Vakuutusyhtiö totesi vastauksessaan, että vakuutuksen laskuperustekorko on 4,5 %, joka huomioidaan eläkeajan vakuutussäästöistä eläkkeen määrässä jo etukäteen. Vakuutusehtojen mukaan eläkettä korotetaan laskuperustekoron lisäksi vuosittain asiakashyvityksellä, jonka päättää vakuutusyhtiön hallitus. Asiakashyvityksen eli indeksikorotuksen määrään vaikuttavat mm yhtiön onnistuminen sijoitustoiminnassa pitkällä aikavälillä, yhtiön vakavaraisuus, yleinen korkotaso sekä vakuutuksen laskuperustekoron taso. Erityisesti yleisen korkotason aleneminen on johtanut asiakashyvitystason alenemiseen viimeisten vuosien aikana.

 

Koska vakuutuksen laskuperustekorko 4,5 % yksistään ylittää selkeästi esim. Suomen valtion 10 vuoden joukkovelkakirjalainojen korkotason, ei vakuutukselle vuodenvaihteessa 2005-2006 annettu asiakashyvitystä.

 

Vakuutusyhtiö oli jo aikaisemmin lähettänyt lausunnonpyytäjälle selvityksen vakuutussäästöjen tuoton muodostumisesta. 8.2.2002 päivätystä selvityksestä ilmeni mm., että vuotuinen 4,5 %:n laskuperustekorko lisätään vakuutussäästöihin päivittäin eläkeajan loppuun asti. Asiakashyvitys korottaa eläkeaikana eläkettä asiakashyvitys­prosentilla. Hyvityksen suuruus riippuu henkivakuutusyhtiön tuloksesta. Hyvitys on ollut vakuutuksessa vuosien 1989-­1990 säästöille 7 %, 1991 6 %, 1992 2,8 %, 1993 2,5 %, 1994 3,5 %, 1995 3,2 %, 1996 2,7 %, 1997 2,2 %, 1998 2 %, 1999 1,5 %, 2000 2 % ja 2001 1 %.

 

Eläkkeen määrää alun perin laskettaessa on otettu huomioon annuiteettilainan periaattein hyvitykset ja veloitukset asiakashyvitystä lukuun ottamatta eläkeajan loppuun asti. Vuosittain yhtiön tuloksen perusteella annettava asiakashyvitys korottaa eläkettä vuoden­vaihteessa. Suurin vaikutus yhtiön tulokseen on sijoitustoiminnalla. Eläkkeen korotukset eivät siis perustu TEL-indeksiin, jonka pohjana on palkkojen ja hintojen muutos.

 

Lausunnonpyytäjä vaatii, että vakuutusyhtiö noudattaa tehtyä sopimusta ja korottaa eläkettä vuoden alusta läh­tien vähintään 3,5 % . Vakuutusyhtiön mukaan asiakashyvityksen maksamisesta päättää yhtiön hallitus yhtiön tuloksen perusteella. Kuten yhtiön vuosikertomuksesta ilmenee, yhtiö on tehnyt erittäin hyvää tulosta ja maksanut muhkeat osingot. Lausunnonpyytäjä kysyykin, kuinka hyvä yhtiön tuloksen pitää olla, että asiakashyvitystä maksettaisiin. Hän myös kysyy, ollaanko asiassa vain yhtiön hallituksen hyväntahtoisuuden varassa.

 

Lausunnonpyytäjän mielestä laskuperustekorko ei vaikuta asiakashy­vitykseen, koska siitä on sovittu jo vakuutusta tehtäessä. Ei voi vedota myöskään Suomen pankin velkakirjalainojen korkotasoon. Vakuutusmaksu on maksettu kerralla vakuutusta tehtä­essä, joten vakuutuksen hoitamisesta ei voi olla yhtiölle minkäänlaisia kuluja.

 

Vakuutusyhtiö katsoo toimineensa vakuutussopimuksen ja ehtojen mukaan.

Eläkevakuutuksen ehtojen mukaan vakuutussäästöille annetaan vuosittain kalenterivuoden ensimmäisenä päivänä hyvitykset, jotka määritellään vuosittain ja jotka voivat olla erilaisia eri vakuutusryhmille. Hyvitykset päättää vakuutusyhtiön hallitus. Vuonna 1988 on hyvityksille vielä haettu sosiaali- ja terveysministeriön vahvistus.

 

Sosiaali- ja terveysministeriö on 31.3.1995 asti vahvistanut henkivakuutusyhtiöiden laskuperusteet ja yhtiön antaman asiakashyvityksen yhtiöiden tekemien esitysten pohjalta. Tämän jälkeen jokaisen henkivakuutusyhtiön hallitus on vahvistanut yhtiön laskuperusteet ja maksettavien asiakashyvitysten määräytymisperusteet ja tason. Nämä tiedot sisältävät laskuperusteet toimitetaan vuosittain etukäteen Vakuutusvalvontavirastolle tiedoksi.

 

Vakuutusyhtiön hallitus on päättänyt, että yksilölliselle eläkevakuutukselle 1.1.2006 annettava asiakashyvitys on 0, jos vakuutuksen laskuperustekorko on 4,5%. Yhtiö ei ole sitoutunut tiettyyn asiakashyvityksen tasoon. Vakuutusehtojen mukaan asiakashyvitys vahvistetaan vuosittain. Hyvityksen tasoon vaikuttaa paitsi vakuutusyhtiön onnistuminen sijoitustoiminnassa pitkällä aikavälillä myös yhtiön vakavaraisuus, yleinen korkotaso sekä vakuutuksen laskuperustekoron taso. Erityisesti yleisen korkotason aleneminen on johtanut asiakashyvitystason alenemiseen viimeisten vuosien aikana. Vakuutusyhtiön on varauduttava laskuperustekoron tuottovaatimukseen tulevan ajan osalta mm. täydentämällä yhtiön vastuuvelkaa alennettua korkotasoa vastaavaksi.

 

Vakuutusyhtiölain mukaisesti vakuutusyhtiön on asiakashyvityksiä antaessaan noudatettava kohtuusperiaatetta. Lisäetujen antamisessa on kohtuullisessa määrin otettava huomioon muun muassa, mistä sopimuksista ylijäämää on muodostunut ja kuinka paljon. Asiakashyvitykset eivät saa vaarantaa yhtiön vakavaraisuutta ja mahdollisuutta huolehtia velvoitteistaan tulevaisuudessa. Asiakashyvitysten taso on pyrittävä pitämään vuodesta toiseen tasaisena.

 

Lausunnonpyytäjän säästöille on maksettu 4,5 prosentin laskuperustekorko, joka on nykyiseen korkotasoon nähden niin korkea, että mahdollisena lisähyvityksenä maksettavaa asiakashyvitystä ei sen lisäksi ole enää mahdollisuus hyvittää. Vakuutusyhtiöllä on myös eläkeaikana vakuutuksenhoitoa, eläke maksetaan kuukausittain, asiakaspostitus, ilmoitusliikenne verottajalle ja muille viranomaisille jne. Vakuutuksen laskuperusteet määrittelevät eläkeaikaisen kustannuksen, joka on 1 prosentti eläkesuorituksesta. Tämä kustannus on huomioitu eläkkeen määrää laskettaessa.

 

 

Kysymyksessä olevaan eläkevakuutukseen sovellettavien 1.11.1988 alkaen voimassa olleiden yleisten vakuutusehtojen kohdan 1 ”Eräiden vakuutussopimuksessa ja siihen liittyvissä asiakir­joissa käytettyjen käsitteiden merkitys” alakohdan 1.11 mukaan annetut hyvitykset muodostuvat

- sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamasta 4,5 %:n vuo­tuisesta laskuperustekorosta, jolla vakuutuksenantaja hyvittää vakuutussäästöjä jatkuvasti ja

- sosiaali- ja terveysministeriön vuosittain vahvistamista in­deksi- ym. hyvityksistä, joilla vakuutuksenantaja hyvittää ta­kaisinostoarvoa kalenterivuosittain.

 

Vakuutusehtojen kohdan 9 ”Indeksi- ym. hyvitykset” alakohdan 9.1 mukaan vakuutussäästöille annetaan kalenterivuoden ensim­mäisenä päivänä hyvitykset, jotka määritetään vuosittain ja voivat olla erilaisia eri vakuutusryhmille. Sosiaali- ja terveys­ministeriö vahvistaa hyvitykset vuosittain.

Alakohdan 9.2. mukaan ensimmäinen indeksihyvitys annetaan 12 %:iin asti täysimääräisenä. Se lasketaan kuluttajahintaindeksin loka­kuun pistelukujen mukaan ja pyöristetään lähimpään kokonaiseen prosenttiin.

Alakohdan 9.3. mukaan, mikäli eläkeaika ei ole alkanut, niin ne vakuutus-säästöt, jotka eivät ole olleet täyttä vuotta vakuutuksenanta­jan hoidossa, saavat vahvistetut hyvitykset niin monella 365.-osalla pienennettynä kuin täydestä vuodesta puuttumaan jäävät päivät osoittavat.

 

Erimielisyys koskee lausunnonpyytäjän oikeutta saada vakuutusyhtiöltä asiakashyvitystä eläkevakuutuksessa sovitun 4,5 %:n suuruisen nk. laskuperustekoron lisäksi. Oikeus asiakashyvitykseen määräytyy ensisijaisesti sen mukaan, mitä asiasta on sopimusosapuolten kesken sovittu eläkevakuutukseen sovellettavissa sopimusehdoissa.

 

Eläkevakuutuksen vakuutusehtojen mukaan vakuutusyhtiö antaa laskuperustekoron lisäksi eläkevakuutussäästöille kalenterivuosittain sosiaali- ja terveysministeriön vuosittain vahvistamia in­deksi- ym. hyvityksiä. Sanottuja hyvityksiä käsitellään vakuutusehtojen kohdassa 9.

 

Lautakunta toteaa, että vakuutusehdoissa ei ole määritelty annettavien hyvitysten vähimmäismäärää lukuun ottamatta kohdan 9.2 mukaista ensimmäistä indeksihyvitystä, joka on laskettava kuluttajahintaindeksin pistelukujen mukaan ja maksettava täysimääräisenä 12 %:iin asti. Vakuutusehtojen kohdan 9.1 mukaan muut hyvitykset sen sijaan määritetään vuosittain. Vakuutusehtojen voimaan tullessa voimassa olleen lainsäädännön mukaisesti hyvitysten määrän on vuosittain vahvistanut sosiaali- ja terveysministeriö. Vahvistamisesta on luovuttu vakuutusyhtiölain muutoksella, joka on tullut voimaan 1.4.1995, minkä jälkeen asiakashyvityksen suuruudesta on vuosittain päättänyt vakuutusyhtiön hallitus. Voimassa olevan lain mukaan vakuutusyhtiön on annettava nämä tiedot sisältävät vakuutuksen laskuperusteet vuosittain etukäteen tiedoksi vakuutusyhtiöitä valvovalle Vakuutusvalvontavirastolle.

 

Tämän vuoksi lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiö ei ole antanut sopimusehdoissa sitoumusta vakuutukselle kiinteän laskuperustekoron lisäksi maksettavan hyvityksen vähimmäismäärästä. Myöskään asiakashyvityksen saamista jonakin tiettynä ajanjaksona tai tiettyä ajanjaksoa kohti ei ole sopimuksessa taattu. Kuten yhtiö on vastauksessaan esittänyt, asiakashyvityksen saaminen riippuu vakuutusyhtiön toiminnan tuloksesta ja sen maksamista rajoittavat vakuutusyhtiölaissa asetetut vakavaraisuusvaatimukset.

 

Vakuutusyhtiölain henkivakuutusta koskevan 13 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan (laki 17.3.1995/389) päätettäessä lisäetujen antamisesta sellaisille vakuutuksille, joille on vakuutussopimuksessa annettu oikeus vakuutusten tuottaman ylijäämän perusteella mahdollisesti annettaviin lisäetuihin, on kohtuullisessa määrin otettava huomioon sekä näille vakuutuksille annettavien lisäetujen kokonaismäärän että niiden jakautumisen osalta näiden vakuutusten tuottaman ylijäämän määrä ja muodostumistapa. Lisäedut eivät saa vaarantaa yhtiön 11 luvun mukaan määräytyvien vakavaraisuusvaatimusten täyttymistä tai lisäetujen tason jatkuvuutta.

 

Lisäetujen, eli tässä tapauksessa vakuutukselle maksettavan asiakashyvityksen, yleiseen myöntämistasoon vaikuttavia perustekijöitä ovat siten vakuutusyhtiön vakavaraisuus ja vakuutusyhtiön eläkevakuutussopimuksessa antama sitoumus maksaa vakuutukselle alentuneesta yleisestä korkotasosta huolimatta joka tapauksessa kiinteää 4,5 %:n korkoa sekä velvoite lisäetujen tason jatkuvuuteen.

 

Selostamillaan perusteilla lautakunta katsoo, että lausunnonpyytäjälle ei ole eläkevakuutussopimuksen nojalla taattu oikeutta määrätyn suuruiseen vuotuiseen asiakashyvitykseen kaikilta sopimusvuosilta, vaan hyvitystä ei välttämättä joka vuosi makseta. Näin ollen lautakunta ei ole voinut todeta käytettävissään olevan selvityksen perusteella, että vakuutusyhtiö olisi menetellyt lain tai sopimusehtojen vastaisesti, kun se ei ole vuonna 2006 maksanut lausunnonpyytäjän vakuutukselle asiakashyvitystä.