Vakuutusyhtiö antoi vakuutukselle vuosittain eläkkeen määrää korottavia nk. asiakashyvityksiä. Joulukuussa 2005 vakuutetulle lähettämällään tiedotteella, joka koski 1.1.2006 lukien maksettavaa eläkettä, vakuutusyhtiö kuitenkin ilmoitti, että vakuutukseen ei tässä vuodenvaiheessa annetakaan asiakashyvitystä. Siten eläkkeen määrää ei korotettu.

 

Vakuutettu pyytää lausuntoa siitä, onko vakuutusyhtiön menettely vanhuuseläkkeen asiakashyvityksen määrittelyssä vuodelle 2006 ollut laillista ja hyvän vakuutustavan mukaista. Eläkkeen ilmoitetaan vastaavan maksettuja vakuutusmaksuja ja niihin annettuja sekä annettavia asiakashy­vityksiä (vakuutusehtojen kohta 6.1). Vakuutusehtojen kohdan 7.1 mukaan kertynyttä etuut­ta korotetaan vuosittain kalenterivuoden ensimmäisenä päivänä annettavalla hyvityk­sellä, jonka suuruuden päättää vakuutusyhtiön hallitus.

 

Vakuutettu ymmärtää vakuutusyhtiön joulukuussa 2005 lähettämän ilmoituksen niin, että yhtiö ei halua maksaa eläkkeeseen mitään korotusta, vaikka elinkustannukset nousevat vuosittain inflaation tahdissa, viime vuonna noin 2 %. Onko pääteltävissä, että vakuutusyhtiö on sijoitustoiminnassaan onnistunut niin huo­nosti, että se vakuutettujen varoja hallinnoidessaan ei ole kyennyt saamaan niille edes laskuperustekoron suuruista vuotuista tuottoa? Vai onko niin, että vakuutusyhtiö, vaikka sen omat varat ovat koko sijoitusomaisuudesta vain murto-osa, haluaa kaa­pata lähes kaiken sijoitustuoton itselleen jakaakseen sen aikanaan osakkeenomistajilleen osinkoina?

 

Jättäessään eläkkeeseen oikeutetut ilman luvattuja, vuotuisia asiakashyvityksiä, jotka on tarkoitettu säilyttämään eläkkeiden reaalinen ostoarvo inflaation vaikutusta vastaan, vakuutusyhtiö ei noudata vakuutussopimuksessa antamaansa sitoumusta. Vakuutettu pyytää tutkimaan, onko vakuutusyhtiö määritellyt vanhuuseläkkeen suuruuden 1.1. 2006 alkaen voimassa olevan vakuutuksen ehtojen mukaisesti, mutta vakuutusyhtiölain 13 luvun 3 § :ssä tarkoitetun kohtuusperiaatteen vastaisesti, kun ehdoissa mainittua, kalenterivuoden ensimmäisenä päivänä annettavaa hyvitystä ei ole lainkaan annettu. Onko hyvän vakuutustavan ja kohtuusperiaatteen mukaista jättää eräät korvauksensaajat ilman asiakashyvitystä, vaikka julkisuudessa yhtiö kertoo saavuttaneensa vuonna 2005 sijoitustoiminnassaan yli 10 %:n vuotuisen nettotuoton ja esimerkiksi saman yhtiön myöntämässä toisessa vapaaehtoisessa eläkevakuutuksessa eläkettä korotettiin 1.1.2006 alkaen 0,5 %:n asia­kashyvityksellä?

 

Vakuutusyhtiö viittaa vakuutusehtoihin, joiden mukaan kertynyttä etuutta korotetaan vuosittain kalenterivuoden ensimmäisenä päivänä annettavalla hyvityksellä. Hyvitykset päättää vakuutusyhtiön hallitus.

 

Vuonna 1987 on hyvityksille vielä haettu sosiaali- ja terveysministeriön vahvistus. Sosiaali- ja terveysministeriö on 31.3.1995 asti vahvistanut henkivakuutusyhtiöiden laskuperusteet ja yhtiön antaman asiakashyvityksen yhtiöiden tekemien esitysten pohjalta. Tämän jälkeen jokaisen henkivakuutusyhtiön hallitus on vahvistanut yhtiön laskuperusteet ja maksettavien asiakashyvitysten määräytymisperusteet ja tason. Nämä tiedot sisältävät laskuperusteet toimitetaan vuosittain etukäteen Vakuutusvalvontavirastolle tiedoksi.

 

Vakuutusyhtiö kiistää sitoutuneensa tiettyyn asiakashyvityksen tasoon. Vakuutusehtojen mukaan asiakashyvitys/indeksi vahvistetaan vuosittain.

Asiakashyvitykset riippuvat mm. vakuutuksen laskuperustekorosta. Vakuutusyhtiön hallitus on päättänyt, että yksilölliselle eläkevakuutukselle 1.1.2006 annettava asiakashyvitys on 0, jos vakuutuksen laskuperustekorko on 4,5 %.

 

Vakuutusyhtiölain mukaisesti vakuutusyhtiön on asiakashyvityksiä antaessaan noudatettava kohtuusperiaatetta. Lisäetujen antamisessa on kohtuullisessa määrin otettava huomioon muun muassa, mistä sopimuksista ylijäämää on muodostunut ja kuinka paljon. Asiakashyvitykset eivät saa vaarantaa yhtiön vakavaraisuutta ja mahdollisuutta huolehtia velvoitteistaan tulevaisuudessa. Asiakashyvitysten taso on pyrittävä pitämään vuodesta toiseen tasaisena.

 

Vakuutetun säästöille on maksettu 4,5 prosentin laskuperustekorko, joka on nykyiseen korkotasoon nähden niin korkea, että mahdollisena lisähyvityksenä maksettavaa asiakashyvitystä ei sen lisäksi ole enää ollut mahdollisuus hyvittää. Vakuutetun viittaama toinen vakuutus on perustekorkoinen ryhmäeläkevakuutus, jossa hän ei ole tai ole ollut vakuutettuna. Perustekorkoiselle ryhmäeläkevakuutukselle 1.1.2006 annettava asiakashyvitys on 0,5 %, mutta sen laskuperustekorko on alhaisempi kuin 4,5 %.

 

Kysymyksessä olevaan eläkevakuutukseen sovellettavien 1.1.1999 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 6.1 mukaan eläkkeen ja henkivakuutusturvan määrät vastaavat maksettuja vakuutusmaksuja ja annettuja hy­vityksiä. Selvityshetkellä voimassa olleet eläkkeen ja henkivakuutusturvan määrät ilmenevät vakuutuksenottajalle toimitetusta vakuutusturvaa koskevasta selvityksestä.

 

Vakuutusehtojen kohdan 7, ”Hyvitykset” alakohdan 7.1 mukaan kertynyttä etuutta korotetaan vuosittain kalenterivuoden ensimmäisenä päivänä annettavalla hyvityksellä, jonka suuruuden päättää vakuutusyhtiön hallitus. Alakohdan 7.2 mukaan viimeksi kuluneen kalenterivuoden vakuutusmaksun osalta hyvitys on niin monta 12-osaa täydestä hyvityksestä kuin kyseisen etuuden osa on ollut voimassa täysinä kuukausina.

 

Erimielisyys koskee vakuutetun oikeutta saada vakuutusyhtiöltä asiakashyvitystä eläkevakuutuksessa sovitun 4,5 %:n suuruisen nk. laskuperustekoron lisäksi. Vakuutetun oikeus asiakashyvitykseen määräytyy ensisijaisesti sen mukaan, mitä asiasta on sopimusosapuolten kesken sovittu eläkevakuutukseen sovellettavissa sopimusehdoissa.

 

Vakuutusyhtiön eläkevakuutuksesta antaman 16.5.1988 päivätyn vakuutuskirjan mukaan vakuutuksen perusteella maksettavat etuudet määräytyvät maksettujen vakuutusmaksujen ja sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamien perusteiden mukaisesti. Vakuutuksessa noudatettavien 1.1.1999 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 7.1 perusteella eläkettä korotetaan vuosittain annettavalla hyvityksellä, jonka suuruuden päättää vakuutusyhtiön hallitus.

 

Lautakunta toteaa, että vakuutusehtojen kohdan 7.1 mukaan eläkkeen määrää korottavat nk. asiakashyvitykset annetaan ja niiden suuruudesta päätetään vuosittain. Vakuutusehtojen voimaan tullessa voimassa olleen lainsäädännön mukaisesti hyvitysten määrän on vuosittain vahvistanut sosiaali- ja terveysministeriö. Vahvistamisesta on luovuttu vakuutusyhtiölain muutoksella, joka on tullut voimaan 1.4.1995, minkä jälkeen asiakashyvityksen suuruudesta on vuosittain päättänyt vakuutusyhtiön hallitus.

 

Näin ollen vakuutusyhtiö ei ole antanut eläkevakuutuksen sopimusehdoissa sitoumusta kiinteän laskuperustekoron lisäksi maksettavien asiakashyvitysten vähimmäismäärästä. Myöskään asiakashyvityksen saamista jonakin tiettynä ajanjaksona tai tiettyä ajanjaksoa kohti ei ole sopimuksessa taattu. Sen sijaan asiakashyvityksen saaminen riippuu vakuutusyhtiön toiminnan tuloksesta ja sen maksamista rajoittavat vakuutusyhtiölaissa asetetut vakavaraisuusvaatimukset.

 

Vakuutusyhtiölain henkivakuutusta koskevan 13 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan (laki 17.3.1995/389) päätettäessä lisäetujen antamisesta sellaisille vakuutuksille, joille on vakuutussopimuksessa annettu oikeus vakuutusten tuottaman ylijäämän perusteella mahdollisesti annettaviin lisäetuihin, on kohtuullisessa määrin otettava huomioon sekä näille vakuutuksille annettavien lisäetujen kokonaismäärän että niiden jakautumisen osalta näiden vakuutusten tuottaman ylijäämän määrä ja muodostumistapa. Lisäedut eivät saa vaarantaa yhtiön 11 luvun mukaan määräytyvien vakavaraisuusvaatimusten täyttymistä tai lisäetujen tason jatkuvuutta.

 

Lisäetujen, eli tässä tapauksessa eläkkeen määrää korottavien asiakashyvitysten, yleiseen myöntämistasoon vaikuttavia perustekijöitä ovat siten vakuutusyhtiön vakavaraisuus ja velvoite lisäetujen tason jatkuvuuteen. Asiakashyvitysten antamisen ensisijaisena tarkoituksena ei ole vakuutetun esittämä eläkkeen reaaliarvon turvaaminen inflaatiota vastaan.

 

Ratkaistaessa, miten lisäetuihin käytettävissä olevat varat on jaettava erityyppisille vakuutuksille, on lain mukaan otettava huomioon vakuutusten tuottaman ylijäämän määrä ja muodostumistapa. Vakuutussäästöille maksettavan tuoton määräytymisessä vakuutuksenottajan asema ja oikeudet eroavat siten esimerkiksi rahastosäästäjän asemasta.

 

Sanotuista syistä asiassa on otettava huomioon vakuutusyhtiön eläkevakuutussopimuksessa antama sitoumus maksaa vakuutukselle alentuneesta yleisestä korkotasosta huolimatta joka tapauksessa kiinteää 4,5 %:n korkoa. Vakuutusalalla muodostuneessa vakiintuneessa käytännössä on pyritty saman vakuutuslajin sisällä pääsääntöisesti aina vakuutuksenottajien saaman kokonaistuoton tasaamiseen edellyttäen, etteivät vakuutusten laskuperusteet merkittävästi eroa toisistaan kustannuskuormituksen tms. tekijöiden osalta.

 

Lain ja sopimusehtojen mukaan vakuutusyhtiöllä on oikeus itsenäisesti päättää jakamiensa asiakashyvitysten tasosta. Vakuutusyhtiöiden on kuitenkin myös vuosittain lähetettävä vastuuvelan laskuperusteensa, joista asiakashyvitysten muodostumisen perusteet ilmenevät, tiedoksi valvovalle viranomaiselle eli Vakuutusvalvontavirastolle. Lautakunnan käytettävissä olevan selvityksen perusteella Vakuutusvalvontavirastolla ei ole ollut vakuutusyhtiön menettelyyn tältä osin huomautettavaa.

 

Selostamillaan perusteilla lautakunta katsoo, että vakuutetulle ei ole eläkevakuutussopimuksen nojalla taattu oikeutta määrätyn suuruiseen vuotuiseen asiakashyvitykseen kaikilta sopimusvuosilta, vaan hyvitystä ei välttämättä joka vuosi makseta. Lautakunta ei ole myöskään voinut todeta, että vakuutusyhtiö olisi menetellyt eläkevakuutuksen sopimusehtojen tai vakuutusyhtiölain 13 luvun 3 §:n kohtuusperiaatteen vastaisesti päättäessään vuonna 2005 olla antamatta vakuutetun eläkevakuutukselle eläkkeen määrää korottavaa asiakashyvitystä. Näin ollen lautakunta pitää vakuutusyhtiön menettelyä lain ja vakuutussopimuksen ehtojen mukaisena.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Hemmo, jäsenet Helle, Korpiola ja Koskiniemi sekä varajäsen Lehti. Sihteerinä toimi Isokoski.

 
VAKUUTUSLAUTAKUNTA