Haku

VKL 21/14

Tulosta

Asianumero: VKL 21/14 (2014)

Vakuutuslaji: Vastuuvakuutus

Ratkaisu annettu: 09.10.2014

Viemäriverkoston ylläpitäjän vastuu. Runkoviemärin tukkeutuminen. Salaojien tulviminen. Padotuskorkeus. Rakentamismääräykset.

Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottajana olevan kaupungin runkoviemäri tukkeutui. Viemärivesi virtasi salaojan kautta kerrostalon perustuksiin ja tunkeutui seinä- ja lattiarakenteiden kautta pannuhuoneeseen. Vahinkoa kärsineen asunto-osakeyhtiön kellarissa vedenpinta nousi 1,1 metrin korkeuteen. Kellarin ylempi lattiataso säilyi kuivana. Vahinko huomattiin 22.2.2013. Korvausta kellarissa olleelle irtaimistolle ja rakennukselle aiheutuneista kosteusvaurioista on haettu kaupungin vesilaitoksen vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö on lausunut 15.4.2013 päivätyssä korvauspäätöksessään, ettei korvausta voitu suorittaa vastuuvakuutuksesta, sillä kiinteistön kellarin lattiakaivo sijaitsi padotuskorkeuden alapuolella. Kellarin lattiakaivo oli tasolla 43,74, kun padotuskorkeus oli 44,35.

Asiakkaan valitus

Vakuutuksenottaja on lausunut, että pannuhuoneen lattiapinta oli noin 50 cm alempana kuin muut kellarin lattiat. Pannuhuoneessa ei ollut lattiakaivoa eikä viemäriä, toisin kuin korvauspäätöksessä oli kerrottu. Pannuhuoneisiin ei saanut 1960-luvulla rakentaa lattiakaivoa, koska silloin käytettiin öljylämmitystä. Pannuhuoneen lattiassa oli syvennys, josta vettä voitiin pumpata pois esimerkiksi uppopumpulla. Pannuhuoneen ovessa olleiden jälkien perusteella vettä oli ollut 42 cm:n korkeudelta. Tarkastuskaivossa N-tien varrella vedenpinnan raja oli 110 cm. 68 cm:n ero oli sama kuin yhtiön korvauspäätöksessä mainittu sillä erotuksella, että päätöksessä puhuttiin virheellisesti lattiakaivosta. Vesi oli noussut viemärissä yli patokorkeuden 100 cm.

Vahinkoa kärsineessä asunto-osakeyhtiössä oli tehty mittava korjaustyö vuonna 2008, jolloin salaojat oli uusittu ja talon ympärystä täytetty karkealla soralla. Kaupunki ei ollut rakentanut sade- ja sulamisvesille viemäriverkostoa, joten salaoja laski kaivon kautta jätevesiviemäriin, sillä se oli riittävän syvällä. Tämä oli ollut käytäntö kaikissa alueen vanhoissa kerrostaloissa.

Vahinkoa kärsineen taloyhtiön isännöitsijä oli kertonut, että viemäritukkeumia oli ollut aiemminkin. Noin kymmenen vuotta sitten vesi oli ehtinyt nousta pannuhuoneen lattialle noin 20 cm, kunnes se huomattiin ja asiasta tiedotettiin vesihuollosta vastaavalle kunnalle, jonka vastuuvakuutuksesta korvattiin kellarissa ollut veden peittämäksi joutunut painepesuri. Uutta tulvimista ei osattu ennakoida ja siksi tavaroita varastoitiin pannuhuoneen lattialle. Isännöitsijä oli arvellut, että viemäriputki olisi ollut hyvä kuvata.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on viitannut Suomen rakennusmääräyskokoelman määräyksiin ja ohjeisiin vuodelta 2007. Kohdassa 4.2.2 on todettu, että viettoviemärin viemäripiste tai viemäriin liitetty laite on yleensä sijoitettava padotuskorkeuden yläpuolelle.

Ohjeen 4.2.2.1 mukaan vesihuoltolaitos määrittelee kiinteistölle padotuskorkeuden. Ellei vesihuoltolaitos ole erikseen sopimuksessa määritellyt padotuskorkeutta, pidetään padotuskorkeutena yleensä erillisviemäröinnissä viemärin laen tasokorkeutta tonttiviemärin liittämiskohdassa lisättynä 1000 mm:llä sekä sekavesiviemäröinnissä kadun pintaa lisättynä 1000 mm:llä tonttiviemärin liitoskohdassa. Padotuskorkeus mitataan rakennuksen alimman viemärikalusteen reunan tasolle.

Määräyksen 5.2.2 mukaan kiinteistön perustusten kuivatusvedet on johdettava siten, ettei niistä aiheudu haittaa kiinteistön jäte- ja sadevesilaitteistolle. Jäte- tai sadevesiä ei saa johtaa perustusten kuivatusviemäriin.

Ohjeen 5.2.2.1 mukaan kiinteistön perustusten kuivatusvedet saadaan johtaa alueen viemäröintijärjestelmästä riippuen avo-ojaan, vesistöön, sadevesiviemäriin tai imeyttää maahan sopivalla paikalla. Jos perustusten kuivatusvedet johdetaan sadevesiviemäreihin, ne johdetaan siihen perusvesikaivon kautta. Jos perusvesikaivosta lähtevän putken vesijuoksu on alempana kuin yleisen sadevesiviemärin padotuskorkeus, varustetaan perustusten kuivatusvesiputki itsestään toimivalla padotusventtiilillä.

Vakuutusyhtiön mukaan tässä tapauksessa kellaritilan eli pannuhuoneen kaivo oli kellarin lattiatasolla, joka oli noin 61 cm padotuskorkeuden alapuolella. Käytettävissä olevien kuvien mukaan vesi ei noussut tätä korkeammalle eli se oli pysynyt padotuskorkeuden alapuolella. Padotuskorkeus on aina kiinteistökohtainen ja se määritetään runkoputkesta liittymän kohdalla eli runkoputken laki liittymäkohdassa lisättynä yhdellä metrillä. Mahdollisessa padotustilanteessa ei siis tarkastella muualla linjastossa olevia vesikorkeuksia vaan nimenomaan vain kyseisen kiinteistön omaa vesikorkeutta.

Korvauksenhakijan mukaan salaojat oli liitetty viemärikaivoon, eikä näin edellä mainittujen määräyksien ja ohjeiden mukaan olisi saanut tehdä. Kyseisten määräysten ja ohjeiden mukaan salaojan liitoskaivossa tuli olla padotusventtiili, joka estää sadevesiviemärin tulvimisen salaojiin. Tässä tapauksessa salaojat oli ohjattu virheellisesti jätevesiviemäriin. Vielä tärkeämpää on, että liitoskaivossa on padotusventtiili, joka estää jäteveden tulvimisen salaojiin. Jos korvauksenhakijalle oli annettu lupa liittää salaojavedet jätevesiviemäriin, olisi järjestelyn toimivuus tullut varmistaa padotusventtiilein.

Vakuutusyhtiön mukaan kyseinen järjestely oli hyvin altis vuotovahingoille, kun veden tulviessa jätevesiviemäristä oli suora yhteys salaojakaivoon ja salaojien tulviessa vesi oli päässyt rakenteiden kautta kiinteistön sisätiloihin. Tällöin rakennukselle ja sen sisällä olleelle irtaimistolle aiheutuneen vesivahingon ei voitu katsoa johtuneen ennalta arvaamattomasti sattuneesta tapahtumasta vaan se oli luonnollinen seuraus padotusventtiilin puuttumisesta salaojakaivon ja jätevesiviemärin välistä. Padotusventtiili olisi estänyt veden nousemisen salaojien liitoskaivoon ja salaojien tulvimisen rakenteiden kautta kiinteistön kellaritilaan. Vakuutusyhtiön mukaan kyseinen tulvimisongelma tuli todennäköisesti toistumaan tulevaisuudessa.

Vakuutusyhtiö on lausunut johtopäätöksenään, että padotuskorkeuden alapuolella sijaitsevan kellaritilan vesivahingon olivat aiheuttaneet virheellinen viemäröinti ja padotusventtiilin puuttuminen. Salaoja oli tulvinut näiden seikkojen vuoksi ja vettä päässyt kellaritiloihin. Kosteuskartoituksen tehneen yrityksen lausunnon mukaan vahingon syynä saattoi olla myös tarkastuksessa havaittu ainakin osittain rikkinäinen putki. Padotusventtiiliin puuttumista ei voitu pitää sellaisena vakuutuksenottajan korvausvastuulla olevana seikkana, joka olisi oikeuttanut korvaukseen vastuuvakuutuksesta.

Selvitykset

Kosteuskartoitusyrityksen 25.2.2013 päivätyn raportin mukaan kellarin lattialle oli tulvinut viemärivettä pannuhuoneen lattiakaivon kautta. Vettä oli ollut noin 40 cm. Pannuhuoneen lattia oli kauttaaltaan märkä ja seinät olivat märkiä noin 50 cm:n korkeudelle saakka. Lattioissa ja seinissä oli merkkejä vanhoista kosteusalueista ja maali oli hilseillyt kauan aikaa. Pohjalaattaan tehdystä reiästä näkyi, että laatan alla oli vettä.

Kosteuskartoitusyrityksen 27.3.2014 päivätyn raportin mukaan pannuhuoneen lattiassa ollut kaivo oli vain syvennys, josta ei lähtenyt putkia mihinkään. Kyseisestä kaivosta oli ennen pumpattu vesi käsikäyttöisellä pumpulla viereiseen pesualtaaseen, josta vesi oli mennyt viemäriin. Myöhemmin kaivossa oli ollut myös uppopumppu, joka oli rikkoutunut. Kellariin oli raportin mukaan tullut vuosien ajan vettä rankkasateilla ja keväällä lumien sulaessa. Viereisessä huoneessa oli vahingon jälkeen avattu lattiaa, joka oli noin 70 cm korkeammalla. Sieltä löydettiin pahoin rikkoutunut viemäriputki, jota oli korjattu niin pitkälle kuin lattiaa oli avattu. Tutkimushetkellä rakenteista tihkui vettä, joka oli puhtaan näköistä eikä haissut. Vakuutuksenottajan edustajan mukaan salaojat menivät viemäriverkostoon ja sadevedet viereiseen laskuojaan.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse sen arvioimisesta, onko viemärin tulvimisesta aiheutunut vahinko syy-yhteydessä vesihuoltolaitoksen vastuulla olevan putken tukkeutumiseen vai johtuiko vahinko ennen kaikkea vuonna 1966 rakennetun kerrostalon viemäröinnistä ja vuonna 2008 tehdystä salaojien uusimisesta, joka ei vastannut vuoden 2007 rakentamismääräyksiä.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutusehtojen kohdan 3.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, joka todetaan vakuutuskauden aikana ja josta vakuutuksenottaja on voimassaolevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Asian arviointi

Asiassa on riidatonta, että runkoviemäri on tukkeutunut vakuutuksenottajana olevan vesilaitoksen vastuualueella. Vakuutusyhtiö on katsonut, että vahinko eli viemäriveden nouseminen kiinteistön kellariin on kuitenkin aiheutunut kiinteistön virheellisestä viemäröinnistä ja padotusventtiilin puuttumisesta, eikä vakuutuksenottajana oleva kaupungin vesilaitos ole siitä korvausvastuussa.

Oikeuskäytännön mukaan viemäriverkoston ylläpitäjän on nyt kysymyksessä olevan kaltaisissa tilanteissa vastuusta vapautuakseen osoitettava, että vahinko on johtunut sen toiminnasta riippumattomasta seikasta.

Vakuutusyhtiö on vedonnut korvausvastuun poistavana seikkana salaojien rakennusmääräysten vastaiseen rakentamiseen. Vahinkoa kärsineessä asunto-osakeyhtiössä oli tehty mittava pihakorjaus vuonna 2008, jolloin salaojat oli uusittu ja talon ympärystä täytetty karkealla soralla. Kaupunki ei ollut rakentanut sade- ja sulamisvesille viemäriverkostoa, joten salaoja laski kaivon kautta jätevesiviemäriin, joka oli riittävän syvällä. Tämä oli ollut käytäntö kaikissa alueen vanhoissa kerrostaloissa.

Jätevesiviemäristä on ollut suora yhteys salaojakaivoon ja salaojien tulviessa vesi on päässyt rakenteiden kautta kiinteistön sisätiloihin. Vakuutusyhtiön mukaan rakennukselle ja sen sisällä olleelle irtaimistolle aiheutunut vesivahinko oli luonnollinen seuraus padotusventtiilin puuttumisesta salaojakaivon ja jätevesiviemärin välistä.

Vuoden 2007 rakennusmääräysten kohdassa 4.2.2 todetaan, että viettoviemärin viemäripiste tai viemäriin liitetty laite on yleensä sijoitettava padotuskorkeuden yläpuolelle. Vesilaitokselta saatujen tietojen mukaan kellarin lattiakaivo oli tasolla 43,74 kun padotuskorkeus oli 44,35.

Rakennusmääräyskokoelman kohdan 5.2.2.1 mukaan, jos perusvesikaivosta lähtevän putken vesijuoksu on alempana kuin yleisen sadevesiviemärin padotuskorkeus, varustetaan perustusten kuivatusvesiputki itsestään toimivalla padotusventtiilillä.

Saadun selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta katsoo, ettei vahinkoa olisi tapahtunut, jos vuonna 2008 tehdyn salaojien uusimisen yhteydessä salaojien purkuputken ja viemärin välille olisi asennettu padotusventtiili. Lautakunnan näkemyksen mukaan vesivahinko on aiheutunut kiinteistön salaojien virheellisestä liittämisestä viemäriin eikä kaupungin vesilaitos ole näin ollen korvausvastuussa vahingosta. Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön kielteistä päätöstä asianmukaisena.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä asianmukaisena.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Raulos, puheenjohtaja
Nikunlassi, sihteeri

Jäsenet:
Löppönen
Makkula
Nyyssölä
Pesonen
Sjögren

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia