Tapahtumatiedot

Asianajaja C oli saanut kesäkuussa vuonna 2014 toimeksiannon laatia lahjakirja ja lahjaveroilmoitus, joka koski maatilan lahjoitusta A:lta tämän veljenpojalle B:lle. Lahjaveroilmoituksessa ei haettu perintö- ja lahjaverolain 55 §:n mukaista veronhuojennusta. C:n päämies B oli vaatinut C:ltä korvausta saamatta jääneen veronhuojennuksen perusteella 69 230,68 euroa.

C oli hakenut korvausta asianajajan vastuuvakuutuksesta. Vakuutusyhtiö on päätöksillään 6.7. ja 8.8.2016 suorittanut korvauksen, mutta katsonut vakuutetun aiheuttaneen vahingon törkeällä tuottamuksella ja tällä perusteella vähentänyt korvauksesta 25 prosenttia.

Asiakkaan valitus

C on katsonut, ettei hän ollut toiminut törkeän huolimattomasti ja, että jos menettely tulkittiin törkeäksi huolimattomuudeksi, tuli vähennystä joka tapauksessa kohtuullistaa.

C on kertonut erehtyneensä perintö- ja lahjaverolain 55 §:n tarkoittamasta toiminnan jatkamisen sisällöstä. Toiminnan jatkaminen oli kyseisen veronhuojennuksen edellytys. C oli tulkinnut, ettei B jatkanut toimintaa, koska lahjan antaja ei ollut harjoittanut maataloutta lahjaksi annetuilla peltoalueilla vuoden 1995 jälkeen. Lahjaan ei myöskään sisältynyt toiminnan jatkamisen edellyttämiä maataloustukioikeuksia. B oli vuokrannut myöhemmin lahjaksi saamiaan peltoalueita vuodesta 1995 alkaen ja oli ennen lahjan saamista lunastanut niihin liittyneet tukioikeudet. Lahjan saaja ei ollut lahjan antajan rintaperillinen eivätkä he olleet koskaan harjoittaneet maataloutta yhdessä. C oli tulkinnut säännöstä siten, ettei veronhuojennus tulisi kyseeseen näissä olosuhteissa. Nykyisen oikeuskäytännön mukaan lahjaverotusta ei voitu enää oikaista, koska vaatimus veronhuojennuksesta olisi tullut esittää ennen verotuspäätöksen tekemistä.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on lausunut, että veronhuojennus oli sivuutettu kokonaan selvittämättä mahdollisuuksia sen saamiseksi. Epävarmassa tilanteessa veronhuojennusta olisi joka tapauksessa varmuuden vuoksi voitu hakea. Koska toimeksiannon keskeinen osa oli jätetty selvittämättä, vakuutusyhtiö on pitänyt korvauksen alentamista asianmukaisena.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on arvioitava, oliko vahinko aiheutettu törkeällä huolimattomuudella ja oliko vakuutusyhtiöllä oikeus tällä perusteella tehdä suoritettavasta korvauksesta yhden neljäsosan vähennys.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Asianajajista annetun lain 5 §:n 1 momentin mukaan asianajajan tulee rehellisesti ja tunnollisesti täyttää hänelle uskotut tehtävät sekä kaikessa toiminnassaan noudattaa hyvää asianajajatapaa.

Perintö- ja lahjaverolain 55 §:n (8.12.1994/1110) mukaan perintö- tai lahjaverosta jätetään verovelvollisen Verohallinnolle ennen verotuksen toimittamista tekemästä pyynnöstä osa maksuunpanematta, jos: (11.6.2010/523)

1) veronalaiseen perintöön tai lahjaan sisältyy maatila, muu yritys tai osa niistä;

2) verovelvollinen jatkaa perintönä tai lahjana saaduilla varoilla maatalouden tai maa- ja metsätalouden harjoittamista tai muuta yritystoimintaa perintönä tai lahjana saadulla maatilalla tai näin saadussa yrityksessä; ja

3) edellä 1 kohdassa tarkoitetusta maatilasta, muusta yrityksestä tai niiden osasta määrätyn perintö- tai lahjaveron suhteellinen osa koko verosta on suurempi kuin 850 euroa. (26.10.2001/909)

Maksuunpanematta jätettävän veron osan laskemiseksi vähennetään tämän lain mukaan määrätystä verosta vero, joka perintöosuudesta tai lahjasta olisi määrättävä, jos maatilan maatalousmaa ja sitä vastaava CAP-maatilatukioikeus, rakennukset, rakennelmat, koneet, kalusto ja laitteet sekä niihin kohdistuvat velat samoin kuin muuhun yritykseen kuin maatilaan kuuluva yritysvarallisuus arvostettaisiin määrään, joka vastaa 40 prosenttia verovelvollisuuden alkamista edeltäneeltä vuodelta toimitettavassa tai toimitetussa tuloverotuksessa noudatettavien tai noudatettujen, varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain (1142/2005) 3 ja 4 luvun mukaisten perusteiden mukaisesta määrästä. Osakeyhtiön yritysvarallisuus arvostetaan määrään, joka vastaa 40 prosenttia mainitun lain 4 ja 5 §:n mukaisten perusteiden mukaan lasketusta määrästä. (22.12.2005/1144)

Varat, joita ei lueta nettovarallisuuteen, arvostetaan seuraavasti:

1) maatilaan kuuluva metsä 40 prosenttiin sen varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain 7 §:n mukaisesta arvosta;

2) maatilan asuinrakennus ja metsätalouden tuotantorakennuksen rakennuspaikka 40 prosenttiin varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain 5 luvun mukaisten perusteiden mukaisesta määrästä;

3) metsätalouden tuotantorakennukset, koneet ja laitteet 40 prosenttiin niiden verotuksessa poistamatta olevasta hankintamenosta; ja

4) muut varat 40 prosenttiin niiden käyvästä arvosta.

(22.12.2005/1144)

Edellä 2 momentissa tarkoitettu erotus tai, jos se on suurempi kuin 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun perintö- ja lahjaveron 850 euron ylimenevä osa, viimeksi mainittu määrä jätetään maksuunpanematta. (22.12.2005/1144)

Jos maatilan, muun yrityksen tai sen osan luovutus 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa on osittain vastikkeellinen ja vastike on enemmän kuin 50 prosenttia käyvästä arvosta, maatilaan, muuhun yritykseen tai sen osaan kohdistuva lahjavero jätetään kokonaan maksuunpanematta.

Jos verovelvollinen luovuttaa pääosan maatilasta, muusta yrityksestä tai sellaisen osasta, josta on myönnetty 2 tai 3 momentissa tarkoitettu huojennus, ennen kuin viisi vuotta on kulunut perintö- tai lahjaverotuksen toimittamispäivästä, verovelvollisen maksettavaksi pannaan tämän pykälän nojalla maksuunpanematta jätetty vero korotettuna 20 prosentilla.

Verovelvollisen on tehtävä 6 momentissa tarkoitettua luovutusta koskeva ilmoitus Verohallinnolle kolmen kuukauden kuluessa omaisuuden luovuttamisesta. Maksuunpanossa noudatetaan soveltuvin osin, mitä 40 §:ssä säädetään. (11.6.2010/523)

Edellä 2 momenttia sovellettaessa maatalousmaa ja samalla luovutettava maatalousmaata vastaava CAP-maatilatukioikeus arvostetaan yhdessä määrään, joka vastaa 40 prosenttia maatalousmaan varallisuusverotuksessa noudatetusta arvosta. (15.7.2005/559).

Varallisuusvastuuvakuutuksen kohdan 3 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuksenottajan toiselle aiheuttama sellainen taloudellinen vahinko, joka ei ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon ja josta vakuutuksenottaja on vakuutuskauden aikana vakuutetussa toiminnassaan tapahtuneen teon tai laiminlyönnin seurauksena, voimassa olevan oikeuden mukaan, korvausvastuussa vahingosta toimeksiantajalleen tai muulle henkilölle. Lisäksi edellytetään, että vahinko kirjallisesti ilmoitetaan vakuutusyhtiölle vakuutuskauden aikana.

Varallisuusvastuuvakuutuksen kohdan 4.11 mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutettu tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella.

Asian arviointi

Korkein oikeus on käsitellyt vastuuvakuutuksen törkeää huolimattomuutta koskevan rajoitusehdon tulkintaa ratkaisussaan KKO 1997:103 seuraavasti:

”Korkein oikeus toteaa, että törkeä tuottamus sekä rajanveto esimerkiksi tuottamuksen ja törkeän tuottamuksen välillä eivät ole yksiselitteisesti määriteltävissä. Rajanveto edes vakuutussopimuslain eri säännöksiä sovellettaessa ei välttämättä määräydy samojen perusteiden mukaan.

Vahingonkorvausoikeudessa on huolimattomuutta pidetty törkeänä usein silloin, kun toiminta on ollut lähellä tahallista menettelyä ja siten häikäilemätöntä ja välinpitämätöntä seurausten suhteen. Esimerkiksi hallituksen esityksessä 1.7.1995 voimaan tulleeksi vakuutussopimuslaiksi (HE n:o 114/1993 vp. s. 43) katsotaan, että törkeä huolimattomuus on lähellä tahallisuutta.

Vakuutuskorvauksen epäämistä tai vähentämistä harkittaessa on otettava yhtäältä huomioon, että vakuutusyhtiöt tarjoavat vakuutuksia liiketoimintanaan ja että vastuuvakuutus otetaan juuri sen kaltaisten vahinkojen varalta, joista nyt on kysymys. Toisaalta vakuutus ei saa johtaa vakuutuksenantajan kustannuksella tapahtuvaan tietoiseen riskinottoon. Vastuuvakuutuksen tarkoitus ammatinharjoittajan virheellään aiheuttamien vahinkojen korvaamisessa vaatii siten, että törkeän huolimattomana pidetään vain tekoa tai laiminlyöntiä, joka osoittaa ammatinharjoittajassa selvää piittaamattomuutta menettelyssään.”

Jo asianajaja C:n korvauskäsittelyä varten vakuutusyhtiölle toimittamista lausumista ilmenee, että C oli toimeksiannon suorittamista varten pyrkinyt selvittämään asiassa sovellettavan perintö- ja lahjaverolain 55 §:n sisältöä. Hän ei siten ollut suhtautunut ilmeisen piittaamattomasti kysymykseen veronhuojennuksen saamisesta. C on pyrkinyt tulkitsemaan puheena olevien säännösten sisällön ja on ilmoittamiensa argumenttien nojalla päätynyt tulkintaan, jonka mukaan veronhuojennuksen saaminen ei kysymyksessä olevassa tapauksessa perustunut lakiin. Vaikka C onkin puheena olevaa laintulkintakysymystä ratkaistessaan erehtynyt, ei tästä vielä seuraa, että kysymys olisi tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella aiheutetusta vahingosta. Ottaen huomioon C:n selityksen vahingon syntymisen syistä Vakuutuslautakunta katsoo, ettei C:n menettely osoita sellaista tahallisuutta lähentelevää piittaamattomuutta, jonka vuoksi vakuutuskorvausta voitaisiin vakuutusehtojen perusteella alentaa.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä suorittamaan korvauksen täysimääräisenä.

Ratkaisusuositus syntyi äänin 5-2. Ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Raulos sekä jäsenet Akselinmäki, Makkula, Sarpakunnas ja Sjögren. Jäsenten Jaakkola ja Paloranta eriävä mielipide on liitteenä.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Raulos

Sihteeri Nikunlassi

Eri mieltä olleiden jäsenten mielipide

Jäsenet Jaakkola ja Paloranta:

Asiassa on kysymys vastuuvakuutuksesta ja sen arvioimisesta, onko asianajaja toiminut törkeän huolimattomasti, kun hän ei ole vaatinut asiakkaalleen perintö- ja lahjaverolain 55 §:n mukaista huojennusta sukupolvenvaihdostilanteessa. Asianajajan menettely on aiheuttanut asiakkaalle 69 230,68 euron vahingon.

Asianajaja on vedonnut siihen, että hän on erehtynyt perintö- ja lahjaverolain 55 §:n tulkinnasta. Lisäksi asianajaja vetoaa puolustuksekseen siihen, että toimeksianto on vastaanotettu ja osin hoidettu loma-aikana. Hän vetoaa myös siihen, että toimeksiannon jatkotoimenpiteet ovat jääneet syksyyn, joka oli erityisen kiireinen ja lahjaveroilmoituksen tekeminen jäi viime hetkeen.

Toteamme, että hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden mukaan asianajajan on hoidettava asiakkaansa asioita huolellisesti ja täsmällisesti, tarpeellisella joutuisuudella sekä tarpeettomia kustannuksia aiheuttamatta. Asianajaja on velvollinen ylläpitämään ja kehittämään ammattitaitoaan sekä seuraamaan oikeuskehitystä erityisesti niillä oikeudenaloilla, joilla hän toimii. Asianajaja ei saa ottaa tehtävää vastaan, jos hänellä ei ole sen edellyttämää ammattitaitoa tai jos hän ei muulla tavoin kykene huolehtimaan tehtävän asianmukaisesta hoitamisesta.

Katsomme, että perintö- ja lahjaverolain 55.1 § on sanamuodoltaan selkeä, säännöksen soveltamisesta on paljon ratkaisukäytäntöä ja verottajan ohjeistusta. Asianajajan olisi tullut perehtyä mainittuun säännökseen asianmukaisella huolellisuudella, selvittää verohuojennuksen myöntämisen edellytykset sekä vaatia huojennusta lomastaan ja kiireistään huolimatta. Huojennuksen vaatiminen joka tapauksessa ei olisi johtanut asiakkaan kannalta epäedulliseen lopputulokseen.

Asianajajan lausumista ilmenevät seikat samoin kuin hänen menettelynsä kokonaisuutena osoittavat, ettei hänellä ole ollut vero-oikeudellisten asioiden hoitamisen edellyttämää ammattitaitoa. Asianajajan olisi tullut tehtävää hänelle tarjottaessa ottaa huomioon, ettei hänellä ole ammattitaitoa eikä aikaa hoitaa maatilan sukupolvenvaihdokseen liittyvää vero-oikeudellista toimeksiantoa.

Edellä kuvattu asianajan taitamattomuus ja menettely muutoin osoittavat selvää piittaamattomuutta asiakkaan etujen valvomisessa. Tästä syystä hänen menettelyään voidaan pitää törkeän huolimattomana.