Tapahtumatiedot

Vahingonkärsinyt C:n rakenteilla olevaan hirsirakennukseen oli tehty katto- ja lattiarakenteiden puhallusvillan eristys- ja puhallustöitä 26.4.2012. Seuraavana aamuna paikalle tullut rakennusmies havaitsi kattorakenteista tulevan savua, jonka jälkeen hän löysi katosta yläpohjan eristeissä sijaitsevan palopesäkkeen. Rakennuksen vaurioista haettiin korvausta sekä puhallustyöt tehneen urakoitsija D Oy:n vastuuvakuutuksesta että C:n omasta kotivakuutuksesta.

Urakoitsijan vakuutusyhtiö A katsoi, ettei D Oy ole vahingosta vahingonkorvausvastuussa, koska se ei ole aiheuttanut vahinkoa tuottamuksellaan tai laiminlyönnillään ja koska aiheutunut vahinko ei ole syy-yhteydessä D Oy:n toimintaan. Puhallustyö on sen sijaan suoritettu normaalisti ja ohjeita noudattaen, eikä yrityksen laitteistoissa tai toimintatavoissa ole havaittu mitään moitittavaa taikka muuta sellaista, mikä olisi aiheuttanut palovahingon.

C:n vakuutusyhtiö B katsoi, että vahinko on aiheutunut vakuutuksen rajoitusehdon tarkoittamalla tavalla valmistus- tai aineviasta taikka rakennusvirheestä. Näkemyksensä tueksi vakuutusyhtiö B viittaa muun muassa onnettomuusselosteeseen, jossa on arvioitu palon syttymissyyksi, että puhallusvillan mukana olisi syttymislähde päässyt lämmöneristysonteloihin. Yhtiö B katsoo, että tapauksessa on siten riittävällä todennäköisyydellä osoitettu, että eristystyössä on tapahtunut virhe tai virheellisyys.

Vakuutusyhtiöt päätyivät kuitenkin tekemään sopimuksen korvauksen jakamisesta, siten että vakuutusyhtiö B suorittaa vahingosta korvaukset määrällisesti ehtojensa mukaisesti, minkä jälkeen vakuutusyhtiö A maksaa vakuutusyhtiö B:lle 50 % sen maksamista korvauksista. Vakuutusyhtiöt ovat sitoutuneet hakemaan omiin korvauspäätöksiinsä liittyen ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta. Lisäksi vakuutusyhtiöt ovat sopineet, että kun Vakuutuslautakunta on antanut ratkaisusuosituksensa, maksaa se yhtiö, jonka lautakunta katsoo olevan vastuussa vahingosta, puuttuvat 50 % korvauksista toiselle yhtiölle.

Valitus

Valituksen laatinut omaisuusvakuutusyhtiö B on lausunut, että D Oy oli korvausvastuussa vahingosta ja oikeus korvaukseen oli vakuutusehtojen perusteella siirtynyt vahingonkärsineeltä omaisuusvakuutusyhtiölle tämän maksamaan määrään saakka. Valituksessaan yhtiö B viittaa vahingon tapahtumatietoihin, sovellettaviin vakuutusehtoihin sekä toistaa yhtiöiden välisessä sopimuksessa lausutun.

Valituksen mukaan puhallusvillat asentanut D Oy oli ennen tässä kohteessa suoritettuja eristyksiä käynyt edellisessä kohteessa, jossa he olivat työsuoritteen jälkeen keränneet ylimääräisen eristeen kohteen lattialta talteen. Kyseinen edellisestä kohteesta kerätty eristemateriaali oli asennettu tähän kohteeseen juuri palon syttymiskohdalla sijaitsevan makuuhuoneen kattoon koska puhallustyöt oli aloitettu tässä kohteessa kyseisen makuuhuoneen katosta.

Vakuutusyhtiö B katsoo, että asiassa on riittävällä todennäköisyydellä pystytty osoittamaan kyseisen tulipalon saaneen alkunsa siitä, että palon on aiheuttanut eristystyössä tehty virhe tai virheellisyys eristysprosessissa, jolloin vahingonkorvausvastuu on D Oy:llä. Vakuutusyhtiö B viittaa myös pelastuslaitoksen onnettomuusselosteeseen, jossa on arvioitu tulipalon syttymissyyksi, että puhallusvillan mukana olisi tullut syttymislähde lämmöneristeonteloihin, josta kytevä palo sai alkunsa. Palon syttymisalueella ei myöskään ennen taikka jälkeen eristystyön tehty mitään sellaisia töitä, joista olisi voinut seurata palo. Myös vahinkotarkastuksen yhteydessä ja sen jälkeen tehtyjen havaintojen ja kyselyjen perusteella ainoa järkevä syy palon syttymiseen on se, että puhallusvillan puhallusprosessin seurauksena puhallettavaan villaan on jäänyt taikka syntynyt kytevä palopesäke, joka vesikaton tuuletustilan ilmavirtausten johdosta on alkanut hitaasti levitä. Mahdollisesti puhallusvillan sekaan on joutunut prosessiin kuulumatonta materiaalia asennusaamun aiemmassa kohteessa suoritetun ylijäämävillan keräyksen yhteydessä. Näkemyksensä tueksi esitetyn näytön riittävyydestä yhtiö viittaa korkeimman oikeuden tapaukseen KKO 1993:80.

Edellä mainituin perustein yhtiö B pyytää Vakuutuslautakuntaa suosittamaan yhtiö A:ta korvaamaan vahingon kokonaisuudessaan D Oy:n vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön vastine

Valitukseen vastineen laatinut vastuuvakuutusyhtiö A toistaa niin ikään asian käsittelyvaiheet sekä yhtiöiden välisen sopimuksen sisällön. Lisäksi yhtiö viittaa asiassa antamaansa korvauspäätökseen.

Vastineen mukaan vakuutusyhtiö B ei ole pystynyt esittämään näyttöä sille, että tulipalo olisi aiheutunut virheestä D Oy:n suorituksessa. Vastineen mukaan B:n esittämät seikat eivät kerro mitään työvirheestä. Työvirheenä ei voida pitää normaalia toimintaa, eli tässä tapauksessa puhallusvillan puhallusta kattotilaan tai ylijäämämateriaalin keräämistä lattialta. Korvausvastuun syntyminen edellyttää kyseessä olevassa työsuorituksessa virhettä tai laiminlyöntiä. D Oy on sen sijaan suorittanut työtä pitkällä kokemuksella normaalien työtapojen ja ohjeiden mukaisesti. Koska D Oy:lle ei synny korvausvastuuta tuottamuksesta riippumatta, ei se ole korvausvastuussa vahingosta.

Vakuutusyhtiö A:n näkemyksen mukaan B:n viittaama korkeimman oikeuden päätös KKO 1993:80 eroaa nyt käsillä olevasta tapauksesta olennaisesti ensinnäkin sen suhteen, että siinä oli kysymys ankaran vastuun alaisesta toiminnasta. Toiseksi myös KKO 1993:80 syy-yhteysarviointi eroaa käsillä olevasta vahingosta siten, että tässä tapauksessa on kyse palovahingosta, joka on ollut ennalta arvaamaton, kun taas KKO 1993:80 tapauksessa oli kysymys ennakoitavissa olevasta maan routimisesta.

Vastineen mukaan pelastuslaitoksen onnettomuusselosteessa on niin ikään esitetty yksinomaan arvio, että puhallusvillan mukana olisi tullut palon syttymislähde. Sen sijaan selosteen sivulla viisi on täsmennetty, että tarkka palonselvitys puuttuu.

Vakuutusyhtiö A toteaa, että eristämistyöllä ja palovahingolla on siis osoitettu olevan ainoastaan ajallinen syy-yhteys. A viittaa myös työmiesten antamiin selvityksiin siitä, että töiden kulussa ei ollut mitään poikkeavaa. Myös D Oy:n toimitusjohtaja on pitänyt hyvin epätodennäköisenä sitä, että eristämisen seurauksena voisi aiheutua palovahinko. Villa on myös itsessään hyvin palonkestävää materiaalia eikä vastaavia tapauksia tiedetä Suomessa tapahtuneen. Lisäksi väite siitä, että kerätyn ylijäämävillan mukana on kulkeutunut palopesäke eristetilaan, ei voi pitää paikkaansa sillä perusteella, että villa kerättiin talteen edellisenä päivänä ja näin ollen sen olisi tullut kyteä jo yön aikana auton säiliötilassa.

Yhtiö A katsoo päinvastoin, ettei mikään annetuista selvityksistä viittaa suoraan siihen, että palo olisi syntynyt D Oy:n työsuorituksen seurauksena. Yhtiö B:n näkemys vahingon syntymisestä perustuu ainoastaan arvauksiin, koska minkäänlaisia tutkimus- tai selvitystyön tuloksia ei ole yhtiö B:n korvauspäätöksessä esitetty. Myöskään mitään selvää työvirhettä yhtiö B ei niin ikään ole pystynyt osoittamaan, koska mitään virhettä ei ole tapahtunut.

Edellä mainituin perustein vakuutusyhtiö A pitää antamaansa korvauspäätöstä asianmukaisena eikä katso vakuutuksenottajansa olevan vastuussa sattuneesta palovahingosta.

Vastuuvakuutuksen vakuutuksenottajan kannanotto

Vastuuvakuutuksen vakuutuksenottaja D Oy ei ole antanut asiassa lausumaa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Käsillä olevassa tapauksessa on riitaa siitä, onko D Oy:n suorittamien eristystöiden yhteydessä tapahtunut sellainen virhe tai laiminlyönti, jonka perusteella D Oy:n voidaan katsoa olevan täysimääräisesti vastuussa 26.–27.4.2012 sattuneesta rakennuksen palovahingosta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Tapaukseen sovellettavien yrityksen vastuuvakuutusehtojen kohdan 4 mukaan vakuutus korvaa vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutetun henkilö- ja esinevahingon, joka todetaan vakuutuskauden aikana ja josta vakuutuksenottaja on voimassaolevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Kuluttajansuojalain 8 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan tämän luvun säännökset koskevat vastikkeellisia palveluksia, joita elinkeinonharjoittaja (toimeksisaaja) suorittaa kuluttajalle (tilaaja) ja joiden sisältönä on irtaimeen esineeseen, rakennukseen, muuhun rakennelmaan tai kiinteään omaisuuteen kohdistuva työ tai muu suoritus. Tietyistä urakkasopimuksista säädetään kuitenkin jäljempänä 9 luvussa.

Kuluttajansuojalain 8 luvun 12 §:n 1 momentin yleisen virhesäännöksen mukaan palveluksen on sisällöltään, suoritustavaltaan ja tulokseltaan vastattava sitä, mitä voidaan katsoa sovitun. Pykälän 2 momentin mukaan palvelus on suoritettava ammattitaitoisesti ja huolellisesti sekä ottaen huomioon tilaajan edut. Palveluksen tulee kestävyydeltään ja muuten vastata sitä, mitä kuluttajalla on yleensä sellaisen palveluksen yhteydessä aihetta olettaa. Palveluksen tulee myös vastata laissa, asetuksessa tai viranomaisen päätöksessä asetettuja vaatimuksia. Pykälän 4 momentin mukaan, jos palvelus poikkeaa siitä, mitä 1-3 momentissa säädetään, siinä on virhe. Todistustaakka siitä, että palvelus on suoritettu ammattitaitoisesti ja huolellisesti, on toimeksisaajalla.

Asian arviointi

Käsillä olevassa tapauksessa vahingonkärsijä C:n kotivakuutusyhtiö B on pyytänyt Vakuutuslautakunnalta lausuntoa siitä, onko vakuutuksenottajaa D Oy:tä pidettävä vastuussa aiheutuneesta palovahingosta. D Oy:n vastuuvakuutusyhtiö A on katsonut, ettei tapauksessa ole tullut selvitetyksi, että D Oy olisi tuottamuksellaan tai laiminlyönnillään aiheuttanut sattuneen palovahingon.

Vakuutuslautakunnan ohjesäännön 6 §:n mukaan Vakuutuslautakunta antaa ratkaisusuosituksia vakuutuksenottajan, vakuutetun, vahingonkärsineen, edunsaajan tai asianomaisen vakuutusyhtiön lautakunnalle esittämistä vakuutussuhteeseen liittyvistä, lain ja vakuutusehtojen tulkintaa ja soveltamista koskevista erimielisyyksistä.

Molemmat vakuutusyhtiöt viittaavat tekemäänsä keskinäiseen sopimukseen, jonka mukaan yhtiöt sitoutuvat hakemaan omiin korvauspäätöksiinsä liittyen ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta. Lautakunnalle toimitetun vakuutusyhtiö B:n valituskirjelmässä pyydetään kuitenkin kannanottoa nimenomaan vastuuvakuutuksesta annetusta päätöksestä sen osalta kun vastuuvakuutusyhtiö ei ole katsonut vahingon aiheutuneen vakuutuksenottajansa toiminnasta. Lautakunnalta ei sen sijaan ole pyydetty suositusta vakuutusyhtiö B:n päätöksen sisällöstä taikka sen perusteluissa mainitun rajoitusehdon soveltumisesta tapaukseen. Lautakunta ei voi ratkaisutoiminnassaan ottaa kantaa myöskään vakuutusyhtiön keskinäiseen sopimukseen perustuvan korvausvastuun mahdollisesta jakautumisesta. Näin ollen lautakunnan ratkaistavaksi jää sen arvioiminen onko D Oy:n katsottava olevan korvausvastuussa aiheutuneesta palovahingosta.

Vakuutuslautakunta toteaa, että tapaukseen soveltuvan kuluttajansuojalain 8 luvun mukaan elinkeinoharjoittajan suorittama palvelus on suoritettava ammattitaitoisesti ja huolellisesti sekä ottaen huomioon tilaajan edut. Palveluksen tulee kestävyydeltään ja muuten vastata sitä, mitä kuluttajalla yleensä on sellaisen palveluksen yhteydessä aihetta olettaa. Palveluksen tulee myös vastata laissa, asetuksessa tai viranomaisen päätöksessä asetettuja vaatimuksia. Elinkeinoharjoittajan on korvausvastuusta vapautuakseen kyettävä näyttämään oman toimintansa asianmukaisuus ja huolellisuus.

Nyt käsillä olevassa tapauksessa on tulipalo saanut alkunsa sen jälkeen kun D Oy:n työntekijät olivat suorittaneet kohteessa eritystöitä puhallusvillalla. Palon varsinainen syttymissyy on kuitenkin esitetyn selvityksen perusteella arvioiden jäänyt epäselväksi. Pelastuslaitoksen onnettomuusselosteessa on arvioitu palon syttymissyyksi, että puhallusvillan mukana olisi tullut palon syttymislähde (kuuma esine tai tuhka) lämmöneristysonteloihin, josta kytevä palo olisi saanut alkunsa. Onnettomuusselosteen lopussa todetaan kuitenkin, että ehdotus paloturvallisuuden parantamiseksi on vaikeaa, koska tarkka palonselvitys puuttuu ja olemassa on vain arvio tapahtuneesta.

Työn suorittaneiden henkilöiden mukaan työtä suoritettaessa ei ollut tapahtunut mitään tavallisesta poikkeavaa. Toisessa kohteessa oli suoritettu edellisenä iltapäivänä Eko-puhallusvillan puhallustöitä, jonka jälkeen työntekijät olivat vakiintuneen tavan mukaan imeneet kohteen lattialle jääneen ylimääräisen puhallusvillan talteen kuorma-autossa sijaitsevaan puhalluskoneeseen. Seuraavana päivänä noin vuorokausi edellisen työn jälkeen oli suoritettu puhallustyö palokohteessa. D Oy:n edustajan mukaan olisi mahdollisen imuroinnin mukana tulleen palonlähteen näin ollen tullut kyteä syttymättä kuorma-auton säiliössä yli vuorokauden. Lisäksi hän toteaa, ettei puhallusvillan imuroinnin yhteydessä puhalluskoneeseen pääse naulan kokoisia metalliesineitä. Myöskään työn suorittajat eivät ole tupakoineet missään vaiheessa puhalluskoneen taikka työkohteen läheisyydessä, eikä villa edes syttyisi tupakantumpista vaan sen syttymiseen tarvittaisiin suurempi lähde. Puhalluskone oli niin ikään tarkastettu palon jälkeen eikä siitä löydetty mitään vikaa.

Vakuutuslautakunta katsoo, ettei käsillä olevassa tapauksessa esitetystä selvityksestä ilmene, mistä rakennuksen palo on saanut alkunsa. Lautakunnan näkemyksen mukaan D Oy on pystynyt kuitenkin luotettavasti selvittämään, ettei sen työsuorituksessa ole ilmennyt mitään sellaista poikkeavaa taikka työvirhettä, josta palo olisi voinut aiheutua. Niin ikään tapauksessa on jäänyt näyttämättä, että D Oy:n toiminta olisi ollut syy-yhteydessä sattuneeseen palovahinkoon. Vakuutuslautakunta katsoo, että D Oy on kyennyt osoittamaan toimineensa huolellisesti työtä suorittaessaan. Näin ollen D Oy:tä ei voida pitää korvausvastuussa aiheutuneista vahingoista.

Lopputulos

Edellä selostetuin perustein ja käytettävissään olevan selvityksen perusteella vakuutuslautakunta katsoo, ettei vahinko ole D Oy:n vastuuvakuutuksesta korvattava.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros

Sihteeri Hanén

Jäsenet:

Eskuri

Karimäki

Korpiola

Rusanen