Vahinkoilmoituksen mukaan vakuutuksenottajan poika oli 22.1.2005 vakuutuksenottajan Opel Calibra –henkilöautoa (vm. 1991) kuljettaessaan menettänyt auton hallinnan loivassa kaarteessa. Auto ajautui lumipenkalle, jossa se pyörähti katon kautta ympäri ja palasi sitten takaisin renkailleen. Vahinko sattui lauantaiaamuna klo 05.00.

 

 

Vakuutusyhtiö toteaa kysyneensä vahingosta paikalliselta poliisilta. Saadun tiedon mukaan poliisi on tehnyt vahinkopaikalla varmistustehtävän ilmeisesti sivullisen ilmoituksen perusteella samana päivänä klo 09.21. Poliisi on tällöin todennut paikalla vakuutuksenottajan auton kolaroituna.

 

Vakuutusehtojen mukaan vakuutetun tulee mahdollisuuksiensa mukaan osallistua tieliikenteestä annettujen säännösten mukaisesti vahingon selvittelyyn sekä myötävaikuttaa vahingon todellisen syyn ja aiheuttajan selville saamiseen. Vakuutettu ei saa poistumalla vahinkopaikalta, nauttimalla vahingon jälkeen alkoholia tai huumausaineista taikka muulla tavoin vaikeuttaa vahingon selvittämistä. Vakuutusyhtiö viittaa vahingon jälkeen vilpillisesti annettuja vääriä tietoja koskevaan vakuutussopimuslain pykälään ja samastamissäännöksiin.

 

Vakuutusyhtiö toteaa, että poliisi on saanut tiedon tapahtumasta vasta sivullisen henkilön ilmoittamana. Vakuutusyhtiö ei ole saanut selvitystä esimerkiksi siitä, oliko autossa kuljettajan lisäksi muita henkilöitä sekä miksi ja miten kuljettaja poistui vahinkopaikalta. Vakuutusyhtiö katsoo, että kuljettajan poistuminen vahinkopaikalta ja hänen laiminlyöntinsä osallistua vahingon selvittelyyn on merkityksellinen seikka vakuutusyhtiön vastuun selvittämisen kannalta. Tämän vuoksi vakuutusyhtiö alentaa korvausta 1/3:lla.

 

 

Vakuutuksenottaja pyytää asiassa Vakuutuslautakunnan lausuntoa siitä, onko vakuutusyhtiö oikeutettu alentamaan vakuutuskorvausta 1/3:lla.

 

Vakuutuksenottaja toteaa, että vahingon sattuessa auto oli hänen pojallaan luvallisesti käytössä. Vahinko sattui lauantaiaamuna noin klo 05.00, ja poliisi on kertonut käyneensä paikalla klo 09.21. Poliisi ei ilmoittanut havainneensa paikalla erityistä tutkintatarvetta. Poliisi soitti vakuutuksenottajalle kysyäkseen auton kuljettajasta ja mahdollisesta kännykkänumerosta. Poliisi ilmoitti samalla, että auto pitäisi heti siirtää paikalta pois, koska ohikulkijat soittelevat siitä.

 

Vakuutuksenottajalle asia tuli yllätyksenä. Hän oli olettanut, että hänen poikansa ei ole vielä palannut kotiin, koska auto ei ollut tavanomaisella paikallaan pihalla vakuutuksenottajan herättyä. Poliisi soitti myös vakuutuksenottajan pojalle ja selvitteli tämän kanssa tapahtumien kulkua. Asia päättyi siihen, että poika ei saanut sakkoja eikä asiassa tehty jatkotutkimuksia.

 

Tapahtumahetkellä oli voimakas lumipyry ja auraamattomalla tiellä oli lunta 5 – 15 cm. Ajorata oli siis kokonaan valkoinen, jolloin lienee vaikea arvioida ajaako tiellä vai penkan puolella.

 

Se, ettei poika ilmoittanut heti tapahtumasta vakuutuksenottajalle tai isälleen johtui siitä, että pojan mukaan kyseiseen aikaan aamulla, sysipimeällä, pyrykelillä ei kannattanut tehdä asialle mitään. Matkaa vahinkopaikalta kotiin on vain pari kilometriä. Vakuutuksenottajan poika ei ollut loukkaantunut onnettomuudessa. Auto oli pyörillään lumipenkan takana leveällä varalaskupaikalla, eikä se vaarantanut muuta liikennettä. Autossa ei ollut varastettavaa irtainta. Muun liikenteen kannalta turvallisinta oli hinata auto vahinkopaikalta aamun valjettua, kuten sitten meneteltiinkin.

 

 

Vakuutusyhtiö viittaa korvauspäätökseensä ja katsoo, ettei asiassa ole näytetty, että samastettava kuljettaja olisi antanut vakuutusyhtiölle vilpillisesti vääriä tietoja. Kuljettaja on kuitenkin poistumalla vahinkopaikalta ja jättämällä kertomatta vahinkotapauksesta kenellekään antanut vakuutusyhtiön vastuun selvittämisen kannalta niin puutteelliset tiedot, että korvausta vakuutusehtojen mukaan oli syytä alentaa.

 

 

Vakuutussopimuslain 3 § mukaan sopimusehto, joka poikkeaa tämän lain säännöksistä muun vakuutetun tai vakuutuskorvaukseen oikeutetun kuin vakuutuksenottajan vahingoksi, on mitätön.

 

Sopimusehto, joka poikkeaa tämän lain säännöksistä vakuutuksenottajan vahingoksi, on mitätön kuluttajaa kohtaan sekä sellaista elinkeinonharjoittajaa kohtaan, joka huomioon ottaen hänen elinkeinotoimintansa laatu ja laajuus sekä olosuhteet muutoin on vakuutuksenantajan sopijapuolena rinnastettavissa kuluttajaan. Mitä tässä momentissa säädetään, ei koske ryhmävakuutusta.

 

Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, ei koske luottovakuutusta, elinkeinonharjoittajan ottamaa meri- tai muuta kuljetusvakuutusta eikä elinkeinonharjoittajan ottamaa vakuutusta, jonka kohteena on ilma-alus.

 

Lain 33 §:n mukaan mitä edellä säädetään vakuutetusta, kun kysymys on vakuutustapahtuman aiheuttamisesta, suojeluohjeiden noudattamisesta tai pelastamisvelvollisuudesta, sovelletaan vastaavasti henkilöön:

1)   joka vakuutetun suostumuksella on vastuussa vakuutuksen kohteena olevasta moottorikäyttöisestä tai hinattavasta ajoneuvosta, aluksesta taikka ilma-aluksesta;

2)   joka omistaa vakuutetun omaisuuden yhdessä vakuutetun kanssa ja käyttää sitä yhdessä hänen kanssaan; tai

3)   joka asuu vakuutetun kanssa yhteisessä taloudessa ja käyttää vakuutettua omaisuutta yhdessä hänen kanssaan.

 

Mitä edellä säädetään vakuutetusta, kun kysymys on suojeluohjeiden noudattamisesta, sovelletaan vastaavasti henkilöön, jonka tehtävänä vakuutuksenottajaan olevan työ- tai virkasuhteen perusteella on huolehtia suojeluohjeiden noudattamisesta.

Lain 69 §:n mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

 

Lain 72 §:n mukaan jos korvauksen hakija on vakuutustapahtuman jälkeen vilpillisesti antanut vakuutuksenantajalle vääriä tai puutteellisia tietoja, joilla on merkitystä vakuutustapahtuman ja vakuutuksenantajan vastuun selvittämisen kannalta, voidaan hänen korvaustaan alentaa tai se evätä sen mukaan kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista.

 

Tapaukseen sovellettavien autovakuutuksen ehtojen kohdan 10.10.1 mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutusyhtiölle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutusyhtiön vastuun selvittämiseksi. Tällaisia asiakirjoja ja tietoja ovat esimerkiksi ne, joiden avulla voidaan todeta, onko vakuutustapahtuma sattunut, kuinka suuri vahinko on syntynyt ja kenelle korvaus on suoritettava. Korvauksen hakija on velvollinen hankkimaan ne selvitykset, jotka ovat parhaiten hänen saatavissaan ottaen kuitenkin huomioon myös vakuutusyhtiön mah­dollisuudet hankkia selvitystä.

 

Tarpeellisia selvityksiä ovat mm.

1.      korvauksen hakijan kirjallinen vahinkoilmoitus

2.      varkaus-, ilkivalta-, hirvi- ja petosvahingoissa jäljennös poliisiviranomaiselle tehdystä ilmoituksesta

3.      kauppalasku, kuitti tai muu luotettava selvitys aiheutuneen vahingon määrän selvittämistä varten.

 

Vakuutetun tulee mahdollisuuksiensa mukaan osallistua tieliikenteestä annettujen säännösten mukaisesti vahingon selvittelyyn sekä myötävaikuttaa vahingon todellisen syyn ja aiheuttajan selville saamiseen. Vakuutettu ei saa poistumalla vahinkopaikalta, nauttimalla vahingon jälkeen alkoholia tai huumausaineita taikka muulla tavoin vaikeuttaa vahingon selvittämistä.

 

Vakuutusyhtiölle on varattava tilaisuus tarkastaa vaurioitunut ajoneuvo ennen kuin sitä ryhdytään korjaamaan.

 

Vakuutusyhtiö ei ole velvollinen suorittamaan korvausta ennen kuin se on saanut edellä mainitut selvitykset.

 

Jos korvauksen hakija on vakuutustapahtuman jälkeen vilpillisesti antanut vakuutusyhtiölle vääriä tai puutteellisia tietoja, joilla on merkitystä vakuutustapahtuman ja vakuutusyhtiön vastuun selvittämisen kannalta, voidaan korvausta alentaa tai se evätä sen mukaan, kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista.

 

Vakuutuslautakunta toteaa, että onnettomuuteen joutunut auto oli vahinkohetkellä luvallisesti vakuutuksenottajan pojan käytössä. Poika voidaan näin ollen samastaa vakuutuksenottajaan. Täysistuntolausuntoonsa VKL 700/95 viitaten Vakuutuslautakunta toteaa kuitenkin, että vakuutussopimuslain mukaan samastus voidaan tehdä vain sikäli, kuin kyseessä on vakuutustapahtuman aiheuttaminen, suojeluohjeiden noudattaminen tai pelastamisvelvollisuus. Vakuutussopimuslain 33 § on tältä osin tyhjentävä, eikä samastamista voida tehdä muiden vakuutetun velvollisuuksien osalta. Vakuutussopimuslain 3 §:n perusteella vakuutusehto, jonka mukaan samastus voida tehdä muidenkin kuin vakuutussopimuslain 33 §:ssä nimenomaan lueteltujen velvollisuuksien osalta, on vakuutuksenottajana olevaa kuluttajaa kohtaan mitätön.

 

Tässä tapauksessa vakuutusyhtiö ei ole korvauksen alentamisperusteena vedonnut vilpilliseen väärien tietojen antamiseen vahingon jälkeen. Vakuutuksenottajaan samastettavan pojan laiminlyöntiä osallistua vahingon selvittelyyn on näin ollen tarkasteltava vakuutussopimuslain 69 §:ssä asetettujen velvollisuuksien laiminlyöntinä. Edellä todetun perusteella samastamista ei kuitenkaan voida tehdä vakuutussopimuslain 69 §:ssä tarkoitettujen velvollisuuksien osalta, eikä vakuutusyhtiö tämän vuoksi voi alentaa vakuutuksen­ottajalle maksettavaa korvausta vakuutuksenottajaan samastettavan pojan 69 §:n vastaisen menettelyn perusteella.

 

Täysistuntolausuntoonsa VKL 852/96 viitaten lautakunta toteaa vielä, että vakuutussopimuslain 69 §:n mukaisten velvollisuuksien laiminlyönnin perusteella vakuutusyhtiöllä ei muutenkaan olisi oikeutta alentaa korvausta, koska lain mukaan 69 §:ssä tarkoitettujen selvittelyvelvoitteiden laiminlyönnin seurauksena ei ole korvauksen alentaminen tai epääminen.

 

Näillä perusteilla Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö maksaa vakuutuksenottajalle autosta sovitun lunastuskorvauksen alentamattomana.

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Routamo ja jäsenet Tuomela, Laapotti ja Uimonen. Sihteerinä toimi Raulos.