Haku

VKL 225/15

Tulosta

Asianumero: VKL 225/15 (2015)

Vakuutuslaji: Vastuuvakuutus

Ratkaisu annettu: 14.12.2015

Henkilövahinko. Rannemurtuma. Tilapäisen haitan ja pysyvän haitan korvaus.

Tapahtumatiedot

Vahingonkärsijä A (s.1942) liukastui 16.4.2012 kauppaliikkeen piha-alueella hiekoittamatta jääneeseen kohtaan. Kaatumisen seurauksena A:n ranne murtui. Korvauksia haettiin kauppaliikkeen vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö katsoi kysymyksessä olevan vastuuvakuutuksesta korvattavan vahingon. Päätöksen mukaan vahinkotapahtumasta on aiheutunut A:lle ranteeseen haittaluokka 2 mukainen pysyvä haitta. Tämän lisäksi yhtiö on suorittanut A:lle korvausta kivusta ja särystä liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden luokan 3 (lievää vakavammat vammat) perusteella 2.800 euroa.

Asiakkaan valitus

A oli tyytymätön vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja pyysi asiassaan ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta. A viittaa häntä hoitaneiden lääkäreiden lausuntoihin ja toteaa, etteivät vakuutusyhtiön määrittämät haittaluokat ole riittäviä, ottaen huomioon A:lle jäänyt merkittävä toiminnanvajavuus.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toistaa vastineessaan asian käsittelyvaiheet sekä asian tapahtumatiedot.

Yhtiö katsoo edelleen, että käytettävissä olevien selvitysten perusteella edellytyksiä lisäkorvauksen maksamiselle ei ole. Vastineen mukaan A:lle on lääkärinlausuntojen perusteella jäänyt oikean ranteen murtuman jälkitilana lieviä Iiikerajoituksia, joilla on merkitystä ranteen normaalin toiminnan kannalta. Käden puristusvoima 10/20 kg on lievästi alentunut. A:n ranteen radiocarpaali ja DRUJ nivelessä on todettu nivelrikkoa, joka on syy-yhteydessä korvattavaan vammaan. Nivelrikko aiheuttaa kipuja kättä käytettäessä. Levossa kipuja ei ole.

Yhtiö toteaa, että A:lle on aiheutunut haittaluokan 2 mukainen pysyvä haitta, joka perustuu STM:n haittaluokitusasetuksen kohtaan 1.3 (yläraajat kokonaisuutena). Haittakorvauksen määrässä on korottavana tekijänä huomioitu murtuman jälkitilana usein kehittyvä nivelrikko ja siitä aiheutuva kivuliaisuus. Leikkaushoito voisi auttaa kipuun, mutta hoitosuunnitelman mukaisesta ranteen osajäykistyksestä kärsisivät myös liikeradat, eikä toimenpiteeseen tämän vuoksi ole ryhdytty. Korvattavaan vammaan liittyvä leikkaustoimenpide vaikuttaisi korottavasti tilapäisen haitan korvauksen määrään.

Vakuutuksenottajan kuuleminen

Vakuutuksenottajana olevalla kauppaliikkeellä ei ollut asiassa kommentoitavaa.

Asiantuntijalausunto

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa asiantuntijalausuntoa asiantuntijana käyttämältään kirurgian, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Matti Karjalaiselta.

Lausunnossaan Karjalainen toistaa asiassa olennaisen lääketieteellisen selvityksen ja toteaa, että käytettävissä olevien asiakirjojen perusteella vahinkotapahtuman yhteydessä syntyneen värttinäluun etäisen pään murtumasta aiheutuva kivun, säryn ja muun tilapäisen haitan korvaus määritetään liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden luokan 3 (lievää vaikeammat vammat) mukaisesti ja vamma asettuu asteikon (1200 — 3800e) keski-yläosaan. Karjalainen tarkentaa arvioinnin perusteiksi seuraavat hoitovaiheet ja seuraukset; alkuvaiheen kolmen paikalleen asettamiskertaa, viiden viikon kipsihoito ja myöhemmin tehty kevyehkö korjaustoimenpide ja sen jälkeisen neljä kuukautta kestänyt käden rajoittunut käyttö sekä käteen jääneen lievän pysyvän toiminnallisen haitan. Asiantuntijalausunnon mukaan vakuutusyhtiön suorittamaa 2800e korvausta on edellä mainituin perustein pidettävä oikein arvioituna.

Asiantuntijalausunnon mukaan murtuman jälkitilasta aiheutuva pysyvä haitta määritetään Sosiaali- ja terveysministeriö antaman haittaluokka-asetuksen 3 §:n  liitteen 1 kohdan 1.2 (yläraaja, paitsi sormet: ranne jäykkä, hyvä asento, haittaluokka kaksi) mukaisesti A:lla todettujen värttinäluun nivelpinnan kallistumasta ja rannenivelen nivelrikkokehityksen aiheuttamasta taivutusvajeesta ja kyynärvarren ulkokiertovajeesta johtuen. Karjalaisen mukaan myös pysyvä haitta on siten katsottava oikein arvioiduksi.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys kivun, säryn ja muun tilapäisen haitan sekä pysyvän haitan korvausten määrästä.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen:

1) tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista;

2) ansionmenetyksestä;

3) kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta;

4) pysyvästä haitasta.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 c §:n mukaan kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon erityisesti henkilövahingon laatu ja vaikeusaste, sen edellyttämän hoidon laatu ja kestoaika sekä haitan kestoaika. Pysyvästä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon henkilövahingon laatu ja vaikeusaste sekä vahingonkärsineen ikä.

Yrityksen toiminnan vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 670 mukaan vakuutuksesta korvataan toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, kun vahinko todetaan vakuutuskauden aikana ja vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa vahingosta.

Asian arviointi

Käsillä olevassa tapauksessa vahingonkärsinyt A on tyytymätön vahinkotapahtuman johdosta hänelle suoriteytuihin haittakorvauksiin. Vakuutusyhtiö on maksanut A:lle korvausta tilapäisestä haitasta yhteensä 2.800 euroa, mikä vastaa liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden luokan 3 (lievää vaikeammat vammat) keskikolmannesta. Pysyvän haitan vakuutusyhtiö on katsonut vastaavan haittaluokkaa 2.

Vakuutuslautakunnan käytettävissä olevasta selvityksestä ilmenee, että A liukastui kauppaliikkeen pihalla 16.4.2012 ja loukkasi oikean ranteensa kaatuessaan. Ranteesta murtui värttinäluu, joka hoidettiin asettamalla murtuma paikalleen kahteen otteeseen, jolloin lopulta päädyttiin tekemään asennon sulkeinen korjaus, jonka jälkeen asento saatiin hyväksyttäväksi. Kipsisidosta pidettiin ranteessa kokonaisuudessaan viisi viikkoa. 5.6.2013 A tuli murtuman jälkitilan johdosta vastuusairaalan käsikirurgin arvioitavaksi. Arvioinnin yhteydessä havaittiin kliinisessä tutkimuksessa virheasentoa ja röntgentutkimuksessa lyhentymää ja nivelpinnan kallistumaa. Käsikirurgi esitti jatkossa kyynärluun lyhennystä tehtäväksi, mihin päädyttiin myös 26.7.2013 toimenpidettä edeltävässä käsikirurgin arviossa pitäen toimenpidettä riittävänä.

Lyhennys suoritettiin 12.12.2013. Kontrollissa 14.2.2014 kiinnityksen asennon todettiin pysyneen ja 11.4.2014 luutumisen todettiin tapahtuneen. Myös ranteen toimintojen todettiin pääosin palautuneen. Käsikirurgin kontrollissa 21.11.2014 mainitaan, ettei ranne kestä rasitusta ja ajoittain kyynärluunpuoleisissa sormissa on havaittavissa puutumista. Röntgentutkimuksessa kyynärluun todettiin luutuneen hyvään asentoon, kiinnityslevyn olleen paikoillaan sekä rannenivelessä virheasentoa ja nivelrikkoa. 21.11.2014 päivätyn lausunnon mukaan ranteen sivuttaiskäännöt olivat hieman rajoittuneet, kyynärvarren sisäkierto oli 30 astetta vajaa ja ulospäin kierto täysi. Värttinäluun ja kyynärluun välinen sidos oli lausunnon mukaan tukeva, mutta ranteen puristusvoima oli alentunut vasempaan verrattuna. Sormien tunnot ja motoriikka olivat kunnossa.

Tilapäisen haitan korvaus suoritetaan käyttäen määrittelyperusteena liikennevahinkolautakunnan normeja ja ohjeita sekä henkilövahinkoasian neuvottelukunnan suosituksia, joita sovelletaan yleisesti vahingonkorvausta koskevassa oikeuskäytännössä. Lautakunnan käsityksen mukaan kyseisiä normeja sekä suosituksia voidaan pitää yleensä vahingonkärsijälle kohtuulliseen lopputulokseen johtavina, ellei tapaukseen liittyvistä erityisistä asianhaaroista muuta ilmene.

Lautakunta toteaa, että tilapäisen haitan perusteella suoritettava korvaus määritellään vamman laadun, vaikeusasteen, sen edellyttämän hoidon laadun ja toipumisen kestoajan mukaan. Korvaus tilapäisen haitan perusteella määritellään tapauskohtaisen objektiivisesti havaittavien henkilövahinkoon liittyvien seikkojen perusteella. Henkilövahingon laadulla tarkoitetaan sitä, millaisena vamma tai sairaus ilmenee. Henkilövahingon vaikeusasteella puolestaan tarkoitetaan sinänsä samanlaatuisten vammojen ja sairauksien keskinäisiä eroavuuksia.

Liikennevahinkolautakunnan tilapäistä haittaa koskevien normien ja ohjeiden mukaan luokkaan 3 (lievää vaikeammat vammat) kuuluvat mm. pitkien luiden murtuma tai murtumat, jotka voivat vaatia myös leikkaushoitoa, mutta paranevat oletetussa ajassa. Lievää vaikeammille vammoille on ominaista, että niiden hoito voi vaatia verenkierron elvytystä, mutta ei tehostettua hoitoa, niihin tai niiden hoitoon ei liity vaikeampia komplikaatioita, niiden jatkohoidossa ei tarvita vaativia korjausleikkauksia, niiden hoitamiseen tarvitaan sairaalahoitoa 1–3 viikkoa, toiminnallinen toipuminen tapahtuu 3–7 kuukaudessa ja niiden aiheuttama pysyvä toiminnallinen haitta on lievä. Luokasta 3 maksettava korvaus on maksuvuonna ollut 1.200–3.800 euroa.

Henkilövahinkoasian neuvottelukunnan suositusten kohdassa 30 § on määritelty kyynärvarren murtumaa koskeva korvausasteikko. Suositusten 30.1 kohdan mukaan korvaus ranteen tyyppimurtumasta, eli värttinäluun pään hyväasentoisesta murtumasta, joka vaatii kuuden viikon kipsihoidon, aiheuttaa tilapäistä haittaa 6-8 viikkoa ja joka ei aiheuta pysyvää haittaa, on 1000-2000 euroa.

Vakuutuslautakunta viittaa käytössään oleviin lääketieteellisiin selvityksiin, hankkimaansa asiantuntijalausuntoon sekä edellä selostettuihin liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden kohtiin ja katsoo, että A:n vammat sijoittuvat liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaisen luokan 3 (lievää vaikeammat vammat) keskikolmannekseen. Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön maksamaa 2.800 euron korvausta tilapäisestä haitasta asianmukaisesti määriteltynä ja vakiintuneen korvauskäytännön mukaisena. Lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön maksama korvaus tilapäisestä haitasta on asianmukainen myös henkilövahinkoasian neuvottelukunnan suositusten valossa.

Vamman aiheuttamaa pysyvää vikaa ja haittaa arvioidessaan lautakunta on käyttänyt apunaan sosiaali- ja terveysministeriön asetusta tapaturmavakuutuslain 18 a §:ssä tarkoitetusta haittaluokituksesta. Asetuksen luokitusta tulee haitan arvioinnissa soveltaa myös liikennevahinkolautakunnan ohjeiden mukaan. Haittaa arvioitaessa otetaan huomioon ainoastaan sairauden, vamman ja toiminnanvajavuuden laatu ja vaikeusaste, mutta ei yksilöllisiä olosuhteita. Toimintakykyä verrataan samanikäisen terveen henkilön toimintakykyyn. Vahinkoa kärsineen ikä vahinkohetkellä vaikuttaa korvauksen suuruuteen.

Tässä tapauksessa vakuutusyhtiö on arvioinut A:lle aiheutuneen pysyvän haitan kuuluvan haittaluokkaan 2 ja maksanut korvauksena A:n ikä huomioiden 3.053 euroa. A on katsonut, että korvaus ei ole riittävä.

Määrittäessään sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen haittaluokituksen perusteella A:lle jäänyttä pysyvää vikaa tai haittaa on lautakunta arvioinut ensisijaisesti ranteen toimintaa koskevia kohtia. Asetuksen 1 liitteen 1.2 kohdan mukaan, kun ranne on jäykkä ja asento hyvä, on haittaluokka 2. Kun ranne on jäykkä ja asento huono, on haittaluokka 3-4. Kohdan 1.3 mukaan yläraajaa kokonaisuutena arvioitaessa lievä toiminnanvajaus kuuluu haittaluokkaan 0-3. Lievästä toiminnanvajauksesta on kyse, kun karkea voima on vähän alentunut, näppäryys on vähän alentunut, mutta raajalla voidaan kuitenkin kirjoittaa, napittaa ja ommella, liikkuvuus on vähän rajoittunut.

Lautakunnan käytettävissä olevan selvityksen sekä lautakunnan hankkiman asiantuntijalausunnon perusteella lautakunta katsoo, ettei A.lle ole jäänyt rannevammasta haittaluokkaa 2 ylittävää pysyvää haittaa. Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä pysyvän haitan osalta asianmukaisena.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä asianmukaisena eikä suosita lisäkorvausta asiassa.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

 

Puheenjohtaja Norros

Sihteeri Hanén

 

Jäsenet:

Eskuri

Korpiola

Pesonen

Karimäki

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia