Tapahtumatiedot

2.12.2013 päivätyn vahinkoilmoituksen mukaan vakuutettu A havaitsi 1.12.2013, että hänen hallussaan olevan henkilöauton takalasit oli rikottu ja auton sisällä olleet kesärenkaat vanteineen varastettu. Vallinneen myrskysään vuoksi A hinautti auton korjaamolle.

A haki menetetyistä renkaista ja vanteista, takalasin vaihdosta aiheutuvista kuluista ja keskeytysajasta auton korjausajalta korvausta vapaaehtoisesta autovakuutuksesta.

Asian käsittely vakuutusyhtiössä

Korvauspäätöksellä 19.12.2013 vakuutusyhtiö maksoi A:lle 800 euroa renkaista ja vanteista ja keskeytyskorvauksen ajalta 1.−3.12.2013. Takalasin vaihdon kustannukset maksettiin korjaamolle 9.12.2013 annetun laskutusluvan mukaisesti.

A reklamoi tämän jälkeen vakuutusyhtiön päätöksestä vaatien perusteluja renkaiden ja vanteiden hinnalle sekä sille, miksi keskeytyskorvausta oli maksettu vain kolmelta päivältä eikä koko korjaamolla olon ajalta eli 10.12.2013 saakka. A huomautti, että auto oli viipynyt korjaamolla, koska laskutusluvan saaminen vakuutusyhtiöstä oli viivästynyt korjaamon lukuisista tiedusteluista huolimatta. Vakuutusyhtiö ei muuttanut reklamaation perusteella korvauspäätöstään. Vastauksessaan A:lle yhtiö totesi renkaista ja vanteista maksetun hinnan vastaavan niiden käypä arvoa. Seisonta-ajan korvaukseen A:lla oli oikeus 1.12.2013 alkaen auton ollessa liikennekelvoton. Tilattu takalasi oli saapunut korjaamoon ja olisi korjaamon arvion mukaan saatu vaihdettua 3.12.2013 mennessä. Yhtiö katsoi käsitelleensä A:n vahinkoilmoituksen yleisten sopimusehtojen mukaisessa ajassa, millä perusteella katsoi, ettei asiassa ollut perusteita enemmälle seisonta-ajan korvaukselle.

Valitus

Valituksessaan Vakuutuslautakunnalle A vaatii seisontapäiväkorvausta kaikilta 10 päivältä, joiden ajan auto oli vahingon jälkeen korjaamolla. A toteaa, että korjaustyön aloittaminen viivästyi, kun vakuutusyhtiö ei antanut asiassa laskutuslupaa tiedusteluista huolimatta.

Vanteiden ja renkaiden osalta A pitää vakuutusyhtiön maksamaa korvausta alimitoitettuna. Vakuutusyhtiön tarkastaja on ilmoittanut varastettujen vanteiden hinnaksi 800 euroa. A on ollut yhteydessä autoliikkeeseen, josta hintatieto on saatu. Sieltä on kerrottu, ettei kyseinen liike edusta eikä siellä tunneta A:n autossa olleiden vanteiden merkkiä.

Vakuutusyhtiön vastine ja lisävastine

Keskeytyskorvauksen osalta vakuutusyhtiö viittaa korvauspäätöksiinsä ja A:lle annettuihin sähköpostivastauksiin. Korjaamo tilasi tarvittavat varaosat heti auton saavuttua korjaamolle ja osat saapuivat seuraavana iltapäivänä. Työ olisi aloitettu samoihin aikoihin, jos laskutuslupa olisi ollut kunnossa.

Renkaiden ja vanteiden osalta yhtiö toteaa, että korvauksen määrän perusteena on käypä arvo eli se käteishinta, joka omaisuudesta olisi välittömästi ennen vahinkotapahtumaa ollut saatavissa, jos se olisi myyty tarkoituksenmukaisella tavalla. A on ilmoittanut, että hänen ajoneuvostaan varastettiin neljä kappaletta kesärenkaita vanteineen. Vanteet olivat Tomason-merkkiset, mutta renkaiden merkistä ei ollut tietoa. A:lla ei myöskään ollut tietoa vanteiden ja renkaiden iästä ja kunnosta, koska hän oli juuri hankkinut auton. Auto oli vahinkohetkellä 10 vuotta vanha.

Vakuutusyhtiön tarkastaja on saanut vanteita ja renkaita maahantuovasta yrityksestä tiedon, että A:n ajoneuvon vanteita ja renkaita vastaavan uuden sarjan hinta on 910 euroa. Tähän hintaan perustuen tarkastaja on määritellyt käyväksi arvoksi 800 euroa.

Vakuutusyhtiö on antanut Vakuutuslautakunnalle vielä lisävastineen, jossa täydentää aiempaa vastinetta viitattujen ehtokohtien osalta. Vakuutusehtojen mukaan käyttöpäivien menetystä ei korvata, jos se aiheutuu vakuutuksenottajan menettelystä tai muusta vakuutusyhtiöstä riippumattomasta syystä. Nyt auton korjaamolla olo on pitkittynyt, koska A ei ole laskutusluvan puuttuessa korjauttanut autoa ja maksanut korjausta itse. Näin toimimalla auton seisonta-aika olisi ollut lyhyempi. Vakuutusyhtiö katsoo, että A on omalla toiminnallaan aiheuttanut auton seisonta-ajan pidentymisen.

Asiakkaan lisävastine Vakuutuslautakunnalle toimittamassaan lisävastineessa A katsoo, että on kohtuutonta edellyttää asiakkaan maksavan korjauksen ensin itse, mikäli vakuutusyhtiön laskutuslupakäsittely kestää odotettua kauemmin. A kertoo keskustelleensa asiasta vakuutusyhtiön vakuutusmyyjän kanssa. Vakuutusmyyjä on kertonut vakuutusyhtiön käytäntönä olevan, että vakuutusyhtiö maksaa korjauslaskun aina, kun laskutuslupa on kunnossa. Asiakas ei koskaan maksa laskua itse.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Vakuutusehdot

Vakuutusehtojen kohdan MO543 (Varkaus) mukaan vakuutus korvaa vakuutuksen kohteen menettämisestä tai vahingoittumisesta aiheutuneen esinevahingon vain, jos syynä on ollut lukittuun ajoneuvoon lukitussa tai jatkuvasti vartioidussa säilytyssuojassa olleeseen ajoneuvoon tai sen varusteeseen kohdistunut rikoslain 28 luvussa tarkoitettu varkaus, moottorikulkuneuvon käyttövarkaus, luvaton käyttö tai niiden yritys.

Ehtojen kohdan MO550 (Keskeytys) mukaan vakuutus korvaa vakuutuskirjassa mainitun ajoneuvon törmäys-, palo-, varkaus-, ilkivalta-, luonnonilmiö-, eläin-, lasi- tai petosriskin perusteella korvattavan vahingon johdosta menetetyt käyttöpäivät. Menetetyiltä käyttöpäiviltä maksetaan vakuutuskirjassa ilmoitettu päiväkohtainen korvaus. (…) Menetetyiksi käyttöpäiviksi lasketaan täydet vuorokaudet. Jos ajoneuvo on liikennekelvoton, katsotaan ensimmäisen menetetyn käyttöpäivän alkavan vakuutustapahtuman sattumishetkestä. (…) Viimeinen menetetty käyttöpäivä päättyy korjaustyön valmistumiseen. (…) Korjauksen odotusajasta johtuvia menetettyjä käyttöpäiviä korvataan kuitenkin enintään seitsemältä päivältä. Korjauksen odotusajalla tarkoitetaan aikaa, jolloin ajoneuvo ajokelvottomana odottaa mm. korjauksen aloittamista tai varaosia. Vakuutus ei korvaa käyttöpäivien menetystä, joka aiheutuu (…) vakuutuksenottajan tai vakuutetun huolimattomuudesta tai muusta hänen menettelystään, esimerkiksi liikennekelvotonta ajoneuvoa ei ole viety heti korjattavaksi.

Ehtojen kohdan MO560 (Korvaaminen) alakohdan 1 (Toimenpiteet vakuutustapahtuman yhteydessä) mukaan (…) [vakuutusyhtiön] toimesta tehty vahingon arviointi, korjaamon suositteleminen tai muu vahingon tekninen selvittely ei ole osoitus vahingon kuulumisesta [vakuutusyhtiön] korvattavaksi. [Vakuutusyhtiö] ei ole työn teettäjä tai tilaaja eikä korjaustoimeksiannon sopijapuoli. (…) Alakohdan 3.1 mukaan suoranaisessa esinevahingossa [vakuutusyhtiön] korvausvelvollisuuden ylimpänä rajana on vakuutuksen kohteen, sen osan tai varusteen käypä arvo tai vakuutusehdoissa erikseen mainituissa tilanteissa uusarvo. Käyvällä arvolla tarkoitetaan sitä käteishintaa, joka moottoriajoneuvosta tai muusta omaisuudesta olisi välittömästi ennen vahinkotapahtumaa ollut saatavissa, jos se olisi myyty tarkoituksenmukaisella tavalla. (…)

Ratkaisusuositus

Asiassa on kyse sekä ajoneuvon takalasin vaihdon ajalta korvattavien keskeytys- eli seisontapäivien määrästä että varastettujen kesärenkaiden ja vanteiden arvosta.

1) Keskeytyskorvaus

Vakuutettu A on katsonut, että vakuutusyhtiön tulee maksaa hänelle keskeytyskorvausta kymmeneltä päivältä, koska ajoneuvo on seissyt korjaamolla laskutusluvan odottelun vuoksi. A on tehnyt vahinkoilmoituksen vakuutusyhtiöön 2.12.2013 ja laskutuslupa on annettu 9.12.2013. Korjaustyö on valmistunut 10.12.2013.

Vakuutuslautakunnan käytettävissä olevien selvitysten mukaan A:n auto on ollut liikennekelvoton 1.12.2013 sattuneesta vahingosta lähtien. Tarvittavat varaosat on korjaamon vakuutusyhtiölle antaman sähköpostiselvityksen mukaan tilattu heti auton tultua korjaamolle ja ne ovat saapuneet seuraavana iltapäivänä. Työn alle auto olisi saatu samoihin aikoihin, mikäli laskutuslupa olisi ollut kunnossa. Korjaustyö on valmistunut laskutusluvan saamista seuraavana päivänä.

Keskeytyskorvaus maksetaan vakuutusehtojen mukaan vahingon vuoksi menetetyiltä käyttöpäiviltä. Liikennekelvottoman auton ollessa kyseessä katsotaan ensimmäisen menetetyn käyttöpäivän olevan vahingon sattumispäivä. Korjauksen odotusajalta maksetaan korvausta enintään seitsemältä päivältä. Vakuutuksenottajan tai vakuutetun huolimattomuudesta tai muusta hänen menettelystään, kuten siitä, ettei liikennekelvotonta ajoneuvoa ole heti viety korjattavaksi, aiheutunutta käyttöpäivien menetystä ei korvata.

Vakuutuslautakunnan käytettävissä olevien selvitysten mukaan A:n ajoneuvon korjauksen aloittaminen on viivästynyt, koska korjaamo ei ole saanut laskutuslupaa ennen kuin 9.12.2013. A:n ja korjaamon selvityksen mukaan korjaamo on tiedustellut laskutuslupaa vakuutusyhtiöltä ja saanut tiedon, jonka mukaan vakuutusyhtiön korvauskäsittelyssä on ruuhkaa. Selvityksistä ei sen sijaan ilmene eikä asiassa ole väitetty, että vakuutusyhtiön tai korjaamon puolesta olisi ohjeistettu A:ta pyytämään korjauksen aloittamista ja hakemaan vakuutusyhtiöltä korvausta kustannuksista, jotka on itse ensin maksanut. Selvityksistä ei myöskään ilmene, että A olisi kieltänyt korjaustyön aloittamisen ennen laskutusluvan saamista. Vakuutuslautakunta katsoo, ettei kuluttajan asemassa olevan A:n voida olettaa ilman ohjeistusta ymmärtäneen, että hänen olisi tullut laskutusluvan puuttuessa pyytää korjauksen aloittamista ja maksaa korjaustyö ensin itse. Ottaen huomioon lyhyehkön ajan vahingon ja laskutusluvan saamisen välillä Vakuutuslautakunta katsoo, ettei A:n ole voinut edellyttää myöskään ryhtyvän selvittelemään asiaa aktiivisesti. Vakuutuslautakunta katsoo, ettei keskeytysajan pidentyminen ole johtunut A:n huolimattomuudesta tai muusta hänen siihen rinnastettavasta menettelystään vakuutusehdoissa tarkoitetulla tavalla. Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä maksamaan A:lle keskeytyskorvauksen korjauksen todelliselta odotusajalta vakuutusehtojen mukaisesti.

2) Renkaiden ja vanteiden käypä arvo

Vakuutettu A on katsonut, että vakuutusyhtiön kesärenkaista ja vanteista maksama 800 euron korvaus on niiden arvoon nähden vähäinen.

Käypänä arvona pidetään vakuutusehtojen mukaan sitä käteishintaa, mikä vahinkohetken markkinatilanteessa on moottoriajoneuvosta tai sen osasta yleisesti saatavissa pidettäessä sitä myytävänä tarkoituksenmukaisella tavalla. Käyvällä arvolla ei tarkoiteta autoliikkeiden ulosmyyntihintaa, pyyntihintaa eikä vaihtohyvitysarvoa vaan sellaista hintaa, jonka useampi ostaja olisi ollut vakuutuksen kohteesta valmis maksamaan. Vakuutuksenottajan korvausvaatimukset perustuvat uushankintahintoihin. Lautakunta katsoo, että vakuutuksenottaja ei ole esittänyt selvitystä siitä, että vanteiden ja renkaiden käypä arvo ylittäisi vakuutusyhtiön arvioiman summan.

Edellä mainituin perustein Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä renkaista ja vanteista suoritetun korvauksen osalta asianmukaisena.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Melander sekä jäsenet Laapotti, Sario, Uimonen ja Vaitomaa. Sihteerinä toimi Laine.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA