A Oy haki korvausta vahingosta tavarankuljetusvakuutuksen perusteella.

 

Vakuutusyhtiö totesi, että vakuutuksenottajan kuljetusvakuutus kattaa kotimaan myyntikuljetukset. Myyntikuljetuksella tarkoitetaan tuotteen toimittamista suoraan asiakkaalle. Tässä tapauksessa on katsottava, että kyseessä on ollut kaksi kuljetusta: kuljetus A Oy:ltä B Oy:lle kalibrointia varten (alihankintakuljetus) sekä valmiin tuotteen kuljetus B Oy:ltä asiakkaalle (myyntikuljetus). Näin ollen vahinko ei ole sattunut vakuutetun myyntikuljetuksen aikana, joten vakuutusyhtiö ei voi suorittaa korvausta aiheutuneesta vahingosta.

 

Vakuutuksenottajayritys on tyytymätön vakuutusyhtiön hylkäävään päätökseen ja pyytää Vakuutuslautakunnan lausuntoa asiasta.

 

Vakuutuksenottajan asiamies toteaa lausuntopyynnössä, että C Oy oli tilannut A Oy:ltä testiaseman, joka oli määrä lähettää suoraan tilaajalle, kun sen kokoaminen oli saatu päätökseen. Projekti kuitenkin pitkittyi ja asiakkaan kanssa sovittiin, että laite kalibroidaan uudelleen matkalla asiakkaalle. Samalla sovittiin, että A Oy vastaa tästä kuljetuksesta ja kantaa vaaranvastuun siitä. Testiasema noudettiin 5.10.2007 ja toimitettiin Ouluun B Oy:lle kalibroitavaksi. Testiasema kuitattiin vastaanotetuksi ilman huomautuksia mistään vaurioista 8.10.2007. Kuljetuksen aikana testiasema oli ilmeisesti kaatunut tai tippunut. B Oy:n työntekijät huomasivat vauriot vasta pakkausta purkaessaan.

 

Lautakunnan lausuntoa pyydetään siitä, voidaanko vakuutussopimuksessa määriteltyä vakuutuksen voimassaoloaluetta ”myyntikuljetukset” tulkita niin suppeasti, että se sulkee pois sellaiset myyntikuljetukset, jossa myyty tavara kuljetetaan kalibroinnin kautta asiakkaalle. Vakuutuksenottaja katsoo, että tällainen tulkinta on vakuutuksen kannalta kohtuuton ja voidakseen olla pätevä, tulisi vakuutussopimuksessa selvästi mainittu rajauksena, etteivät muut kuin suorat myyntikuljetukset ilman välietappeja kuulu vakuutuksen piiriin.

 

Vakuutuksenottajan tarkoituksena oli vakuutuksella suojautua kaikilta myyntikuljetuksiin liittyviltä kuljetusriskeiltä.

 

Yleisten sopimusehtojen kohdan 5 ”Vakuutussopimukseen sisältyvät kuljetukset ja varastoinnit” määrittelee vakuutussopimukseen kuuluviksi ”ne vakuutuksenottajan liiketoimintaan kuuluvat tavarankuljetukset ja varastoinnit, jotka on vakuutussopimuksessa erikseen määritelty”.

 

Kun vakuutetut kuljetukset määritellään vakuutuksenantajan ja vakuutuksenottajan välisessä sopimuksessa yleislausekkeella ”vakuutuksenottajan kotimaan myyntikuljetukset”, kattaa se kotimaan myyntikuljetukset ilman rajoituksia. Mikäli vakuutuksenantaja haluaa sulkea pois joitakin myyntikuljetuksiin liittyviä osakuljetuksia, tulee hänen tehdä se eksplisiittisesti kirjaamalla ne vakuutussopimukseen.

 

Kun vakuutuksen kohde määritellään ilman tarkentavia rajoituksia, ei ole kohtuullista, että rajoittavia tulkintoja esitetään korvausvaatimuksen jälkeen annettavassa korvauspäätöksessä. Vakuutussopimuksen sisällön tulkinnassa ei sopimuksen laatija voi olla vahvemmassa asemassa kuin vastapuolena oleva vakuutuksenottajana.

 

Näin ollen vakuutuksenottaja katsoo, että sopimuksen kohteen tulkinta tulisi tapahtua heikomman sopijapuolen eduksi, ei sopimuksen laatineen vakuutusyhtiön eduksi. Kun on ollut tarkoitus vakuuttaa kaikki kuljetukset asiakkaille, vakuutusyhtiön tulkinta että vakuutuksen kohteena olisi ollut vain ne myyntikuljetukset, jotka menevät suoraan asiakkaalle keskeytyksettä, ei voi olla oikea eikä myöskään kohtuullinen.

 

Vakuutussopimuksen sisältöä arvioitaessa on huomiota kiinnitettävä vakuutussopimukseen ja ehtojen lisäksi myös laskussa esitettyyn määritelmään vakuutuksen sisällöstä. Laskussa mainitaan, että se koskee kotimaan kuljetusvakuutusta. Mitään vakuutusyhtiön viittaamaan tarkennukseen liittyvää mainintaa laskuissa ei ole.

 

Vakuutuksenottaja viittaa oikeustoimilain 36 §:n kohtuullistamissääntöön sekä korkeimman oikeuden ratkaisuun KKO 1945 I 24. Vakuutuksenottaja katsoo, että vastaavaa tulkintaa voi soveltaa myös tähän tapaukseen, kun myydyn testilaitteen asiakastoimitus oli alkanut kuljetuksella vakuutuksenottajalta kalibrointia suorittavalle yritykselle, eikä kuljetusriski poikkea vakuutuksenantajan ilmoittamasta, vakuutuksen piiriin kuuluvasta riskistä. Varsinkin, kun vakuutustapahtuma sattui kuljetuksen ensimmäisen vaiheen aikana.

 

Vakuutusyhtiö toteaa, että vakuutuksenottajan ja vakuutusyhtiön välinen kuljetusvakuutussopimus on vahinkohetkellä käsittänyt vakuutuksenottajan vakuutusintressiin toimitusehdon mukaan kuuluvat erilaisten koneiden ja laitteiden sekä toimialatuotteiden prototyyppien kotimaan myyntikuljetukset.

Vakuutukseen sovelletaan tavarankuljetusvakuutusehtoja (T03) ja kuljetusvakuutuksen yleisiä sopimusehtoja (S03). Vakuutus on T03 ehtojen kohdan 2.3 mukainen täysvakuutus.

 

T03 ehtojen kohdassa 4.3.1 määritellään vakuutuksen alkaminen kunkin käsittely-yksikön osalta. Kohdan 4.4.1 mukaan vakuutus jatkuu tavanomaisen kuljetuksen ajan kattaen tavanomaiset uudelleenlastauksen ja välivarastoinnin purkauksineen ja lastauksineen. Vakuutuksen päättyminen määritellään ehtojen kohdassa 4.5.

 

S03 ehtojen kohdan 4.1 mukaan ellei muuta ajankohtaa ole sovittu, vakuutussopimus tulee voimaan silloin, kun vakuutusyhtiö tai vakuutuksenottaja on lähettänyt hyväksyvän vastauksen toisen sopijapuolen tarjoukseen.

 

Vakuutusyhtiö toteaa, että riskin ja vakuutustarpeen arvioimiseksi asiakkaan kanssa käydään aina uutta kuljetusvakuutusta tehtäessä tarkasti läpi kaikki erilaiset kuljetukset, joita yrityksellä on ja jotka se haluaa vakuuttaa.

 

Nyt kyseessä oleva jatkuva kuljetusvakuutussopimus on alkanut vuonna 1999 ja tuolloin vakuutuksenottaja halusi vakuuttaa vain kotimaan myyntikuljetukset.

 

Meklari on ottanut vakuutuksenottajayrityksen vakuutusasiat kokonaisvaltaisesti hoitoonsa toukokuussa 2005, jonka jälkeen hän on mm. tiedustellut, voisiko vakuutuksessa olla katettu ”koko maailma”. Neuvottelujen jälkeen osapuolet päätyivät siihen, että asiakas vakuuttaa kuljetusvakuutussopimukseen kuulumattomat yksittäiset muut kuljetukset kuin kotimaan myyntikuljetukset tarvittaessa tapauskohtaisesti kertakuljetusvakuutuksilla. Asiakkaalle tehtiin kotimaan myyntikuljetukset kattava uusi kuljetusvakuutussopimus lokakuussa 2005 samalle vakuutusnumerolle kuin vanha sopimus.

 

Vakuutusyhtiö ilmoitti vakuutuksenottajan meklarille 26.3.2007 muun vahinkoasian yhteydessä, että asiakkaan vakuutusturva ei vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan ole ajan tasalla. Tämän jälkeen meklari ilmoitti 31.7.2007, että ”vakuutettuna tulee olla kaikki kuljetukset (ei vain myyntikuljetukset) ja kaikki omaisuus (valmiit ja puolivalmiit, käyttöomaisuus): vakuutuksenottajayritykseltä päämiehille ja muille (prototyypit ja mittauslaitteet), vakuutuksenottajayrityksen sisäiset kuljetukset yksiköiden välillä, jne.”. Koska pelkästään näillä tiedoin vakuutusta ei voitu laajentaa, vakuutusyhtiö tiedusteli meklarilta, millaisia kuljetuksia vakuutuksenottajalla tarkemmin on. Selvitysten jälkeen vakuutusyhtiö lähetti meklarille 18.9.2007 tarjouksen uudesta kuljetusvakuutussopimuksesta. 2.10.2007 vakuutusyhtiö tiedusteli meklarilta, laitetaanko tarjouksen mukainen vakuutussopimus voimaan, mutta hän kielsi tämän. Hyväksyvä vastaus vakuutusyhtiön tarjoukseen saapui vasta 15.10. eli kyseessä olevan vahingon tapahtumisen jälkeen.

 

Edellä kerrottu huomioiden on selvää, että meklari oli tietoinen siitä, että vakuutuksenottajayrityksen kuljetusvakuutussopimus kattoi vahinkohetkellä vain kotimaan myyntikuljetukset ja että vakuutuksenottajan vastuulla tapahtui sellaisia kuljetuksia, jotka eivät olleet kuljetusvakuutussopimuksella vakuutettuja.

 

Vakuutettuja kotimaan myyntikuljetuksia ovat ne kuljetukset, joissa vakuutuksenottajan kotimaiselle ostajalle myymä vaihto-omaisuus kuljetetaan kyseiselle ostajalle ja kuljetus tapahtuu kauppasopimuksessa sovitun toimituslausekkeen mukaan vakuutuksenottajan vastuulla tai vakuutusintressissä. Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan edellinen sisältö myyntikuljetuksille on vakuutusalalla vakiintunut ja siten se on ollut myös meklarin tiedossa. Samoin yleisesti alalla on tiedossa se, että muut erityyppiset kuljetukset, kuten vaikkapa alihankintakuljetukset, pitää tarvittaessa erikseen vakuuttaa.

 

Vakuutusyhtiö toteaa, että kyseinen kuljetus vakuutuksenottajalta tämän alihankkijalle ei ole mitenkään kotimaan myyntikuljetukseksi katsottavissa, vaan kyseessä on ollut alihankintakuljetus, joka olisi pitänyt vakuuttaa erikseen. Vakuutuksenottaja on joutunut turvautumaan alihankkijan apuun täyttääkseen oman sopimuksensa C Oy:n kanssa ja laite kuljetettiin vakuutuksenottajayrityksen alihankkijalle nimenomaan alihankintatoimeksiantoa (kalibrointia) varten. Vasta tämän jälkeen laite oli tarkoitus toimittaa ostajalle. Vakuutusyhtiön kantaa tukee myös kuljetusasiakirjat, joiden mukaan laite on nimenomaisesti lähetetty 5.10.2007 vakuutuksenottajalta tämän alihankkijana toimineelle B Oy:lle Ouluun.

 

Vakuutus alkaa myyntikuljetuksen osalta, kun myytyä tuotetta aletaan lastaamaan kuljetusvälineeseen nimenomaan myyntikuljetusta varten ja päättyy viimeistään, kun se on purettu ostajan luona. Tässä tapauksessa myyntikuljetus ei ollut vielä alkanut, koska laitetta kuljetettiin nimenomaan alihankintatyötä varten eikä myyntikuljetusta varten.

 

Vakuutusyhtiö ei kuitenkaan väitä, että ainoastaan suoraan ja keskeytyksettä asiakkaalle menevät kuljetukset olisi vakuutettu, vaan ehtojen kohdan 4.4.1 mukaisesti normaalit logistiikkaan liittyvät välietapit sisältyvät vakuutukseen vakuutettujen kuljetusten osalta. Kuljetus alihankkijalle ei kuitenkaan ole mikään tavanomainen logistinen osa myyntikuljetusta, vaan se on erillinen kuljetus, joka olisi tullut vakuuttaa erikseen.

 

Kuljetusvakuutuksen hintaan vaikuttaa se, paljonko eri kuljetuksia halutaan vakuuttaa. Vaikka riski yksittäisessä kuljetuksessa olisikin samansuuntainen sekä myyntikuljetuksessa että alihankintakuljetuksessa, vahinkoriski kuitenkin kasvaa samassa suhteessa kuljetuskertojen lukumäärän kasvaessa.

 

Vakuutuslaskuun liitetyn informaation osalta vakuutusyhtiö toteaa, että vakuutusmaksulaskulla ei määritellä vakuutuksen sisältöä millään muotoa. Vakuutusmaksulaskulla vain veloitetaan jo solmittuun vakuutussopimukseen perustuvat maksuerät.

 

Vakuutusyhtiö katsoo, että tässä asiassa ei ole myöskään mitään edellytyksiä oikeustoimilain 36 §:n soveltamiselle. Vakuutuksenottajayrityksen kuljetusvakuutussopimus on ollut asiantuntevan meklarin hoidossa, joten vakuutuksenottaja ei ole ollut vakuutusyhtiöön nähden heikommassa asemassa. Meklari ja asiakas ovat valinneet vakuutusturvan, joka ei kata kaikkia asiakkaan vastuulla tapahtuvia erityyppisiä kuljetuksia. Kyse on ollut tietoisesta valinnasta. Uudemmassa oikeuskäytännössä on myös suhtauduttu vakuutussopimusten kohtuullistamiseen pidättyvästi etenkin vakuutuksen kohdetta määrittelevien ehtojen osalta (KKO 2001:135 ja KKO 1993:18).

 

Mikäli vahingon katsottaisiin vastoin vakuutusyhtiön käsitystä kuuluvan vakuutuksen korvauspiiriin, vakuutusyhtiö toteaa vahingon määrän osalta, että se pitää esitettyä kokonaisvahinkoa toteen näyttämättömänä. Vakuutuksenottaja ei ole vakuutusyhtiöön toimittamissaan tiedoissa eritellyt, mitä osia laitteesta on vaurioitunut. Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan koko testauslaite ei ole vaurioitunut siten, että mitään osia siitä ei olisi hyödynnettävissä. Lisäksi vakuutusyhtiö huomauttaa, että korvausmäärän perusteena on vakuutusarvo, joka tässä tapauksessa on laitteen omakustannehinta. Selvitystä korjauskulujen omakustannehinnasta ei ole yhtiöön toimitettu.

 

 

Tavarankuljetusvakuutuksen ehtojen kohdan 2.3 mukaan vakuutus kattaa kaikki ulkoapäin aiheutuneet äkilliset ja ennalta arvaamattomat vahingot.

 

Ehtokohdan 4.3.1 mukaan vakuutus alkaa, ellei toisin ole sovittu, kunkin käsittely-yksikön osalta aikaisintaan, kun sen lastaus kuljetusvälineen sivulta tähän kuljetusvälineeseen alkaa, edellyttäen, että lastaus tapahtuu

–        vakuutussopimuksessa tarkoitetulla paikkakunnalla sijaitsevalla varastoimispaikalla

–        varsinaiseen kuljetukseen varattuun kuljetusvälineeseen, ja

–        varsinaisen kuljetuksen aloittamista varten.

 

Ehtokohdan 4.4.1 mukaan vakuutus jatkuu tavanomaisen kuljetuksen ajan kattaen tavanomaiset uudelleenlastauksen ja välivarastoinnin purkauksineen ja lastauksineen.

 

Ehtokohdan 4.5.1 mukaan vakuutus päättyy,

–          kun tavara on saapunut vakuutuskirjassa mainitulle tai vakuutussopimuksessa tarkoitetulle määräpaikalle ja siellä purettu varsinaiseen kuljetukseen käytetystä kuljetusvälineestä välittömästi sen sivulle, tai

–          kun vakuutuksenottaja, vakuutettu tai heihin samastettava sitä ennen määräysvaltaansa käyttäen on ryhtynyt varastoimaan, lajittelemaan tai jakelemaan tavaraa, myynyt sen taikka määrännyt sen kuljetettavaksi muualle kuin vakuutuskirjassa mainitulle tai vakuutussopimuksessa tarkoitetulle määräpaikalle.

 

Kuljetusvakuutusten yleisten sopimusehtojen kohdan 4.1 mukaan ellei muuta ajankohtaa ole sovittu, vakuutussopimus tulee voimaan silloin, kun vakuutusyhtiö tai vakuutuksenottaja on antanut tai lähettänyt hyväksyvän vastauksen toisen sopijapuolen tarjoukseen.

 

Vakuutusyhtiön ja vakuutuksenottajayrityksen välisen kuljetusvakuutussopimuksen mukaan vakuutetut kuljetukset ovat vakuutuksenottajan vastuulla suoritettavat erilaisten koneiden ja laitteiden yms. toimialatuotteiden prototyyppien kotimaan myyntikuljetukset.

 

Keväällä 2005 vakuutuksenottajayritystä edustavan meklarin ja vakuutusyhtiön välillä käytiin keskustelua vakuutuksen mahdollisesta laajentamisesta. Vakuutusyhtiöstä ilmoitettiin, että voimassa olevalla vakuutuksella on vakuutettuna vain kotimaan myyntikuljetukset. Vakuutuksenottajan edustajan mukaan kuljetuksia, joista vakuutuksenottaja vastaa, on harvakseltaan ja etupäässä Suomessa. Tällöin päädyttiin siihen, että vakuutus pidetään sellaisenaan voimassa ja vakuutetaan erikseen kyseisen sopimukseen kuulumattomat kuljetukset. Vakuutuksenottajalle tehtiin lokakuussa 2005 kotimaan myyntikuljetukset kattava uusi kuljetusvakuutussopimus.

 

Vakuutusyhtiöstä ilmoitettiin vakuutuksenottajan edustajalle maaliskuussa 2007 muun vahinkoasian yhteydessä, että vakuutuksenottajan vakuutusturva ei ole ajan tasalla. Vakuutuksenottajan edustaja ilmoitti vakuutusyhtiölle sähköpostilla 31.7.2007, että ”vakuutettuna tulee olla kaikki kuljetukset (ei vain myyntikuljetukset) ja kaikki omaisuus (valmiit ja puolivalmiit, käyttöomaisuus) vakuutuksenottajalta päämiehille ja muille, vakuutuksenottajan sisäiset kuljetukset yksiköiden välillä, jne.”. Vakuutusyhtiö tiedusteli vakuutuksenottajan edustajalta, millaisia kuljetuksia vakuutuksenottajalla tarkemmin on. Vakuutuksenottajan edustaja lähetti vakuutusyhtiölle 10.9.2007 sähköpostin, jossa todettiin vakuutuksenottajan toivovan järjestelyä, jossa kotimaan kuljetusten osalta kuljetusvakuutus kattaisi kaikki kuljetukset vakuutuksenottajalta asiakkaalle ja päinvastoin, eri yksiköiden sisäiset kuljetukset ja muut kuljetukset. Kohteena sekä oma omaisuus että hallussa oleva vieras omaisuus, kuten esim. lainatut laitteet ja asiakkaiden omistukseen siirtyneet laitteet. Selvitysten perusteella vakuutusyhtiö lähetti vakuutusyhtiön edustajalle 18.9.2007 tarjouksen uudesta kuljetusvakuutussopimuksesta, joka sisälsi mm. kuljetukset alihankkijoille. Vakuutusyhtiö tiedusteli vielä 2.10.2007 vakuutuksenottajan edustajalta, laitetaanko tarjouksen mukainen vakuutussopimus voimaan, mutta vakuutuksenottajan edustaja halusi vielä keskustella asiakkaan kanssa. Hyväksyvä vastaus vakuutusyhtiön tarjoukseen saapui vasta 15.10.2007 vahingon jo satuttua.

 

Nyt käsiteltävänä olevan vahingon sattuessa kuljetusvakuutuksen kohteena oli vakuutussopimuksen mukaisesti vain vakuutuksenottajan kotimaan myyntikuljetukset. Kuljetettava tavara vaurioitui matkalla vakuutuksenottajan tiloista alihankkijayritykseen, jossa kuljetettava laite oli tarkoitus kalibroida ennen sen toimittamista suoraan asiakkaalle.

 

Myyntikuljetuksella tarkoitetaan kaupan kohteen kuljettamista myyjältä asiakkaalle. Tilannetta, jossa tavara kuljetetaan myyjältä myyjän alihankkijalle tavaraan kohdistuvia lisätoimenpiteitä varten, ei voida pitää myyntikuljetuksena, vaikka tavara alihankkijan toimenpiteiden jälkeen toimitettaisiinkin suoraan ostajalle. Koska vahinkohetkellä voimassa olleella kuljetusvakuutuksella oli vakuutettu vain kotimaan myyntikuljetukset, nyt kyseessä oleva vahinko ei ole vakuutuksesta korvattava.

 

Lausuntopyynnössä on vedottu lisäksi oikeustoimilain 36 §:n mukaiseen kohtuuttomuussäännökseen. Vakuutuksenottajana on isohko yritys, jonka vakuutusasioita hoitaa meklariyritys. Lautakunnan käytettävissä olevasta selvityksestä ilmenee, että sekä vakuutuksenottajayrityksen että sen edustajan tiedossa on jo ennen vahinkoa ollut se, että vuonna 2005 solmittu kuljetusvakuutussopimus ei todennäköisesti kata kaikkia vakuutuksenottajayrityksen vastuulla olevia kuljetuksia. Vakuutusmaksun määrä riippuu siitä, kuinka laajaksi vakuutuksen korvauspiiri on sovittu. Vakuutusturvan laajuus on yleensä sopimuksenvarainen asia. Tämän vuoksi vakuutuksenantajan vastuuta rajoittavaa vakuutusehtoa voidaan vain poikkeuksellisesti pitää oikeustoimilain 36 §:n 1 momentin mukaisesti kohtuuttomana. Lautakunnan käytettävissä olevista asiakirjoista ei ilmene sellaisia erityisiä seikkoja, joiden perusteella vakuutusehtoja voitaisiin tässä tapauksessa oikeustoimilain 36 §:n 1 momentin perusteella sovitella tai jättää huomioon ottamatta.

 

Edellä olevan perusteella lautakunta pitää vakuutusyhtiön hylkäävää päätöstä vakuutusehtojen mukaisena eikä suosita korvauksen maksamista.