Tapahtumatiedot

A oli toistaiseksi voimassaolleella työsopimuksella B Oy:n palveluksessa 16.2.2011 lähtien. A:n aloittaessa työnsä hänen työpaikkansa oli B Oy:n myymälässä kauppakeskus C:ssä ja myöhemmin kauppakeskus D:ssä. B Oy:n vuonna 2015 pidettyjen yhteistoimintaneuvottelujen jälkeen B Oy muutti A:n toimipisteeksi kauppakeskus E:ssä sijainneen myymälän. Tammikuussa 2016 A jäi masennuksen vuoksi sairauslomalle, joka päättyi 1.4.2016. Työpaikalla pidettiin 1.4.2016 työterveysneuvottelu, jonka jälkeen A poistui työpaikaltaan palaamatta sinne. B Oy katsoi työsuhteen päättyneeksi eikä maksanut palkkaa A:lle 1.4.2016 jälkeen.

A nosti B Oy:tä vastaan kanteen, jossa vaaditaan B Oy:ltä saamatta olevaa peruspalkkaa, arkipyhäkorvausta, sunnuntaityökorvausta, sairausajan palkkaa, vuosilomapalkkaa, lomarahaa, lomakorvausta, irtisanomisajan palkkaa, lomakorvausta irtisanomisajalta, odotusajan palkkaa sekä korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Haastehakemuksen mukaan työnantaja oli päättänyt A:n työsopimuksen perusteetta ja joka tapauksessa työsuhteen päättyminen oli johtunut työnantajan menettelystä. Oikeusturvaetua haetaan tähän riitaan Y ry:n jäsenilleen ottamasta oikeusturvavakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö ei ole myöntänyt oikeusturvaetua, koska sen mukaan vakuutuksesta voi hakea korvauksia vain silloin kun työnantaja on tosiasiallisesti purkanut vakuutetun työsuhteen tai irtisanonut sen. A oli itse poistunut työpaikalta sairausloman päätyttyä. Työnantaja oli katsonut työsuhteen päättyneeksi kun A ei ollut palannut töihin. Asiassa ei ole kysymys työnantajan toimesta tehdystä työsuhteen irtisanomisesta tai purkamisesta.

Asiakkaan valitus

A:n mukaan häneen oli kohdistunut epäasiallista käytöstä ja hänen mukaansa toimipaikan siirto kauppakeskus E:hen oli ollut työnantajan kiusantekoa. Työsopimuksen ehdon muuttaminen ei A:n mukaan ollut mahdollista työnantajan direktio-oikeuden perusteella. A:n mukaan työnantaja oli tosiasiallisesti päättänyt hänen työsuhteensa vaatimalla tätä työskentelemään kauppakeskus E:ssä.

Riittävää oikeusturvaedun saamiseksi on, että vakuutettu väittää työnantajansa päättäneen työsopimuksen ja vastapuoli kiistää väitteen. Se, että työsuhteen päättämistapa on vakuutusyhtiön mielestä epäselvä, ei poista sitä tosiasiaa, että A ensisijaisesti kanteessaan väittää yhtiön päättäneen hänen työsuhteensa ja toissijaisesti, että hänellä on joka tapauksessa ollut oikeus päättää se itse. Tämä väite riittää siihen, että oikeusturvaetu tulee myöntää hänelle. Tapaus on samanlainen kuin vakuutuslautakunnan käsittelemä asia VKL 525/12.

Oikeusturvavakuutuksen myöntäneen vakuutusyhtiön tehtävänä ei ole arvioida vakuutetun nostaman kanteen menestymismahdollisuuksia. B Oy oli päättänyt A:n työsopimuksen ilmoittamalla hänelle, ettei hän voi enää mennä entiseen työpaikkaansa töihin, vaan että hänen tulee mennä töihin kauppakeskus E:hen. Tässä asiassa ei ole merkitystä sillä, menestyykö A:n entistä työnantajaansa vastaan nostama kanne tällä perusteella ajettuna. Olennaista on, että A on kanteessaan väittänyt yhtiön päättäneen hänen työsopimuksensa ja vastapuoli on kiistänyt väitteen. Kyse on näin ollen oikeusturvavakuutuksen vakuutusehtojen tarkoittamasta riidasta. A ei ole hakenut oikeusturvaetua sillä  perusteella, että on joka tapauksessa ollut työnantajastaan johtuneesta syystä oikeutettu päättämään työsopimuksensa.

Vakuutusyhtiön vastine

Asiassa ei ole kyse vakuutusehtojen edellyttämästä työantajan suorittamasta irtisanomisesta. Vakuutetun työskentelypiste olisi haastehakemuksen mukaan muuttunut kauppakeskus D:stä kauppakeskus E:hen. Välimatka näiden kauppakeskusten välillä on 16 kilometriä. B Oy ei tehnyt työskentelypaikan siirrolla sellaisia olennaisia muutoksia vakuutetun työsuhteeseen, joita on käsitelty tapauksessa VKL 525/12. Tuossa tapauksessa oli kyse liiketoimintaluovutuksesta, jossa toiminnot ovat siirtyneet ulkomaiselle tytäryhtiölle ja työntekijän olisi pitänyt aloittaa työt ulkomailla kahden kuukauden kuluttua työnantajan ilmoituksesta. Ratkaisusta ei voida tehdä johtopäätöstä, jonka mukaan työntekijän väittäessä työnantajan tosiasiallisesti irtisanoneen työsopimuksen kyse olisi aina irtisanomisesta. Siten tapausta ei voida soveltaa A:n asiassa.

Huomattavaa on myös, että mainitussa tapauksessa sovellettiin Y ry:n vuoden 2012 oikeusturvavakuutusehtoja. Niiden mukaan vakuutuksen tarkoituksena on korvata oikeudenkäyntikuluja riita-asiassa, joka koskee vakuutetun työ- tai virkasuhteen päättämistä. Nyt käsillä olevaan tapaukseen sovelletaan Y ry:n vuoden 2016 oikeusturvavakuutusehtoja, joiden mukaan vakuutuksen tarkoituksena on korvata oikeudenkäyntikuluja riita-asiassa, jossa työnantaja on irtisanonut tai purkanut työsuhteen. Sovellettavat ehdot asettavat vielä selkeämmin korvattavuuden edellytykseksi sen, että kyse on nimenomaan työnantajan suorittamasta toimesta.

Vakuutuslautakunnan ratkaisussa VKL 649/12 oli kyse siitä, että työnantaja oli laiminlyönyt palkanmaksuvelvollisuutensa ja työntekijä oli työnantajan sopimusrikkomuksen johdosta purkanut työsuhteensa. Lautakunnan mukaan olennaista oli se, kuka työsuhteen oli purkanut riippumatta siitä, oliko työnantaja antanut siihen aiheen. Pelkkä työntekijän väite siitä, että työnantajan olisi katsottava purkaneen työsopimuksen, ei näin ollen riitä.

Haastehakemuksessa on vedottu rinnakkain työnantajan perusteettomaan työsuhteen päättämiseen ja työntekijän oikeuteen päättää työsuhde itse työnantajasta johtuvasta syystä. Oikeusturvailmoitusta ei voi perustaa vain toiseen väitteeseen vaan kyse on siitä, mistä asiassa on kyse kokonaisuudessaan. Tapauksessa haastehakemuksenkin mukaan on epäselvää, onko työnantaja purkanut vakuutetun työsuhteen siirtämällä työntekopaikkaa vai onko vakuutettu itse purkanut työsuhteen työnantajasta johtuneesta syystä.

Vaikka vakuutetulla olisikin työoikeudellisesta näkökulmasta oikeus saada korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä, ei se ratkaise asiaa vakuutusehdon soveltamisen näkökulmasta. Pelkkä vakuutetun väite jonkin asian olemassaolosta ei vielä ole sellainen selvitys, jonka perusteella korvattavuuden edellytykset täyttyisivät.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, tuleeko A:lle myöntää oikeusturvaetu riita-asiaan, jossa on kysymys työsuhteeseen ja sen päättymiseen liittyvistä vaatimuksista.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutusehtojen kohdan 1 mukaan vakuutuksen tarkoituksena on korvata vakuutetun välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut, jotka ovat aiheutuneet lakimiesavun käyttämisestä riita-asiassa, jossa työnantaja on irtisanonut tai purkanut vakuutetun työ- tai virkasuhteen. Vakuutetun asianajo- ja oikeudenkäyntikulut korvataan vakuutusehtojen mukaisesti myös siltä osin kuin ne koskevat tällaisen riita-asian yhteydessä käsiteltäviä päätettyyn työ- tai virkasuhteeseen perustuvia muita vaatimuksia.

Kohdan 5.1 mukaan vakuutuksesta korvattava vakuutustapahtuma on riidan syntyminen. Riita on syntynyt, kun perusteeltaan ja määrältään yksilöity vaatimus on kiistetty perusteen tai määrän osalta.

Kohdan 6.14 mukaan vakuutuksesta ei korvata vakuutetulle aiheutuvia kuluja asiassa, jossa on kysymys riita-asiasta, joka koskee työ- tai virkasuhdetta jonka vakuutettu on itse päättänyt.

Asian arviointi

Vakuutusehtojen mukaan korvattava vakuutustapahtuma on riidan syntyminen. Asiassa A on kantajana riita-asiassa, jossa A on ensisijaisesti katsonut työnantajan päättäneen hänen työsopimuksensa perusteetta ja toissijaisesti, että työsopimuksen päättäminen on joka tapauksessa johtunut työnantajan menettelystä. Työnantaja on kiistänyt työsuhteen päättämiseen liittyvät vaatimukset sillä perusteella, että A on itse päättänyt työsuhteensa. Vakuutustapahtumassa eli syntyneessä työsopimusriidassa on siten muun ohella kysymys siitä, onko työnantaja purkanut tai irtisanonut vakuutetun työsuhteen.

Lautakunta toteaa, että vakuutustapahtuman korvattavuutta arvioitaessa lähtökohtana ovat vakuutustapahtuman syntymishetken olosuhteet. Lautakunnan käytettävissä olevan asiakirja-aineiston perusteella ei voida katsoa A:n päättäneen vakuutuksen rajoitusehdon tarkoittamalla tavalla itse työsuhteensa. Sillä seikalla, katsooko tuomioistuin työsuhteen päättymisen johtuvan työnantajasta vai työntekijästä johtuvasta seikasta, ei ole merkitystä arvioitaessa sitä, onko kysymys vakuutustapahtuman syntymisen hetkellä korvattavasta vakuutustapahtumasta. Oikeusturvaedun myöntämistä oikeudenkäynnin potentiaalisen lopputuloksen perusteella ei voida pitää oikeusturvavakuutuksen tarkoituksen mukaisena.

Vakuutusyhtiön väitteen johdosta asiassa tulee tarkasteltavaksi vielä se, tuleeko asiassa katsoa A:n toissijaisen kanneperusteen johdosta, että hän on päättänyt itse työsuhteensa. Tältä osin lautakunta toteaa, että A ei ole myöntänyt itse päättäneensä työsuhdettaan. Riita-asioissa on tarkoituksenmukaista vedota myös toissijaisiin kanneperusteisiin siltä varalta, että tuomioistuin arvioisi ensisijaista kanneperustetta eri tavoin kuin kantaja. Se, että A on asiassa esittänyt toissijaisesti vaatimuksia myös sillä perusteella, että hänen katsottaisiin itse päättäneen työsuhteensa, ei asiassa vaikuta sen arviointiin, että asiassa on vakuutusehtojen tarkoittamalla tavalla kysymys asiasta, jossa työnantajan väitetään päättäneen työsopimuksen perusteetta.

Vakuutusehtojen mukaan vakuutetun asianajo- ja oikeudenkäyntikulut korvataan vakuutusehtojen mukaisesti myös siltä osin kuin ne koskevat samassa yhteydessä käsiteltäviä päätettyyn työ- tai virkasuhteeseen perustuvia muita vaatimuksia. Tämän vuoksi A:lle tulee myöntää oikeusturvaetu asiaan myös siltä osin kuin kysymys on muista kuin työsopimuksen päättämiseen liittyvistä vaatimuksista.

Lopputulos

Lautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö myöntää asiaan oikeusturvaedun.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros

Sihteeri Mäenpää

Jäsenet:

Hirviniemi

Korpiola

Rusanen

Toimi