Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottajana oleva louhintaliike oli harjoittanut louhintatyötä 25.8. – 19.10.2011 valittajana olevan pariskunnan omistaman omakotitalon lähistöllä. Valittajan omakotitalossa oli todettu louhintatyön jälkeen erinäisiä vaurioita. Korvausta haettiin louhintatyönharjoittajan toiminnanharjoittajan vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön päätös

Yhtiö on antanut asiassa korvauspäätöksen 27.12.2011 ja käsitellyt asian uudelleen 13.2.2013.

Yhtiö on 27.12.2011 antamassaan päätöksessä katsonut, että kysymys ei ole korvattavasta vastuuvahinkotapahtumasta. Yhtiö on tuossa päätöksessään viitannut Kalliotekniikka Consulting Engineers Oy:ltä saatuun asiantuntijalausuntoon, jonka mukaan valittajien rakennuksen vauriot eivät ole aiheutuneet vakuutuksenottajan suorittamista louhintatöistä.

Yhtiö on valittajien muutosvaatimuksen johdosta 13.2.2013 antamassaan päätöksessä edelleen katsonut, että kysymys ei ole korvattavasta vahinkotapahtumasta. Yhtiö on todennut kantansa erinäisiin valittajien esittämiin väitteisiin.

Valitus

Valittajat ovat tyytymättömiä yhtiön ratkaisuihin ja pyytävät lautakunnan ratkaisusuositusta asiasta. Valitus perustuu seuraaviin seikkoihin.

- Kalliotekniikka Consulting Engineers Oy on ollut esteellinen antamaan puolueeton lausunto kyseisessä asiassa, koska vakuutuksenottajana oleva louhintaliike on kyseisen Kalliotekniikka Consulting Engineers Oy:n asiakas ja tehdyt tärinämittaukset ovat perustuneet heidän vuokramittareihinsa eli kysymys on siitä, että asiatuntijalausunnon antaja on antanut lausuntonsa omista mittareistaan heidän oman asiakkaansa louhintavahinkoasiassa;

- vakuutuksenottajana olevan louhintaliikkeen henkilökunnalla ei myöskään ole ollut pätevyyttä ottaa tärinämittauksia;

- louhintatyöohjetta ei ole toimitettu useista kyselyistä huolimatta;

- tärinämittarit on sijoitettu reilusti alle 10 metrin päähän lähimmästä räjäytyskentästä, mikä on aiheuttanut sen, että mittauksen tulos ei ole todellinen, koska tärinä ei ole kerinnyt ”asettua” oikeaan muotoon; Jos kohteeseen olisi tehty työohje ja jos vakuutuksenottajana oleva louhintaliike olisi ollut riittävän pätevä mittauksien suorittamiseen, tärinämittarin etäisyys olisi merkitty yli 10 metriä lähimmästä räjäytyskentästä ja tärinämittari olisi sijainnut todellisuudessa yli 10 metrin päässä lähimmästä räjäytyksestä;

- Kalliotekniikka Consulting Engineers Oy:n lausuntoon on liitetty lukuisia tärinämittausarvoja, jotka ovat olleet alle mittareille säädetyn kynnysarvon 2 mm/sek;

- avolouhinnan räjäytyssuunnitelmaan tehtyä merkintää tärinästä 29.8.2011 klo 12.00 ei löydy tärinämittausraportista;

- rakennukseen on kohdistunut huomattavia pitkäkestoisia tärinöitä, jotka ovat kiinteälle rakenteelle huomattavasti pahempia kuin lyhytkestoiset tärinät, vaikka ne olisivat tärinäarvoltaan korkeampia; pitkäkestoisessa tärinässä rakenne ehtii mukaan tärinään ja vaurioituu;

- raporteissa on mittausvirheitä, joita osoittaa esimerkiksi miinusmerkkinen tärinän kestoaika eräässä kohdassa;

- NCC:n työmaan työnjohtaja J.P. on kertonut suusanallisesti valittajalle, että tärinä on ollut 34 mm/sek;

- kohteessa oli tehty Oulun Geolaboratorio Oy:n (Tuija Nykyri) toimesta alkukatselmus ennen louhintatyön aloittamista. Kaikki vauriot oli raportoitu, mitä oli silloin havaittu; työn suorittanut henkilöei ole ollut tärinäasiantuntija; hän on ollut rakennuttajan tilaama alkukatselmuksen suorittaja;

- välikatselmuksen kuvissa näkyi selvästi halkeamassa olevaa hilseilyä, joka osoittaa, että kysymys on nimenomaan louhintatyön aiheuttaman tärinän aiheuttamasta vauriosta;

- Kalliotekniikka Consulting Engineers Oy:n raportti on perustunut virhelliseen lähtökohtaan, jonka mukaan konsultin 2.12.2011 tekemissä havainnoissa ei ole todettu edellä mainittua hilseilyä; myös kyseinen konsultti on vahvistanut, että hilseily osoittaa vaurion johtuneen tärinästä;

- alku- ja välikatselmuksen välisenä aikana, jolloin on suoritettu louhintatyötä, valittajien rakennukseen on syntynyt vaurioita, jotka ovat näin ollen aiheutuneet räjäytys- ja louhintatyöstä;

- rakennusinsinööri Taisto Einiö on antamassaan lausunnossa katsonut, että talossa ei ole ollut sellaista rakenteellista virhettä, joka voisi aiheuttaa kyseessä olevat vauriot ja että vauriot ovat näin ollen aiheutuneet louhintatyöstä.

Vakuutusyhtiön vastine

Yhtiö toteaa, että kohteessa on ollut tärinämittari sijoitettuna sosiaali- ja terveysministeriön turvallisuusmääräysten 16:0 mukaisesti. Mittari on sijainnut enimmillään 10 metrin etäisyydellä louhintapisteestä. Mittaukset on suoritettu ohjeistuksen mukaisesti.

Suoritetun mittauksen mukaan suurin mitattu heilausnopeus on ollut 20,3 mm/sek. Ohjearvo on tällaisessa 5-10 metrin etäisyydelle sijoitetussa mittauksessa 22,8 mm/sek. Raja-arvon alle jäävä tärinä ei ole syy-yhteydessä vaurioon, vaikka vauriot aiheutuisivatkin samaan aikaan räjäytyksen kanssa. Näin on myös katsottu korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 1985 II 170.

Syy-yhteyden puuttumisen todistaa lisäksi rakennuksessa jo ennen räjäytyksiä olleet vauriot. Rakennuksessa oli todettu runsaasti mm. aukinaisia saumoja ja halkeamia. Sallituissa rajoissa oleva tärinä saattaa tuoda näkyviin rakenteiden normaalista elämisestä aiheutuvia ilmiöitä, kuten rakenteiden rakoilua.

Kalliotekniikka Consulting Engineers Oy:n toimesta on tutustuttu kohteeseen 2.12.2011. Tällöin ei tarkastuksessa yhdessäkään halkeamassa tai sauma-avautumassa ollut louhinnan aiheuttamalle vauriolle tyypillistä halkeamassa olevaa hilseilyä, jota tulee halkeamaan nimenomaan äkillisestä kovasta tärinästä aiheutuneesta halkeaman synnystä. Talossa todetut halkeamat / sauma-avautumat olivat siistejä rakenteiden luonnollisesta elämisestä hitaasti aiheutuneita muutoksia.

Vakuutusyhtiö oli myös pyytänyt DI Jukka Christenssonilta, joka on ollut tärinäasiantuntija AA vaativuusluokassa. Christersson on lausuntonsa kohdassa 4.2 todennut mm., että itse katselmuksen yhteydessä ei tehty sellaisia havaintoja, jotka olisivat viitanneet rakennuksessa esiintyvän tärinävaurioiden mahdollisuuteen. Rakennus ei poikennut vastaavista rakennuksista kuntotasoltaan. Christerssonin yhteenvedon mukaan minkäänlaisia viitteitä alakautta välittyneistä äkillisistä liikkeistä ja tärinävaurioiden mahdollisuudesta ei tarkastuksissa todettu. Kohteeseen ei myöskään ole välittynyt louhintatyöstä sellaista tärinää, joka aiheuttaisi rakenteelle tavanomaista lisääntynyttä tai aiemmasta poikkeavaa vahinkoriskiä.

Vakuutusyhtiö on lisäksi kommentoinut valituksessa esitettyä väitettä, jonka mukaan pitkäkestoiset tärinät ovat kiinteälle rakenteelle huomattavasti pahempia kuin lyhytkestoiset tärinät, vaikka ne olisivat tärinäarvoltaan korkeampia. Yhtiö toteaa, että avolouhihinnan aiheuttama alle 0,5 sekunnin mittainen tärinä ei ole pitkäkestoinen tärinä. Edes tunnelilouhinnan aiheuttama 6-8 sekunnin mittainen, lähes yhtäjaksoinen tärinä ei ole pitkäkestoinen tärinä. Pitkäkestoisella tärinällä tarkoitetaan sitä, että louhintatyön kesto esimerkiksi rakennuksen vaikutusalueella kestää yli puoli vuotta, esimerkiksi kaivostoiminnassa.

Tärinäraporteissa esiintyneet miinusmerkkiset aikamerkinnät, joihin valituksessa on viitattu, tarkoittavat jonkun tärinäkomponentin suurimman arvon esiintymisaikaa suhteessa kynnysarvon ylitysaikaan. Kyseessä ei siis ole tärinän kestoaika.

Yhtiö katsoo, että syy-yhteyttä louhintatyön ja todettujen vaurioiden välillä ei ole. Käsiteltävässä tapauksessa valittajien rakennuksen vaurion ovat johtuneet siinä käytetyille rakennusmateriaaleille ja rakennustavalle tyypillisistä rakenneominaisuuksien vaihteluista. Tätä tukee myös se seikka, että rakennuksessa on jo ennakkotarkastuksessakin todettu lukuisia vaurioita. Räjäytyksestä aiheutunut tärinä on alittanut valittajien rakennuksen kohdalla kyseessä oleville rakennuksille asetetun raja-arvon. Näinkään ollen syy-yhteyttä louhintatyön ja vaurioiden välillä ei ole.

Vakuutuksenottajan vastine

Vakuutuksenottajana oleva louhintaliike ei ole antanut asiassa vastinetta.

Lautakunnan käytettävissä oleva selvitys

Lautakunnalla on ollut käytettävissä:

- avolouhinnan räjäytyssuunnitelmalomakkeita 1.9., 30.8., 31.8., 1.9., 5.9., 7.9., 28.9., 29.8., 8.9. ja 6.9.2011

- räjäytys- ja louhintatyön turvallisuussuunnitelma 23.8.2011

- Kajaanin kaupungin pelastuslaitoksen ilmoitus 29.8.2011

- rakennuksen tarkastuspöytäkirja Oulun Geolaboratorio Oy välitilanteesta 28.10.2011 liitteineen 1 – 4

- vahinkoilmoitus 31.10.2011

- Kalliotekniikka Consulting Engineers Oy:n lausunto 9.12.2011

- valittajien vastine korvauspäätökseen (pvm:tön ja allekirjoittamaton)

- vakuutusyhtiön sähköposti 26.3.2012

- Oulun Geolaboratorio Oy:n geologi T.N:n selvitys 26.3.2012

- rakennusinsinööri Taisto Einiön lausunto 16.6.2012

- valittajien kirjelmä vakuutusyhtiölle 16.6.2012 (vaurioiden yksilöinti)

- Kalliotekniikka Consulting Engineers Oy:n lisälausunto 26.10.2012 (valittajien 16.6.2012 tekemien yksilöintien johdosta)

- sähköpostiviesti 15.7.2013 (Kalliotekniikka Consulting Engineers Oy:n)

- DI Jukka Christerssonin asiantuntijalausunto 30.9.2013 (JC-Pro Oy) liitteineen 1 – 4

- talokatselmusasiakirja JC-Pro Oy 26.7.2013

- pääpiirustus

- Oulun Geolaboratorio Oy:n tarkastuspöytäkirja alkutilanteesta (pvm:tön ja allekirjoittamaton)

- sähköpostiviestejä

- erilaisia mittausraportteja

- jonkin raportin liitteet nro 7 ja 8

- valokuvaliite

- vastuuvakuutusehdot

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Vakuutusehto

Sovellettavan sopimusehdon mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa toiselle aiheutunut henkilö- ja esinevahinko, joka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, ovatko valittajien rakennuksessa todetut vauriot syy-yhteydessä eli aiheutuneet vakuutuksenottajana olevan louhintaliikkeen harjoittamasta räjäytystyöstä siten, että louhintaliikkeen voitaisiin katsoa olevan niiden johdosta vahingonkorvausvastuussa valittajille.

Tapauksen arviointi

Lähtökohtaisesti kiviaineisilla materiaaleilla verhoillun tai kiviaineisen talon muutoin erinäisiin halkeamavaurioihin voi olla lukuisia ulkopuolisesta tärinästä riippumattomia syytekijöitä, kuten materiaalien normaali eläminen. Niin kuin korkeimman oikeuden ennakkoratkaisussa KKO 1985 II 170 esillä olleessa tapauksessa katsottiin, rakennuksessa havaittujen vaurioiden syyksi ei voida ainakaan ilman painavia lisäperusteluja pitää sellaisen louhintatyön aiheuttamaa tärinää, joka ei ole ylittänyt kyseiselle rakennustyypille vahvistettuja sosiaali- ja terveysministeriön raja-arvoja. Pelkästään se, että rakennuksen vauriot on todettu ajallisesti louhintatyön jälkeen, ei siten ole sellaisenaan riittävä osoittamaan, että vauriot ovat vahingonkorvausoikeudellisesti merkityksellisessä syy-yhteydessä louhintatyöhön, jos tuon louhintatyön raja-arvot eivät ole ylittyneet.

Käsillä olevassa tapauksessa valittajien rakennukseen on kohdistunut Kalliotekniikka Consulting Engineers Oy:n mittausten mukaan enintään 20,3 mm/s suuruisen heilahdusnopeuden tärinää, rakennuksen sijaitessa noin 10 metrin etäisyydellä louhintakohteesta. Sosiaali- ja terveysministeriön turvallisuusmääräyksen 16:0 mukainen raja-arvo tältä etäisyydeltä on nyt mitattua heilahdusnopeutta suurempi eli 22, 8 mm/s.

Valituksessa esitetyt väitteet Kalliotekniikka Consulting Engineers Oy:n mittaustulosten luotettavuudesta jäävät yleisluonteisiksi ja epämääräisiksi. Osittain nämä arviot perustuvat myös väärinkäsityksiin, kuten väite 0,2 sekunnin pituisesta tärinästä pitkäkestoisena tärinänä sekä valittajien arviot raporttiin merkittyjen miinusmerkkisten lukuarvojen tulkinnasta.

Valituksessa on viitattu myös siihen, että tärinämittausdokumentteja puuttuisi, sekä NCC:n työnjohtaja Janne Pekkalan valittajille kertomaan, jonka mukaan tärinän todellinen heilahdusnopeus olisi ollut noin 34 mm/s. Lautakunta ei voi kuulla todistajia valan tai totuusvakuutuksen velvoittamana asian selvittämiseksi. Toisaalta valittajien yleisluonteiset väitteet eivät saa tukea edellä selostetusta muustakaan selvityksestä.

Asiassa esitetyn kirjallisen aineiston valossa on perusteltua päätyä siihen, että valittajien rakennukseen ei ole kohdistunut sallitut raja-arvot ylittävää tärinää.

Kalliotekniikka Consulting Engineers Oy:n mittauksia ja vakuutusyhtiön esittämiä johtopäätöksiä tukee myös DI Jukka Christenssonin asiantuntijalausunto. Tuon lausunnon mukaan rakennuksessa ei ollut Christenssonin se tutkiessa havaittavissa louhintatyön aiheuttamasta tärinästä tyypillisesti aiheutuneiksi sopivia vaurioita. Myöskään rakennukseen kohdistuneet tärinäarvot eivät olleet sellaisia, jotka olisivat ylittäneet sallitut raja-arvot tai olleet muutoinkaan tyypillisiä aiheuttamaan rakennuksen vaurioita.

Valituksessa on myös esitetty, että rakennusinsinööri Taisto Einiö olisi lausunnossaan todennut, että valittajien rakennuksessa talossa ei ole ollut sellaista rakenteellista virhettä, joka voisi aiheuttaa kyseessä olevat vauriot, ja että vauriot ovat näin ollen aiheutuneet louhintatyöstä. Lautakunnan käytettävissä olevasta, Einiön 16.6.2012 antamasta lausunnosta ei kuitenkaan ilmene tällaista. Einiö on lausunnossaan ainoastaan todennut, että hänen mielestään eräät rakennuksen vauriot ovat aiheutuneet louhintatyöstä. Lausunnon perusteella jää epäselväksi, millä perusteilla Einiö on tähän johtopäätökseensä päätynyt. Hän näyttää perustaneen käsityksensä lähinnä vain siihen, että nämä eräät vauriot ovat syntyneet ajallisesti louhintatyön jälkeen. Kuten edellä on todettu, ajallinen yhteys ei kuitenkaan ole yksinään riittävä osoittamaan, että syy-yhteys olisi olemassa, jos ja kun rakennukseen ei ole kohdistunut sallitut raja-arvot ylittävää tärinää.

Johtopäätökset

Valittajien rakennuksessa todetut vauriot eivät asiassa kertyneen näytön valossa ole vahingonkorvausoikeudellisesti tarkasteltuna syy-yhteydessä eli aiheutuneet vakuutuksenottajana olevan louhintaliikkeen harjoittamasta louhintatyöstä.

Vakuutusyhtiön hylkäävää korvauspäätöstä on siten pidettävä asianmukaisena.

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Norros sekä jäsenet Eskuri, Karimäki, Korpiola ja Rusanen. Sihteerinä toimi Saarikoski.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA