Koira oli juossut läheiselle tielle, ja tämän jälkeen tienristeykseen pysähtyneen auton takaa lausunnonpyytäjä M.W:n ohjaaman auton eteen, jolloin auto oli törmännyt koiraan. Lausunnonpyytäjän autosta vaurioituivat mm. konepelti, puskuri, ajovalot ja säleikkö. Korvausta vaurioista haettiin vakuutetun vastuuvakuutuksesta.

 

Korvauspäätöksessään 12.10.2004 vakuutusyhtiö toteaa tapahtumatiedot.

 

Yksityishenkilön vastuuvakuutusta koskevien ehtojen kohdan 110.4.1.1 mukaan vakuutuksesta korvataan yksityishenkilön toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, joka syntyy ja todetaan vakuutuksen voimassaoloalueella vakuutuskauden aikana ja josta vakuutettu on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

 

Voimassa olevan oikeuden mukaan vahingonkorvausvelvollisuus edellyttää vakuutuksenottajan tuottamuksellista tekoa tai laiminlyöntiä ja tämän tuottamuksen ja sen seuraamuksen syy-yhteyttä.

 

Koiran omistaminen ja siitä huolehtiminen ei ole tuottamuksesta riippumatonta vastuuta, vaan korvausvastuun syntyminen edellyttää pääsääntöisesti tahallisuutta tai tuottamusta. Tuottamuksella tarkoitetaan moitittavaa menettelyä eli virhettä, huolimattomuutta tai laiminlyöntiä. Korvausvastuun syntyminen edellyttää sitä, että tapauksessa olisi laiminlyöty koiran asianmukainen valvonta ja kiinnipito alueella, jossa se on pakollista, tai mikäli koiran kiinnipidolle on muutoin erityisiä syitä.

 

Vakuutusyhtiölle toimitettujen selvitysten perusteella vakuutettu J.L. oli virallisella koulutuskentällä koiransa kanssa etsintäharjoituksissa, kun koira yllättäen karkasi. Koira ei ollut koskaan aiemmin karannut. Selvitysten perusteella ei ole todettavissa mitään syitä, joiden perusteella vahinkotapahtuma johtuisi jostakin vakuutetun moitittavasta menettelystä tai toiminnasta, vaan kyseessä on tapaturma.

 

Lisäksi vahinko on tapahtunut haja-asutusalueella, jossa ei ole järjestyslain mukaista yleistä kiinnipitovelvoitetta.

 

Koska vakuutettu J.L:n ei ole voitu osoittaa syyllistyneen mihinkään sellaiseen moitittavaan virheeseen tai laiminlyöntiin koiran valvonnassa, joka aiheuttaisi hänelle tapahtuneesta korvausvastuun, ei vakuutusyhtiö pidä vakuutettua korvausvelvollisena eikä voi näin ollen korvata auton korjauskuluja vastuuvakuutuksen perusteella.

 

Lausuntopyynnössään 9.3.2005 lausunnonpyytäjä M.W. ilmoittaa olevansa tyytymätön vakuutusyhtiön 12.10.2004 tekemään päätökseen. Päätöksen taustatietona on se, että vakuutetun koira karkasi koulutuskentältä etsintäharjoituksista 28.9.2004 ja törmäsi lausunnonpyytäjän ohjaamaan autoon. Päätöksen perustelujen mukaan vahingonkorvausvelvollisuus olisi edellyttänyt vakuutuksenottajan tuottamuksellista tekoa tai laiminlyöntiä ja tämän tuottamuksen ja sen seuraamuksen syy-yhteyttä.

 

Kyseessä oleva koulutuskenttä on ollut V:n kunnasta saadun tiedon mukaan suullisella sopimuksella LUK ry:n käytössä yli 20 vuotta. Kenttää koskee yleinen järjestyslaki, jonka 14 §:n mukaan mm. koiran kytkettynä pitäminen taajamassa ei koske koirien harjoituspaikkaa, mutta tällöin koiran tulee olla omistajansa tai haltijansa valvonnassa.

 

Koulutuskenttä sijaitsee aivan vilkasliikenteisten uuden Porintien ja Hanko - Hyvinkää –tien välittömässä läheisyydessä ja rajoittuu V:n teollisuusalueeseen, missä on myös kauppoja. Tiellä on kyseisellä kohdalla 60 km/h ‑nopeusrajoitus, poliisin valvontakameravaroitus ja liikennevalot. Etäisyys tieltä "valmennustelineisiin" on noin 25 – ­40 metriä. Lisäksi liikennevaloista N:n ja V:n suuntaan on aluerajoitukset ja tolpassa aluemerkit. Alue ei ole haja-asutusaluetta eikä koiran karkaamista voida mitenkään verrata pihasta karkaamiseen.

 

LUK ry:n sihteeri E.T. kertoi, että koska alue on aitaamaton, koiranomistaja ottaa aina riskin omalla vastuullaan päästäessään koiran vapaaksi. Harjoitustilanteissa koirat ovat aina kytkettyinä lukuun ottamatta koiria, jotka ovat tottelevaisuuskoulutuksessa tai palvelukoirakoulutuksessa siinä vaiheessa, että voivat tehdä harjoituksia vapaina. Koiran omistaja kertoi koiran karanneen etsintäharjoituksissa. Koulutuskentällä ei onnettomuusajankohtana ole ollut järjestettyä ohjattua koulutusta. Koiran omistaja asuu noin 10 – 15 km:n päässä kentältä. Koiran omistaja on kenttää käyttävän yhdistyksen jäsen ja on ollut kentällä aiemminkin.

 

Kentällä ollessaan koira ei ollut koiranomistajan valvonnassa. Riittävää valvontaa ei ollut, koska koira pääsi karkaamaan ja ehti noin 300 metrin päässä olevaan tienristeykseen asti ennen auton alle jäämistä. Jos valvonta olisi ollut riittävää ja jos "koira ei ollut ennen karannut", niin miten se pääsi niin pitkälle. Koiran omistaja tuli vahinkopaikalle autolla, joten aivan näköpiiristä koira ei ollut lähtenyt tai koira ei ollut totellut. Tapahtuma-aikana 28.9.2004 klo 19.00 on pimeää.

 

Lausunnonpyytäjä katsoo, että koiran auton alle jääminen ei ollut tapaturma, vaan koiranomistajan tuottamuksellinen laiminlyönti, minkä seurauksena koira juoksi auton alle. Koiran omistaja laiminlöi koiran huolellisen valvonnan, jolloin koira pääsi karkaamaan. Koiranomistajan ja kouluttajan piti auton omistajana ymmärtää seuraukset koiran karkaamisesta koulutuskentältä, mikä sijaitsee aivan vilkasliikenteisten teiden välittömässä läheisyydessä. Koiran omistaja oli virallisella koulutuskentällä, mutta ei virallisissa harjoituksissa ja hän oli ollut kentällä aiemminkin. Kenttää ei ole mitenkään merkitty tiellä liikkuville ja se on aitaamaton. Alueella pitää olla sijaintinsa vuoksi täysin aukoton valvonta.

Vastineessaan 25.4.2005 vakuutusyhtiö kertaa tapahtumatiedot ja koiranomistajan tuottamuksen korvausvelvollisuuden perusteina.

Uusi järjestyslaki tuli voimaan 1.10.2003. Samalla kumottiin kuntalain 7. §, jonka nojalla oli mahdollista antaa kunnallisia järjestyssääntöjä. Myös V:n kunnan vuodelta 1991 peräisin ollut järjestyssääntö on kumottu.

 

Järjestyslain 14 §:ssä on säännökset koirakurista. Koiranomistajan tai haltijan on pidettävä koira taajamassa kytkettynä. Velvollisuus pitää koira taajamassa kytkettynä ei kuitenkaan koske suljettua pihaa, koirien harjoituspaikkaa eikä erityisesti osoitettua aidattua jaloittelualuetta.

 

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan tapahtumapaikka ei ole taajama. Kyseessä oli vähän yli 4-vuotias koira, jolla oli kilpailtu jo kaksi vuotta, ts. sitä oli jo usean vuoden ajan harjoitettu vapaana. Koira oli jo ennen kahden vuoden ikää suorittanut käyttäytymiskokeen. Se oli käynyt myös Kennelliiton järjestämissä tottelevaisuuskokeissa ja sille oli tehty luonnetesti. Kilpailuihin sisältyy sekä tottelevaisuutta että palvelua testaavia osioita. Kyseessä oli siten kokenut koira, jonka kanssa ei koskaan aiemmin ollut esiintynyt minkäänlaisia ongelmia.

 

Koska järjestyslaki ei velvoita koiranomistajaa pitämään koiraa kytkettynä muualla kuin taajaan rakennetulla alueella (eikä sielläkään koirien harjoituspaikalla), eikä vakuutuksenottajan toiminnassa ole todettavissa mitään huolimattomuutta tai laiminlyöntiä, on vahingon katsottava aiheutuneen tapaturmasta, josta koiran omistaja ei ole korvausvelvollinen. Näin ollen vahinkoa ei voida korvata vakuutuksenottajan vastuuvakuutuksesta.

 

 

Vakuutuksenottaja J.L. on toimittanut lautakunnalle oman näkemyksensä asiasta. Sen mukaan hän oli koiransa kanssa harjoittelemassa palveluskoirien viestikilpailua varten kyseisen koulutuskentän viereisellä metsäalueella. Viesti- ja etsintäharjoitukset suoritetaan koiran ollessa vapaana vaihtelevassa maastossa, koska sekä harjoitus- että kilpailutilanne sitä vaativat. Vakuutuksenottajan koira oli osallistumassa tottelevaisuus- ja viestikilpailuihin 2.10.2004, mistä syystä vakuutuksenottaja oli harjoittelemassa sen kanssa LUK ry:n harjoitusalueella, jonka jäsen hän on.

 

Etsintä- ja viestiradat ovat kilpailutilanteessa useita satoja metrejä pitkiä metsäalueita, joista koiran kuuluu suoriutua ilman näköyhteyttä omaan ohjaajaansa. Koiran kilpailukuntoon saattaminen edellyttää useita harjoituskertoja viikossa erilaisissa maastoissa sekä paikoissa, jotka eivät ole koiralle aina entuudestaan tuttuja, sekä ohjattua harjoitusta että omatoimista harjoittelemista. Vakuutuksenottajan koira oli yli neljävuotias tapaturman sattuessa eli sitä oli harjoitettu jo useita satoja kertoja tottelevaisuudessa sekä maastoharjoituksissa, toisin sanoen se oli kokenut koira. Koira oli myös merkitty asianmukaisin oranssein tunnusliivein, jotka helpottavat koiran näkemistä maastossa.

 

Vakuutuksenottaja on omistanut aikaisemmin useita saksanpaimenkoiria ja kouluttanut ja kilpaillut niiden kanssa eri lajeissa usean vuoden ajan. Koskaan aikaisemmin eivät hänen koiransa ole karanneet ja hän on aina pyrkinyt luomaan harjoitusolosuhteet sellaisiksi, että ne ovat kaikkien osapuolten kannalta turvalliset. Kyseinen koira on osallistunut myös aikaisemmin LUK ry:n harjoituskentällä tapahtuviin harjoituksiin sekä kilpaillut myös virallisissa Suomen Palveluskoiraliitto ry:n järjestämissä kilpailuissa. Koira on suorittanut hyväksytysti mm. Bh-kokeen eli käyttäytymiskokeen, jossa testataan koiran yhteiskuntakelpoisuutta, sekä Suomen Kennelliiton luonnetestin. Sen lisäksi se on kilpaillut useissa vesipelastus-, jälki-, haku/etsintä- ja tottelevaisuuskilpailuissa. Harjoitus- ja kilpailusuoritukset suoritetaan aina koiran ollessa vapaana. Koulutustasoltaan pidemmälle koulutetun koiran harjoitukset pyritään luomaan kilpailunomaisiksi.

 

Jostain syystä vakuutuksenottajan koira kuitenkin poistui yllättäen harjoitusradalta juosten tielle. Vakuutuksenottaja tuli vahinkopaikalle itse juosten yrittäen vielä elvyttää koiraa. Koiran vammat olivat kuitenkin voimakkaan törmäyksen vuoksi niin vakavat, että se kuoli matkalla eläinlääkäriin. Koiran päälle ajanutta lausunnonpyytäjä M.W:tä vakuutuksenottaja ei nähnyt missään vaiheessa tapahtumapaikalla, jotta voisi lainata tältä esim. puhelinta. Apuohjaajana harjoituksissa toiminut henkilö kävi hakemassa auton, joka oli pysäköitynä harjoituskentän pysäköintialueella. Valitettavasti mikään toimenpide ei tuo koiraa takaisin eikä mikään korvaa aikaa ja vaivaa, joka kului koiran kouluttamiseen ja yhteiskuntakelpoiseksi saattamiseen.

 

 

 

14 §, Koirakuri

Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden säilymiseksi koiranomistajan tai haltijan on:

1.      Pidettävä koira taajamassa kytkettynä.

2.      Pidettävä huolta siitä, ettei koira pääse kytkemättömänä kuntopolulle tai muulle senkaltaiselle juoksuradalle eikä lainkaan yleiselle uimarannalle, lasten leikkipaikaksi varatulle alueelle, toriaikana torille taikka yleiseen käyttöön kunnostetulle ladulle tai urheilukentälle, jollei se ole erikseen sallittua.

3.      Pidettävä huolta siitä, että koiran uloste ei jää ympäristöön hoidetulla alueella taajamassa.

 

Mitä 1 momentin 1 ja 2 –kohdissa säädetään, ei koske virantoimituksessa käytettävää valtion omistamaa koiraa, vartiointitehtävässä olevaa vartijan koiraa, palvelutehtävässä olevaa koulutettua pelastuskoiraa, liikuntavammaisen avustajakoiraa eikä näkövammaisen opaskoiraa.

 

Mitä 1 momentin 1 –kohdassa säädetään, ei koske suljettua pihaa, koirien harjoituspaikkaa eikä erityisesti osoitettua aidattua jaloittelualuetta. Koiran tulee kuitenkin näissäkin paikoissa olla omistajansa tai haltijansa valvonnassa.

 

Mitä 1 momentin 2 –kohdassa säädetään, koskee myös kissaa. Mitä 1 momentin 1 ja 2 –kohdissa säädetään koskee myös hevosta sekä soveltuvin osin muuta koti- tai lemmikkieläintä.

 

Vakuutuksesta korvataan yksityishenkilön toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, joka syntyy ja todetaan vakuutuksen voimassaoloalueella vakuutuskauden aikana ja josta vakuutettu on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

 

 

Esillä olevassa tapauksessa on kyse koiran ja auton yhteentörmäyksestä sekä koiranomistajan vastuusta.

 

Vakuutettu J.L:n omistama, harjoitettu ja koulutettu koira on karannut 28.9.2004 selvittämättä jääneestä syystä etsintäharjoituksesta taajama-alueen ulkopuolella sijaitsevalta koulutuskentältä. Koira, joka aiemmin ei ollut karannut, ei ole totellut paluukäskyä, vaan on juossut läheisessä risteyksessä lausunnonpyytäjä M.W:n auton eteen, joka on vaurioitunut törmäyksessä. Vaurioista on haettu korvausta vakuutetun vastuuvakuutuksesta.

 

Lautakunta toteaa, ettei pelkkä koiran omistaminen tuo vastuuta sen aiheuttamasta vahingosta. Vastuun syntyminen edellyttää koiranomistajan tuottamusta, jolla tarkoitetaan huolimattomuutta, laiminlyöntiä tai muuta moitittavaa menettelyä. Korvauksen vaatijalla on näyttövelvollisuus tuottamuksesta.

 

Järjestyslaki ei edellytä koiran kytkettynä oloa taajaman ulkopuolella eikä koirien koulutuskentällä. Tämän perusteella lautakunta katsoo, ettei koiran irrallaan olo etsintäharjoitustilanteessa osoita vakuutettu J.L:ssä tuottamusta. Koiran tulee lain mukaan olla harjoituspaikalla omistajansa valvonnassa. Tällä lautakunta katsoo tarkoitettavan sitä, että omistaja pitää koiraa silmällä ja seuraa harjoituksen edistymistä. Tässä tapauksessa koulutettu ja testejä läpäissyt koira on yllättäen karannut harjoituksesta ja aiheuttanut yhteentörmäyksen.

 

Lautakunta katsoo, että koiran aiemmasta poikkeava menettely on ollut vakuutettu J.L:n kannalta yllättävä eikä hänen koiran koulutus ja siihenastinen käyttäytyminen huomioon ottaen ole tullut varautua karkaamiseen. Näin ollen lautakunta katsoo, ettei vakuutetussa ole osoitettu olleen tuottamusta syntyneeseen vahinkoon ja pitää vakuutusyhtiön epäävää päätöstä ehtojen mukaisena.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja

Sisula-Tulokas sekä jäsenet Eskuri, Hentunen, Koskenvuo ja Rusanen. Sihteerinä toimi Savonen.

 

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA