Tapahtumatiedot

Vahinkoilmoituksen mukaan ME:n Volkswagen Golf –henkilöauto oli vaurioitunut ulosajossa 25.3.2007 klo 20.45. Vahinkokuvauksen mukaan auto lähti puskemaan vasemmalle kääntyvässä kaarteessa kohti vasemmanpuoleista ojaa. ME yritti korjata tilannetta kääntämällä oikealle, mutta se ei auttanut ja auto törmäsi vasemmalla ojassa olevaan kiveen, josta se pyöri useita kertoja ja pysähtyi puihin. Nopeusrajoitus vahinkoalueella on 80 km/h, ME on ilmoittanut nopeudekseen ennen vaaratilannetta 90 km/h.

Poliisin tutkintailmoituksen merkintöjen mukaan paikkatutkinnassa oli selvinnyt, että ME oli suistunut tien kaartaessa vasemmalle tien vasemmalla puolella olevaan ojaan juuri ennen risteystä. Auto on kulkenut ensin kulkusuunnassaan vasemmanpuoleista piennarta ja osunut tämän jälkeen keulallaan kiviin, joista se on jatkanut vielä n. 10 metriä. Auto on päätynyt perä menosuuntaan apukuljettajan puoleiselle kyljelle. Paikkatutkintatietojen mukaan tapahtumapaikka on taajama-alueen ulkopuolella, nopeusrajoitus on 80 km/h. Tiessä on kestopäällyste ja tienpinta oli paljas ja kuiva. Lämpötila oli +5, oli pimeää mutta sää oli kirkas.

Puhuttelussa ME kertoi menettäneensä ajoneuvonsa hallinnan mutkassa nopeuden ollessa n. 80 km/h. Ajoneuvon perä oli lähtenyt luistamaan oikealle tiellä olleen irtosoran päältä, ja auto oli kääntynyt hallitsemattomaan sivuluisuun. ME:n käsityksen mukaan auto oli pientareeseen törmättyään pyörähtänyt katon kautta ympäri ainakin kahdesti. Autossa kyydissä olleet PH ja SS eivät heti tapahtumapaikalla osanneet kertoa tapahtumasta mitään olennaista.

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiö katsoo, että vahingon syntyyn on vaikuttanut ajoneuvon omistavan ME:n käyttämä huomattava ylinopeus. Vahingot korvataan 2/3 alennettuna törkeän huolimattomuuden perusteella. Vakuutusyhtiön teettämien rekonstruktiolaskelmien mukaan ME:n käyttämä ajonopeus oli ainakin 115–122 km/h.

ME:n liikennevakuutuksesta maksettavaa henkilövahinkokorvausta alennettiin 1/3 törkeän huolimattomuuden perusteella.

Lausuntopyyntö

Vakuutuksenottaja pyytää Vakuutuslautakunnan lausuntoa. Hän toteaa mm., että ME sai sakkorangaistuksen liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, ei törkeästä tekomuodosta. Poliisi ei ole todennut tutkimustensa perusteella ylinopeutta vaan kyse on vakuutusyhtiön rekonstruktiolaskelmasta.

Vakuutusyhtiö toteaa lukeneensa ohjeistusta siitä, mitä tietoja tarvitaan, että rekonstruktiolaskelma onnistuu. Ohjeistuksen perusteella poliisin pitää tehdä mittauksia ja ottaa valokuvia onnettomuuspaikalta ennen ajoneuvojen siirtämistä. Tässä tapauksessa mitään mittauksia ei tehty, vaan valokuvien ottamisen jälkeen auto poliisin kehotuksesta siirrettiin paikalta. Poliisin illalla ottamat valokuvat eivät onnistuneet pimeyden ym. takia, ja poliisin onnettomuustutkijat tulivat tekemään mittauksia seuraavana aamuna n. 12 tuntia onnettomuuden jälkeen, jolloin auto oli jo siirretty pois paikalta.

Vakuutuksenottaja toteaa kysyneensä rekonstruktiolaskelman tekijältä, mistä tiedoista laskenta oli suoritettu. Onnettomuustutkijan mukaan vahinkotarkastaja oli käynyt onnettomuuspaikalla ottamassa kuvia. Vahinkotarkastajan mukaan tämä oli tapahtunut vasta kaksi kuukautta ulosajon jälkeen. Vakuutuksenottaja katsoo, että jos onnettomuuspaikalla käydään vasta kahden kuukauden kuluttua, tiessä ja maastossa olevat jäljet eivät voi olla enää nähtävissä eikä laskenta voi olla täysin varma.

Vakuutusyhtiön rekonstruktiolaskelman mukaan auto olisi törmännyt kiveen noin 100 km/h nopeudella. Toisen vastaavia laskelmia tekevän henkilön mukaan valokuvasta ilmenevän kaltaiset vauriot syntyvät, kun Volkswagen Golf törmää kiveen n. 25-35 km/h nopeudella.

Noin 12 tuntia ulosajosta otetun valokuvan perusteella auton oikea takarengas on jättänyt varsin leveän jarrutusjäljen. Pyörä on voinut lukkiutua ja rengas puhjeta ennen kurviin tuloa, mikä on edesauttanut auton pyörähtämistä.

Valokuvien perusteella auton katossa ei ole vaurioita, joten auto ei ole voinut pyöriä useita kertoja katon kautta ympäri.

Tieltä on pudotusta ojan pohjalle yksi metri. Jos auto olisi kulkenut 110 km/h, sen olisi pitänyt lentää ilmassa, mitä se ei kuitenkaan tehnyt, vaan ajoneuvon jäljet ovat tienpiennarta alas.

Onnettomuustutkija on tehnyt vahinkotapahtuman kulusta animaatioita. Vakuutuksenottaja ihmettelee mm. sitä, miksi kivi, johon auto törmää, on eri animaatioissa eri paikassa, eihän se maastossakaan mihinkään liiku. Animaatiossa mutka on todellista loivempi. Animaation mukaan auto pyörii 6-8 metriä kauemmaksi kuin mitä poliisin tutkintailmoituksen mukaan todellisuudessa tapahtui. Lähtötietojen epätarkkuus heikentää laskennan tulosten luotettavuutta. Lisäksi tutkija on tehnyt animaatiot vain 115 ja 122 km/h nopeuksille. Miksei vertailun vuoksi 80–95 km/h nopeuksille, tai mistä oikean takapyörän leveä jälki johtui?

Vakuutuksenottajan kiinnittää huomiota myös siihen, että kaskovakuutuskorvausta on alennettu 2/3 mutta saman yhtiön maksamaa liikennevakuutuskorvausta vain 1/3.

Vakuutuksenottaja katsoo, että kaskovakuutuskorvaus tulisi maksaa alentamattomana.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö ei muuta ratkaisuaan ja toteaa, että vahingonkorvausoikeudellisesti kyse voi olla törkeästä tuottamuksesta, vaikka henkilöä on rikosasiassa rangaistu lievemmästä tekomuodosta.

Onnettomuustutkija toteaa mm., että onnettomuusanalyysia varten oli saatu poliisin valokuvaliite, jossa näkyivät paremmin ne jäljet, jotka olivat jääneet tiehen auton suistumisesta. Yleisenä periaatteena voidaan todeta, että tietynlainen kaareva jälki tietyissä kitkaoloissa syntyy tietyllä kriittisellä nopeudella. Sen vuoksi pelkän tällaisen tiehen jääneen jäljen perusteella tehtävä nopeuslaskenta on riittävä. Tapahtumat tien ulkopuolella ovat usein niin kaoottisia, että täsmällistä analyysiä nopeuden muutoksista ei siltä osin voi tehdä.

Tässä tapauksessa vahinkotarkastaja oli mitannut ja kuvannut tapaukseen sopivat jäljet, ja myöhemmin saadut poliisin kuvat osoittavat, että kyseessä ovat samat jäljet. Jälkien perusteella on laskettu nopeus, jolla auto jättäisi kyseisen muotoiset jäljet. Onnettomuustutkija pitää tätä analyysiä riittävänä. Poliisilta myöhemmin saadut kuvat eivät ole tuoneet sellaista uutta tietoa, joka vaikuttaisi auton alkunopeuden laskentaan.

Vakuutuksenottajan mainitseman toisen vastaavia rekonstruktiolaskelmia tekevän tutkijan tekemä simulointiluonnos ei ollut varsinainen rekonstruktio vaan vain lähinnä demonstraatio. He eivät olleet saaneet tarvittavaa materiaalia laskennan tekemiseksi.

Poliisilla ei ole yleisesti käytössä työkaluja, joilla voitaisiin laskea nopeuksia jälkikäteen. Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien poliisijäsenillä voi olla kokemusta näistä työkaluista ja laskentakaavoista, koska tutkijalautakunnilla on käytössään muun ohella saman laskentaohjelmiston lisenssejä, jolla tämän onnettomuuden analysointi on tehty. Kiviin törmääminen on myöhemmissä analyyseissä todennäköisesti lähempänä todellista.

Vakuutuksenottajan mainitsemat ohjeet rekonstruktiolaskennan onnistumiseksi on tarkoitettu kahden ajoneuvon väliseen onnettomuuteen ja ne soveltuvat parhaimmin risteyskolareihin. Niissä törmäysten jälkeinen liike tapahtuu tyypillisesti kokonaan tiellä.

Toisen onnettomuustutkijan kiveen törmäämisen nopeudesta tekemästä arviosta ilmenee, ettei hänellä ole ollut käytettävissään kaikkia tietoja. Hänen käsityksenään on ollut, että auto on pysähtynyt siihen, missä vaurio on syntynyt. Tässä kuitenkin auto on jatkanut matkaansa kiveen osumisen jälkeen, minkä vuoksi auton törmäysnopeus on ollut suurempi kuin 25-35 km/h.

Tiehen jääneet jäljet ovat kaartavasta sivuluisusta jääneitä jälkiä eivätkä jarrutusjälkiä. Painon siirtymästä ja sivuluisuun kiertymisestä johtuen eri renkaiden jättämät jäljet ovat erivahvuisia.

Onnettomuustutkijan mukaan auto on voinut pyörähtää tai lennähtää katon kautta. Autossa on oikeassa kyljessä iskeytymisjälkiä ja vasemmassa kyljessä lommoja. Auto on pysähtynyt vasemmalle kyljelleen.

Uudemmissa simuloinneissa auton ulosajonopeus on aiempaa pienempi. Näissä nopeuksissa paino renkailla kevenee hetkeksi ojaan tultaessa, jolloin hidastuvuus pienenee. Tämän jälkeen paino taas suurenee kunnes palautuu keskimääräiseksi. Keskimääräiseen hidastuvuuteen tällä ei ole selvää merkitystä. Auton renkaat eivät irtoa tiestä, koska sivuluisun aiheuttama painonsiirtymä on lisännyt huomattavasti painovoimaa edellä kulkeville renkaille.

Tutkija toteaa, että mainitut simuloinnit ovat antaneet oikean suuruusluokan nopeudelle suistumisjäljen alussa. Myöhemmin muun muassa sivuluisun osalta täsmennetyt simuloinnit vastaavat paremmin myös tien ulkopuolen tapahtumia. Kun aiemmissa simuloinneissa on saatu alkunopeus, on tarkasteltu, ovatko tien ulkopuolen tapahtumat mahdollisia. Vaikka simuloinneissa ei niihin ole saatu tarkkuutta, on pyritty katsomaan, minkälaisia tapahtumia tien ulkopuolella on mahdollisesti ollut. Ulosajoasennon ja –nopeuden epätarkkuuksista johtuen kiven paikkaakaan ei ole voitu pitää täsmälleen samassa kohtaa. Lähinnä kiven mallinnuksella on katsottu, minkälaisia vaurioita, suunnan muutoksia yms. esteenä oleva kivi voisi aiheuttaa. Simuloinneissa mutkan muoto perustuu paikan karttatietoihin. Mutka voi näyttää eri perspektiiveistä erilaiselta.

Laskennan lähtötietona olevat mitat tiellä näkyvissä olleiden suistumisjälkien osalta ovat varsin tarkat. Tutkimuksissa on todettu, että käytetyllä menetelmällä saadaan tyypillisesti todellista pienempiä nopeuksia tulokseksi, kun käytetään keskimääräistä kuivan kestopäällysteen kitkaa. Simulointeja on tehty muillakin nopeuksilla kuin 115 km/h ja 122 km/h.

Yhteenvetona tutkija katsoo, ettei asiassa ole ilmennyt perusteita tarkastella tehdyn onnettomuusanalyysin tuloksia uudestaan.

Vakuutuslautakunnan lausunto

Vakuutussopimuslain 30 §:n mukaan vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa vakuutettua kohtaan, joka on tahallisesti aiheuttanut vakuutustapahtuman.

Jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

Vahinkovakuutuksen vakuutusehdoissa voidaan lisäksi määrätä, että vakuutetulle tulevaa korvausta voidaan alentaa tai se evätä, jos hänen alkoholin tai huumausaineen käyttönsä on vaikuttanut vakuutustapahtumaan.

Lain 34 §:n mukaan harkittaessa, onko korvausta tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai se evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antama väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai vahingonvaaraa lisänneellä muuttuneella olosuhteella taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

Tapauksessa on sattunut ulosajovahinko, kun vakuutettu ME on menettänyt autonsa hallinnan vasemmalle kaartuvassa mutkassa 80 km/h nopeusrajoitusalueella.

Vakuutusyhtiö on alentanut ME:lle maksettavaa kaskovakuutuskorvausta 2/3 törkeän huolimattomuuden perusteella. Yhtiö on perustellut ratkaisuaan pelkästään sillä, että ME on käyttänyt huomattavaa ylinopeutta, josta vahinko johtuu. Vakuutuksenottaja katsoo, että kaskovakuutuskorvaus tulisi maksaa alentamattomana.

Vakuutussopimuslain esitöiden (HE 114/1993) mukaan lain 30 §:ssä tarkoitettu törkeä huolimattomuus on lähellä tahallisuutta. Jos vakuutettu tai häneen samastettava esimerkiksi tietoisesti laiminlyö normaalit varotoimet ja saa aikaan tilanteen, jossa vahingonvaara on suuri, voidaan huolimattomuutta pitää törkeänä. Vakuutusyhtiöllä on näyttötaakka väittämästään korvauksen alentamisperusteesta.

Lautakunta katsoo, että korvauksen alentaminen törkeän huolimattomuuden perusteella tällaisessa ylinopeustapauksessa edellyttää sitä, että vakuutetun tai häneen samastettavan näytetään tietoisesti käyttäneen ajonopeutta, joka on saanut aikaan suuren vahingonvaaran. Vakuutuslautakunta katsoo, että lähtökohtaisesti taajaman ulkopuolella 80 km/h nopeusrajoitusalueella kestopäällystetyllä kuivalla tiellä käytetyn ajonopeuden tulee olla vähintään 120 km/h, jotta kuljettajan menettelyä pelkän ylinopeuden perusteella voitaisi pitää lain 30 §:n tarkoittamalla tavalla törkeän huolimattomana.

ME on vahingon jälkeen arvioinut käyttäneensä 80–90 km/h ajonopeutta. Vakuutusyhtiön rekonstruktiolaskelman mukaan ME:n ajonopeus on ollut 115–122 km/h tai enemmän. Laskelman mukainen nopeushaarukka on siis enimmäkseen alle 120 km/h.

Vakuutuslautakunta katsoo, ettei tässä tapauksessa esitetty rekonstruktiolaskelma tai muukaan selvitys osoita, että ME:n käyttämä ajonopeus olisi ollut niin korkea, että hänen menettelyään olisi pidettävä törkeän huolimattomana. Tämän vuoksi lautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö maksaa ME:lle alentamattoman kaskovakuutuskorvauksen.

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Taipale ja jäsenet Laapotti, Vaitomaa ja Uimonen sekä varajäsen Maso. Sihteerinä toimi Raulos.


VAKUUTUSLAUTAKUNTA