysymys on näin ollen ainoastaan siitä, onko tilannetta pidettävä rajoitusehdossa 4.2 kuvatulla tavalla sellaisena, että korvausvastuuta ei vakuutusyhtiölle kuitenkaan synny.

 

Yksityiskohtaisemmin tarkasteltuna kysymys on siitä, onko moottoripyörä ollut vaurioitumishetkellään lausunnonpyytäjän ”hallussa, lainassa tai muutoin hänen hyödykseen käytettävänä, säilytettävänä taikka muulla tavoin käsiteltävänä tai huolehdittavana”.

 

 

Yleisenä vakuutusehdon 4.2 arvioinnin lähtökohtana on pidettävä sitä, että rajoitusehtoja tulkitaan suppeasti. Epäselviä vakuutusehtoja on tulkittava laatijansa vahingoksi. Vakuutusehtojen laatijan tarkoituksella ei myöskään ole merkitystä ehtoja tulkittaessa.

 

Vastuuvakuutusten peruslähtökohtana on, ettei vakuutetun omalle omaisuudelle aiheutunutta vahinkoa korvata vakuutuksesta. Tämä ilmenee muun muassa jo siitä vastuuvakuutusten yleisestä perussäännöstä, jonka mukaan vakuutuksesta korvataan vain toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, josta vakuutettu on voimassa olevan oikeuden mukaan vahingonkorvausvastuussa. Irtaimen omaisuuden omistus- ja hallintajärjestelyt ovat kuitenkin mitä moninaisimmat. Vastuuvakuutuksissa on siten ollut perusteltua lähteä siitäkin, että vieraalle omaisuudelle aiheutettua vahinkoa ei korvata niissäkään tilanteissa, joissa vakuutettu käyttää esimerkiksi laina-, tai vuokrasopimuksen perusteella vierasta omaisuutta kuten omaansa. Ratkaisevaa ei tässä ole se, kuka esineen oikeudellisesti omistaa, vaan se, onko esine sillä tavoin kiinteästi vakuutetun käyttö- ja määräysvallassa, että hänen tulee huolehtia siitä kuten omastaan.

 

Käsiteltävänä ja huolehdittavana olemista koskevilla rajoitusehdoilla on pyritty myös estämään sellaisten epäselvyystilanteiden syntyminen, joissa tosiasiallisesti omassa käyttö- ja määräysvallassa olevalle omaisuudelle aiheutunutta vahinkoa pyrittäisiin saamaan korvattavaksi vastuuvakuutuksesta. Tällaisten rajoitusehtojen tulkinnan on oltava suppeaa jo lähtien siitä, että rajoitusehtoja on yleisen sopimusoikeudellisen tulkintasäännön mukaan tulkittava suppeasti. Rajoitusehdon tausta huomioon ottaen suppealle tulkinnalle on erityinen peruste varsinkin niissä tilanteissa, joissa ei vallitse varteenotettavaa epäselvyyttä siitä, että vahingoittunut omaisuus myös tosiasiallisesti kuuluu sivullisen eikä vakuutetun käyttö- ja määräysvaltaan.

 

Tilanteet, joissa vieras omaisuus on vakuutetun käsiteltävänä ja huolehdittavana, voivat olla hyvin erilaisia. Esineen käsitteleminen omaksi hyödyksi voi olla tarkoitukseltaan ja asteeltaan hyvinkin erilaista riippuen tilanteesta. Yleistä tulkintakannanottoa siitä, miten esimerkiksi nyt tarkastelun kohteena olevaa rajoitusehtoa 4.2 on sovellettava, on siksi hyvin vaikea esittää. Joitakin aivan selvimpiä esimerkkejä on mahdollista ja syytä kuitenkin antaa.

 

Tyypillisenä esimerkkinä tilanteista, joissa omaisuuden ei voida katsoa olevan vakuutetun käsiteltävänä tai huolehdittavana, voidaan mainita se, että vakuutettu käsittelee valintamyymälässä jotakin siellä myytävänä olevaa esinettä harkitessaan sen ostamista, ja esine tällöin vahingoittuu esimerkiksi pudotessaan lattialle. Pelkkä esineen fyysinen koskeminen tai hetkellinen käsitteleminen ei ole riittävää, vaikka vakuutettu käsitteleekin kauppaesinettä siinä mielessä ”hyödykseen”, että hän kykenee tällöin pelkkää silmämääräistä tarkastelua paremmin harkitsemaan ostopäätöksen tekemistä. Toisena vastaavana esimerkkinä voidaan mainita tilanne, jossa kauppaliikkeeseen sisään pyrkivä vakuutettu joutuu siirtämään pois tieltään myymälän oven eteen kulkuväylälle jätetyt sivulliselle kuuluvat lastenvaunut tai kauppaliikkeelle kuuluvat ostoskärryt. Tällöinkään lastenvaunut tai ostoskärryt eivät ole muutoin kuin ainoastaan hetkellisesti vakuutetun käsittelyn kohteena, vaikka hän joutuisikin esimerkiksi irrottamaan lastenvaunujen pyörän jalkajarrun saadakseen vaunut siirretyksi tieltään. Kummassakaan suhteellisen selvässä esimerkissä ei ole myöskään mitään epäselvyyttä siitä, että vahingoittuneet esineet ovat kaikenaikaa kuuluneet muun kuin vakuutetun käyttö- ja määräysvaltaan.

 

Arvioitaessa sitä, millaista omaisuuden hallussapitoa tai käsittelemistä olisi pidettävä ehdon 4.2 perusteella korvausturvan piirin ulkopuolelle rajoitettuna, tarkastelun lähtökohtana on myös pidettävä sitä, miten vakuutusehtoa lukeva yksityishenkilö voi ehdon vastuuta rajoittavan merkityssisällön yleiskielenkäytön mukaan ymmärtää. Yksityishenkilöiden toiminnassa aiheutuneissa esinevahingoissa on aiheutumismekanismi huomioon ottaen jo lähes määritelmällisesti kyse siitä, että henkilö käsittelee tai muulla tavoin hallitsee ainakin jonkin aikaa jotakin esinettä, joka vaurioituu tai joka vaurioittaa jotakin toista esinettä. Näin ollen on lähdettävä siitä, että esimerkiksi irtaimen esineen käsittelemisen ja hallussa pitämisen on oltava luonteeltaan satunnaisesta tai hetkellisestä esineen koskettamisesta selvästi poikkeavaa esineeseen kohdistuvan käyttö- ja määräysvallan harjoittamista, jotta ainakaan yksityishenkilö voisi perustellusti mieltää esineelle mahdollisesti aiheutuvan vahingon riskin jäävän korvausturvan piirin ulkopuolelle.

 

Esillä olevassa tapauksessa mikään ei viittaa siihen, että lausunnonpyytäjä olisi käsitellyt ystävänsä moottoripyörää muutoin kuin lähinnä siirtääkseen sen tieltään talonsa piha-alueella. Hän ei ole käynnistänyt moottoripyörää. Asiassa ei ole väitetty, että lausunnonpyytäjällä olisi ollut tarkoituskaan ryhtyä pyörää kuljettamaan tai muuten käyttämään. Moottoripyörän siirtäminen rinnastuu tässä tilanteessa esimerkiksi siihen, että vakuutettu olisi siirtänyt myymälän edessä olleet lastenvaunut tieltään myymälään sisälle päästäkseen.

Edellä olevan vuoksi lautakunta katsoo, ettei esillä olevassa tapauksessa ole kysymys rajoitusehdon 4.2 mukaisesta tilanteesta.

 

 

Vakuutusyhtiön tulee maksaa ehtojensa mukainen korvaus.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja

Sisula-Tulokas, jäsenet Eskuri, Norio-Timonen ja Rusanen sekä varajäsen Kivikoski. Sihteerinä toimi Saarikoski.

 

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA