Tapahtumatiedot

Viemärivedet tulvivat lattialle asunto-osakeyhtiön kerrostalon (rakennettu 1960-luvulla) kellarikerroksessa sijaitsevissa ravintolatiloissa 22.2.2010. Tulvimisen syynä oli viemäritukos. Viemärivedet imuroitiin pois ja lattiat pestiin. Tiloissa tehtiin 8.8.2011 tuholaismyrkytys ja sen yhteydessä lattioiden todettiin vaurioituneen. P Oy teki kohteessa kartoituksen 10.9.2011. Kartoitusraportin mukaan viemärivesi oli päässyt lattiapinnoitteiden alle tasoitekerrokseen ravintolasalin ja kahden WC:n alueella. Ravintolasalissa lattiapinnoitteena oli laminaatti, jonka alla oli liimattu asbestia sisältävä muovilaatta. Sen alla oli tasoite ja betonirakenne. WC-tiloissa betonirakenteen päällä oli klinkkeri. Lattian pinnoitteet ja tasoite- tai betonipinta sekä väliseinien alaosat olivat pilaantuneet viemäriveden sisältämistä epäpuhtauksista ja mikrobeista. Vahinkoalueen lattiapinta-ala oli noin 35 m².

Asunto-osakeyhtiö haki korvausta lattioiden ja muiden rakenteiden korjauskuluista vuotovahinko-osan (omavastuu 600 euroa) sisältävästä kiinteistövakuutuksesta. Vahingosta ilmoitettiin vakuutusyhtiölle 2.1.2012.

Isännöitsijän vakuutusyhtiölle sähköpostilla lähettämän selvityksen mukaan ravintoloitsija oli ilmoittanut tulvimisesta kiinteistöhuoltoon. Paikalle tullut huoltomies hälytti paikalle putkimiehen ja imuroi vedet pois. LVI-liike oli avannut viemärin 22.2.2011. Isännöitsijän viestin mukaan viemärivesi oli noussut WC:n lattiakaivosta ja edelleen ravintolasaliin, josta se saatiin imuroitua. Vahinkoja ei havaittu.

Vakuutusyhtiön päätökset

Ensimmäinen päätös

Vakuutusyhtiö viittaa päätöksessään vuotovahinko-osaa koskevaan vakuutusehtojen kohtaan sekä korvausvaatimuksen esittämistä ja vanhentumista koskevaan yleisten sopimusehtojen kohtaan, jonka mukaan vakuutuskorvausta on haettava vakuutusyhtiöltä vuoden kuluessa siitä, kun korvauksenhakija sai tietää mahdollisuudestaan saada korvausta. Korvausta on kuitenkin haettava kymmenen (10) vuoden kuluessa vahinkotapahtumasta. Jos korvausvaatimusta ei esitetä määräajassa, korvauksenhakija menettää oikeutensa korvaukseen.

Päätöksen mukaan vahinko on havaittu 22.2.2010, kun viemärivesi tulvi wc- ja kahvilatilojen lattioille laajalle alueelle. Tuolloin ei tehty muita toimenpiteitä kuin vesien imurointi ja pesu. Vaurioituneiden tilojen lattioissa ei ole vedeneristettä, joten on selvää että viemärivesi aiheuttaa vaurioita sekä pinnoitteille että rakenteisiin tulviessaan lattiapinnoille tässä laajuudessa. Vahingon havaitsemisen jälkeen olisi tullut ymmärtää, että vaurioiden laajuus pitää selvittää ja ryhtyä tarvittaviin korjaustoimenpiteisiin. Korvausvaatimusta ei ole esitetty yhden vuoden määräajassa, joten korvausoikeus on vanhentunut. Korvausta ei suoriteta.

Toinen päätös

Asunto-osakeyhtiön puolelta toimitetun uudelleenkäsittelypyynnön mukaan asunto-osakeyhtiö ei ollut tulvimisen jälkeen yhteydessä vakuutusyhtiöön, koska se ei tiennyt vahingon aiheuttaneen merkittävää rakenteiden vaurioitumista. Asunto-osakeyhtiö tuli tietoiseksi oikeudestaan saada korvausta, kun vauriot todettiin syyskuussa 2011. Uudelleenkäsittelypyynnössä viitataan Vakuutuslautakunnan lausuntoon VKL 329/02.

Vakuutusyhtiön toisen päätöksen mukaan vuotoveden runsaasta määrästä on jo tapahtumahetkellä pitänyt selvitä, että rakenteet ovat hyvin todennäköisesti kastuneet. Päätöksessä huomautetaan, että WC-tilojen levyrakenteiset väliseinät olivat laatoitetun lattian päällä. Kun runsas vesimäärä tulvii lattioille, joissa ei pinnoitteen alla ole vesieristettä ja josta lähtevät väliseinät ovat levy- ja puurakenteisia, on selvää, että kiinteistön rakenteille aiheutuu sellaisia vaurioita, jotka vaativat purku- ja kuivaustoimenpiteitä. Ravintolasalin laminaattipinnoitteeseen on hyvin todennäköisesti syntynyt myös näkyviä vaurioita.

Asunto-osakeyhtiön isännöitsijän on toimenkuvansa perusteella pitänyt olla tietoinen siitä, mihin toimenpiteisiin tällaisen vuotovahingon tapahtumisen yhteydessä pitää ryhtyä. Asunto-osakeyhtiössä on aiemminkin tapahtunut vuotovahinkoja, joista on ilmoitettu heti vahingon tapahduttua vakuutusyhtiöön ja tilattu paikallinen kartoitusliike selvittämään vahingon laajuutta ja tehtäviä toimenpiteitä. Tällaiseen toimintatapaan vakuutettua velvoittaa vakuutusehdoissa ja vakuutussopimuslaissa mainittu velvollisuus torjua ja rajoittaa vahinkoa. Mikäli tätä velvollisuutta on laiminlyöty ja sillä on ollut vaikutusta vahingon syntymiseen ja laajuuteen, voidaan vahingosta maksettavaa korvausta alentaa tai se voidaan kokonaan evätä.

Vakuutusyhtiön sisäinen muutoksenhakumenettely

Tapaus käsiteltiin vakuutusyhtiön sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä, jossa annetussa vastauksessa vakuutusyhtiö kertoo aikaisemmin esitetyn lisäksi, että laminaattivalmistajien ohjeiden mukaan lattialle joutunut vesi on pyyhittävä välittömästi pois laminaatin pinnalta, jotta se ei pääse imeytymään saumoihin ja vaurioittamaan pinnan alla olevaa puukuitulevyä. Vastauksessa viitataan myös Vakuutuslautakunnan lausuntoihin VKL 105/08 ja VKL 693/09. Vakuutusyhtiö huomauttaa lisäksi toissijaisesti, että P Oy:n korjauslaskuun sisältyy vakuutusehdoissa korvauksen ulkopuolelle rajattuja ylityökustannuksia noin 12 000 euron edestä sekä suoranaisen esinevahingon ulkopuolelle jääviä parannustyöksi luettavia kustannuksia, kuten vesieristys. Vahingon aiheuttamat kosteusvauriot ovat korjaamattomuuden seurauksena päässeet laajenemaan, mikä osaltaan on lisännyt korjauskustannuksia.

Valitus

Asunto-osakeyhtiön valituksen mukaan vuonna 2010 ei havaittu, että rakenteille olisi aiheutunut vahinkoa. Korvauksen hakija sai tietää mahdollisuudestaan saada korvausta vasta syyskuussa 2011, kun rakennevauriot todettiin. Isännöitsijä on valituksen mukaan kertonut, että mistään ei voinut vahinkotapahtuman jälkeen vuonna 2010 huomata vesivahingon syntyneen. Lattioissa tai pinnoitteissa ei tuolloin todettu vaurioita. Isännöitsijältä ei voida edellyttää erityistä vesivahinkoja koskevaa asiantuntemusta. Korjauskustannukset tulee korvata.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö viittaa asiassa aiemmin esittämäänsä ja huomauttaa, että ottamansa vakuutusturvan sisällön tuntiessaan taloyhtiö on tiennyt heti vahingon tapahtumisen jälkeen, että sillä on mahdollisuus hakea viemäriveden tulvimisvahingosta aiheutuvista kustannuksista korvausta kiinteistövakuutuksestaan. Kuluja veden aiheuttamista vahingoista on syntynyt heti vahingon jälkeen, kun lattioille tulvinut vesi on huoltomiehen toimesta imuroitu pois. Tieto mahdollisuudesta saada korvausta vahingosta syntyvistä kustannuksista on ollut asunto-osakeyhtiöllä jo heti vahingon tapahtumisen jälkeen, kun edellä mainitut toimen­piteet oli tilattu ja tehty, vaikka rakenteelliset vauriot olisivatkin väitetyn mukaisesti tulleet esiin vasta syksyllä 2011. Tilojen rakenteet ja pinnoitteet ovat olleet materiaaleiltaan sellaisia, että vuotovesi on välttämättä aiheuttanut niihin vaurioita, jotka ovat olleet nähtävissä hyvin pian vahingon tapahtumisen jälkeen. Korvausoikeus on vanhentunut.

Toissijaisesti vakuutusyhtiö katsoo, että asunto-osakeyhtiö ei ole ryhtynyt vahingon jälkeen tarpeellisiin selvitys- ja korjaustoimenpiteisiin ja tämä laiminlyönti on johtanut vahingon laajenemiseen ja korjauskustannusten määrään. P Oy:n korjauslasku sisältää sellaisia kustannuksia, joita ei olisi syntynyt lainkaan, jos korjaustyöt olisi suoritettu asianmukaisesti heti vahingon tapahtumisen jälkeen. Vahingon korjaus on lisäksi toteutettu suurelta osaltaan ilta- ja viikonlopputyönä, joka on kasvattanut korjauslaskun loppusummaa suuresti. Vakuutusehtojen mukaan korjaushinnan laskeminen perustuu normaaleihin työ- ja hankintakustannuksiin, joihin eivät sisälly yli- ja pyhätyökustannukset eivätkä muut jouduttamiskulut.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Vakuutusehdot

Vahinkohetkellä voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 234 Putkivuoto mukaan vakuutus korvaa omaisuudelle aiheutuneen vahingon, kun neste on virrannut arvaamattomasti ja suoraan

• rakennuksen tai tontin kiinteistä putkista, laitteista tai säiliöistä

Vahinkohetkellä voimassa olleiden yleisten sopimusehtojen kohdan 13.4 (Korvausoikeuden vanhentuminen) mukaan vakuutuskorvausta on haettava vakuutusyhtiöltä vuoden kuluessa siitä, kun korvauksenhakija sai tietää mahdollisuudestaan saada korvausta. Korvausta on kuitenkin haettava kymmenen (10) vuoden kuluessa vahinkotapahtumasta. Jos korvausvaatimusta ei esitetä määräajassa, korvauksenhakija menettää oikeutensa korvaukseen.

Vahinkohetkellä voimassa olleiden yleisten sopimusehtojen kohdan 9.2 (Velvollisuus torjua ja rajoittaa vahinkoa) mukaan vakuutustapahtuman sattuessa tai välit­tömästi uhatessa vakuutetun tulee kyky­jensä mukaan huolehtia vahingon torjumi­sesta tai rajoittamisesta.--

Korvausta voidaan alentaa tai se voidaan kokonaan evätä siltä vakuutetulta, joka on laiminlyönyt edellä tarkoitetun pelastamis­velvollisuutensa. Tällöin otetaan huomioon se, mikä merkitys laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen tai laajuuteen. Li­säksi tulee ottaa huomioon vakuutetun ta­hallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

Em. yleiset sopimusehdot vastaavat sisällöltään vahinkohetkellä voimassa olleen vakuutussopimuslain säännöksiä.

Ratkaisu

Viemärivesi tulvi WC-tilojen ja ravintolasalin lattioille 22.2.2010. Rakenteille tulleesta vuotovahingosta on ilmoitettu vakuutusyhtiölle 1.2.2012. Tapauksessa on kysymys siitä, onko asunto-osakeyhtiö menettänyt oikeutensa korvaukseen korvausvaatimuksen vanhentumisen johdosta. Jos korvausoikeus ei ole vanhentunut, kysymys on myös vakuutetun pelastamisvelvollisuudesta ja korvattavan vahingon määrästä.

Vakuutusyhtiö on vedonnut asiassa korvausoikeuden vanhentumiseen. Sen mukaan vakuutuskorvausta ei ole haettu vakuutusehtojen tarkoittamassa vuoden määräajassa. Vakuutusehtojen mukaan vakuutuskorvausta on haettava vakuutusyhtiöltä vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija sai tietää mahdollisuudestaan saada korvausta. Vakuutuslautakunta on myös tällaista ennen 1.11.2010 voimassa olleen vakuutussopimuslain 73 §:n mukaista vanhentumista koskevassa käytännössään katsonut, että korvausoikeuden vanhentumista koskevan yhden vuoden määräajan alkaminen edellyttää korvauksen hakijan tietoisuutta vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtuman sattumisesta, ja siitä, että vakuutustapahtumasta on aiheutunut vahinkoa, joka voi tulla korvattavaksi.

Vakuutuslautakunta toteaa, että asunto-osakeyhtiön voidaan katsoa olevan tietoinen ottamansa kiinteistövakuutuksen voimassaolosta. Esitetyn selvityksen perustella asunto-osakeyhtiön isännöitsijä on tulvimisen jälkeen saanut tiedon tulvimisesta ja helmikuussa 2010 tehdyistä toimenpiteistä. Lautakunta katsoo, että korvauksen hakija eli asunto-osakeyhtiö on vuonna 2010 tullut tietoiseksi vakuutustapahtumasta eli viemäriveden tulvimisesta kellarikerroksen lattioille.

Viemärivettä on ollut kellaritiloissa niin paljon, että se on täytynyt imuroida pois. Asunto-osakeyhtiö on ollut tietoinen vesivahingon laadusta ja sen on täytynyt olla tietoinen siitä, minkälaisessa huonetilassa vahinko sattui. Nämä seikat huomioiden asunto-osakeyhtiölle on ollut ilmeistä, että viemärivesi on aiheuttanut vaurioita pinnoitteille ja myös niiden alapuolisille rakenteille. Asunto-osakeyhtiön on vuonna 2010 ilmenneiden seikkojen perusteella täytynyt tulla tietoiseksi siitä, että viemärivesi on aiheuttanut rakenteille sellaisia vaurioita, jotka tulisivat omavastuu huomioiden vakuutuksesta korvattavaksi. Asunto-osakeyhtiö ei ole hakenut korvausta vuoden kuluessa siitä, kun se on saanut tietää mahdollisuudestaan saada korvausta. Korvausoikeus on vanhentunut, eikä lautakunta tämän takia ota asiassa kantaa vakuutusyhtiön toissijaisiin väitteisiin. Vakuutusyhtiön ratkaisu on yleisten sopimusehtojen ja lain mukainen.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Taipale, jäsenet Sario, Uimonen ja Vaitomaa sekä varajäsen Vuori. Sihteerinä toimi Korkeamäki.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA