Tapahtumatiedot

Vuonna 1984 rakennetun omakotitalon kuparinen kylmävesiputki oli vuotanut muovisen suojaputken sisällä. Vuoto havaittiin maaliskuussa 2015 vakuutuksenottajan remontoidessa wc:n seiniä. Vesi oli päässyt nousemaan suojaputkea pitkin wc:n lattialle, josta se oli ohjautunut osittain lattiakaivoon ja osittain seinän viereltä lattian eristetilaan. Lattian eristetilassa oli märkää n. 1,5 neliömetrin alueella.

Asiakkaan valitus

Vakuutuksenottaja kertoo, että purkaessaan makuuhuoneen wc:n seinäpintaa hän havaitsi, että kuparisen vesiputken suojaputkesta oli tullut kosteutta lattian ja seinän rajalle. Vakuutuksenottaja toteaa, että vakuutusyhtiön kielteinen päätös perustuu Suomen rakennusmääräyskokoelmaan D1 vuodelta 1976, jonka mukaan sellaisissa tiloissa joissa on lattiakaivo, hyväksytään lattia viemäripisteeksi, edellyttäen että lattia on vedenpitävä, ja huonetilan sekä vesipisteen laatu sen sallivat.

Vakuutuksenottaja katsoo, etteivät rakennusmääräykset edellyttäneet vuonna 1984 lattiakaivollisten tilojen lattiaan vedeneristystä, vaan ainoastaan lattian vedenpitävyyttä. Määräys vedeneristyksestä on tullut voimaan huomattavasti myöhemmin. Kosteuskartoitusraportissa todetaan suojaputkesta valuneen veden osin päässeen aivan seinän vierellä olevasta putkesta lattian eristetilaan, mutta suurin osa vedestä on valunut lattiaa pitkin lattiakaivoon. Lattian vedenpitävyyttä ei siis kyseenalaisteta. Näin ollen vakuutuksenottaja pitää yhtiön päätöstä virheellisenä.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö viittaa Suomen Rakentamismääräyskokoelmaan D1 vuodelta 1976, jonka mukaan viemäripisteellisen huonetilan pitää olla vedenpitävä. Yhtiö toteaa, että vuoto on ollut kosteuskartoitusraportin mukaan hiljainen pistevuoto. Tämän perusteella vettä ei ole tullut suojaputkesta lattialle runsaasti kerralla. Lattian kallistus on lattiakaivolle päin ja vesi on valunut lattiakaivoon. Tällöin vesimäärä, joka on ollut lattialla sekä mennyt lattian ja seinän rajakohdasta eristetilaan ei ole voinut olla suuri. Raportin mukaan lattialla on kartoitushetkellä ollut irtovettä. Yhtiö toteaa, että itse vuotaneen putken korjaus olisi ollut korvattava vahinko, mutta ikävähennysten ja omavastuun jälkeen siitä ei ole jäänyt korvattavaa.

Yhtiö toteaa, että koska lattiassa ei ole vedeneristettä tai muuta rakennetta, jolla estetään lattialla olevan kosteuden siirtymistä lattiarakenteeseen, on myös wc-tilan lattialla seisovan irtoveden mahdollista mennä kapillaarisesti alaspäin sisälle lattiarakenteeseen, vaikka suurin osa vedestä valuisi lattiakallistuksen vuoksi lattiakaivoa kohden. Näin ollen yhtiö katsoo, että myös lattiakaivon suuntaan valunut vesi on aiheuttanut kosteusrasitusta lattiarakenteisiin ja kastellut pintabetonilaattaa ja sitä kautta myös eristetilaa. Vesijohdon suojaputkesta ei ole todettu reikää, joka olisi voinut aiheuttaa eristetilan kastumisen niin, että vedeneriste ei olisi estänyt tässä tapauksessa kosteusvahinkoa.

Yhtiö toteaa, että vaikka rakennusvuoden 1984 aikana ei ole vaadittu rakennusmääräysten mukaan nykyaikaista vedeneristystä, on lattiarakenteen kuitenkin ollut tarkoitus kestää veden aiheuttama kosteusrasitus. Vaikka lattiakaivollisen tilan seiniin itsessään ei ole vaadittu rakennusmääräyksissä vedenpitävää materiaalia, on lattian ja seinän rajakohdassa pitänyt olla sellainen materiaali, jonka tehtävänä on pitää lattian ja seinän rajapinta tiiviinä, jos lattialle tulee runsaasti vettä. Tämän rajapinnan voidaan katsoa olevan lattiapinnan vedeneristykseen liittyvää rakennetta, vaikka vuoden 1976 rakennusmääräyksissä ei ole vaadittu nykyaikaista rakenneratkaisua, jossa vedeneristys nostetaan seinälle 10 cm korkeuteen. Jos tämä lattian ja seinän tiivistys olisi ollut kunnossa, ei pienen lattialle tulevan vesimäärän pitäisi kulkeutua lattian ja seinän rajasta eristetilaan. Jos taas tämä lattian ja seinän rajapinta ei ole ollut tiivis, on mahdollista että vesi on kulkeutunut seinän ja lattian rajapinnasta rakenteeseen. Yhtiö tarkentaa, että jos vuoto olisi ollut niin iso, että vesi olisi kulkeutunut seinärakenteen kautta eristetilaan, se katsoisi kyseessä olevan korvattava vahinko.

Yhtiö viittaa vielä kosteuskartoituksessa olevaan mainintaan, jonka mukaan wc-tilan lattia olisi avattu vesivahingon johdosta vuonna 2005. Tällöin wc-tilan jälleenrakennuksessa olisi lattiakaivollisen tilan lattia pitänyt vedeneristää niin, että vedeneriste tulisi lattialta seinälle vähintään 10 cm korkeuteen.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnalle on toimitettu 26.3.2016 laadittu kosteuskartoitusraportti.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa arvioidaan, onko vahinko johtunut rakennusajankohdan mukaisten säädösten, määräysten tai hyvän rakennustavan vastaisesta rakentamisesta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Sovellettavat vakuutusehdot kohta 5 Vakuutusturviin liittyvät rajoitukset

Vakuutuksesta ei korvata

---

- vahinkoja, joissa vesi on läpäissyt vesieristeen tai vesieriste on puuttunut kokonaan, tai vahinkoja, joissa vesi on päässyt rakenteeseen lattiakaivon, lattiakaivon ja korokerenkaan tai lattiakaivon ja rakenteiden liittymiskohdista taikka joissa sulamis- tai sadevesi on läpäissyt ulkoapäin perustuksen, ulkoseinän tai vesikaton

---

- vahinkoa ja kustannuksia, jotka ovat aiheutuneet omaisuudelle tai esineelle rakennusajankohdan mukaisten säädösten, määräysten tai hyvän rakennustavan vastaisesta rakentamisesta, kuten suunnittelu-, asennus-, käsittely-, käyttö- tai työvirheestä, rakenne-, valmistus- tai aineviasta, korjaamiseen tai rakentamiseen käytetyistä sopimattomista tai laadultaan ilmeisen heikoista osista tai materiaaleista, rakennusvirheestä tai perustamisvirheestä

---

Asian arviointi

Asiassa on riidatonta, että wc:n lattiassa ei ole ollut erillistä vesieristettä. Vakuutuksenottaja on kuitenkin katsonut, että lattia on ollut vedenpitävä vuonna 1984 voimassa olleiden rakennusmääräysten tarkoittamalla tavalla. Vakuutusyhtiö on puolestaan katsonut, että lattia ei ole ollut vedenpitävä määräysten edellyttämällä tavalla. Yhtiö katsoo myös, ettei vahinkoa olisi syntynyt, jos lattia olisi määräysten mukainen.

Yhtiö on vastineessaan viitannut vuonna 2005 tehtyyn wc-tilan vesivahinkokorjauksiin. Koska tällöin tehdystä remontista tai sen laajuudesta ei ole tarkempia selvityksiä, lautakunta katsoo, että tapauksessa sovelletaan rakennusvuonna 1984 voimassa olleita rakennusmääräyksiä.

Suomen rakentamismääräyskokoelma D1 vuodelta 1976 edellyttää lattialta tällaisissa lattiakaivollisissa tiloissa vedenpitävyyttä. Käytettävissä olevan selvityksen perusteella wc:n lattialle on päässyt vain pieniä määriä vettä. Osa tästä vedestä on lattian kallistusten takia valunut lattiakaivoon, mutta osa on päässyt lattian eristetilaan ilmeisesti lattian ja seinän rajalta. Seinän alaosat ovat mittausten mukaan olleet kuivat. Näin ollen Vakuutuslautakunta katsoo, että veden on täytynyt päästä eristetilaan nimenomaan lattian kautta, eikä lattia siten ole ollut vedenpitävä rakennusmääräysten edellyttämällä tavalla. Lisäksi lautakunta katsoo asiassa tulleen selvitetyksi, että mikäli lattia olisi ollut määräysten mukaisesti vedenpitävä, ei vahinkoa olisi aiheutunut.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta katsoo, että vahinko on johtunut rakennusajankohdan mukaisten määräysten vastaisesta rakentamisesta. Näin ollen lautakunta pitää yhtiön kielteistä korvauspäätöstä vakuutusehtojen mukaisena.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Melander

Sihteeri Järvelä

Jäsenet:

Sario

Siirala

Uimonen

Vaitomaa