Tapahtumatiedot

A:n omistamassa vuonna 1955 rakennetussa puolitoistakerroksisessa omakotitalossa (kerrosala 126 m²) sattui 23.2.2012 palovahinko. Rakennus oli vakuutettu palovahinko-osan sisältävällä täysarvovakuutuksella. Irtaimisto oli vakuutettu täysarvovakuutuksella, jonka enimmäiskorvausmäärä oli 33 236,99 euroa.

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiön korvauslaskelman mukaan rakennuksen jälleenhankinta-arvo oli 152 093,16 euroa. Laskelman mukaan rakennuksen päivänarvoprosentti oli 42 prosenttia ja päivänarvo 63 879,13 euroa. Rakennuksen vahinkoprosentti oli laskelman mukaan 61 prosenttia. Korvauslaskelman mukaan jälleenhankinta-arvon mukainen vahingon määrä oli 92 776,83 euroa ja sen mukainen jäännös­arvo 59 316,33 euroa. Vahingon määrä päivänarvon mukaan (vahingon määrä x päivänarvoprosentti) oli 38 966,27 euroa.

Vakuutusyhtiö ja A ovat allekirjoittaneet 23.3.2012 Sopimus esinevahingon määrästä -nimisen asiakirjan. Sen mukaan kertakorvaus asuinrakennuksen palovahingoista oli 41 000 euroa. Kertakorvaus palossa tuhoutuneesta koti-irtaimis­tosta oli asiakirjan mukaan 31 000 euroa ja korvaus asumisen keskeytymisestä 3 200 euroa. Asiakirjan mukaan korvauksesta vähennetään 350 euron omavastuu, jolloin korvaus on yhteensä 74 850 euroa. Vakuutusyhtiö suoritti A:lle korvausta edellä todetun mukaisesti. Tilitetystä korvauksesta vähennettiin 5 000 euron ennakkokorvaus.

Valitus

A:n valituksen mukaan rakennuksen vahinkoprosentti on laskettu liian pieneksi. Lattioita paloi ja niitä jouduttiin purkamaan. Välikatot paloivat ja niitä jouduttiin repimään auki. Portaat paloivat huonoon kuntoon. Palo alkoi hormin alaosasta, joten piippu vaurioitui alaosastaan ja meni käyttökelvottomaksi. Lisäksi joka paikassa oli nokea, savuvahinkoja ja sen vuoksi niissä oli kitkerä haju, joka ei lähde pois korjaustoimenpiteillä. Tuho oli täydellinen. Rakennuksella ei ole jäännösarvoa. Se on palojätettä. Vastineessa kerrotaan muiden vakuutusyhtiöiden korvauskäytännöistä ja arvostellaan tämän vakuutusyhtiön toimintaa.

Vakuutusyhtiö ei ole suorittanut korvausta omista töistä, kuten irtaimiston luetteloinnista, tuhoutuneen rakennuksen purkukustannuksista ja palopaikan siivouksesta. Korvausta täysin tuhoutuneesta rakennuksesta tulee suorittaa 63 879,13 euroa. Irtaimiston luettelointiin, jäännösten purkuun ja palopaikan siivoukseen käytetystä ajasta tulee suorittaa työtuntien mukainen korvaus. Töihin on käytetty 200 miestyötuntia. Traktoreilla tunteja on tehty yhteensä 40, kaivinkoneella 14, pyöräkuormaajalla 10 ja metsätraktorilla 16 tuntia.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiön vastineen mukaan A on kertonut, että talo on valmistunut vuonna 1955 ja sen taloussiipi vuonna 1974. Ikkunat oli uusittu noin 15 vuotta sitten ja sauna ja pesuhuone remontoitu noin 10 vuotta sitten. Yhtiön mukaan A:lle on hyvin varhaisessa vaiheessa kerrottu rakennuksen korvauksen osalta vakuutusehtojen jälleenhankinta-arvon sekä päivänarvon perusperiaate ja todettu, että tämän kohteen osalta päivänarvo on alle 50 prosenttia jälleen­hankinta-arvosta eli kotivakuutuksen perusteella ei ole mahdollista korvata uuden asuinrakennuksen rakentamiskustannuksia eikä korkeaksi kohoavia korjauskustannuksiakaan kokonaisuudessaan. Valituksessa ei tuoda esiin, että rakennuksen päivänarvo ei olisi korvauslaskelmassa osoitettu 42 %.

Jäännösarvoa koskeva vaatimus

Vastineen mukaan vahinkoarviossa tulisijojen ja piipun vahinkoprosentiksi on määritelty 20 prosenttia. Pelastuslaitoksen lausunnon mukaan palo on syttynyt makuu­huoneen lattiarakenteisiin savupiipun ilmahormin kautta olleesta kanavasta. Savuhormi on jostakin syystä ollut alun perin välipohjan kohdalta yhdistettynä ilmahormiin. Ilmahormiin on päässyt ilmeisesti nuohousjätettä nuohouksen yhteydessä ja tämä on kytenyt ilmahormin alaosassa ja tästä päässyt aiheuttamaan palon lattian eristetilassa. Itse savupiippu ei ole palon takia tuhoutunut. Tulisijojen ja piipun osalta vahinkoprosentti on määritetty asianmukaisesti.

Yläkerran portaat ovat vahingoittuneet yläosastaan, ulkoportaissa ei ole palo-vaurioita. Välipohjaan, väliseiniin ja ulkoseinien sisäpuolisiin osiin ja lämpöeristeiden vaihtamiseen on vahinkoarviossa arvioitu vahinkoprosentiksi 50 prosenttia, joka on oikea vahinkoprosentti. Yhtiö viittaa kohteesta otettuihin valokuviin.

Vakuutusyhtiö toteaa vastineessaan korvauslaskelmasta, että vahingon määrä päivänarvon mukaan on laskettu päivänarvoprosentin (42 prosenttia) mukaisena osuutena jälleenhankinta-arvon määrästä (92 776,83 euroa) ja se on 38 966 euroa. Vahingon määrä jälleenhankinta-arvon mukaan on vahinkoprosentin (61 prosenttia) mukainen osuus jälleenhankinta-arvosta (152 093,16 euroa). Jäännösarvo on jälleenhankinta-arvon ja vahingon määrän erotus. Korvauksessa huomioitu jäännösarvo on päivänarvon (42 prosenttia) mukainen osuus jälleenhankinta-arvon mukaisesta jäännösarvosta eli 59 316,33 eurosta.

Jos omaisuuden päivänarvo vahinkohetkellä on vähemmän kuin puolet sen jälleenhankinta-arvosta, on vahingon määrä vakuutusehtojen mukaan omaisuuden päivänarvo vähennet­tynä mahdollisella jäännösarvolla. Ehtojen mukaan jos vahingoittunut omaisuus voidaan korjata, vahingon määrä on korjauskustannukset, kuitenkin enintään omaisuuden jäännösarvolla. Korvauslaskelma huomioi jäännösarvon vakuutusehtojen mukaisesti. Korvaussummaa on A eduksi vielä pyöristetty ylöspäin. A oli haluton korjauttamaan rakennusta, koska epäili mahdollisia hajuhaittoja isonkin remontin jälkeen.

Rakennuksen purku ja palopaikan siivous sekä irtaimiston luettelointi

Vastineen mukaan A:n ilmoittamista töistä muodostuisi oman työn korvausperusteen mukaan yhteensä 5 200 euron summa, kun 200 tuntia omaa työtä korvattaisiin kahdeksan euron tuntikorvauksen mukaan (1 600 euroa), 40 traktorityötuntia korvattaisiin 40 euron tuntikorvauksen mukaan (1 600 euroa) ja yhteensä 40 kaivonkone-, pyöräkuormaaja- ja metsätraktorityötuntia korvattaisiin 50 euron tuntikorvauksen mukaan (2 000 euroa).

A ei ole esittänyt dokumentteja todellisista kustannuksista. Korvauslaskelmassa on huomioitu arvioituina purku- ja raivauskustannuksina 9 000 euroa lisäyksenä rakennuksen uudishintaan. Vakuutusyhtiön mukaan A on kertonut kysyneensä purkuhintaa paikallisesta jäte­huoltoyrityksestä puhelimitse, jolloin ilman sen tarkempaa tutustumista kohteeseen arvioksi oli sanottu 20 000 euroa. Tämän jälkeen A:ta pyydettiin kysymään muitakin tarjouksia ja pyytämän tarjoajia tutustumaan kohteeseen. Seuraavalla kerralla he kertoivat toisen yrittäjän puhelimitse antaneen arvion olevan merkittävästi edullisempi. Koska näyttöä todellisista tarjouksista ei ollut, on asiassa päädytty kokemusperäisesti 9 000 euron arvioon.

A:lle on maksettu vakuutus­ehtojen mukainen korvaus ja työn osuus on huomioitu korvauslaskelmissa. Korvauslaskelma on annettu A:lle ja hän on allekirjoituksellaan hyväksynyt sopimuksen vahingon määrästä.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Vakuutusehdot

6 Korvaussäännökset

6.1 Eräiden korvaussäännöksissä käytettyjen termien merkitys

Jälleenhankinta-arvo

Omaisuuden jälleenhankinta-arvolla tarkoitetaan uuden saman­laisen tai lähinnä vastaavan omaisuuden hankintakustannusta.

Rakennuksen jälleenhankinta-arvoon sisältyvät myös vahingoit­tuneen rakennuksen purku- ja raivauskustannukset sekä sen tilal­le rakennettavan rakennuksen suunnittelukustannukset.

Jälleenhankinta-arvoon eivät sisälly lisäkustannukset, jotka aiheu­tuvat omaisuuden laatu- tai varustelutason parannuksista korja­uksen tai jälleenhankinnan yhteydessä, elleivät ne johdu lainsää­dännöstä tai viranomaisten antamista pakottavista määräyksistä. Viimeksi mainittuja lisäkustannuksia voi sisältyä jälleenhankinta-arvoon enintään 10 % vahingon määrästä.

Päivänarvo

Omaisuuden päivänarvolla tarkoitetaan rahamäärää, joka saadaan, kun jälleenhankinta-arvosta vähennetään, mitä omaisuus on arvossa menettänyt iän, käytön, käyttökelpoisuuden alenemisen tai muun sellaisen syyn johdosta.

Jäännösarvo

Omaisuuden jäännösarvolla tarkoitetaan omaisuuden arvoa välittömästi vakuutustapahtuman jälkeen arvioituna samojen perusteiden mukaan kuin välittömästi ennen vakuutustapahtumaa.

6.3 Korvattavan vahingon määrän laskeminen

6.3.1 Vahingon määrä jälleenhankinta-arvon mukaan

Vahingon määrä jälleenhankinta-arvon mukaan saadaan, kun omaisuuden jälleenhankinta-arvosta vähennetään mahdollinen jäännösarvo.

Jos vahingoittunut omaisuus voidaan korjata, vahingon määrä on korjauskustannukset, kuitenkin enintään omaisuuden jäännösar­volla vähennetty jälleenhankinta-arvo.

6.3.2 Vahingon määrä päivänarvon mukaan

Jos omaisuuden päivänarvo vahinkohetkellä on vähemmän kuin puolet sen jälleenhankinta-arvosta, on vahingon määrä omaisuu­den päivänarvo vähennettynä mahdollisella jäännösarvolla.

Jos vahingoittunut omaisuus voidaan korjata, vahingon määrä on korjauskustannukset, kuitenkin enintään omaisuuden jäännösar­volla vähennetty päivänarvo.

6.5 Korvauksen suorittaminen

Vahingoittunut omaisuus korvataan ensisijaisesti korjauttamalla vahingoittunut esine. Jos korjauskustannukset ylittävät näiden korvaussääntöjen mukaan määritellyn omaisuuden arvon, korva­us on kuitenkin enintään välittömästi ennen vakuutustapahtu­maa olleen omaisuuden arvon suuruinen.

Korjauskustannuksina korvataan ne kohtuulliset ja tarpeelliset kustannukset, jotka ovat syntyneet vahingoittuneen omaisuu­den saattamisesta vahinkoa edeltäneeseen kuntoon. Korjauksen yhteydessä tehdyistä perus- tai muista parannuksista synty­neitä kustannuksia ei korvata.--

Jälleenhankinta-arvon mukainen korvaus suoritetaan kahdes­sa erässä. Ensin suoritetaan päivänarvon mukainen korvaus. Lisäkorvauksena suoritetaan jälleenhankinta-arvon ja päivänar­von mukaisten korvausten erotus, jos vahingoittunut tai mene­tetty omaisuus joko korjataan tai samalle tontille tai tilalle raken­netaan kahden vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta, taikka irtaimen omaisuuden sijalle hankitaan uutta samanlaatuista ja samaan käyttöön tarkoitettua omaisuutta kuuden kuukauden kuluessa vakuutustapahtumasta.

Jos rakentaminen viivästyy viranomaisen toimenpiteen johdosta, viivästysaika lisätään edellä mainittuun aikaan.

Lisäkorvaus maksetaan, kun vakuutusyhtiö on saanut selvityksen edellä mainituista jälleenhankintatoimenpiteistä.

Ratkaisu

Tapauksessa on kysymys rakennuksen palovahingon määrästä. A on valituksessaan kiinnittänyt huomiota siihen, että vakuutusyhtiö on määritellyt talon vahinkoprosentin liian pieneksi. Lisäksi hän on vaatinut korvausta rakennuksen purkamisesta ja palopaikan siivouksesta sekä irtaimiston luetteloinnista.

Vakuutuslautakunnalle on toimitettu vakuutusyhtiön laatimat rakennuksen uudishintaa, nykyarvoa ja vahingoittumisastetta koskevat laskelmat. Lisäksi Vakuutuslautakunnalla on käytettävissä talosta tulipalon jälkeen otettuja valokuvia. Vakuutusyhtiön laatimien laskelmien lisäksi Vakuutuslautakunnalle ei ole esitetty tarkempaa selvitystä esimerkiksi siitä, mitä palossa vahingoittuneen talon korjaaminen olisi tullut maksamaan. Lautakunta arvioi tapauksessa vahingon määrää sille esitetyn selvityksen perusteella.

Vakuutusehtojen mukaan niissä tapauksissa, joissa vahingoittunut omaisuus voidaan korjata, vahingon määrä on korjauskustannukset. Sekä jälleenhankinta-arvon että päivänarvon mukaisissa korvauksissa vakuutusyhtiön korvausvastuu rajoittuu omaisuuden jäännösar­volla vähennettyyn arvoon.

Vakuutusyhtiö katsoo, että talo olisi voitu korjata palon jälkeen. A:n mukaan rakennusta ei olisi voinut korjata savuvahinkojen johdosta. Vakuutuslautakunta ei ole sille toimitettujen valokuvien tai muun selvityksen perusteella voinut todeta, että talo olisi palon jälkeen ollut korjauskelvoton. Omaisuuden jäännösarvo voidaan huomioida vahingon määrää laskettaessa.

Osavahinkoarvioissa vakuutusyhtiö on katsonut ulko- ja väliseinien sekä välipohjan vahingoittumisasteeksi 50 prosenttia. Yläpohjan vahingoittumisasteeksi on katsottu 30 prosenttia. Lautakunta pitää todennäköisenä ja selvitettynä, että näiden rakennusosien korjaaminen olisi talon kärsimien savuvahinkojen johdosta edellyttänyt laajempia korjaustöitä. Tämä huomioiden Vakuutuslautakunta harkitsee rakennuksen kokonaisvahinkoprosentiksi 65 prosenttia ja arvio vahingon määrää sen huomioiden.

Asiassa esitetystä selvityksestä ei ilmene, että rakennuksen laskennallinen jälleenhankinta-arvo olisi ollut suurempi kuin vakuutusyhtiön uudishintalaskelman mukainen 152 093,16 euroa. Tähän laskelmaan on sisällytetty myös A:n valituksessa tarkoitetut purku- ja raivauskulut 9 000 euron summalla. A ei ole osoittanut, että hänelle olisi aiheutunut purku- ja raivauskuluista 9 000 euroa suurempaa kulua. Irtaimiston luettelointiin liittyvän yksilöimättömän vaatimuksen osalta on kysymys vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle jäävästä kulusta.

Vakuutusyhtiö on katsonut, että talon päivänarvo on vahinkohetkellä ollut alle puolet sen jälleenhankinta-arvosta, ja ilmoittanut, että vahinko korvataan päivän­arvon mukaan. A ei ole valituksessaan suoraan esittänyt, että vahinko tulisi korvata jälleenhankinta-arvon mukaan. Vakuutusyhtiö on vastineessaan kiinnittänyt tähän seikkaan huomiota.

Kuluttaja-asiakkailta ei käytännössä voida odottaa samantasoista asiantuntemusta kuin vakuutusyhtiöiltä. Muun muassa Euroopan komission suosituksen, joka koskee tuomioistuinten ulkopuolisiin kuluttajariitoja ratkaiseviin elimiin sovellettavia periaatteita, mukaan kuluttajan on kuitenkin voitava toimia Vakuutuslautakunnan kaltaisessa riidanratkaisumenettelyssä ilman asiamiestä. Tällaisten syiden vuoksi Vakuutuslautakunta on ratkaisutoiminnassaan omaksunut käytännön, jossa se voi perustaa kuluttajalle myönteisen ratkaisusuosituksensa sellaiseenkin seikkaan, johon asiakas ei ole asiassaan huomannut tai osannut vedota.

Tässä tapauksessa on kysymys vahingon määrästä. Vakuutusyhtiö on vastineessaan käsitellyt vahingon määrää ja Vakuutuslautakunnalle on toimitettu laskelma talon uudishinnasta. Vakuutuslautakunta voi käsitellä kysymystä talon päivänarvosta ja vahingon korvausperusteesta käytettävissä olevien kannanottojen ja selvitysten perusteella.

Siltä osin kuin vakuutusyhtiö on vedonnut asiassa A:n 23.3.2012 allekirjoittamaan asiakirjaan (sopimus esinevahingon määrästä), ei osapuolten tarkoituksena ole Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan voinut olla se, että A olisi joltakin osin luopunut vakuutussopimuksen mukaisista oikeuksistaan. Asiakirjan allekirjoitus ei estä vahingon määrän tarkastelua lautakuntamenettelyssä.

Kysymyksessä on ollut vuonna 1955 rakennettu asuinkäytössä ollut omakotitalo, jonka kylpyhuonetilat oli uudistettu ja ikkunat uusittu. Selvityksestä ei ilmene, että talossa olisi ollut ennen tulipaloa merkittäviä talon päivänarvoa laskevia puutteita tai vaurioita. Vakuutuslautakunta on ratkaisukäytännössään vakiintu­neesti katsonut, että tämän kaltaisen kohteen vakuutusehtojen mukainen päivän­arvo on vähintään 50 prosenttia omaisuuden jälleenhankinta-arvosta. Lautakunta pitää tässä tapauksessa palossa vahingoittuneen talon päivänarvona 50 prosenttia, jolloin korvattavan vahingon määrä lasketaan jälleenhankinta-arvon mukaan.

Vakuutusehtojen mukaan jälleenhankinta-arvon mukainen korvaus suoritetaan kahdes­sa erässä. Ensin suoritetaan päivänarvon mukainen korvaus. Edellä todettu huomioiden päivänarvon mukainen vahingon määrä ja korvaus on 49 430,28 euroa. Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä korvaamaan A:lle päivän­arvon mukaisena korvauksena 8 430,28 euron suuruisen lisäkorvauksen. Jälleen­hankinta-arvon mukainen korvaus edellyttää, että A esittää vakuutusyhtiölle vakuutusehtojen kohdan 6.5 mukaisen selvityksen jälleenhankintatoimista. Lautakunta on tällä ratkaisulla ottanut kantaa päivänarvon mukaiseen korvaukseen esitetyn selvityksen perusteella. Käytettävissä olevan selvityksen perusteella lautakunta ei voi ottaa kantaa jälleenhankinta-arvon mukaisen korvauksen lopulliseen määrään.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Taipale sekä jäsenet Laapotti, Sario, Uimonen ja Vaitomaa. Sihteerinä toimi Korkeamäki.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA