Tapahtumatiedot

Vahinkoilmoituksen mukaan taksiauto oli 15.7.2012 klo 22.15 ajanut kaupungin kunnossapitovastuulla olevaan risteykseen, jossa oli ollut runsaasti vettä. Taksinkuljettaja oli arvioinut tiellä olevan vesimäärän olevan normaali. Tulvavesi oli kuitenkin tunkeutunut autoon siten, että siihen oli tullut muun muassa moottorivika. Korjauskuluja oli syntynyt 9 841,61 euroa. Seisonta-ajalta vahingonkorvausta on haettu 7 200 euroa ja selvittelykuluja 200 euroa. Korvausta on haettu kaupungin vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiö on todennut 9.10.2012 tehdyssä päätöksessään, että kysymys on ollut erittäin voimakkaan ja poikkeuksellisen rankkasateen aiheuttamasta tulvasta. Vettä on satanut 42 mm/h. Vahingon ei voitu katsoa aiheutuneen kaupungin tai sen työntekijän laiminlyönnistä. Lisäksi yhtiö on viitannut tieliikennelain 23 §:ään, jonka mukaan ajoneuvon kuljettajan tulee voida pysäyttää ajoneuvo ajoradan näkyvällä osalla kaikissa ennalta arvattavissa tilanteissa. Tässä tapauksessa kuljettaja oli ajanut vesiesteeseen, vaikka oli nähnyt, että tiellä oli vettä. Vastuuvakuutuksesta ei ole suoritettu korvausta.

Valitus

Vahinko on vahingonkärsijän mukaan aiheutunut kaupungin työntekijöiden huolimattomuudesta ja laiminlyönneistä. Kaupungin edustajat olivat tienneet tulvimisen mahdollisuudesta jo ennen rankkasateen alkamista. Kaupunki oli ensinnäkin aikaisempien vuosien perusteella tiennyt, että viemärit eivät vetäneet kovalla sateella tarpeeksi hyvin ja että risteykseen kerääntyi vettä. Ongelmaan ei kuitenkaan ollut varauduttu esimerkiksi parantamalla viemäröintiä taikka asettamalla paikalle varoituskylttejä jo etukäteen.

Kuljettaja ei ollut rikkonut tieliikennelain säännöksiä, joihin vakuutusyhtiö oli vedonnut. Risteysalue oli näyttänyt siltä, että siitä pystyy autolla ajamaan. Kuljettaja oli näin ollen ollut hyvässä uskossa ajaessaan autonsa vesialueen läpi. Risteyksessä rakennukset olivat ylempänä kuin tie ja seinät tulivat no­peasti vastaan. Paikalla ei ollut ojia ja kaivot olivat liian kaukana kohdasta, jonne vesi kerääntyi. Lisäksi kaivot olivat olleet täynnä vettä. Todennäköisesti tämän vuoksi tielle oli päässyt syntymään tavallista syvempi vesialue. Tiealue oli rakenteellisesti virheellinen, koska kaatoja ei ollut ja viemäriverkko ei pystynyt vetämään riittävästi vettä.

Vahinkopaikalla ei ollut mitään tulvavaarasta kertovia varoitusmerkkejä. Vahinkopaikan läheisyydessä sijaitsevan tien radanalituksen sadevesipumppaamosta oli noin klo 20.45 lähtenyt vastaavalle työnjohtajalle ylärajahälytys, ja alituspaikalle oli lähetetty kaupungin työntekijä. Silti risteyksessä ollutta tulvakohtaa ei ollut suljettu eikä muita toimenpiteitä ollut tehty edes puolitoista tuntia myöhemmin, vaikka risteyksen tulva-alttius oli ilmiselvästi kaupungin edustajien tiedossa.

Lisäksi kaupungin edustajat olivat tienneet tilanteesta siinä vaiheessa, kun rankkasade oli alkanut. Toiselle tulvavahinkopaikalle oli lähetetty työmiehiä. Työmiesten vähyyden vuoksi ei tarpeellisiin toimenpiteisiin ollut pystytty ryhtymään nyt kyseessä olevassa vahinkopaikassa. Ei ollut riittävää, että toimiin ryhdytään vasta siinä vaiheessa kun vahinko on jo tapahtunut. Toisaalta, mikäli näin toimitaan, toimenpiteiden viivästymisestä aiheutunut vahinko tuli korvata.

Vahingonkärsijä on lausunut, että mitään näyttöä ei ollut esitetty siitä, että säässä olisi tapahtunut jotain poikkeuksellista. Väitetty voimakas sadekuuro ei täyttänyt poikkeuksellisen sääolosuhteen edellytyksiä. Veden kerääntymistä tulva-alttiille risteysalueelle ei voitu pitää poikkeuksellisena tilanteena. Vahingonkärsijä on vedonnut korkeimman oikeuden ratkaisuun KKO 1998:146, joka koskee liukkaudentorjuntaa. Kaupunki ei voinut vedota poikkeuksellisiin sääolosuhteisiin korvausvastuun poistavana tekijänä. Edellä mainittujen seikkojen vuoksi kaupungin tuottamus oli näytetty.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on kiinnittänyt vastineessaan huomiota tieliikennelain 3 ja 5 §:iin, joiden mukaan tienkäyttäjän yleisenä velvollisuutena on noudattaa liikennesääntöjä sekä muutenkin olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi. Vahinkohetkellä oli satanut rankasti. Vahinkoa kärsinyt oli havainnut vesilammikon, mutta hän oli silti ajanut eteenpäin. Vettä oli ollut enemmän kuin hän oli arvioinut ja auton moottori oli kastumisen vuoksi rikkoutunut. Vakuutusyhtiö on katsonut, ettei auton kuljettaja ollut noudattanut sellaista varovaisuutta ja huolellisuutta vahingon välttämiseksi, kuin mitä häneltä kuvatuissa olosuhteissa oli voitu edellyttää.

Vakuutusyhtiö on vedonnut tuottamusarvioinnin osalta korkeimman oikeuden ratkaisuihin KKO 1980 II 20 ja 1963 II 88, joissa korvausvastuusta vapauttaviksi seikoiksi on katsottu poikkeuksellinen rankkasade. Poikkeuksellisuuden arvioinnissa oli käytetty seuraavia perusteita: tulvavaara ei ole ollut kohtuudella ennakoitavissa, verkoston mitoituksessa olisi ollut kohtuutonta edellyttää varautumista kyseiseen rankkasateeseen ja tulvavahinko ei johtunut verkoston rakentamisessa tapahtuneesta virheestä. Korkeimman oikeuden ratkaisu, johon vahingonkärsijä on viitannut, koski liukkaudentorjuntaa. Liukkaus voidaan torjua hiekoittamalla, mutta jos vettä tulee yli 40 mm tunnissa, ei sitä millään aktiivisillakaan toimilla saada poistettua ennen kuin se painuu viemäriverkkoon.

Kyseessä oli ollut ennustamaton rankkasade, eikä tapauksessa voitu katsoa olevan kyse myöskään laiminlyönnistä katujen sulkemisessa. Kaupungin työntekijät olivat kertoneet olleensa sulkemassa katuja välittömästi, kun ilmoitus tulvimisesta oli tullut. Myöskään sitä, että lisää työntekijöitä saapui paikalle puolen tunnin kuluessa hälytyksestä, ei voitu pitää huolimattomuutena kaupungin toiminnassa, kun kyse oli ilta-aikaan sattuneesta rankkasateesta. Kyseisen rankkasateen aiheuttamien tulvien johdosta korvausvaatimuksia oli esitetty vain kahden taksiauton osalta. Tämä osoitti yhtiön mukaan sen, että muut autoilijat olivat toimineet vastuullisesti eivätkä olleet väkisin yrittäneet ajaa vesiesteen läpi. Lisäksi tapahtumapaikat sijaitsevat alle kilometrin päässä toisistaan, mikä osoitti sen, että kysymys oli hyvin paikallisesta rankkasateesta, johon kaupungin oli mahdotonta varautua.

Selvitykset

Vakuutuksen ottaneen kaupungin kaupunkitekniikan 5.10.2012 antaman lausunnon mukaan kaupungin sadevesipumppaamo hälytti ylärajaa noin klo 20.45, jolloin vesilaitoksen asentaja oli mennyt radan alitukseen ja todennut kadun tulvivan (noin klo 21.00). Samanaikaisesti rankkasateen johdosta tulvi useita muitakin katuja samalla alueella. Tulvailmoituksia oli tullut päivystävälle työnjohtajalle klo 21.00–22.30 välisenä aikana useista kohteista eri puolilta kaupunkia. Päivystävä työnjohtaja oli hälyttänyt työntekijöitä paikalle sulkemaan tunnelin itäpuolta sekä muita tulvivia katuja. Lisähenkilöitä oli saapunut ensimmäiseen tulvakohteeseen klo 21.30, jolloin tulvakohteita alettiin sulkea sitä mukaa kuin tietoja tulvinnasta oli saapunut.

Asiantuntijalausunto

Vakuutuslautakunta on pyytänyt Ilmatieteen laitokselta lausuntoa vahinkopaikan sademäärästä vahinkopäivänä 15.7.2012. Lausunnossa on todettu, että heinäkuun 15. päivänä 2012 Kaakkois-Suomen yli liikkui matalapaineen osakeskus kohti koillista. Osakeskus aiheutti maan eteläosassa monin paikoin sade- ja ukkoskuuroja, joista tuli paikoin vettä rankasti. Vakuutuksen ottanutta kaupunkia lähin havaintoasema oli Helsinki-Vantaan lentoasemalla, joka on noin 12 kilometrin päässä. Vuorokauden sademäärä oli havaintoasemalla 24,5 mm ja suurin tunnin sademäärä 5,5 mm. Havaintoaseman sademäärät eivät kuitenkaan tässä tapauksessa olleet edustavia, koska sadekuurot olivat 15.7.2012 hyvin paikallisia. Tarkempaan sademäärän tarkasteluun oli käytettävä tutka-arviota. Vahinkopaikan risteykseen tehdyn tutka-arvion mukaan 15.7.2012 iltapäivällä tuli muutama sadekuuro. Sadekertymät näistä kuuroista olivat noin 2–8 mm. Illalla sade alkoi noin klo 20.15 ja jatkui noin klo 23:een asti. Sadekertymä tältä ajalta oli noin 13–25 mm. Voimakkaimmin satoi noin klo 21.15–21.45, jolloin puolen tunnin sademäärä oli noin 9–18 mm. Tämän jälkeen sadevettä kertyi enää muutama millimetri. Vuorokauden kokonaissademäärä oli tutka-arvion mukaan 20–38 mm. Tutka-arvion mukaan sade oli siis ollut rankkaa mutta ei harvinaista, eli vastaavat sademäärät toistuvat useammin kuin kerran kymmenessä vuodessa.

Lausunnon mukaan tutka-arvioon liittyi aina epävarmuuksia. Tutkahavaintoja oli tässä tapauksessa verrattu Helsinki-Vantaan havaintoasemaan. Yllä esitettyjen sademäärien suurimmat arviot oli saatu käyttämällä laajempaan aineistoon perustuvaa tietoa rankkasadetilanteiden tutkakertoimista.

Vakuutusyhtiön lisävastine

Vakuutusyhtiö on todennut, että Ilmatieteen laitoksen lausunto ei ollut ristiriidassa sen kanssa, että vakuutuksenottaja on ilmoittanut paikkakunnan sademäärän olleen noin 40 mm. Kaupungin tiemestarin lausumassa oli todettu seuraavasti: ”Sademäärä ko. ajankohtana on mitattu paikkakunnalla olevien henkilöiden sademittareista (sademäärät 42–45 mm).” Vakuutusyhtiön mukaan tällöin oli luotettavasti selvitetty, että sademäärä on ollut suuri.

Ilmatieteen laitoksen lausunnossa oli todettu, että sadekuurot olivat hyvin paikallisia, joten lähimmän havaintoaseman sademäärä ei ollut luotettava. Tutka-arvion mukaan puolen tunnin sademäärä illalla oli lähes 20 mm. Tutka-arvio oli lausunnonkin mukaan epävarma. Vakuutusyhtiön mukaan ei ollut mitään syytä jättää huomiotta paikkakunnalla todellisuudessa mitattuja lukemia.

Asiakkaan lisävastine

Ilmatieteen laitoksen mukaan vuorokauden kokonaissademäärä tapahtumapaikalla oli tutka-arvion mukaan 20–38 mm. Tutka-arvion mukaan sade oli siis ollut rankkaa mutta ei harvinaista, eli vastaavat sademäärät toistuivat
useammin kuin kerran kymmenessä vuodessa.

Tämä vahvisti aiemmin esitettyä näkemystä siitä, että säässä ei tapahtunut mitään poikkeuksellista ja ennalta arvaamatonta. Kaupungin olisi pitänyt ennakoida sademäärän mahdollisesti aiheuttamat seuraukset ja hoitaa tie ja viemäröinti risteysalueella sellaiseen kuntoon, ettei sademäärän aiheuttama tulva aiheuta ennalta arvaamatonta vahinkoa. Veden kerääntymistä tulva-alttiille risteysalueelle ei voitu pitää poikkeuksellisena tilanteena.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Vakuutusehdot ja lainkohdat

Julkisyhteisön vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 101 mukaan vastuuvakuutuksen kohteena on vakuutuksenottajan vahingonkorvausvelvollisuus, joka aiheutuu

- vakuutuksenottajan harjoittamasta toiminnasta

- vakuutuksenottajan liikkeelle laskemasta tuotteesta

- vakuutuksenottajan muusta olosuhteesta

Vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:n mukaan jos vahingon kärsineen puolelta on myötävaikutettu vahinkoon tai jos muu vahingon aiheuttaneeseen tekoon kuulumaton seikka on myös ollut vahingon syynä, voidaan vahingonkorvausta kohtuuden mukaan sovitella.

Ratkaisu

Kysymys tuottamuksesta

Korvausvastuun syntyminen nyt kyseessä olevassa tapauksessa edellyttää, että kaupunki on tienpitäjänä tai viemärilaitoksen pitäjänä aiheuttanut kyseisen vahingon tuottamuksellaan. Tuottamuksella tarkoitetaan moitittavaa menettelyä eli huolimattomuutta, virhettä tai laiminlyöntiä.

Viemärilaitoksen ylläpitäjänä kaupungilla on korostunut velvollisuus huolehtia siitä, että viemäreitä rakennettaessa ne mitoitetaan siten, että säännöllisesti liikkuvat vesimassat mahtuvat virtaamaan esteettä. Viemärijärjestelmän ylläpitäjällä on korostunut velvollisuus huolehtia järjestelmän toimivuudesta ja täten muun muassa siitä, että sadeveden poistojärjestelmä toimii niin, ettei kaduille normaaleissa olosuhteissa pääse kerääntymään vahinkoa aiheuttavia määriä sadevesiä. Tällöin kyseisellä taholla on myös näyttötaakka siitä, että se on toiminut riittävän huolellisesti.

Viemäreiden vetämättömyydestä johtuvan vahinkotapahtuman sattuessa kaupunki voi vapautua korvausvastuusta, mikäli vahinko on johtunut ylivoimaisesta tapahtumasta. Tällaisena voidaan pitää esimerkiksi rankkasadetta, jonka aiheuttama tulvavaara ei ole ollut ennakoitavissa. Sadevesiviemäreitä ei taloudellisista syistä johtuen voida mitoittaa niin, että ne aina ja kaikissa olosuhteissa voisivat kuljettaa kaikki sinne joutuvat vesimäärät.

Ilmatieteen laitoksen mukaan klo 21.15–21.45 sademääräksi oli arvioitu 9–18 millimetriä puolessa tunnissa eli 18–36 mm/h. Kaupungin tiemestarin mukaan vesimäärä oli 42 mm/h.

Ilmatieteen laitoksen internetsivujen mukaan laitos antaa rankkasadevaroituksen kun sademäärä on vähintään 20 mm/h tai vähintään 50 mm/vrk.

Tässä tapauksessa vahinkoajankohtana sademäärä on ollut eri arvioiden mukaan 18–42 mm/h. Kyse ei lautakunnan näkemyksen mukaan vahinkoajankohtana ja sitä ennen ole ollut harvinaisesta sateesta, vaikka kyse onkin ollut paikallisesta rankkasateesta. Vastaavia tulvimistilanteita ei kaupungilta saadun tiedon mukaan ole sattunut aiemmin.

Kyse on korkean kunnossapitoluokan kohteesta. Rankkasateet ovat Suomessa mahdollisia säätiloja, eikä kyse tässä tapauksessa ole ollut poikkeuksellisesta sateesta. Vakuutuksenottajakaupunki ei ole esittänyt tarkkaa selvitystä siitä, millaiselle sateelle viemärit on mitoitettu. Veden kertymisongelma olisi toden­näköisesti ollut mahdollista välttää sijoittamalla risteykseen nykyistä useampia sadevesikaivoja.

Edellä mainituin perustein Vakuutuslautakunta katsoo, että vahinko on aiheutunut siitä, ettei kaupunki sadevesiviemäriä rakennettaessa ole riittävästi huo­mioinut paikallisia olosuhteita. Nyt kyseessä oleva vahinko on aiheutunut kaupungin kunnossapitovelvollisuuden laiminlyönnistä viemäröinnin järjestäjänä.

Kysymys vahingonkärsijän myötävaikutuksesta vahinkoon

Taksinkuljettaja on ajanut sateella veden peittämällä tiellä. Vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:n mukaan jos vahingon kärsineen puolelta on myötävaikutettu vahinkoon tai jos muu vahingon aiheuttaneeseen tekoon kuulumaton seikka on myös ollut vahingon syynä, voidaan vahingonkorvausta kohtuuden mukaan sovitella. Taksinkuljettaja on ammattiautoilija, jonka tulee pystyä arvioimaan autolla liikkumiseen liittyviä riskejä. Tällaisiin riskeihin kuuluu veden peittämällä tiellä ajamiseen liittyvä esinevahinkoriski. Vahingoista annetun selvityksen mukaan vesi on kastellut taksin moottorin, joten kyseessä on ollut syvä lammikko. Taksinkuljettajan olisi tällaisessa tilanteessa tullut varmistua siitä, voiko tiellä ajaa, tai pidättäytyä ajamasta veden peittämällä tiellä. Lautakunta katsoo, että vahinkoa kärsinyt on omalla varomattomalla menettelyllään myötävaikuttanut vahingon syntymiseen. Ottaen huomioon vahinkoa kärsineen varomattoman toiminnan vaikutus vahingon syntymiseen pitää lautakunta asianmukaisena alennuksena myötävaikutuksen perusteella 50 prosenttia vahingon määrästä.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat jäsenet Löppönen, Makkula, Pesonen ja Sarpakunnas sekä varajäsen Mitts. Puheenjohtaja Rauloksen eriävä mielipide on liitteenä. Sihteerinä toimi Nikunlassi.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Rauloksen eriävä mielipide:

Kunnallinen viemäri on teknis-taloudellinen tuote, tiettyjen normien mukaan rakennettu verkosto, jonka mitoitus suunnitellaan siten, että sen kapasiteetti riittää huolehtimaan alueella normaalisti virtaavista vesimassoista. Toisaalta on selvää, ettei viemäriä voida mitoittaa sellaiseksi, että se kykenisi tulvimatta siirtämään millaisia vesimääriä hyvänsä.

Asiassa on esitetty erilaisia arvioita ja tietoja vahinkopaikan sademääristä vahingon tapahtumisen aikaan. Lähtökohtaisesti pidän luotettavimpana paikan päällä tehtyjä mittauksia, joiden mukaan kysymyksessä on ollut voimakas paikallinen sadekuuro, jossa sademäärä on ollut 42 millimetriä tunnissa. Se merkitsee poikkeuksellisen voimakasta sadetta.

Kaupunki on uskottavasti selvittänyt, että viemäreiden mitoitukset olivat suunnitteluohjeiden mukaiset, että laitteissa ja rakenteissa ei ole ollut vaurioita eikä putkistossa tukoksia. Kysymys ei ole ollut siitä, että jokin tietty katualue olisi viemäriverkoston puutteellisen toiminnan vuoksi tulvinut, vaan kyse on ollut rajun sateen aiheuttamasta yleisemmästä tulvimisesta. Tilanteen poikkeuksellisuutta osoittaa osaltaan se, että kaupungin tiemestarin mukaan aikaisemmilta vuosilta ei ollut merkintöjä kysymyksessä olevan katualueen tulvimisesta. Päädyn siihen, että kysymys on ollut melko lyhytkestoisen mutta poikkeuksellisen ankaran sadekuuron aiheuttamasta ennakoimattomasta tulvimisesta. Kysymys on ollut sellaisesta poikkeuksellisesta tilanteesta, että sen syntymistä ei ole perusteltua lukea kaupungin syyksi huolimattomuutena viemäröinnissä tai tienpidossa.

Vahingonkärsijä on lisäksi vedonnut siihen, että kaupungin työntekijöiden toiminta vahinkojen välttämiseksi olisi tulvan alettua ollut riittämätöntä. Kaupunki on kuitenkin heti sadevesipumppaamon hälytyksestä tiedon saatuaan lähettänyt työntekijöitään eri tulvapaikkoihin sulkemaan katuja ja ohjaamaan liikennettä. Sitä, ettei työntekijöitä ole illalla riittänyt samanaikaisesti joka paikkaan, ei voida lukea kaupungin syyksi. Aiheutunutta vahinkoa ei voida tälläkään perusteella lukea kaupungin syyksi.

Sanotuilla perusteilla pidän vakuutusyhtiön korvauspäätöstä asianmukaisena.