Haku

VKL 223/13

Tulosta

Asianumero: VKL 223/13 (2013)

Vakuutuslaji: Autovakuutus

Ratkaisu annettu: 28.11.2013

Lakipykälät: 30, 33

Törmäysvahingon korvaaminen. Alkoholi. Samastaminen. Ratkaisusuosituksen antaminen.

Tapahtumatiedot

Vakuutuksen kohteena oleva henkilöauto suistui ulos tieltä puolenyön aikaan 29.9.2012 ja vaurioitui lunastuskuntoon. Autoa kuljetti vahinkohetkellä vakuutuksenottaja A:n tuttava B, jonka veren alkoholipitoisuus oli 1,22 promillea. B ajoi ylinopeutta. A oli autossa matkustajana. A on vaatinut vakuutusyhtiötä korvaamaan auton vaurioitumisen.

Esitutkinnassa A on kertonut, että he olivat olleet mökillä, ja B oli alkoholijuomien loputtua aikonut lähteä hakemaan lisää. Hän sai auton avaimet käsiinsä pöydältä. A yritti suullisesti estää B:tä lähtemästä, mutta B ei suostunut jäämään mökille. A lähti mukaan autoon, koska hän ei halunnut jäädä yksin mökille. A pelkää B:tä, joka on häntä fyysisesti suurempi ja vahvempi. A epäilee, että B olisi ottanut auton avaimet tarvittaessa väkivalloin. A ei lähtenyt estämään ajoa, jotta hän ei olisi saanut vammoja. A kertoo lisäksi mm., että hän oli odottanut autossa sen aikaa, kun B haki kaupasta lisää olutta.

B on puolestaan kertonut, että hän oli ottanut auton avaimet auton keskikonsolista ja että A oli ollut tällöin sammuneena auton etupenkillä. A ei ollut antanut B:lle lupaa ajaa autoa. Tästä oli kinattu. A oli nukkunut autossa sen aikaa, kun B kävi kaupassa huoltoasemalla ja nautti siellä oluen.

Myöhemmässä rikosoikeudenkäynnissä B tuomittiin rangaistukseen mm. törkeästä rattijuopumuksesta ja törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta sekä myöntämisensä perusteella moottorikulkuneuvon käyttövarkaudesta. A:ta vastaan nostettu syyte kulkuneuvon luovuttamisesta juopuneelle hylättiin. A ja B olivat yhtäpitävästi kertoneet, että A ei ollut luovuttanut autoaan B:n käytettäväksi vaan oli yrittänyt kieltää B:tä ajamasta autoa. A oli nukkunut auton etupenkillä, kun B oli luvatta ottanut auton käyttöön.

Vakuutusyhtiön päätös

Yhtiö ei korvaa autoa varkaus- tai kolarointivakuutuksen perusteella. Esitutkinta-aineiston mukaan A oli itse lähtenyt auton kyytiin ja odottanut autossa kaupan pihassa, kun B oli hakenut lisää juotavaa. A ei siten ollut ryhtynyt tarvittaviin toimiin estääkseen B:n ajon. Vakuutusyhtiö katsoo, että kyse ei ole ollut luvattomasta käytöstä, vaan B on ollut A:n luvalla vastuussa ajoneuvosta, jolloin B voidaan samastaa A:han. Vahinko johtuu B:n vahvasta humalatilasta. A:lle maksettavan korvauksen epääminen on perusteltua.

Valitus

Asiamiehen laatimassa valituksessa A kertoo, että B oli ottanut avaimet hänen tietämättään ja että hän oli yrittänyt estää B:n ajon. Jos hän olisi muuten kuin sanallisesti yrittänyt estää B:n toimet ennen ajoa tai sen aikana, hän olisi käsityksensä mukaan joutunut B:n taholta väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi. B on juopuneena äkkipikainen ja aggressiivinen.

Lapsuuden traumojensa vuoksi A ei voinut jäädä mökille yksin, joten hän joutui vastentahtoisesti lähtemään B:n kyytiin. Väkivallan uhan vuoksi A ei uskaltanut estää B:n ajoa tai poistua autosta, eikä hän riittämättömän vaatetuksensa vuoksi halunnut jäädä pois auton kyydistä keskellä yötä kylmissään. A ajatteli myös, että jos hän poistuu autosta, se saattaisi provosoida B:tä ajamaan entistä varomattomammin ja kovemmilla nopeuksilla.

B on myöntänyt luvattoman käytön ja hänet on tuomittu siitä käräjäoikeudessa rangaistukseen. Hänet oli tuomittu jo kerran aiemminkin kyseisen auton käyttövarkaudesta sakkorangaistukseen.

A ei siten ole suostumuksellaan luovuttanut autoaan juopuneelle B:lle, vaan hän oli yrittänyt estää ajoa käytettävissään ollein keinoin. Vahinko tulee korvata.

A on vielä toimittanut B:n suostumuksella B:n rikosrekisteriotteen Vakuutuslautakunnalle osoitukseksi siitä pelosta, jota hän tuntee B:tä kohtaan.

Vakuutusyhtiön vastine

Yhtiö katsoo, että ajoneuvo on ollut B:n käytössä A:n suostumuksella. Vakuutussopimuslain esitöiden mukaan samastamisen edellytyksenä oleva suostumus voi olla nimenomainen, tai se voi ilmetä olosuhteista. A:n oman kertomuksen mukaan hän oli yrittänyt estää ajoa mutta lähtenyt mukaan matkustajaksi. Lisäksi hän otti koiran mukaan ajoneuvoon. A on ollut mukana koko ajon ajan ja mm. odottanut autossa pidemmän aikaa huoltoaseman pihassa, kun B oli asioinut huoltoasemalla. Kyseessä oli julkinen paikka, jossa A olisi voinut yrittää hankkia tarvittaessa apua estämään B:n ajo. Menettelynsä perusteella A oli hyväksynyt B:n ajamisen.

Vakuutuksen rajoitusehtojen mukaan auton suostumuksella haltuunsa saaneen henkilön aiheuttamia vahinkoja ei korvata varkausvakuutuksesta. Kolarointivakuutuksen perusteella maksettavaa korvausta voidaan alentaa tai se voidaan evätä, jos vakuutettuun samastettavan henkilön alkoholin käyttö on vaikuttanut vahingon syntyyn. B voidaan samastaa A:han, ja hänen verenalkoholipitoisuutensa on ollut vähintään 1,3 promillea. Ulosajo on johtunut B:n humalatilasta. Vahinkoa ei korvata kolarointivakuutuksestakaan.

A on valituksessaan vedonnut kokemaansa välittömän väkivallan uhkaan. Vakuutusyhtiön mukaan tästä ei ole esitetty riittävää selvitystä. Lisäksi pysähtymistilanteessa huoltoasemalla A:lla olisi ollut kohtuullinen mahdollisuus estää ajaminen, eikä ole todennäköistä, että väkivallan uhka olisi julkisella paikalla ollut niin välitön kuin esimerkiksi heidän ollessaan kahdestaan mökillä.

Vakuutuslautakunnan päätös

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 30 §:n mukaan vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa vakuutettua kohtaan, joka on tahallisesti aiheuttanut vakuutustapahtuman.

Jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

Vahinkovakuutuksen vakuutusehdoissa voidaan lisäksi määrätä, että vakuutetulle tulevaa korvausta voidaan alentaa tai se voidaan evätä, jos hänen alkoholin tai huumausaineen käyttönsä on vaikuttanut vakuutustapahtumaan. Moottoriajoneuvovakuutuksen vakuutusehdoissa voidaan määrätä alkoholin, huumausaineen tai muun huumaavaan aineen käytön vaikutuksesta vakuutuskorvaukseen siten kuin liikennevakuutuslain 7 §:n 4 ja 5 momentissa säädetään.

Tapaukseen sovellettavien autovakuutuksen yleisten sopimusehtojen kohdassa 7.1 on lain 30 §:n 3 momentin 1 virkkeen mukaiset määräykset.

Lain 33 §:n mukaan mitä edellä säädetään vakuutetusta, kun kysymys on vakuutustapahtuman aiheuttamisesta, suojeluohjeiden noudattamisesta tai pelastamisvelvollisuudesta, sovelletaan vastaavasti henkilöön:

1) joka vakuutetun suostumuksella on vastuussa vakuutuksen kohteena olevasta moottorikäyttöisestä tai hinattavasta ajoneuvosta, aluksesta taikka ilma-aluksesta;

2) joka omistaa vakuutetun omaisuuden yhdessä vakuutetun kanssa ja käyttää sitä yhdessä hänen kanssaan; tai

3) joka asuu vakuutetun kanssa yhteisessä taloudessa ja käyttää vakuutettua omaisuutta yhdessä hänen kanssaan.

Mitä edellä säädetään vakuutetusta, kun kysymys on suojeluohjeiden noudattamisesta, sovelletaan vastaavasti henkilöön, jonka tehtävänä vakuutuksenottajaan olevan työ- tai virkasuhteen perusteella on huolehtia suojeluohjeiden noudattamisesta.

Tapaukseen sovellettavien autovakuutusehtojen kohdan 3.1 mukaan kolarointivakuutuksesta korvataan esinevahinko, joka on välittömästi aiheutunut mm. ajoneuvon tieltä suistumisesta tai kaatumisesta.

Autovakuutuksen varkausvakuutusosan rajoitusehtojen kohtien 3.5.1 ja 3.5.2 mukaan varkausvakuutuksesta ei korvata vahinkoa, jos vahingon aiheuttaja on saanut ajoneuvon tai sen avaimet luvallisesti haltuunsa tai jos vahingon aiheuttaja on joku vakuutetuista tai vakuutettuun samastettava taikka näiden suostumuksella joku muu henkilö.

Ratkaisu

Asiassa on kyse siitä, voidaanko B samastaa A:han ja onko vakuutusyhtiöllä oikeus kieltäytyä korvaamasta A:n auton vaurioitumista.

Auto on vaurioitunut ulosajossa, joka esitetyn selvityksen perusteella johtuu B:n vahvasta humalatilasta ja ylinopeudesta. Jos B itse olisi vakuutettuna, vakuutusyhtiöllä olisi oikeus evätä hänelle maksettava korvaus vakuutussopimuslain 30 §:n perusteella. Asiassa ratkaisevaa on lain 33 §:n mukaisten samastamisen edellytysten täyttyminen, käytännössä kysymys siitä, oliko B vahingon aiheuttaessaan A:n suostumuksella vastuussa ajoneuvosta.

A ja B ovat kertoneet B:n käytön olleen luvatonta, ja B on myöntämisensä perusteella tuomittu moottorikulkuneuvon käyttövarkaudesta rangaistukseen. Toisaalta A on riidatta itse lähtenyt ajoneuvon kyytiin ja odottanut autossa huoltoaseman pihalla pidemmän aikaa, minkä jälkeen B:n ajo oli jatkunut. Tämä käyttäytyminen viittaa vahvasti siihen, että B:n ajo tapahtui A:n suostumuksella.

A on kuitenkin kertonut kokeneensa sellaista väkivallan uhkaa, että hän ei uskaltanut yrittää estää B:n ajoa muuten kuin suullisesti. Lautakunta toteaa, että lain 33 §:n mukainen vakuutetun suostumus ei ole käsillä silloin, jos vakuutettu on vastoin tahtoaan joutunut luovuttamaan ajoneuvonsa toiselle esimerkiksi väkivallan uhan johdosta. Käytettävissään olevan kirjallisen selvityksen perusteella lautakunta ei kuitenkaan voi luotettavasti arvioida sitä, oliko käsillä A:n kuvaama pakkotilan kaltainen tilanne. Lautakunnan menettelyssä ei myöskään voida ottaa vastaan suullista todistelua valan tai vakuutuksen nojalla.

Ohjesääntönsä 11 §:n mukaan lautakunta voi erityisestä syystä olla antamatta ratkaisusuositusta sen käsiteltäväksi saatetusta asiasta. Lautakunta ei käytettävissään olevin keinoin pysty luotettavasti arvioimaan vahinkoa edeltäneitä olosuhteita ja A:n kertomusta kokemastaan väkivallan uhasta. Tällöin lautakunta ei myöskään pysty luotettavasti arvioimaan vakuutusyhtiön korvausvelvollisuutta asiassa. Sen vuoksi lautakunta päättää, ettei se anna tästä asiasta ratkaisu­suositusta.

Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Melander ja jäsenet Laapotti, Sario, Vaitomaa ja Uimonen. Sihteerinä toimi Raulos.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia