Tapahtumatiedot

Autovakuutuksen kohteena ollut henkilöauto vaurioitui lunastuskuntoon 29.5.2015. Lunastuskorvauksen suuruudeksi määriteltiin 10.250,00 euroa (käypä arvo 8.000 euroa, lunastusturvakorvaus 2.400 euroa ja omavastuuvähennys 150 euroa). Ajoneuvorekisteritietojen mukaan auton omistivat A ja B.

Vakuutusyhtiö maksoi korvauksen virheellisesti kokonaisuudessaan A:lle. A siirsi saamastaan korvauksesta 3.643,00 euroa B:lle. B katsoi, että 50 %:n lunastuskorvauksesta oli jäänyt puuttumaan 1.482,00 euroa, jota hän vaati vakuutusyhtiöltä. Vakuutusyhtiö korvasi B:lle 1.482,00 euroa ja vaati tätä määrää A:lta perusteettoman edun palautuksena.

Asiakkaan valitus

A vaatii, että vakuutusyhtiö ei peri häneltä takaisin osaakaan 1.482,00 euron korvauksesta.

A selostaa hänen ja B:n välisiä yhteiselämään ja sen päättämiseen liittyviä velkoja ja olosuhteita. A ei ollut aiheuttanut tätä tilannetta eikä ollut tietoinen B:n toiminnasta. A:n mielestä vakuutusyhtiön olisi pitänyt olla häneen yhteydessä ennen takaisinperintää, joka tuli täytenä yllätyksenä ja ilman perusteluja.

Tilanteeseen johtanut virhe on ollut vakuutusyhtiön, ja sen tulisi jäädä yhtiön tappioksi. Asiakkaan on voitava luottaa yhtiön päätöksentekoon. Takaisin perimisen sijasta vakuutusyhtiön tulisi maksaa 5.000 euroa korvaukseksi aiheuttamastaan lisävahingosta ja turvattomuuden lisääntymisestä.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö painottaa, että kyse on ollut puhtaasti heidän käsittelyssään tapahtuneesta virheestä, eikä se epäile A:ta tai B:tä mistään väärinkäytöksestä. Sekä A että B oli rekisteröity auton omistajiksi, joten B:n asema vakuutettuna oli ollut vakuutussopimuslain 65 §:n tarkoittamalla tavalla vakuutusyhtiön tiedossa. Korvaus olisi tällöin tullut maksaa puoliksi eli 5.125,00 euroa kummallekin vakuutetulle tai neuvotella korvauksen maksamisesta heidän kanssaan. Yhtiö ei ollut noudattanut olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta maksaessaan korvauksen kokonaisuudessaan A:lle, minkä vuoksi yhtiö on ollut lain 71 §:n perusteella velvollinen maksamaan puuttuvan osan korvauksesta B:lle.

A:n ja B:n henkilökohtaisilla varallisuussuhteilla ei ole merkitystä arvioitaessa vakuutusyhtiön asemaa, ei myöskään sillä, missä suhteessa vakuutusmaksuja oli maksettu.

Vakuutusyhtiö katsoo A:n saaneen perusteetonta etua vakuutusyhtiön virheen johdosta. Hänellä ei ole oikeutta saada B:n osuutta korvauksesta. Oikeusjärjestys ei suojaa perusteettoman edun saajaa, eikä ole mitään oikeudellista perustetta, jonka vuoksi virheellisesti maksetun korvauksen tulisi jäädä A:n hyödyksi ja vakuutusyhtiön tappioksi. Yhtiö katsoo, että A:n tulee palauttaa vakuutusyhtiölle sen maksama ylimääräinen osuus 1.482,00 euroa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Vakuutusyhtiö on maksanut ajoneuvosta lunastuskorvauksen kokonaisuudessaan osaomistaja A:lle ja sen lisäksi 1.482 euron korvausosuuden osaomistaja B:lle. Osapuolten selostusten perusteella on riidatonta, että lunastuskorvauksen maksaminen kokonaisuudessaan A:lle johtui vakuutusyhtiön virheestä. Riitaa on siitä, onko vakuutusyhtiöllä oikeus vaatia A:ta palauttamaan saamansa ylimääräinen korvausosuus 1.482 euroa vai jääkö se vakuutusyhtiön vahingoksi.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 71 §:n mukaan jos vakuutuksenantaja suorittaa vakuutuskorvauksen tai henkilövakuutuksen takaisinostoarvon jollekin muulle kuin sille, jolla on oikeus vakuutuskorvaukseen tai takaisinostoarvoon, vakuutuksenantaja on kuitenkin täyttänyt velvollisuutensa, jos se on maksua suorittaessaan noudattanut olosuhteiden vaatimaa huolellisuutta.

Tapaukseen sovellettavien autovakuutusehtojen kohdan 4.12.3.4.3 B mukaan jos ehtokohdan määräykset uusarvolunastuksesta eivät täyty, auto lunastetaan välittömästi sillä ennen vahinkoa olleesta käyvästä arvosta korotettuna 30 %:lla, jos korjauskustannusten arvioitu määrä on yli 60 % ajoneuvon käyvästä arvosta.

Korvauksena suoritetaan kuitenkin enintään uuden samanlaisen auton käteismyyntihinta vahinkohetkellä tai kun sellainen viimeksi on ollut myynnissä. Käytettynä hankitusta autosta ei korvata kuitenkaan enempää kuin sen hankintahetken käypä arvo.

Asian arviointi

Vakuutussopimuslain mukaan kullakin vakuutetulla on itsenäinen oikeus vakuutustapahtuman johdosta suoritettavaan korvaukseen. Se, mitä velkasuhteita A:n ja B:n välillä on vallinnut, ei vaikuta lain ja vakuutussopimuksen määräyksiin vakuutetuista ja vakuutusyhtiön maksuvelvollisuudesta. Kun vakuutusyhtiö on tässä maksanut osan korvauksesta väärälle henkilölle, yhtiön asemaa on nyt tarkasteltava vakuutussopimuslain 71 §:n perusteella.

Vakuutussopimuslain 71 §:n esitöissä todetaan, että jos väärälle henkilölle korvausta maksanut vakuutusyhtiö ei ole noudattanut olosuhteiden vaatimaa huolellisuutta, sen on suoritettava vakuutuskorvaus uudelleen suoritukseen oikeutetulle henkilölle. Perusteettoman edun palauttamista koskevat oikeusperiaatteet johtavat siihen, että vakuutusyhtiöllä on oikeus saada suoritus takaisin suorituksen väärin perustein saaneelta henkilöltä.

Tässä tapauksessa vakuutusyhtiö on korvauskäsittelynsä virheellisyyden vuoksi joutunut maksamaan B:lle tämän vaatiman korvausosuuden sen lisäksi, että yhtiö oli jo maksanut korvaussumman kokonaisuudessaan A:lle. Yhtiö on siten mak­sanut ajoneuvosta korvausta 1.482,00 euroa enemmän kuin mikä oli vakuutusehtojen mukaisen vakuutuskorvauksen määrä, ja A:lle on jäänyt 1.482,00 euroa sellaista vakuutuskor­vausta, joka vakuutusyhtiön olisi kuulunut maksaa B:lle.

Voimassa olevan oikeuden mukaan aiheettomat ja ylisuuret maksusuoritukset on lähtökohtaisesti oikaistava. Tällöin puhutaan perusteettoman edun palauttamisesta, kuten edellä selostetuista vakuutussopimuslain 71 §:n esitöistäkin ilmenee. Näissä tilanteissa on tyypillistä, että virhemaksu perustuu jonkinlaiseen erehdykseen tai huolimattomuuteen. Saaja on kuitenkin velvollinen palauttamaan ne suoritukset, joilta puuttuu oikeudellinen peruste.

Vakuutusyhtiöllä on näin ollen oikeus vaatia A:ta palauttamaan se vakuutuskorvausosuus, joka olisi tullut alun perinkin maksaa B:lle. Asiassa ei ole esitetty perusteita sovitella edunpalautusvelan määrää.

Selvyyden vuoksi lautakunta toteaa vielä, että vakuutusyhtiön yhteydenotto A:han ennen uutta maksusuoritusta B:lle ja takaisinperintään ryhtymistä olisi epäilemättä helpottanut syntyneen tilanteen ratkaisemista molempien osapuolten kannalta. Tästä riippumatta vakuutusyhtiöllä kuitenkin on oikeus vaatia erheellisesti maksamansa määrä A:lta, eikä yhtiö ole lain mukaan velvollinen maksamaan rahallista korvausta mielipahasta tai vastaavasta haitasta.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiöllä on oikeus vaatia A:lta virheellisesti maksetun vakuutuskorvausosuuden eli 1.482,00 euron palauttamista. Yhtiö ei ole velvollinen maksamaan A:lle vahingonkorvausta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Melander

Sihteeri Raulos

Jäsenet:

Rantala

Sario

Uimonen

Vaitomaa