Tapahtumatiedot

Kiinteistön pohjavesipumppuun tullut vika oli aiheuttanut vesivahingon vakuutuksenottajana olevan kuntosalitoimintaa harjoittaneen H Oy:n toimitiloihin 23.6.2016. Vahingon vuoksi yrityksen toiminta keskeytyi ja kuntosalilaitteet jouduttiin siirtämään pois ja varastoimaan tilojen korjaustöiden ajaksi. H Oy:n edustaja A oli ilmoittanut vahingosta vakuutusyhtiölle puhelimitse 27.6.2016 ja lähettänyt yhtiölle kosteuskartoittajan raportin 28.6.2016. Vakuutusyhtiön pyynnöstä täyttämällään ja yhtiölle sähköpostitse 4.7.2016 toimittamallaan vahinkoilmoituksella A oli hakenut korvausta H Oy:n keskeytysvakuutuksesta tiedustellen muun muassa muutto- ja varastointikulujen korvattavuutta vakuutuksesta.

Asiasta 20.7.2016 antamassaan selvityksessä vakuutusyhtiön korvauskäsittelijä on kertonut soittaneensa A:lle 5.7.2016 noin klo 13.55 ilmoittaen pumpun sulakkeen rikkoutumisesta tuolloin aiheutuneeksi arvellun vahingon korvattavaksi. Korvauskäsittelijä oli heti tämän jälkeen yrittänyt peruuttaa päätöksen soittamalla A:lle, mutta ei ollut saanut vastausta. Korvauskäsittelijä oli ilmoittanut päätöksen peruuttamisesta A:lle 5.7.2016 klo 14.05 lähettämässään sähköpostiviestissä, jonka mukaan vahinko ei ollutkaan H Oy:n keskeytysvakuutuksesta korvattava, joten vakuutusyhtiö ei korvaisi kuntosalilaitteiston purkua ja varastointia. A oli vastannut viestiin samana iltana klo 21.11.

Sähköpostilla 12.7.2016 ja kirjallisesti 18.7.2016 antamissaan korvauspäätöksissä vakuutusyhtiö on lausunut, että vesivahingon aiheuttanut pohjavesipumpun pintakytkimen jumiutumisesta johtunut pohjaveden tulviminen ei ollut vuotovakuutuksen vakuutusehtojen mukainen korvattava esinevahinko. Keskeytysvahingon korvattavuuden edellytys oli, että se oli suoranainen seuraus äkillisestä korvattavasta esinevahingosta, joten keskeytysvahinkoa ei voitu korvata. H Oy:n vedottua vahingon korvaamisesta saamaansa tietoon ja Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytäntöön vakuutusyhtiö on sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä 27.7.2016 antamassaan päätöksessä kieltäytynyt muuttamasta kantaansa katsoen, että lautakunnan ratkaisuositusten noudattaminen johtaisi kohtuuttomuuteen. Vakuutusyhtiö on vedonnut siihen, että päätös oli yritetty oikaista heti antamisensa jälkeen.

Asiakkaan valitus

H Oy on vaatinut, että vakuutusyhtiön oli noudatettava puhelimessa antamaansa korvauspäätöstä. H Oy on vedonnut Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytäntöön ja lausunut, että vakuutusyhtiön antama korvauspäätös sitoi lähtökohtaisesti vakuutusyhtiötä sopimusoikeudellisena tahdonilmaisuna. Korvauspäätöksen lähtökohtainen sitovuus voi kumoutua esimerkiksi vakuutussopimuslain säännösten, oikeustoimilain mukaisten pätemättömyys- tai kohtuullistamisperusteiden tai mahdollisesti asiassa ratkaisun tekemisen jälkeen saadun uuden selvityksen perusteella.

Voimassa olevan oikeuden mukaan sopimussuhteissa on lähtökohtana, että kumpikin osapuoli vastaa omista tahdonilmaisuistaan ja sitoumuksistaan (KKO 2012:1). Jos osapuolen sopimusta tehtäessä edellyttämä seikka on osoittautunut virheelliseksi tai jäänyt toteutumatta, kantaa tämä pääsääntöisesti vastuun siitä, ettei ole riittävästi selvittänyt kannanottojensa perusteita. Virheellisellä edellytyksellä voi kuitenkin olla merkitystä sopimuksen sitovuuden kannalta, mikäli edellytys oli sopimuksen kannalta olennainen ja määräävä ja jos edellytys ja sen merkitys olivat olleet vastapuolen tiedossa. Korkeimman oikeuden mukaan oli perusteltua vaatia myös, että edellytykseen tahdonilmaisunsa perustanut sopimuspuoli on menetellyt huolellisesti.

Tässä tapauksessa vakuutussopimuslaissa ei ollut sellaista säännöstä, joka vaikuttaisi tahdonilmaisun sitovuuteen. Näin ollen oli sovellettava varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain säännöksiä sopimuksen sitovuudesta. Sopimusta oli pidettävä sitovana, ellei sitä rasittanut jokin OikTL 3 luvussa mainittu pätemättömyysperuste. Pätemättömyyden edellytyksenä oli yleensä, että se, johon tahdonilmaisu oli kohdistettu, tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää pätemättömyysperusteesta. Virheen oli siis täytynyt olla myös toisen osapuolen havaittavissa. Oli selvää, että tässä tapauksessa näin ei ollut.

OikTL 36 § on niin sanottu yleinen kohtuullistamissäännös. Sen mukaan kohtuuttomuutta arvosteltaessa on otettava huomioon oikeustoimen koko sisältö, osapuolten asema, oikeustointa tehtäessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteet sekä muut seikat. Oli selvää, että oikeustoimen sisältöä korvata tavanomaisesta vesivahingosta aiheutunut vahinko, ei voitu pitää vakuutusyhtiön kannalta kohtuuttomana. Osapuolten asemaa arvioitaessa oli huomioitava, että pyytämänsä asiakirjaselvityksen perusteella korvauspäätöksen tehneen ja siitä omatoimisesti ilmoittaneen vakuutusyhtiön asema ei käytännössä juuri voinut olla vahvempi. Vakuutusyhtiö ei ollut myöskään menetellyt huolellisesti, kuten korkein oikeus on yhdeksi sitomattomuuden edellytykseksi katsonut. Asiassa ei ollut muitakaan 36 §:ssä tarkoitettuja olosuhteita tai seikkoja, joiden perusteella oikeustoimen sitovuus johtaisi kohtuuttomuuteen.

Lautakunta- tai oikeuskäytännössä tahi lainsäädännössä ei ollut mitään aikarajaa sille, milloin OikTL:n periaatteiden mukaan sitovan sopimuksen saisi yksipuolisella ilmoituksella sitomattomaksi. Lautakunta ei ollut esimerkiksi ratkaisusuositusta VKL 520/12 antaessaan lausunut korvauspäätöksen olleen sitova, koska sen muuttamisesta oli ilmoitettu vasta kahden viikon kuluttua. Samansisältöisiä tahdonilmaisuja ei myöskään tarvinnut antaa useampia, jotta sopimus syntyisi, joten vakuutusyhtiön näkemys ratkaisun VKL 273/11 soveltumattomuudesta ei perustunut mihinkään sovellettavaan normistoon. Ylipäänsä ajatus jo syntyneen sopimuksen perumisesta jossakin määräajassa oli vailla normistosta ilmenevää tukea. Jos johtoa haettiin esimerkiksi OikTL 7 §:n tarjouksen ja vastauksen sitovuutta koskevasta säännöksestä, niin niidenkin peruuttaminen oli tehtävä viimeistään samaan aikaan kuin vastaanottaja ottaa selon niistä. Olisi erikoista, jos jo syntyneen sopimuksen voisi myöhemmin perua jonkin määräajan puitteissa, mikä tekisi OikTL:n 7 §:stä tarpeettoman.

Esitetyillä perusteilla vakuutusyhtiön tekemä korvauspäätös sitoi sitä ja korvaus tuli suorittaa korvauksen määrää koskevien sopimusehtojen mukaisena.

Toissijaisesti korvaus tuli suorittaa sillä perusteella, että tapahtumainkulku täytti ehtokohdan 4.8 tunnusmerkistön, miltä osin H Oy on lisäksi pitänyt kyseistä vakioehtokohtaa epäselvänä. Tällä perusteella oli tapahtunut esinevakuutuksesta ja siten myös keskeytysvakuutuksesta korvattava vakuutustapahtuma.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on vedonnut sovellettaviin vakuutusehtoihin ja vakuutussopimuslain 9 §:ään katsoen korvauspäätöksensä lain ja vakuutusehtojen mukaiseksi ja oikeaksi. Vakuutusyhtiö on lausunut, että pohjaveden ja sen rikkoutuneen poistolaitteen aiheuttamat vahingot eivät vakuutusehtojen mukaan kuuluneet keskeytysvakuutuksen turvan piiriin. Vakuutusyhtiön ja vakuutuksenottajan välisen vakuutussopimuksen keskeisenä sisältönä olivat vakuutusehdot. Ottaessaan vakuutuksen vakuutuksenottaja hyväksyi ne rajoituksineen osaksi sopimusta. Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan ehtokohdat eivät olleet tulkinnanvaraisia.

Vakuutusyhtiö on toistanut muutoksenhakukäsittelyssään 27.7.2016 asiaan ottamansa kannan. Vakuutusyhtiön edustajan vakuutustapahtuman jälkeen tahattomasti antama väärä tieto vakuutustapahtuman korvattavuudesta ei ollut sopimuksen solmimiseen verrattava tahdonilmaisu muodoltaan tarjous, sen hyväksyntä ja sopimus. Vakuutussopimuslain 9 §:n 2 momentin viimeinen lause ilmensi tätä ajattelua.

Tässä tapauksessa merkitystä oli myös sillä, että korvauspäätöksen peruutuksesta oli ilmoitettu vakuutuksenottajalle välittömästi. Virheellisestä korvauspäätöksestä ei ollut aiheutunut vakuutuksenottajalle vahinkoa. Joka tapauksessa vakuutuksenottajan tuli näyttää toteen, mitä vahinkoa päätöksen peruuttamisesta oli sille aiheutunut verrattuna tilanteeseen, jossa vakuutusta ei olisi lainkaan ollut tai korvausta ei olisi haettu vakuutuksesta.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuosituksen VKL 524/15 osalta vakuutusyhtiö on lausunut, että ratkaisu ei soveltunut nyt käsiteltävään tilanteeseen. Toisin kuin nyt käsiteltävässä asiassa, viitatussa tapauksessa ehtojen mukaan korvattava vakuutustapahtuma oli sattunut ja riita-asiaan oli myönnetty oikeusturvaetu. Oikeusturvaedun myöntöpäätöstä ei ollut peruttu. Keskeytysvakuutuksessa vakuutustapahtuman kaikki kulut aiheutuivat esinevahingosta. Oikeusturvavakuutus oli luonteeltaan kuluriskivakuutus, josta maksettiin vakuutetun vähitellen syntyviä asianajo- ja oikeudenkäyntikuluja tarkemmin määritellyissä riita- ja rikosasioissa. Myönteinen oikeusturvan korvauspäätös oli aina sikäli ehdollinen, että vakuutuksesta korvattiin vain vakuutusehdoissa tarkemmin mainitut kulut. Korvauspäätös oli muun ohella ohje vakuutetulle ja tämän asiamiehelle. Vakuutuksenottaja saattoi vakuutusyhtiöstä riippumatta vaikuttaa rajoitusten toteutumiseen omilla ratkaisuillaan edun myöntämisen jälkeen. Tapauksessa VKL 524/15 edellytykset vakuutuskorvauksen maksamiselle eivät ehtojen mukaan olleet vakuutetun oman menettelyn vuoksi täyttyneet. Kirjallinen myöntöpäätös oli ollut lautakunnan näkemyksen mukaan vakuutuksenottajan yksilölliset olosuhteet huomioon ottaen sisällöltään puutteellinen, kun vakioehtoihin oli ainoastaan viitattu eikä niitä ollut siteerattu. Tämän vuoksi lautakunta oli katsonut, että vakuutusyhtiö ei voinut vedota luopumisrajoitukseen.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asia koskee kiinteistön pohjavesipumpun rikkoutumisesta johtuneen vesivahingon aiheuttaman toiminnan keskeytymisen korvaamista H Oy:n keskeytysvakuutuksesta. Keskeisesti kysymys on siitä, onko vakuutusyhtiön 5.7.2016 puhelimitse H Oy:n edustajalle antamaa ilmoitusta vahingon korvattavuudesta pidettävä vakuutusyhtiötä sitovana korvauspäätöksenä.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Saman pykälän 2 momentin mukaan, mitä 1 momentissa säädetään, on vastaavasti voimassa, jos vakuutuksesta sen voimassaoloaikana on annettu puutteellisia, virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, joiden voidaan katsoa vaikuttaneen vakuutuksenottajan menettelyyn. Tämä ei kuitenkaan koske tietoja, jotka vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen antanut tulevasta korvauksesta.

Varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 7 §:n mukaan tarjous tai vastaus, joka peruutetaan, ei ole sitova, jos peruutus saapuu sille, jolle tarjous on tehty tai vastaus annettu, ennen kuin hän on ottanut selon tarjouksesta tai vastauksesta tahi samaan aikaan, kuin tämä tapahtuu.

H Oy:n keskeytysvakuutukseen sovellettavien 1.1.2014 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 4.1.1 mukaan vakuutuksesta korvataan liiketoiminnan keskeytymisen aiheuttama taloudellinen vahinko, joka on suoranainen seuraus vakuutuksen kohdan ES 3 voimassaoloalueella vakuutuskaudella sattuneesta
- kohdassa ES 4 tarkoitetusta esinevakuutuksen kohteena olevaa omaisuutta kohdanneesta korvaukseen oikeuttavasta vahingosta
- vakuutuksenottajan liiketoiminnassaan hyödyksi käyttämää omaisuutta kohdanneesta vahingosta, joka esinevakuutuksen kohteelle sattuessaan olisi kohdan ES 4 mukaan korvattava vahinko.

Nyt käsiteltävänä olevaan vahinkoon soveltuvan esinevakuutukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 4.8, Vuoto, mukaan vakuutuksesta korvataan vahinko, jonka on aiheuttanut nesteen, höyryn tai kaasun vuoto. Edellytyksenä on, että aine on virrannut äkillisesti, ennalta arvaamattomasti ja suoraan

- rakennukseen kuuluvasta kiinteästi asennetusta vesijohdosta tai jätevesiviemäri- tai lämpö-, höyry-, kaasu- tai öljyputkistosta,

- öljysäiliöstä,

- sisäpuolisesta sadevesiviemäristä,

- pore- tai uima-altaan putkistosta,

- kiinteästi asennetusta koneen tai laitteen putkistosta tai

- kiinteästi asennetusta aineen säilytysastiasta.

Asian arviointi

Vahingon korvattavuus sovellettavien vakuutusehtojen mukaan

Lautakunnan käytettävissä olevien asiakirjojen mukaan H Oy:n käyttämien toimitilojen vesivahinko oli aiheutunut kiinteistön pohjavesipumpun pintakytkimen jumiutumisesta johtuneesta pohjaveden tulvimisesta rakennukseen pohjavesipumpun kaivon kautta. Kysymys ei siten ole ollut esinevakuutusehtojen korvattavia vuotovahinkoja koskevan kohdan 4.8 mukaisesta rakennuksen vesi- tai viemärijohtojen kautta vuotaneen veden aiheuttamasta vahingosta eikä muustakaan kyseisessä ehtokohdassa korvattavaksi määritellystä vuotovahingosta. Muulla kuin ehtojen kohdassa 4.8 määritellyllä tavalla aiheutuneet vuotovahingot eivät ole vakuutuksesta korvattavia vahinkoja. Lautakunta katsoo, ettei kyseinen vakuutusehto ole epäselvä.

H Oy:n keskeytysvakuutukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 4.1.1 mukaan keskeytysvahingon korvattavuuden edellytyksenä on, että keskeytysvahinko on suoranainen seuraus vakuutuksenottajan liiketoiminnassaan hyödyksi käyttämää omaisuutta kohdanneesta vahingosta, joka oikeuttasi esinevakuutuksen kohteelle sattuessaan korvaukseen myös esinevakuutukseen sovellettavien vakuutusehtojen mukaan. Koska viimeksi mainitusta vahingosta ei lautakunnan edellä lausumilla perusteilla ole ollut kysymys, H Oy:lle 23.6.2016 sattunut keskeytysvahinko ei vakuutusehtojen mukaan oikeuta korvaukseen keskeytysvakuutuksesta.

Kysymys vakuutusyhtiön korvauspäätöksen sitovuudesta

H Oy on vedonnut asiassa ennen muuta siihen, että vakuutusyhtiön edustaja oli ilmoittanut H Oy:n edustajalle vahinkoilmoituksen tekemisen jälkeen 5.7.2015 käydyssä puhelinkeskustelussa vahingon korvattavuudesta H Oy:n vakuutuksen perusteella. H Oy on katsonut vakuutusyhtiön tehneen tuolloin asiassa sitovan korvauspäätöksen, jota vakuutusyhtiöllä ei ole ollut oikeutta peruuttaa.

Noudattamassaan ratkaisukäytännössä, johon H Oy on vedonnut, lautakunta on katsonut, että voimassa olevan oikeuden ja hyvän vakuutustavan perusteella vakuutusyhtiön antama korvauspäätös lähtökohtaisesti sitoo tahdonilmaisuna vakuutusyhtiötä. Korvauspäätöksen sitovuus voi kumoutua esimerkiksi vakuutussopimuslain säännösten, oikeustoimilain mukaisten pätemättömyys- tai kohtuullistamisperusteiden taikka mahdollisesti ratkaisun tekemisen jälkeen asiasta saadun uuden selvityksen perusteella.

Vakuutussopimuslain 9 §:n 2 momentissa on säädetty, että vakuutusyhtiön edustajan antamat ennakkotiedot tulevasta vakuutuskorvauksesta eivät sen sijaan ole vakuutuksenantajaa sitovia. Ainoastaan virheellisten ennakkotietojen vakuutuksenottajalle aiheuttaman vahingon korvattavuus voi tulla arvioitavaksi vahingonkorvausta sopimussuhteissa koskevien yleisten oikeusperiaatteiden mukaisesti.

Vakuutussopimuslaissa mainituilla tulevaa korvausta koskevilla ennakkotiedoilla ei tarkoiteta vakuutuksenantajan korvauspäätöstä. Korvauspäätöstä antaessaan vakuutusyhtiö useimmiten toimii korvauksen hakijaan nähden sopimussuhteen asiantuntevampana osapuolena, joka on myös laatinut vakuutussopimukseen sovellettavat vakioehdot ja voi päättää, millaisten vahinkoselvitysten perusteella korvaus saattaa käydä maksettavaksi. Vaikka vakuutusyhtiön korvauspäätökset perustuvat voimassa olevan vakuutussopimuksen ehtoihin, korvauspäätöksiin sisältyy vahinkotilanteiden monimuotoisuuden vuoksi usein harkinnanvaraisuutta. Tältä osin korvauspäätös merkitsee vakuutusyhtiön vakuutussopimukseen perustuvaa velvoittautumistoimea, jonka sitovuutta tahdonilmaisuna voidaan edellä todetuin tavoin arvioida oikeustoimilain säännöksistä ilmenevien periaatteiden ja muiden voimassa olevan sopimusoikeuden sääntöjen perusteella.

Vakuutussopimuslaissa ei ole määritelty sitä, millaista tahdonilmaisua on pidettävä korvauspäätöksenä. Vakuutusyhtiötä sitovasta korvauspäätöksestä on yleensä kysymys niissä tapauksissa, joissa vakuutusyhtiö nimenomaisesti ilmoittaa vahinkoa koskevasta korvausratkaisustaan. Vakuutuksenantajalla on määräävä asema vahinkokäsittelyssä kulloinkin noudattamansa menettelyn järjestämisessä. Kirjallisten korvauspäätösten antamisen ohella vakuutuksenantajat ovat omaksuneet korvaustoiminnassaan kasvavassa määrin palvelumalleja, joissa korvauskäsittely hoidetaan kokonaisuudessaan puhelimitse tai esimerkiksi sähköpostin välityksellä. Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan vakuutusyhtiötä sitova korvausratkaisu voidaankin antaa myös puhelimella tai sähköisesti.

Nyt käsiteltävässä asiassa on riidatonta, että vakuutusyhtiö oli itse ilmoittanut A:lle puhelimitse 5.7.2016, että kysymyksessä oleva keskeytysvahinko on H Oy:n vakuutuksesta korvattava. Tätä ennen H Oy oli toimittanut vakuutusyhtiölle vahinkoa koskevia selvityksiä ja vakuutusyhtiö oli tiennyt, minkälaisesta vahingosta on ollut kyse. Asiassa saadusta selvityksestä ei ilmene seikkoja, joiden perusteella olisi syytä epäillä, että H Oy:n edustaja ei olisi vahinkoa vakuutusyhtiölle selvittäessään toiminut vilpittömässä mielessä.

Selostamillaan perusteilla ja varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 7 §:stä ilmenevän periaatteen mukaan lautakunta katsoo, ettei asiassa ole ilmennyt seikkoja, jotka kumoaisivat vakuutusyhtiön H Oy:lle 5.7.2016 puhelimitse ilmoittaman korvauspäätöksen sitovuuden. Lautakunta katsoo, ettei asiassa voida antaa ratkaisevaa merkitystä sellaisille päätöksen antamisen jälkeisille seikoille, kuten kuinka pian päätöksen antamisen jälkeen vakuutusyhtiön edustaja oli pyrkinyt sen peruuttamaan, tai sille, aiheutuiko päätöksen peruuttamisesta H Oy:lle lisävahinkoja vai ei. Korvauksen suorittamista ei olosuhteet huomioon ottaen voida myöskään pitää vakuutusyhtiön kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen johtavana.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö korvaa H Oy:lle 23.6.2016 sattuneesta yrityksen toimitilojen vesivahingosta aiheutuneen keskeytysvahingon keskeytysvakuutukseen sovellettavien sopimusehtojen asettamassa laajuudessa.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Raulos

Sihteeri Isokoski

Jäsenet:

Akselinmäki

Jaakkola

Makkula

Paloranta

Sjögren